Raaskitko käyttää tavaroitasi?

Onko teillä lukijoilla lähipiirissänne tai tutuissanne ihmisiä, jotka ostavat itselleen tavaroita tai vaatteita, joita eivät raaski käyttää? Tunnistatko itsessäsi tämän piirteen?

Minut kuvatunlainen tavaroiden säästäminen tekee hieman surulliseksi. Jos ostamaansa tavaraa ei raaski käyttää, vaan sitä säästää ”pahan päivän” tai minkä hyvänsä varalle, niin eikö tavaran olisi voinut yhtä hyvin jättää ostamatta? Mitä iloa ja hyötyä tavarasta oikeastaan on, jos sitä säilytetään käyttämättömänä? Varsinkin kun kysymys on tavarasta, joka on ostettu tarpeeseen ja käyttöä varten.

Olen tullut tutuksi ilmiön kanssa seuraamalla sitä sivusta. Seuraamassani tapauksessa tilanne muistuttaa itse luotua pula-aikaa. Vanhojen ja paljon käytettyjen vaatteiden tilalle olisi tarpeen löytää uusia. Sellaisia löytyykin. Lopputulos? Kaapeissa on vuosien (tai vuosikymmenten) ajalta lähes tai kokonaan käyttämättömiä vaatteita, koska niitä säästetään. Minkä vuoksi, en tiedä. Käytössä ovat edelleen samat vaatteet, jotka oli tarkoitus korvata uusilla.

Sama ilmiö voi näkyä myös niin, että ostetaan huonekalu johon valitaan mieleinen verhoilukangas – joka sitten peitetään toisella kankaalla. Millaisella, sillä ei ole paljonkaan merkitystä, pääasia että verhoilu on piilossa ja siten suojassa kulumiselta.

On hyvä arvostaa omistamiaan tavaroita ja pitää niistä hyvää huolta, sillä tavalla ne saa kestämään mahdollisimman pitkään. Se on ekologinen tapa toimia. Tavaroistaan saa kuitenkin myös nauttia.

Oma näkemykseni tavaroiden käytöstä ja säästämisestä on jotakuinkin päinvastainen. (Ehkä sivustakatsojan roolilla on ollut vaikutuksensa.) En halua säilytellä tavaroita tai vaatteita käyttämättöminä. Tavaran lojuminen käyttämättömänä laskee sen arvoa silmissäni. Haluan omistaa tavaroita, joita todella tarvitsen ja joita käytän.

Omistamieni vaatteiden ja tavaroiden on myös kestettävä normaalia käyttöä. En halua omistaa tavaroita joita pitää varoa. Ostin joskus kauan sitten hetken mielijohteesta valkoisen vakosamettitakin. Pidin sitä muutaman kerran, ollen jatkuvasti varuillani, kunnes lahjoitin sen jollekulle joka osaa olla sen kanssa. Takki oli aivan liian arka normaaliin käyttööni.

Tunnen myös jonkinlaista vastenmielisyyttä erityisen arvokkaita tavaroita kohtaan. Sellaisten kanssa tulee tunne, että niitä on varottava ja varjeltava. Liian raskasta. Vuosia sitten luin lehden palstaa, jolla lukijat saivat kysyä arviota tavaroidensa arvosta. Eräs maljakko arvioitiin niin arvokkaaksi, ettei sitä tulisi lainkaan käyttää maljakkona. Ei selvästikään minun maljakkoni!

Tiedän, että monen mielessä tavarat tuntuvat sitä arvokkaammilta, mitä korkeampi niiden rahallinen arvo on. Itse en koe asiaa näin. Muilla arvoilla on minulle huomattavasti enemmän merkitystä kuin tavaran rahallisella arvolla; käytettävyys, laatu ja kauneus etunenässä. (Toki näiden kohdatessa yhdessä tuotteessa on usein raotettava hieman enemmän kukkaronnyörejä.) Yhtä matala kynnys on ollut luopua edullisista tavaroista kuin designistakin. Jos tavara on tullut tarpeettomaksi, niin se on tarpeeton, oli sen rahallinen arvo mitä hyvänsä. En osaa arvostaa tavaroita niiden rahallisen arvon perusteella. Minun on aina ollut vaikea ymmärtää kalliiden merkkituotteiden viehätystä sen vuoksi, että ne ovat kalliita merkkituotteita.

Mitä vähemmäksi tavarani ovat käyneet, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan niitä, jotka vielä ovat jäljellä. Saan vähemmistä tavaroistani enemmän iloa. Osoitan arvostustani käyttämällä tavaroitani, ja huolehdin hyödyllisistä ja kauniista arjen apulaisista mielelläni.

Mutkien kautta minimalistinen makuuhuone

Minimalismi on usein helpointa aloittaa makuuhuoneesta. Ainakin silloin kun huone on niin pieni, ettei sinne sängyn lisäksi saa sopimaan esimerkiksi työpistettä tai muuta tavarankerääjää.

