Ekosähköä ilmassa

Miten pienentää ekojalanjälkeään pysyvästi, merkittävässä mittakaavassa, kertarysäyksellä ja pienellä vaivalla?

Tämän vuoden teemani on ollut kiinnittää yhä tarkemmin huomiota ekologiseen elämäntapaan. Teemavuosi on innoittanut muutoksiin, joita olen jo pidempään miettinyt, mutta jotka ovat jääneet sitä viimeistä silausta vaille. Yksi tällainen loppusilauksensa saanut asia oli ekosähköön vaihtaminen.

Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimaan ekosähköön vaihtaminen oli jäänyt tekemättä osin sen vuoksi, että ostamani sähkö oli viimeisen noin kymmenen vuoden ajan ollut tuulisähköä. Huono omatunto ei siis ollut vauhdittamassa asian hoitamista. Olin maksanut sähkölaskut kiltisti kaikki nämä vuodet, mutta minulla ei ollut hajuakaan minkä verran sähköstä maksoin ja minkä verran sitä kului. Paperilaskua en ollut nähnyt vuosikausiin, ja nettipankissa olin maksanut sähkölaskuni loppusumman laskua avaamatta. Koin sähköyhtiön vaihtamisen hankalaksi.

Teemavuosi kannusti minua ottamaan asiasta selvää. Lopullisen potkun takalistoon antoi sähköyhtiön asiakaslehti, jossa rinta rottingilla kerrottiin, miten ekologista turpeella tuotettu sähkö on, ja miten turpeennostoa tulisi lisätä. En ollut samaa mieltä. Enkä halunnut tukea noin lyhytnäköistä ajattelua.

Sähkölasku tuli kuin tilauksesta oikeaan aikaan. Siitä selvisi minkä verran kulutimme sähköä ja mitä siitä maksoimme. Viimeinenkin hidaste ekosähköön vaihtamiselle oli poissa.

Kun perustiedot olivat selvillä, sähköntoimittajan vaihtaminen ei ollut ollenkaan hankalaa. Kävin ekoenergiaa esittelevällä sivustolla, ja pyysin tarjoukset kolmelta eri sähköyhtiöltä. Ennen tarjouspyyntöjen lähettämistä selvitin vielä, millä tavoin eri sähköyhtiöt sähköä tuottavat. Valitsin tarjouspyyntöjeni kohteiksi kolme parhaiten ajatuksiini sopivaa yritystä.

Tarjoukset tipahtivat sähköpostiini nopeasti. Olin varautunut siihen, että maksaisimme jatkossa sähköstä aiempaa enemmän, mutta yllätyksekseni ekosähköön vaihtaminen tulisikin pienentämään sähkölaskuamme!

Ensimmäinen lasku ekosähköstä ei ole vielä tullut. Koska sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa, vaan siitä laskuttaa paikallinen sähköyhtiö, jatkossa yhden sähkölaskun sijaan tulee kaksi erillistä laskua.

Miksi halusin vaihtaa ekoenergiaan?

Halusin antaa tukeni uusiutuvan energian tuotannon lisäämiselle, ja nimenomaan Suomessa.  

Sähkönmyyjä on velvoitettu lahjoittamaan 0,10 euroa jokaista ekoenergiana myytyä megawattituntia kohden ekoenergian ilmastorahastoon, joka puolestaan investoi uuteen uusiutuvan energian tuotantoon tai energiansäästöhankkeisiin. Valitsin sähköntoimittajakseni yrityksen, joka myy ainoastaan kotimaista ja ekoenergiamerkittyä sähköä. (Aiemmin ostamamme tuulisähkö oli tuotettu rajojen ulkopuolella.)

Lisäksi halusin, että uusiutuva energia tuotetaan kestävällä tavalla.

Esimerkiksi vesivoima on uusiutuvaa energiaa, mutta ei välttämättä tuotettu ekologiset seikat riittävän hyvin huomioon ottaen. Ekoenergiakelpoisuuden vesivoimalaitos saa ainoastaan siinä tapauksessa, että sen hallinnoija sitoutuu merkittävimpiin mahdollisiin toimiin vesivoiman ympäristöhaittojen vähentämiseksi.

Uusiutuvilla energianlähteillä, ekologisesti kestävällä tavalla tuotettuun sähköön siirtyminen on konkreettinen teko ympäristöystävällisemmän sähköntuotannon puolesta.

Ekosähköön vaihtaminen on pieni teko kuluttajalle, mutta sillä on todellista merkitystä ekologisen jalanjäljen pienentämisessä ja ilmastopäästöjen vähentämisessä.

