Katsaus menneeseen ja kurkistus tulevaan

Kuluvaa vuotta on kaksi viikkoa jäljellä. Pyrin elämään tässä hetkessä, kurkottelematta tulevaisuuteen. Haluan antaa jokaiselle hetkelle arvon, en kiirehtiä seuraaviin hetkiin. Kiirettä eteenpäin ei ole, mutta aion silti pohtia jo hieman ensi vuotta.

Aloitin viime vuonna uuden perinteen. Löysin netistä Susannah Conwayn ilmaisen työkirjan, jonka avulla voi käydä läpi kulunutta vuotta, ja miettiä mitä tulevalta vuodelta odottaa. Vietin työkirjan kysymysten parissa useita tunteja. Sytytin kynttilän, join teetä, ja pysähdyin miettimään mennyttä ja tulevaa. Pysähtyminen rauhassa omien ajatusteni äärelle oli antoisaa.

Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, tai asettaa erityisiä tavoitteita. Mietin mikä elämässäni on tärkeää, ja pyrin toimimaan niin, että nuo tärkeät asiat ovat keskiössä. Katsoin kohti tätä vuotta nuo tärkeät asiat mielessäni, ja miten minun tulisi konkreettisesti toimia niiden toteutumiseksi mahdollisimman hyvin.

Opin vuoden aikana jälleen jotakin itsestäni. Huomasin, että minussa on yhä jäljellä pieni pala ajatusta siitä, että minun tulisi toimia tietyllä tavalla ollakseni muiden silmissä oikeanlainen.

Kirjasin tätä vuotta koskeviin suunnitelmiini erilaisia tapahtumia, joissa voisin käydä. Huomasin jo alkuvuodesta, että ajatus oli lähtöisin enemmän kumppaniltani kuin minulta. Hän kaipaa ympärilleen ihmisiä ja tapahtumia, selvästi enemmän kuin minä. Minä puolestani kaipaan paljon omaa aikaa ja rauhaa, ja viihdyn hyvin, vaikken kävisi vuoden aikana yhdessäkään tapahtumassa. Lopulta kävin yhdessä itselleni tärkeässä tapahtumassa, joka on muodostunut minulle jo vuosittaiseksi perinteeksi. Kaiken muun jätin väliin.

Opin itsestäni senkin, että suorittaja minussa istuu tiukassa, vaikka miten yritän päästä siitä eroon. Harmittelin jo alkuvuodesta, kun päivämäärät ja tapahtumat suunnitelmissani menivät ohi, enkä minä osallistunut mihinkään. Hoksasin vihdoin: minua ei harmittanut, että tapahtumat menivät sivu suun, vaan epäonnistumiseni suunnitelman toteuttamisessa! Olen suorittamistaipumuksestani hyvin tietoinen, enkä sen vuoksi laadi esimerkiksi minkäänlaisia tehtävälistoja. Kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi ajallaan ilman niitäkin. Pyrin pitämään itseni erossa suorittamisesta, mutta näköjään se pyrkii pintaan heti, kun sille antaa pienenkin mahdollisuuden.

Tänä vuonna työkirjaa täyttäessäni kiinnitän erityistä huomiota siihen, että kirjaan ylös vain omia toiveitani. Jos en kaipaa ensi vuodelle minkäänlaisia suunnitelmia, en niitä myöskään tee. Otan työkirjasta itselleni sen mikä hyvältä tuntuu, ja jätän vieraalta tuntuvan (ja sisäisen suorittajan paikalle kutsuvan) tarkemman suunnittelun väliin.

Työkirjassa pyydetään valitsemaan sana ohjaamaan vuoden kulkua. Valitsin tälle vuodelle sanan rohkeus.

Tein tänä vuonna joitakin asioita, jotka vaativat minulta rohkeutta. Asioita, jotka olisin ennen jättänyt tekemättä, koska niihin sisältyvän riskin realisoituminen olisi tuottanut henkistä kipua. Tuntuu, että valitsemani sana todella sai minut jättämään epäröinnin sivuun ja toimimaan. Olen yllättynyt, miten helppoa asioihin tarttuminen lopulta oli, kun päätin olla niiden suhteen rohkea.

Rohkeuttani koeteltiin tänä vuonna myös monien vastoinkäymisten muodossa. Jouduin käsittelemään vaikeita asioita. Surua, epävarmuutta, kyvyttömyyttäni helpottaa toisen oloa niin paljon kuin olisin halunnut. Pelkoa rakkaan ihmisen menettämisestä, huolta rakkaiden ihmisten jaksamisesta.