Toisaalta usein makuuhuoneeseen kertyy ylimääräistä tavaraa, koska siellä se on paremmin poissa silmistä. Meilläkin oli pitkään makuuhuoneen kulkuväylillä jos jonkinlaista nyssäkkää ja pussukkaa, jopa pystynaulakko. Muistan hyvin miten kevyeltä olo tuntui, kun saimme kaiken makuuhuoneeseen kuulumattoman siivotuksi pois.

Nykyään makuuhuoneessamme on ainoastaan sänky ja yöpöydän virkaa hoitava jakkara. Ikkunassa on pimennysverhot ja yhdellä seinustalla liukuovien takana on vaatekaappisyvennys.

Minulla oli pitkään makuuhuoneeseen liittyvä sisustusongelma, nimittäin yöpöytä. Kokeilin yöpöydäkseni jotakuinkin kaikkea mahdollista erikokoisista laatikostoista puisen vesisaavin ja puutuolin kautta kampauspöytään. Aluksi jonkinlainen kaluste oli tarpeen, koska kaikki vaatteemme eivät sopineet vaatekaappiin. Pikkuhiljaa kun vaatteiden määrä kaapissa väheni, saatoin kokeilla pienempää yöpöytäratkaisua.

Mikä ikinä yöpöytänä olikaan, sen päällä oli asetelma kauniita esineitä ja kynttilöitä. Ja koska asunnossa on kauniit ikkunalaudat, niin toki niitä piti koristaa tavaroin.

Koristeista oli kuitenkin enemmän harmia kuin iloa. Enhän minä nähnyt niitä kuin illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä. Silloinkin lähinnä kiinnitin huomiota, että pölyt pitäisi taas kohta pyyhkiä… Vietän aikaa muualla kuin makuuhuoneessa, en esimerkiksi lue sängyssä. Makuuhuoneen valaistus ei edes mahdollistaisi moista. Kattovalo on siivousta varten, ja sängyn reunalla on pienitehoinen lamppu, joka juuri riittää yövaloksi. Kesti aikansa huomata, että en ole koristeihminen. Minä vain sisustin, en kyllä tiedä ketä varten.

Viimeisin yöpöytäni oli kampauspöytä. Se piti sijoittaa vinottain, koska se ei olisi muulla tavoin sopinut. Sopivaa jakkaraa en sille koskaan löytänyt, enkä juuri etsinytkään. En ole kampauspöytäihminen, sillä en juuri viihdy peilin edessä, en jaksa väkertää hiuksiani enkä meikkaa. Silti minulla oli yöpöytänä kampauspöytä.

Tuli kuitenkin päivä, jolloin kyllästyin lopullisesti ”sisustamaan” makuuhuonetta. Olin karsinut koristeita pikkuhiljaa, ensimmäiseksi tyhjeni ikkunalauta. Lopulta luovuin yöpöydästä kokonaan ja samalla kaikista lopuista vain koristeena olleista tavaroista. Mietin mihin oikeastaan tarvitsin yöpöytää? Mitä minun välttämättä pitäisi sängyn vieressä säilyttää? Lopulta korvasin yöpöydän pienellä metallipurkilla, jossa on vuosikymmeniä sitten säilytetty kahvia. Siihen sopii juuri sopivasti muutama nenäliina, pastillirasia ja huulirasva. Käytäntö on osoittanut, että en tarvitsisi purkkiakaan kuin silloin, kun olen kipeä. Ja silloinkin voisin laittaa tarpeelliset pastillit ja nenäliinat sängyn reunukselle. Kumppanillani on jakkara yöpöytänä, koska hän kaipaa tilaa vesimukille, sen säilyttäminen sängyn melko kapealla reunalla ei olisi kovin viisasta.

Nautin siitä, että makuuhuone on yksinkertainen. Pidän erityisesti ilmavuuden ja raikkauden tunnusta. Makuuhuone on myös helppo pitää puhtaana ja siistinä, kun siellä ei ole ylimääräisiä tavaroita. Tai kalusteita, joiden päälle kerätä tavaroita. Voisin elää myös kokonaan ilman makuuhuonetta, sängyn säilyttämiseen varattu huone tuntuu hukkaneliöiltä. Päiväksi piiloon rullattava futon voisi olla mainio ratkaisu.

Makuuhuoneen saatua nykyisen riisutun ja yksinkertaisen muotonsa, minimalismi alkoi levitä myös muualle asuntoon. Samaa ilmavuutta ilman turhia tavaroita alkoi kaivata ympärilleen muuallakin. Muissa huoneissa vastaavan yksinkertaisuuden saavuttaminen ei ole ollut yhtä helppoa, koska kalusteita ja tavaroita on enemmän. Hiljalleen kuitenkin huonetiloja on riisuttu liioista tavaroista, jotta itse tila saisi arvoisensa huomion, eivät sitä täyttävät tavarat.