Tässä olisi nyt tarjolla ekoteko, joka pienellä vaivannäöllä saa aikaan merkittävän vaikutuksen. Sähkönkulutuksen vähentäminen on silti edelleen tärkeää, ja jatkossa voikin keskittyä kehittämään taitojaan sähkölaskun loppusumman pienentämisessä.

Pienempi ekojalanjälki: asuminen

Asuminen aiheuttaa 30 prosenttia suomalaisen kuluttajan kasvihuonekaasupäästöistä. Suomalaiskotien merkitys päästövähennysurakassa on suuri: koko Suomen käyttämästä energiasta asuminen kuluttaa jopa 40 prosenttia.

Yksilön ilmastovaikutusten kannalta ratkaisevaa on asumisväljyys eli kodin neliömäärä. Asumisen eri osa-alueista suurin ilmastovaikutus on asunnon lämmityksellä, seuraavina tulevat vedenkulutus ja asuntosähkö, kiinteistösähkö ja vähäisimpänä jätteet.

Miten omaa asumisen ekojalanjälkeään voisi pienentää? Jokaisella asumisen osa-alueella voi tehdä pieniä tekoja, joilla on todellista merkitystä. Olen koonnut käytännön vinkkejä, ja kerron myös miten asiat meillä toteutuvat. Tuntuisi hassulta jaella vinkkejä kertomatta, miten itse pyrin niitä noudattamaan. Teksti on kirjoitettu kerrostaloasujan näkökulmasta, eikä näin ollen ota kantaa esimerkiksi omakotitalon lämmitysjärjestelmään tai muihin vastaaviin asioihin.

Suuri osa kirjoitukseni tiedoista pohjautuu WWF Suomen selvitykseen Suomalaisen vaikuttavimmat ilmastoteot (2012). Kirjoituksen lopussa on linkkejä lisätiedon lähteille.

Asunnon lämmitys

Lämmitystarve on suorassa yhteydessä asunnon pinta-alaan: mitä pienempi asunto, sitä pienempi lämmitystarve. Yli puolet asuintalojen lämmönkulutuksesta aiheutuu ilmanvaihdosta ja käyttöveden kulutuksesta, loput lämmön johtumisesta ja ilmavuodoista. Lämpöenergiaa voi säästää 5-20 % tavanomaisin hoitotoimenpitein ja käyttötottumuksia muuttamalla.

Muutamia vinkkejä:

– Laske huonelämpötilaa. Oleskelutiloissa suositus on 20-21 astetta, makuuhuoneessa 18-20 astetta.
– Tiivistä ikkunat oikeaoppisesti.
– Siirrä verhot ikkunan eteen pimeällä.
– Tuuleta nopeasti ristituuletuksella.
– Säädä ilmastointia.
– Vähennä lattialämmitystä.

Miten meillä? Asukkaita kaksi, asuinneliöitä 54. Huonelämpötila on enintään 21, makuuhuoneessa viileämpi. Ikkunat on tiivistetty hyvin, tuuletus tapahtuu ristivedolla. Ilmastointia näin kerrostalossa ei voi huoneistokohtaisesti säätää, lattialämmitystä ei ole. Verhot on vain makuuhuoneessa, ja ne ovat yöllä kiinni.

Parannettavaa? Makuuhuone pysyy lauhana talvena lämpimänä, vaikkei patteri olisi päällä juuri lainkaan. Voisin huolehtia paremmin siitä, että patteri on päällä vain silloin, kun ulkona on kylmä. Opettelemme sulkemaan sälekaihtimet pimeän ajaksi, se on jäänyt vähemmälle kun asuntoon ei juuri ulkoa näe.

Vedenkulutus ja lämmin käyttövesi

Vedenkulutukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Käyttöveden lämmitys vie paljon energiaa, samoin raakaveden hankinta, puhdistus ja pumppaus sekä jätevesien käsittely. Käyttötottumuksia muuttamalla vedenkulutusta voi vähentää 10-30 %.

Muutamia vinkkejä:

– Hanki suihkuun vedenkulutusta vähentävä suihkusuutin ja hanoihin vakiovirtausventtiilit.
– Astioita ei tarvitse huuhdella ennen astianpesukoneeseen laittoa, poista vain ruoantähteet.
– Älä tiskaa juoksevan veden alla.
– Pese vain täysiä tiski- ja pyykinpesukoneellisia ja käytä säästöohjelmia.
– Valitse astioita ja pyykkiä pestessä sopiva lämpötila, matalampi lämpötila säästää energiaa.
– Pese vaatteet ja astiat vasta kun ne oikeasti tarvitsevat pesua. Vaatteita voi raikastaa tuulettamalla.
– Sulje suihku ja hana kun et käytä niitä, esim. saippuoinnin ajaksi ja hampaita pestessä.
– Jos haluat juomavetesi kylmänä, päästä sitä hanasta kerralla kannullinen, jonka laitat jääkaappiin. (Ainakin meillä putkilämmintä vettä joutuu päästämään pitkään, ennen kuin saa kylmää vettä. Joka lasillista ei siis kannata päästää hanasta erikseen.)