Tämän tekstin teille kirjoitettuani aion jälleen sytyttää kynttilän. Ottaa kynän ja paperia sekä kupin teetä, ja käydä läpi vuoden tapahtumia, sekä kurkistaa kohti ensi vuotta.

Olkoon tuleva vuosi meille kaikille hyvä.

Pellavapyyhkeiden lenkit ja muuta muka-riittämätöntä

Ennen kuin tutustuin minimalismiin, ja aloin tarkemmin miettiä miten todella haluan aikaani käyttää, olin hyvä keksimään kaikenlaista epäolennaista tekemistä.

Olin harvemmin tyytyväinen siihen miten asiat olivat. Halusin asioiden olevan paremmin, kauniimmin tai muuten vaan jotenkin eri tavalla.

Viimeisin projektini oli ommella pellavapyyhkeisiin ripustuslenkit. Tarpeeksi pitkään kun jahkailin toimeen ryhtymistä, ymmärsin, että koko tehtävä on turha. Pyyhkeissä nimittäin oli jo lenkit. (Ne vaan eivät olleet mukamas riittävän kauniit.) Hiukan muovimaiset, mutta lenkit kuitenkin, joista pyyhkeen saattoi ripustaa. Hyvin ovat lenkit arjessa toimineet ja kestäneet, vaikka jokin niistä on alkanut jo reunasta rispaantua.

Kun katson ajassa taaksepäin, ymmärrän, että ruokin ahkerasti tyytymättömyyttäni. Vietin paljon aikaa erilaisten sisustuslehtien ja -kirjojen parissa. Siihen maailmaan ei keskeneräisyys ja puolivillaisuus sovi – paitsi tietenkin kontrastiksi – rikkomaan muuten liiankin täydellistä kauneutta ja harmoniaa.

Silloin en tullut ajatelleeksi, että lehtien ja kirjojen kuvat ovat lavastusta. Ne eivät kuvaa kenenkään kodin todellisuutta, vaan tarkoitus on ollut saada visuaalisesti näyttäviä, kiinnostavia ja kauniita kuvia.

Kuitenkin vertasin kuvia oman kotini todellisuuteen, ja näin kaikenlaista korjattavaa. Silmäni tarttui helposti kaikkeen, mikä ei sopinut kokonaiskuvaan. Löysin kodistamme vikoja, joille pitäisi tehdä jotakin. Olin hyvin harvoin tyytyväinen, olihan aina jotakin mikä olisi voinut olla paremmin.

Kauneus on minulle tärkeää edelleen, mutta en enää kuluta sisustuslehtiä kuin satunnaisesti. (Huomatakseni, että ne eivät ole minua varten.) Jännä juttu, että kotimme on muuttunut kauniimmaksi. Olen tyytyväinen näkemääni, enkä haluaisi jatkuvasti muuttaa jotakin.

Kylpyhuone, joka muuttaessa näytti auttamattoman vanhanaikaiselta ja remonttia kaipaavalta, ei kaipaa enää muuta kuin säännöllistä siivousta. Peilikaapin lamppu ei ole toiminut enää aikoihin, sen voisi uusia, vaikka hyvin on pärjätty ilmankin.

Minimalismi, keskittyminen todella merkityksellisiin asioihin, on ollut minulle monin tavoin hyödyllistä. Katson kotiamme aivan toisin silmin. Vähemmän on merkitystä sillä, miltä kotimme (jonkun toisen silmään) näyttää, merkityksellisempää on miten se toimii. Ja sehän toimii mainiosti, nyt kun on riittävästi tilaa ja väljyyttä toimia.

Olen opetellut olemaan tyytyväinen siihen mitä on, sellaisena kuin on. En yritä enää jatkuvasti parantaa asioita. Elämä on huomattavan onnellista näin.

Lisää jouluisia linkkivinkkejä

Joulukuuta kun eletään, niin monessa blogissa julkaistaan jouluun liittyviä kirjoituksia. Osa niistä saa minut nyökkäilemään itsekseni, että ”sanos muuta!” tai ”älä muuta sano!”. (Ihanan ristiriitaista, eikö?)

Haluan jälleen tarjota teille muutamia itseäni puhutelleita tekstejä. Toivottavasti ne tuovat iloa tai uusia ajatuksia näin joulua odotellessa.