Tavarat helpottavat elämää – tiettyyn pisteeseen asti

Ajattelen niin, että tavaroiden perimmäinen tarkoitus on helpottaa elämää. Niiden avulla voimme suorittaa erilaisia tehtäviä helpommin kuin ilman niitä.

Tavaroiden tehtävä on tuoda elämään jotakin lisäarvoa. Hankimme tavaroita, koska ajattelemme niiden antavan meille jotakin hyvää. Monien tavaroiden hankkimisen takana on ajatus siitä, että ne säästävät aikaa ja vaivaa. Mainio juttu, että asioita voi tehdä helpommin ja nopeammin, jotta jää aikaa johonkin tärkeämpään.

Elämässämme on nykyään niin paljon aikaa ja vaivaa säästäviä tavaroita, koneita ja laitteita, että meillähän pitäisi olla huikean paljon säästettyä aikaa. Miten me tätä aikaa käytämme?

Käsi ylös, miten moni teistä lukijoista käyttää viikonloppuja ja lomia kodin siivoukseen, tavaroiden järjestämiseen ja niiden huoltamiseen? Uusien tavaroiden hankkimiseen? Tarpeettomista tavaroista eroon pääsemiseen?

Tavarat helpottavat elämää, mutta moni meistä on jo aikaa sitten ylittänyt sen rajan, jonka jälkeen tavarat eivät enää helpota elämää vaan hankaloittavat sitä.

Kun tavaroita on enemmän kuin todella tarvitsemme, kokonaisuuden hallinta vie tarpeettoman paljon aikaamme. Kodin siistinä pitäminen, järjestely ja puhtaanapito ei olekaan enää nopeasti hoidettavissa oleva, arkinen asia, vaan vaatii meiltä enemmän aikaa ja paneutumista.

Moni tavara saa paikan kodeistamme siksi, että ajattelemme sen helpottavan elämäämme. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan aina ole. Tai jos onkin, niin helpotus on turhan vähäpätöinen, jotta sen vuoksi kannattaisi omistaa jokin tavara. Jokainen omistamamme tavara vaatii huomiotamme tavalla tai toisella. Etenkin keittiöstä löytyy usein tavaroita jotakin erityistä tarvetta varten, vaikka saman asian voisi hoitaa kätevästi yksinkertaisin keinoin, ilman vain jonkin tietyn tehtävän hoitamiseksi suunniteltuja erityistarvikkeita.

Sen lisäksi että odotamme tavaroiden helpottavan elämäämme, odotamme niiltä usein paljon muutakin. Kuvittelemme tavaroiden lisäävän onnellisuuttamme tai tekevän elämästämme jollakin tavalla erityisempää, kuin se olisi ilman haluamiamme tavaroita. Yritämme vaikuttaa muiden mielikuvaan meistä hankkimalla ”oikeanlaisia” tavaroita.

Usein odotamme tavaroilta paljon enemmän, kuin mitä ne voivat meille antaa. Tavarat ovat kuitenkin vain elottomia, hengettömiä esineitä. On liikaa vaadittu, että ne tekisivät meistä onnellisempia tai saisivat elämämme tuntumaan erityisemmältä. Pitkäkestoinen, elämän pohjavireenä oleva tyytyväinen onnen tunne ei synny tavaroista.

Haluan omistaa vain tavaroita, jotka ovat hyödyksi ja iloksi. Voidakseni todella nauttia omistamistani tavaroista, mietin tuovatko ne jotakin lisää elämäni tärkeimpiin asioihin. Olen omalla kohdallani huomannut, että mitä enemmän tavaroita omistaa, sitä vähemmän niistä osaa nauttia. Ja mitä suuremmasta osasta tavaroitaan luopuu, sitä enemmän jäljelle jäävien tavaroiden arvo kasvaa.

Lopulta sokerina pohjalla ovat ne kaikkein tärkeimmät tavarat, joilla on todellista merkitystä. Tavarat, jotka todella täyttävät tarkoituksensa elämän helpottajina, ilon ja kauneuden tuojina. Kohtuullinen tavaramäärä palvelee meitä, sen sijaan että hankaloittaisi elämäämme ja veisi arvokasta vapaa-aikaamme.

Mikä tekee asunnosta kodin?

Kuvitellaan hetki, että elät hotellielämää, ja vaihdat usein asuinpaikkaa. Pysyvää kotia ei ole. Mitkä viisi tavaraa ottaisit mukaan tuomaan kodin tuntua? (Voit halutessasi unohtaa käytännön järjestelyt kuten kuljetuksen matkalaukussa, ja ajatella, että tavarat siirtyisivät kuin ajatus mukanasi paikasta toiseen.)