Miten meillä? Suihkussa on vedenkulutusta vähentävä, säädettävä suutin, joka on yllätyksekseni parantanut käyttömukavuutta. Hanoihin on tarkoitus hankkia vakiovirtausventtiilit. Oma vesimittari muistuttaa veden säästämisestä. Olemme vuosien mittaan onnistuneet jatkuvasti pienentämään vesilaskuamme, vaikka veden kuutiohinta on samaan aikaan noussut. Aina kuin suinkin mahdollista pesemme täysiä koneellisia astioita ja pyykkiä. Käytämme tiskikoneen eko-ohjelmaa ja pyykinpesukoneessa valitsemme pesuohjelman vedenkulutusta silmällä pitäen.

Parannettavaa? Löytyy edelleen. Käsin tiskatessa veden käyttöä voi tehostaa. Astioiden huuhtelu ennen tiskikoneeseen laittoa on vähentynyt, sen voisi lopettaa kokonaan. Veden käytössä voisi olla vieläkin huolellisempi. Olen pyrkinyt pyykkiä pestessäni olemaan tarkempi sopivan lämpötilan suhteen. Käytin ennen enemmän 60 asteen pesua, jotta puuvillapyykki varmasti puhdistuu. Nykyään pesen enemmän 40 asteen pesuja ja vain tarvittaessa 60 asteessa.

Sähkönkulutus

Kotitaloudet kuluttavat lähes neljäsosan Suomessa kulutetusta sähköstä. Suurimpia kulutuskohteita ovat kylmäsäilytys, valaistus, viihde-elektroniikka ja ruoan valmistus. Sähkönkulutuksen ilmastovaikutuksia voi vähentää vaihtamalla vihreään sähköön. Käyttötottumuksia muuttamalla voi säästää sähköä 10-30 %.

Muutamia vinkkejä:

– Mittaa sähkönkulutusta reaaliaikaisesti.
– Valitse vähän sähköä kuluttava valaistus (esim. LED-valot).
– Pidä valoja päällä vain siellä missä niitä todella tarvitaan.
– Sulje laitteet käytön jälkeen, älä jätä valmiustilaan.
– Valitse energiatehokkaita kodinkoneita ja -elektroniikkaa ja käyttötarkoitukseen sopiva laite.
– Huolehdi siitä, että kylmälaitteiden ilmankierrolle jää riittävästi tilaa.
– Pese täydet koneelliset astioita ja pyykkiä. Matalampi pesulämpötila säästää sähköä.
– Kuivaa pyykit ulkona tai sisällä narulla. Kuivausrumpu kuluttaa paljon sähköä.
– Suosi mikroaaltouunia ja vedenkeitintä.
– Suosi uunin sijaan liettä.

Miten meillä? Sen jälkeen kun sähkölasku alkoi määräytyä todellisen käytön mukaan, ja arviolaskuista päästiin, olemme kiinnittäneet enemmän huomiota sähkön säästämiseen. Minkään laitteen sähkönkulutusta emme ole reaaliaikaisesti mitanneet. Valaistuksena on loisteputkia ja energiansäästölamppuja, sekä eteisessä vielä muutama halogeeni. Jatkossa lamppuja tullaan vaihtamaan LEDeihin sitä mukaa, kun ne rikkoutuvat. Emme pidä valoja päällä turhaan, vain siellä missä oleillaan ja vain tarvittavan määrän. Vältämme turhia kodinkoneita ja elektroniikkaa. Vain kannettava tietokone on pieniä aikoja valmiustilassa. Pyrimme pesemään täysiä koneellisia ja sopivassa lämpötilassa. Kuivaamme pyykit sisällä pyykkitelineellä. Mikro ja vedenkeitin ovat käytössä. Uunia käytetään melko harvoin. Vaihdoimme vihreään sähköön tammikuussa 2015. Kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin.

Parannettavaa? Jääkaappipakastin on patterin vieressä, sijoitettuna kaapinrunkoon. Jääkaapin lämpötila heittelee melko laajassa haarukassa, voi olla että laite on tulossa tiensä päähän. Kun hankimme uuden laitteen, se tullaan sijoittamaan vapaasti, jolloin ilma pääsee kiertämään. Selvitämme myös mahdollisuutta sijoittaa jääkaappi muualle kuin patterin viereen.