9 Things That Shopping Can Never Deliver

Joshua Becker kirjoittaa viisaita. Käy vaikka itse katsomassa. Joshuan mainitsemat yhdeksän asiaa, joita shoppailu ei voi koskaan tuoda, tuovat mieleen paljon omakohtaisia kokemuksia erilaisista ostoksista, joilla olen yrittänyt saavuttaa jotakin sellaista, mitä on mahdotonta ostaa kaupasta.

Eräs ajatus tekstissä tuntuu erityisen osuvalta. Vapaa suomennos kuuluu näin:

”Tyytyväisyyttä ei voi koskaan ostaa kaupasta. Jos voisi, laatikkomme, kaappimme ja autotallimme eivät olisi ylitsepursuavan täynnä. Liiallisuus todistaa tyytymättömyyttämme. Jos et ole tyytyväinen tänään, ei ole olemassa mitään minkä ostamalla voisit asian muuttaa.”

Parents, What Expectations Are We Setting for the Holidays?

Tämäkin teksti on Joshua Beckerin viisaasta kynästä. Hän kirjoittaa jouluun liittyvistä pettymyksistä. Miksi lapset usein pettyvät jouluna lahjoja avatessaan? Minkälaiset asiat pettymykseen johtivat, ja olisiko siltä voinut välttyä?

Joshua kertoo myös oman perheensä lahjatavoista. Vanhemmiltaan hänen lapsensa saavat yhden tavaran minkä he haluavat, toisen minkä he tarvitsevat ja kolmantena lahjana perheen kanssa jaettavan kokemuksen.

Kääntyykö jouluaatto teillä helposti jännitystä kihelmöivästä joulupukin odotuksesta pettymykseen? Jos näin on, suosittelen lämpimästi Joshuan mainiota tekstiä. Se voi tarjota ajatuksia, miten järjestää mukavampi joulu koko perheelle.

Älä osta mitään -päivä ja krääsätön joulu

Älä osta mitään -päivä tuli ja meni. (Vinkki: niitä voi vapaasti viettää kun siltä tuntuu, ei tarvitse odottaa ensi vuoteen.) Mahdollisuus krääsättömään jouluun on olemassa vaikka vielä tänä vuonna.

Leo Stranius komppaa tietämättään ajatuksiani kirjoituksessaan. Minäkin olen kokenut, että tavaralahjoista on enemmän harmia kuin iloa – sekä antajan että saajan ominaisuudessa. Moni lahja päätyy turhaan krääsäksi kaappeihin. Ihmis- ja luontoystävällisempiä vaihtoehtoja on olemassa, muutama hyväksi havaittu muistutuksena Leon tekstissä.

Vielä yksi joulukalenteri

Vinkkasin jo aiemmin muutamasta joulukalenterista, mutta vielä sopii yksi joukkoon. Joulukuuta on kulunut jo sen verran, että nyt saa ihan luvan kanssa ahnehtia luukkuja. Leo Straniuksen blogista löytyy mainio joulukalenteri luontoystävällisine vinkkeineen.

Mukavia lukuhetkiä ja uusia oivalluksia!

Kertakäyttölaatua

Ostaminen on minulle jo lähtökohtaisesti epämieluisaa puuhaa, mutta vielä ikävämmäksi sen tekevät erilaiset laadultaan huonoiksi paljastuvat tavarat.

Pesin vihdoin makuuhuoneen pimennysverhon (toisen kahdesta), olihan se palvellut ikkunassa jo useita vuosia ilman että olin pessyt sitä kertaakaan. Ohjeen mukaan verhon sai pestä neljänkymmenen asteen pesussa, mitään lisäohjeita pesun suhteen ei ollut. Laitoin verhon siliävien tekstiilien pesuohjelmaan, vähensin linkousta ja lisäsin ohjelmaan vettä. Tein mitä voin, jotta verho saisi hellävaraisen kohtelun. (Hienopesuun verho oli liian painava.)

Verhoa kuivumaan ripustaessani minua odotti yllätys. Kangas oli takertunut nurjalta puolelta kiinni itseensä. Ryppyjä suoriessani verhon pimentävää materiaalia irtosi, reunoilta se oli ohentunut selvästi. En ole kiinnostunut hankkimaan uusia verhoja, joten toivottavasti entiset vielä hoitavat hommansa. Harmittaa vietävästi.