Olen miettinyt paljon, mikä tekee kodista kodin, sillä olen huomannut, että minun on helppo olla kuin kotonani monenlaisissa ympäristöissä. En kaipaa omia tavaroitani ympärilleni tunteakseni oloni kotoisaksi.

Hankimme koteihimme tavaroita (todellisen tarpeen lisäksi) luodaksemme kodistamme kodikkaan. Moni kammoksuu ajatusta minimalistisesta kodista, jossa on vain vähän tavaraa, kylmänä ja kliinisenä.

Mutta miksi suurempi määrä tavaroita tekisi kodista enemmän kodin kuin hyvin pieni määrä tavaraa?

Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän minusta tuntuu siltä, että kodin tuntu syntyy enimmäkseen jostakin aivan muusta kuin tavaroista.

Minulle kodin tuntu syntyy siitä, että saan olla turvassa ja rauhassa juuri sellainen kuin olen. Kodin tuntu syntyy mahdollisuudesta tehdä tai luoda itselle tärkeitä asioita, kuten juuri nyt kirjoittaa teille ajatuksistani. Kodin tuntu syntyy muista ihmisistä, yhteydestä ihmisten välillä, elämän jakamisesta yhdessä.

Ajattelen niin, että se mikä minimalistisissa asunnoissa monia kammoksuttaa, on hengettömyys. Lehtien ja kirjojen kuvissa useimmista minimalistisista kodeista puuttuu tunne siitä, että tilassa todella elää joku. Kodit on siivottu äärimmäisen siisteiksi, eikä niitä katsoessa saa minkäänlaista käsitystä siitä, millainen ihminen niissä asuu. Jos kodin materiaalit ja kalusteet vielä kiiltelevät uutuuttaan kuin kaupassa, on vaikea tuntea kenenkään asuvan tilassa. Ilman tunnetta asunnossa asuvasta ihmisestä on vaikea nähdä asuntoa kodikkaana. Silloin asunto on vain tila, jossa on kokoelma kalusteita ja tavaroita.

Minimalismi, siis tässä tapauksessa tavaroiden vähäisyys tilassa, ei mielestäni tee asunnosta kylmää ja kolkkoa. Liiallinen siisteys ja täydellisyys helposti tekee, se että missään ei näy elämän jälkeä ja kulumista. Nykymittapuulla ajatellen entisaikojen (tavallisten ihmisten) kodit olivat hyvinkin minimalistisia, tavaroita ei ollut paljon, vain tarpeellinen. (Ja se tarpeellinenkin oli huomattavan paljon vähemmän kuin se määrä tavaroita, joka nykyään koetaan tarpeelliseksi.) Tosin kaikki oli huomattavasti nykyistä pienemmissä tiloissa, ja kodeissa asui enemmän ihmisiä. Moni tuskin kuitenkaan ajattelisi noita menneiden aikojen koteja kylminä ja kolkkoina, vaikka niissä hyvin vähän tavaroita olikin.

Meillä on yhä vähemmän tavaraa, mutta kodikkuutta se ei ole vähentänyt mitenkään. Viihtyisyys on vain lisääntynyt. Osaamme edelleen jättää elämän jälkiä. Tiedän ettei se muuttuisi mihinkään, vaikka näistä nykyisistäkin tavaroista vielä siipaistaisiin reilulla kädellä pois. Kodissamme tulee aina näkymään pala sen asukkaista. Nojatuolin tyyny on rutussa ja rahilla on tietokone. Vieressä on lähes aina kynä ja paperia. Joku kenties kirjoittaa? Eteisessä on kuraiset suunnistuskengät, lenkkarit ja rullaluistelusauvat. Joku pitää urheilusta? Jossakin on aina käytetty teemuki, odottamassa seuraavaa kupillista. Jostakin kohtaa asuntoa löytyy lähes aina joku peli, joko lautapeli tai pelikortit. Sänky on kaikkea muuta kuin kliininen, se on usein petaamatta.

Minun mielestäni tavaran määrällä on kotoisuuden kanssa hyvin vähän tekemistä. Kodikkuus syntyy muista asioista. Minun mielestäni hyvin avara ja pelkistetty, vähin kalustein ja tavaroin sisustettu tilakin voi olla kotoisa, kun siinä näkyy elämän jälki.

Ai niin, mitkä viisi tavaraa kuljettaisin mukanani kodin tuntua tuomaan, jos eläisin liikkuvaa hotellielämää? Kirjoitusvälineet, siis tietokoneen, kynän ja muistikirjan. Nämä laskettaneen tässä tapauksessa kahdeksi, sillä kynällä ja paperilla ei ilman toisiaan juuri tee mitään. Nämä oli helppoa valita, mutta seuraavat ovatkin vaikeampia. Ehkä yhden kynttilälyhdyn ja lempimukini teetä varten. Villasukat.

Pienen kodin edut

Olen tullut allergiseksi suureellisuudelle. Ajoittain tuntuu, että monet asiat ovat liian suureellisia sopiakseen käsityskykyyni.

Suuri, ylellinen koti ei ole koskaan kuulunut haaveisiini. Eivät myöskään kalliit tavarat, joiden hinnalla ei ole enää mitään kosketusta tuotteen laadun tai muiden ominaisuuksien kanssa. Aikoinaan sisustuslehtiä lukiessa suuret kodit ja asunnot olivat minulle niitä kaikkein tylsimpiä. Minun on vaikea käsittää, mitä järkeä siinä on, että muutama ihminen asuttaa suurta taloa. Ajattelen asiaa ekologisesta näkökulmasta, sekä ihan käytännön kannalta.

Syksyn sateet ja tuulet herättivät pesänrakennusviettini. Katsoin netistä muutamia sisustusohjelmia, joissa perheet esittelivät kotejaan. Suuria koteja (usein kahdelle, korkeintaan neljälle asukkaalle) oli paljon. Eräs suuren kodin asukas totesi kotiaan esitellessään, että paljon kalusteita he toivat edellisestä kodistaan, mutta tietenkin he olivat joutuneet ostamaan paljon uusia kalusteita kotiinsa, koska edellisen pienemmän kodin kalustus ei riittänyt uuteen, suurempaan kotiin.

Tässä on minusta jotakin hassua. Asukkaiden lukumäärä on pysynyt samana kuin ennenkin. Tuskin elämäntapakaan on kovasti muuttunut. Minkä verran he ehtivät uuden, suuremman kotinsa joka kolkkaa käyttää? Entä kaikkia niitä uusia kalusteita, joita he ovat ”joutuneet” kotiinsa hankkimaan? Ihminen ei kuitenkaan voi istua kuin yhdellä tuolilla kerrallaan, joten miksi täyttää suurta tilaa suurella määrällä kalusteita, joita ei todellisuudessa tarvitse mihinkään? Eivätkä ne neliömetritkään maassamme kovin edullisia ole. Harva ostaa suuria kotejaan käteisellä, joten jokainen neliö tarkoittaa työtä lainojen maksamiseksi.

Vielä kummallisemmaksi yhtälö menee, kun miettii miten kiireistä useimpien elämä nykyään on. Minkä verran aikaa kotona todellisuudessa edes ehditään viettää? Ja paljonko siitäkin lopulta menee kodin ja tavaroiden ylläpitoon…

Jokaisella on vapaus tehdä omat valintansa. Yhtä paljon kuin minä ihmettelen ylisuuria koteja, moni varmasti ihmettelee kaipuutani kohti pienempää ja vaatimattomampaa asuntoa.

Olen itsekin kokenut tuon ilmiön, kun todelliseen tarpeeseen nähden liiallista tilaa on täytettävä uusilla kalusteilla. Ilmiö on tuttu jopa tässä nykyisessä, 54 neliön asunnossamme. Olohuoneessa on pöytä, jonka äärelle istutaan tekemään jotakin vain ehkä noin kymmenenä iltana vuodessa. Mikään ei estäisi tekemästä näitä asioita keittiön pöydän äärellä. Mutta olohuoneessa on pöytä, koska tähän muuttaessamme olohuoneessa oli sille tilaa.

On yllättävän vaikea uutta kotia sisustaessaan vain jättää reilusti tyhjää tilaa. Nurinkurista on, että täyttämällä (liian) suurta tilaa tavaroilla yritetään saavuttaa kotoisuutta, joka syntyisi pienemmässä tilassa paljon helpommalla – useimmiten vain omistamalla oikeasti tarpeelliset kalusteet ja tavarat.

Pienessä kodissa on lukuisia etuja. Kaikki on lähellä, mihinkään ei ole pitkä matka. Pieni koti on edullisempi kalustaa ja remontoida. Arvokkaampia laatutuotteita käyttäessäkään hinnat eivät nouse mahdottomuuksiin, kun koti on pieni. Kodin kunnossapito ja siivous onnistuu pienemmällä vaivalla. Kodikkaan tunnelman luominen pieneen kotiin on helpompaa, kuin saada suuresta kodista tunnelmaltaan kotoisa.

Itse pidän pienessä kodissa siitä, että saa käyttää luovuuttaan, kun tilaan ei saa sopimaan mitä tahansa. Pieni koti haastaa miettimään, mikä todella on tarpeellista. Pienemmät tilat myös vaativat vetämään rajat tavaran määrälle, eikä ole mahdollista kerätä ympärilleen tolkuttomia määriä turhaa tavaraa. (Aivan riittävästi kuitenkin…)

Pidän pienistä tiloista, mutten ahtaudesta. Haluan, että tiloja pystyy käyttämään mukavasti. Esimerkiksi ruokapöydän ääreen on päästävä ilman, että joutuu pujottamaan itsensä tuolille kapeasta välistä. Minua ihmetyttää, kun näen ahtaaksi sisustettuja suuria koteja. Missä sen suuren kodin edut silloin tulevat esiin?