Toinen viimeaikainen harmin aiheeni on ollut paitapusero, jonka nopealla aikataululla hankin hautajaisia varten. Tapanani on pestä vaatteet ennen käyttöä, koska en kaipaa muutenkin herkälle iholleni ylimääräisiä kemikaaleja. Piilonapitettu paita oli saanut pesussa uudenlaisen ilmeen – ompeleet olivat kutistuneet, kangas ei. Silittämisestä ei ollut apua.

Pettymys oli myös aluslakana, jonka ostin samalta valmistajalta kuin ennenkin, koska olin ollut heidän tuotteidensa laatuun tyytyväinen. En ollut ilmeisesti aivan terävimmilläni kaupassa, kun ostin lakanan, vaikka hieman ihmettelinkin miten kangas näytti harvemmalta kuin ennen. Pesun jälkeen kangasta katsoessani huomasin, että siinä oli pari harvempaa kohtaa, jotka kuluisivat puhki nopeasti.

Inhoan tavaroiden aiheuttamaa turhaa vaivaa ja harmia. Yleensä olisin reklamoinut tuotteista, mutta tämän vuoden myllytyksen jälkeen en kerta kaikkiaan jaksa.

Millainen ihme pitäisi tapahtua, että kaupoista saisi oletusarvoisesti ainoastaan riittävän laadukkaita tavaroita?

Verhon taustapuolella olevia virheitä en ripustamisen jälkeen enää katsele, pääasia olisi että verho toimisi edelleen riittävän hyvin. Paidan kohdalla olen ajatellut niin, että mustassa paidassa (jos sitä vielä joskus joudun käyttämään) olen niin tylsän näköinen, että on aivan sama miten paljon ompeleet kiristävät. Ehkä ne eivät kiinnitä huomiota. Lakana kestää sen minkä kestää, ja seuraavaa ostaessani olen toivottavasti enemmän hereillä.

Mitä olisin itse voinut tehdä toisin näitä tuotteita ostaessani? Olisinko voinut välttyä huonoilta hankinnoilta?

Ainoastaan lakanan kohdalla olisin voinut toimia toisin, jos vain suinkin olisin sillä hetkellä tajunnut kuunnella itseäni. En tiedä missä keskittymiseni on ollut, sillä tavallisesti olisin jättänyt tuotteen kauppaan. Paitaa ostaessani olin niin tarkka kuin suinkin osaan, ja tuotteen tarkastelun jälkeen olin sen laatuun tyytyväinen. En olisi voinut aavistaa, että tuote ei enää ensimmäisen pesun jälkeen olekaan ennallaan. Verhot tilasin vuosia sitten netistä, ja olin niiden laatuun tyytyväinen. Ne tuntuivat ryhdikkäiltä ja hyvin tehdyiltä. Ei tullut mieleenikään etteivät ne kestäisi pesua.

Oletko sinä joutunut pettymään tavaroiden laatuun lähiaikoina?

Joulukuuta kulkiessa

Tänä vuonna tuskin kirjoitan kovin paljoa joulusta. Tuntuu, että olen kirjoittanut aiheesta toistaiseksi jotakuinkin kaiken, mitä minulla kirjoitettavaksi on.

Tänäkin vuonna aion viettää rauhallista, lahjatonta, vaatimatonta joulua. Keskittyä joulun makuihin ja tuoksuihin, musiikkiin ja ennen kaikkea yhdessäoloon kumppanini kanssa. Nauttia kaupungin pysähtyneestä tunnelmasta.

Aika ajoin esimerkiksi blogeja lukiessani törmään teksteihin, joiden kirjoittaja aivan kuin vie sanat suustani. Tällä kertaa aion jakaa linkin muutamaan tällaiseen tekstiin.

Jennin Arkijärki -blogista löysin pari tekstiä, jotka soisin jokaisen lukevan. Moni miettii tälläkin hetkellä, mitä antaisi lahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Mietiskellessä kannattaa lukaista Jennin tekstit Uudet joululahjasäännöt sekä Uusi etiketti lahjojen saajille.

Pelkistämisen mestari kirjoittaa tekstissään Joulu joka päivä kriittisesti jouluun liittyvistä ilmiöistä, ja miettii samalla miten juhlan erottaisi arjesta, kun ei halua viettää kulutusjuhlaa. Minäkin näkisin kuuset mieluummin maassa kasvavina, luonnossa, kuin joulun jälkeen roskakatoksen vieressä odottamassa jätekuljetusta. Soisin myös ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi pelätä alkoholista omituisiksi muuttuneita vanhempiaan.