Ajatuksia 512 tavaraa myöhemmin

Vuosi sitten näihin aikoihin päätin vähentää 100 tavaraa viikonlopun aikana. Olimme vähentäneet tavaroita reilulla kädellä jo pari vuotta, ja jo sitä ennen hitaampaan tahtiin ilman tietoakaan minimalismista. Hiukan mietitytti miten vaikeaa voisi olla löytää viikonlopun aikana vielä sata ylimääräistä tavaraa.

Onnistuin tavoitteessani, pääsin lopulta 120 tavaraan. Olen jatkanut poistuvien tavaroiden ylös kirjaamista ja tällä hetkellä mennään numerossa 512. Sen verran meiltä on noin vuoden aikana lähtenyt tavaraa. Hiljainen virta kohti ulko-ovea jatkuu.

Luku tuntuu suurelta siihen nähden, miten hitaasti tavara tuntuu vähenevän. Välillä on tuntunut siltä, että ei ole enää yhtäkään tavaraa jonka tarpeettomuudesta voisimme olla kumppanini kanssa samaa mieltä. Yksi kerrallaan tarpeettomia tavaroita on kuitenkin saatu ulos asunnosta.

Kuluneen vuoden aikana olen yhä selkeämmin ymmärtänyt, miten vähällä todella tulisimme toimeen. Suurimman osan kotona vietetystä ajasta saamme kulumaan ongelmitta vain muutamia tavaroita käyttäen, kun pukeutumiseen, nukkumiseen, peseytymiseen ja ruokailuun liittyvät tavarat jätetään pois laskuista. Monet tavarat odottavat vuoroaan, joka tulee joskus tai sitäkin myöhemmin.

Olen myös huomannut, että ne vuoroaan odottavat tavarat herättävät ajatuksia, jotka eivät oikein ole mieleeni.

Kuten ”ei ole aikaa”.

Ei tunnu olevan aikaa käyttää kaikkia niitä tavaroita, joita kaapeista löytyy. Ja toisaalta, miten monen kohdalla on todellista haluakaan? Miten moni odottaa harvinaista inspiraatiota? Miten monen kohdalla tulemme aina valitsemaan jotakin muuta tekemistä?

Omassa kodissa olevia tavaroita kohtaan on vaikea löytää täysin neutraalia suhtautumista.

Tavarat vaativat huolenpitoa jos niiden haluaa säilyvän kunnossa. Aivan ensimmäiseksi ne kuitenkin vaativat tilaa. Me ihmiset puolestamme liitämme tavaroihin erilaisia odotuksia.

Tavarat tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia, mutta jos tavaroita on liikaa, positiivinen mahdollisuuksien tunne saattaakin vaihtua ajatukseen, ettei aika mitenkään riitä kaikkeen siihen hauskaan mitä voisi olla.

Aina kun valitsemme tehdä jotakin, valitsemme myös olla tekemättä lukuisia muita asioita.

Erilaiset päivästä toiseen käyttöä odottavat tavarat osoittavat minulle konkreettisesti miten nopeasti päivät kuluvat ja miten vähän aikaa lopulta on käytettävissä.

Minkä verran haluan antaa aikaani tavaroille, joita en välttämättä tarvitse? Minkä verran haluan antaa niille tilaa? Minkä verran sallin niiden herättää ikäviä ajatuksia?

Minimalistinen kylpyhuone

Kylpyhuoneemme on kooltaan miniluokkaa. Sen vaatimattomat mitat ovat 145 cm pituutta ja 185 cm leveyttä. Palan tuostakin tilasta vie yhdessä nurkassa oleva putkien kotelointi.

Itse tilan pienuus ei ole ollut niin suuri ongelma, kuin säilytystilojen vähäisyys. Muuttaessamme kylpyhuoneessa oli pieni peilikaappi, ja altaan alla alakaappi, josta luovuimme heti, jotta saimme kissojen hiekka-astialle paikan. Käytössämme oli siis yksi pikkuruinen kaappi. Hyvin nopeasti hankimme wc-pytyn päälle kapean ja mahdollisimman korkean kaapin.

Arki kylpyhuoneessa oli vuosia yhtä takkuamista. Oli suoranainen ihme, jos kaapeista sai jotakin ulos tai sisään ilman, että tavaroita putosi syliin. Suuri osa kylpyhuoneeseen kaivatuista tavaroista säilytettiin tilan puutteen vuoksi muualla.

Lisää säilytystilaa ja tehokasta organisointia, siinäkö apu?

Suunnittelin moneen kertaan, miten saisin kylpyhuoneeseen riittävästi säilytystilaa. Remontti ei kuitenkaan kiinnostanut. Suunnitelma hankkia koko seinän pituudelta kaappeja ei edennyt toteutumiseen asti. Ei huvittanut maksaa siitä, että saisin kylpyhuoneen yhä ahtaamman näköiseksi. Päätin parantaa tilannetta organisoimalla kaapin sisällön paremmin.

Hankin erilaisia koreja tavaroiden säilytystä varten. Järjestin kaappien hyllyvälit mahdollisimman tehokkaiksi. Sain kaaosta hieman parempaan järjestykseen, mutta tilat olivat aivan yhtä ahtaat kuin ennenkin. Nyt ahdasta oli sekä kaapeissa että koreissa. Edelleen tavaroita putoili hyllyiltä, ja nyt lisäksi kaatuili koreissa. Koreihin sai järjestettyä tavarat mukavasti silmältä piiloon, sellaisetkin joita ei olisi tarvinnutkaan.

Kylpyhuoneesta tuli käyttökelpoinen vasta sen jälkeen, kun ymmärsin katsoa kriittisesti, mitä kaikkea kaapeissa oikeastaan oli.

Mikä kaapit oikein täytti äärimmilleen?

Kaapeista löytyi useampi pullo hajuvesiä, kun taloudessa asuu kaksi hajusteherkkää. Useampia avattuja deodorantteja, shampoita ja muita tuotteita, koska jossain vaiheessa käyttöä oli huomattu, ettei tuote toimi. Erilaisia kasvoille tarkoitettuja sävyttäviä ja peittäviä tuotteita, jotka säännönmukaisesti vanhenivat kaappiin käytön puutteessa. Erilaisia suihkusaippuoita yhtaikaa avattuina, koska tarvitseehan ihminen vaihtelua! Kaikenlaisia erilaisia tuotteita ihon pesuun, kuorintaan, kosteuttamiseen, sävyttämiseen, kaunistamiseen niin paljon, että olisi voinut perustaa pienen kemikalion. Ei puhettakaan, että wc-pytyn yllä olevassa kaapissa olisi voinut säilyttää wc-paperipakettia, hyvä kun sinne sai ahdettua edes yhden vararullan kerrallaan.

Minimalismiin tutustuminen avasi silmäni. Ymmärsin, että emme todellakaan tarvinneet kaikkea sitä, mitä kaapeissa säilöimme.

Avatut tuotteet, jotka eivät meille sopineet, veimme taloyhtiön kierrätyshuoneeseen. (Deodorantit ja muut hygieniasyistä ongelmalliset tuotteet laitoimme suoraan roskiin.) Muita tuotteita käytimme pikkuhiljaa pois, ja aloimme miettiä, mitä todella tarvitsemme.

Valikoiman rajaaminen avuksi

Siirryimme luonnonkosmetiikkaan, ekologisten syiden lisäksi ihan siksi, että saisimme valikoimaa kavennettua. Enää kauppojen kemikalio-osastot eivät voineet houkutella, koska juuri mitään ostettavaa ei ollut. Kaikenlaisia ennen kaappeja täyttäneitä tuotteita ei myöskään enää huvittanut ostaa, koska luonnonkosmetiikan hinta oli jotakin aivan muuta kuin markettitavaran. Heräteostelu loppui kuin seinään.

Minua oli jo jonkin aikaa vaivannut, että lähes jokainen käyttämämme tuote oli hajustettu, ja tuoksujen yhteensovittaminen ilman kammottavan tuoksukakofonian luomista oli hankalaa. Hiljalleen aloimme vähentää myös tuoksuja.

Pian kaappiin alkoi sopia tavaroita, jotka aiemmin oli pitänyt säilyttää muualla. Ajan myötä säilytyskoreja jäi tyhjäksi. Lopulta luovuin koreista kokonaan, sillä halusin nähdä mitä hyllyillä oikeasti on, jotta en säilöisi enää turhia tavaroita. Vain rasia vanupuikoille ja sekalaisille tavaroille (hammaslankaimen vaihtopäät, sähköhammasharjan harjat) sai jäädä. Muki keräsi yhteen kynsileikkurit, viilat, pinsetit ja kammat, lasipurkki hammasharjat ja hammaslankaimet.

Mitä kaikkea kaapista on lähtenyt pysyvästi pois? Kasvojen kuorinta-aine, vartalon kuorinta-aine, jalkojen kuorinta-aine, kasvovesi, kasvonaamio, tuoksut, useampi sävyttävä tuote ja puuteri – nämä nyt ainakin. Kaapeissa ei enää myöskään pyöri valinnanvaraa, vaan yhtä tuotetta kerrallaan käytetään.