Älä osta mitään -päivää vietettiin 28.11. Jos sen viettäminen jäi vähemmälle, vielä ehdit viettää Krääsätöntä joulua.

Aiempina vuosina kirjoittamani jouluun liittyvät tekstit voit lukea arkistosta, klikkaamalla seuraavista linkeistä.

Joulukuun 2012 tekstit
Joulukuun 2013 tekstit

Vielä lopuksi haluan vinkata Sandy Talarmon Yksinkertaistamisen joulukalenterista.

EDIT: Joulukalenterien ystäville kerrottakoon vielä, että myös Pelkistämisen mestarin blogissa aukesi ensimmäinen luukku tänään. Luvassa on materiaaliton joulukalenteri, joka tarjoaa blogin henkeen sopivia ajatuksia ja ideoita. Luonnonystäville tarjoan vielä vinkin Suomen luonnonsuojeluliiton Facebook-sivuilla olevasta joulukalenterista.

Oikein leppoisaa joulukuuta teille kaikille!

Hoidatko pahaa oloa ostamalla?

Käytkö ostoksilla piristääksesi itseäsi? Unohtaaksesi ikäviä asioita? Hoidatko ahdistustasi täyttämällä ostoskoria kaupassa tai netissä?

Uusien tavaroiden ostaminen piristykseksi lienee kiinteä osa nykyistä kuluttamisen kulttuuriamme. Onko kyse vain harmittomasta tottumuksesta, vai onko asiassa jokin ongelma?

Shoppailua apukeinona käyttäneille lienee tullut tutuksi havainto, että uuden tavaran tuoma piristys on lyhytaikaista. Se voi olla jopa niin lyhytaikaista, että kotiin päästyäsi löydät ostoskasseista tavaroita, joita et enää muistanut ostaneesi, ja jotka eivät tunnu millään tavalla merkityksellisiltä. Hetkellinen piristyminen voi vaihtua nopeasti katumukseksi, kun on tullut laittaneeksi rahaa johonkin, mitä ei todellisuudessa halunnutkaan.

Entä mitä tapahtui sille pahan olon aiheuttajalle, jota lähdit ostamalla helpottamaan? Lakkasiko se olemasta?

Garg ja Lerner ovat tutkineet negatiivisten tunteiden ja kuluttamisen yhteyttä, ja tulokset ovat mielenkiintoisia. Tutkijat olettivat, että negatiivisessa tunnetilassa ihminen näkisi myös uuden tuotteen negatiivisessa valossa. Joihinkin tunnetiloihin oletus sopikin, mutta surulliset ihmiset arvioivat uuden tuotteen positiivisemmin, ja olivat valmiita maksamaan siitä enemmän kuin neutraalissa tunnetilassa olevat ihmiset. Cryder ym. selittivät ilmiötä tutkimuksessaan niin, että surullisena itseensä keskittyvä ihminen pyrkii kohottamaan alentunutta omanarvontuntoaan ostamalla.

Mekanismi voi johtaa siihen, että suru johtaa ylikulutukseen, mikä puolestaan lisää pahaa oloa.

Itse tekisin tästä sen päätelmän, että surullisen ihmisen kannattaa pysyä erossa mainoksista ja kaupoissa kiertelystä. Ajatuksessa on mukana kantapään kautta opittua viisautta, itse nimittäin tein aikoinaan tarkalleen päinvastoin. Hoidin pahaa oloani ottamalla mainokset viikon kohokohdaksi ja kuluttamalla aikaani kiertelemällä kaupoissa.

Tulos? Matalan mielialan aiheuttaneet asiat olivat ennallaan. Kotiin ilmaantui paljon piristykseksi tarkoitettuja uusia tavaroita, joita tulisin myöhemmin rankalla kädellä vähentämään. Ne eivät tuoneet elämään onnea tai iloa, ollakseen tarpeellisia niitä oli liikaa, ja ne tulivat niin kalliiksi että harmittaa. Olen tyytyväinen, että en koskaan opetellut ostamaan velaksi.

Pahaa mieltä kannattaa siis hoitaa muulla tavoin kuin ostamalla. Miten?

1. Selvitä itsellesi, mikä pahan olosi taustalla on, ellet tiedä sitä vielä. Voit lähteä purkamaan ajatuksiasi keskustelemalla jonkun kanssa, kirjoittamalla, kuuntelemalla musiikkia, piirtämällä tai maalaamalla, miettimällä hiljaa itseksesi, käymällä kävelyllä – tekemällä jotakin minkä kautta saat yhteyden itseesi.