Kosmetiikan käyttöni nykyään

Käytän hygienia- ja kosmetiikkatuotteista säännöllisesti shampoota, deodoranttia, hammastahnaa ja kosteusvoidetta. Palasaippuaa tai välillä nestesaippuaa (taloudessamme on erilaisia mieltymyksiä saippuan olomuodosta) käsien pesuun. Joskus huulivoidetta ja paksumpaa voidetta karheisiin kohtiin iholla.

Kasvojen pesuaineen ja kasvovoiteen kanssa olen kahden vaiheilla. Ihoni on voinut paremmin, kun jätin hajusteet kokonaan pois, myös liian peseviä tuotteita on varottava. Kokeilin yhden pakkauksen verran tuoksutonta pesuvaahtoa kasvoille saman sarjan kosteusvoiteen kanssa, ja se toimi mainiosti. Sitä ei kuitenkaan saa kuin netistä tilaamalla, joten menossa on kokeiluvaihe, josko tuoksuton shampoo ja vartalovoide ajaisivat saman asian. Saattaa olla, että herkälle ja kuivalle iholleni tällaiset yksinkertaiset ratkaisut eivät pidemmän päälle riitä, vaikka ne väliaikaisesti toimisivatkin.

Nykyään ainoa mutkikkuus kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden kanssa ovat toimimattomat tuotteet, lähinnä shampoot. En ole löytänyt shampoota, joka ei kuivattaisi päänahkaani. Tämä koskee siis koko shampoovalikoimaa, ei ainoastaan luonnonkosmetiikkaa. (Paitsi palashampoot, joiden kanssa on omat ongelmansa.) Tuoksuton kolmen raaka-aineen Elokuu shampoo reilusti laimennettuna on ollut paras vaihtoehto, vieläpä niin että välillä pesen hiukset pelkällä vedellä ja venytän pesuväliä mahdollisimman pitkään. Onneksi kumppanini pää tuntuu kestävän lähes minkälaista shampoota tahansa, joten hän pystyy käyttämään pois avaamiani pulloja, jotka eivät minulle sopineet. Olen myös miettinyt, että kunhan nykyinen käsinestesaippua loppuu, täytän pullon toimimattomaksi havaitulla shampoolla.

Kylpyhuoneemme kaappien sisältö on muuttunut ajan myötä minikemikaliosta minimalistiseksi. Kaapeissa on vain tuotteita, joita tarvitaan. Tavaramäärä on vähentynyt niin paljon, että lisäkaappien tarvetta ei enää ole. Tavaroita sopii siirtelemään, ottamaan ja laittamaan takaisin paikoilleen ilman, että mitään putoaa.

Pieni muistilista, jonka avulla saat kylpyhuoneen kaapit tilavammiksi

1. Hävitä vanhentuneet tuotteet, äläkä säilö kaapeissa muitakaan roskia.

2. Avaa vain yksi pakkaus kutakin tarvitsemaasi tuotetta kerrallaan. Käytä se loppuun, ja avaa vasta sitten uusi. Vältyt kaapissa pyöriviltä melkein tyhjiltä pakkauksilta, joita ei huvita enää käyttää loppuun, kun uusikin on jo avattu.

3. Mieti mitä todella tarvitset. Vanhenevatko jotkin tuotteet jatkuvasti ennen kuin ehdit käyttää niitä paljoakaan? Ovatko ne oikeastaan tarpeellisia?

4. Jos tilaat kosmetiikkaa isomman erän kerrallaan netistä (tai jostain syystä pidät muuten varastoa), sijoita varasto muualle kuin kylpyhuoneeseen. Näin vältyt ”tuotakin olisi niin kiva kokeilla” -houkutuksilta, ja maltat helpommin käyttää tuotteet yksi kerrallaan loppuun asti ennen seuraavan kokeilua.

5. Säädä kaappien hyllyvälit niin, että saat hyllyvälin korkeudesta mahdollisimman paljon irti. Tavaroiden yläpuolelle riittää sen verran tilaa, että tavaroiden käsitteleminen sujuu helposti. Matalammille tavaroille matalampi hyllyväli, korkeammille korkeampi. Jos korkeita tavaroita on useilla hyllyillä, vaikka ne mahtuisivat yhdellekin, tilaa menee suotta hukkaan.

6. Varaa pieniä tavaroita varten omat kannettomat rasiansa, tarjotin, kahvikupin aluslautanen tai vaikka muki. Kaupassa käyntiä ei välttämättä tarvita, mieti olisiko kotonasi jo jotakin tarkoitukseen sopivaa. (Meillä säilyttimen virkaa tekevät valaisimen pakkauslaatikko, metallinen teerasia, keraaminen astia, vanha lohjennut kahvikuppi, muki ja lasipurkki.) Näin saat koottua pienempään tilaan esim. koruja tai meikkejä, eivätkä ne putoile kaapista muita tavaroita käsitellessä.

Millaisia vinkkejä sinulla on kylpyhuoneen toimivuuden lisäämiseksi? Miten arki rullaa pienessä kylpyhuoneessasi?