2. Mieti mikä sinua voisi asiassa auttaa? Voisitko tehdä jotakin konkreettista olosi helpottamiseksi?

3. Oletko välttänyt jonkin ikävän asian hoitamista, vaikka siitä olisi apua olosi helpottamiseksi? Jos paha olosi liittyy johonkin keskeneräiseen asiaan, joka sinun tulisi selvittää, mieti mikä olisi ensimmäinen askel päästä asiassa eteenpäin.

4. Ota ensimmäinen askel.

5. Piristä itseäsi keksimällä muuta aktiivista tekemistä kuin ostaminen. Kiinnitä huomio itsesi ulkopuolelle, älä jää murehtimaan oman pääsi sisälle. Tie kohti muuta maailmaa voi löytyä esimerkiksi luonnosta, toisista ihmisistä, kiinnostavista asioista joihin perehtyä.

6. Muista, että pyrkimys torjua pahaa mieltä aiheuttavat asiat pois mielestä on usein monin verroin raskaampaa kuin asioiden käsittely. Ihmisen mieli ei ole näin helposti huijattavissa, vaan ikävät asiat vaikuttavat meihin tavalla tai toisella. Sen vuoksi niihin kannattaa pyrkiä aktiivisesti etsimään ratkaisuja.

7. Etsi tarvittaessa ammattiapua, jos tuntuu että et saa asioita selvitetyksi omin neuvoin.

Meistä jokainen kokee ikäviä tunteita ja huonoja päiviä. Ne kuuluvat elämään. Pahaa oloa ei kannata yrittää lakaista maton alle, vaan tehdä sille jotakin. Edellä mainittuun tutkimusnäyttöön ja omaan kokemukseeni nojaten voin kertoa, että shoppailusta ei ole avuksi. Kannattaa etsiä muita keinoja pahan olon hoitamiseksi.

Sitten kun…

Muutama vuosi sitten ymmärsin, että meillä on aivan liikaa tavaraa. Niin paljon liikaa, että sillä olisi voinut sisustaa helposti vaikka kesämökin. Koko välttämätön irtaimisto olisi löytynyt, suurin osa kalusteistakin.

Ajattelin, että pakkaisin mökille sopivat tavarat vintille laatikoihin. Sitten kun meillä olisi mökki, voisimme vain pakata laatikot autoon ja viedä ne uuteen kotiinsa.

Kun pääsin tavaroiden vähentämisessä vauhtiin, aloin miettiä asiaa uudelleen.

Vintillä on pölyistä. Pakkasta, kosteaa ja hellettä, riippuen siitä millainen sää ulkona on. Miltä tuntuisi huolehtia, että tavarat säilyvät vintillä hyvässä kunnossa? Voisi olla, että joutuisin huolehtimaan niistä vuosikausia.

Sen suurempia suunnitelmia mökin hankkimiseksi ei ollut, joten tavarat olisivat voineet joutua odottamaan käyttöä pitkäänkin. Koko sen ajan niistä ei olisi hyötyä kenellekään. Ne vain olisivat vintillä – ja huolena mielessäni.

Näiden pohdintojen jälkeen tavarat eivät koskaan päätyneet vintille laatikoihin, vaan mikä minnekin, suurin osa hyväntekeväisyyskirpputorille. Tunsin suurta helpotusta.

Mitä ajattelen ratkaisusta nyt?

Muutamassa vuodessa moni asia on muuttunut. En tiedä haluaisinko edes omaa mökkiä. Ja jos haluaisinkin, en kaipaisi sinne niin paljoa tavaraa, kuin olisin vintillä säästänyt. Jos joskus mökin hankimme, suuren osan sinne tarvittavista tavaroista saa hankituksi kirpputoreilta.

Tässä elämänvaiheessa en tiedä missä asumme esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Jos muutamme, on todennäköistä, että uusi koti on satojen kilometrien päässä nykyisestä. Mökin hankkiminen ei tunnu ajankohtaiselta, kun ei ole ollenkaan varmaa missä itsekään tulee asumaan.

Minkä tahansa omistamisessa on oma huolensa. Mitä isompia asioita omistaa, sitä suurempi huoli. Elämä tuntuu kevyemmältä, kun ei ole kovin paljoa huolehdittavaa omaisuutta. Varsinkaan vintillä odottamassa jotakin, mitä ei ehkä koskaan tulekaan.