Kiinteistösähkö

Miten taloyhtiöt voivat säästää sähköä? Poimin Motivan sivuilta muutamia vinkkejä:

– Saunavuorojen keskittäminen.
– Ei lämmitetä saunaa liian kuumaksi.
– Kartoitetaan kesäajan saunavuorojen tarve ja sovitaan niistä erikseen.
– Auton lämmitystolppien keskitetystä ohjauksesta itse säädettäviin ajastimiin.
– Kylmäkellarin lämpötilaksi 4-6 astetta. Jos kellari on vajaakäytössä, kannattaa sen tarpeesta keskustella.
– Valaistuksen ohjaus niin, ettei valaistus ole turhaan päällä ja energiaa säästävät lamppuvalinnat.
– Sähköisten sulatuslaitteiden (esim. rännien lämmitys) ohjaus oikea-aikaisesti, ei esim. kesällä.

Kiinteistöt voivat säästää myös lämmityslaskuissa, kun yhteisiä tiloja kuten käytäviä ja varastoja ei lämmitetä liian lämpimiksi. Kerrostalojen porrashuoneissa riittää 17-18 astetta, varastoissa 12 astetta, autotalleissa 5 astetta.

Miten meillä? Saunavuorot on keskitetty ja saunan lämpötila on sopiva. Kesäajan saunavuorot varataan erikseen. Autopaikkoja ei ole, ei siis myöskään lämmitystolppia. Kylmäkellarissa on sopiva lämpötila, sen käyttöasteesta en tiedä. Valaistus ei ole päällä turhaan, sillä se sammuu automaattisesti pienen ajan kuluttua katkaisijan painamisesta. Käytössä ovat energiaa säästävät lamput. Rännien sulatuksesta ei ole tietoa. Yhteisissä tiloissa kuten käytävissä lämpötila on huonelämpötilaa matalampi.

Jätteet ja kierrätys

Ympäristön ja talouden kannalta on järkevää hyödyntää jätteet mahdollisimman tehokkaasti raaka-aineina uudelleen. Sekajäte tulee taloyhtiölle kalliimmaksi kuin lajiteltu jäte, huolellinen lajittelu ja kierrätys kannattaa siis myös rahallisesti.

Muutamia vinkkejä:

– Vähentämällä turhaa ostamista vähennät myös jätettä.
– Vältä ylipakattuja tuotteita.
– Vältä ruokahävikkiä. Keinoja hävikin vähentämiseen löytyy täältä.
– Laita oikeat roskat oikeaan paikkaan. Jätteiden lajittelu ei ole vaikeaa. Katso ohjeita tästä.
– Jos kierrätysmahdollisuudet taloyhtiössäsi ovat heikot, ota yhteyttä isännöitsijään tai taloyhtiön hallitukseen ja selvitä, voisiko niitä parantaa.

Miten meillä? Kulutamme vain tarpeeseen, ja pyrimme yhä vähentämään kulutusta. Ruokahävikki on pientä. Jätteiden lajittelu ja kierrätys on tavallista arkea, kierrätämme kaiken mitä suinkin alueellamme voi. Taloyhtiön roskakatoksessa on sekajätteen lisäksi kierrätysastiat paperille, pahville, lasille, metallille ja biojätteelle. Lisäksi kierrätämme kierrätyskelpoisen muovin (muutamalla paikkakunnalla meneillään oleva kokeilu). Energiajätekeräystä alueellamme ei ole. Sähkölaitteet ja ongelmajätteet toimitamme kaatopaikalle asianmukaisesti käsiteltäviksi.

Parannettavaa? Vieläkin tarkempi voi olla ja oppia aiheesta lisää.

Tässä oli lyhyt läpileikkaus ja johdatus siihen, miten asumisen ekojalanjälkeä voi pienentää. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen laajemmin.

Lisätietoa

Ilmasto-opas.fi: Päästöjen vähentäminen Suomessa

Motiva: Tietoa energiankulutuksesta kotiin ja asumiseen liittyen

Suomen luonnonsuojeluliitto: Miten taloyhtiöt sekä kerros- ja rivitaloissa asuvat ihmiset voivat edistää asumisen kestävyyttä

Omataloyhtiö.fi: Kierrätys kannattaa taloyhtiössä

Ilmastodieetti.fi: Laske ilmastopainosi

Ekologisen jalanjäljen pienentäminen – miten?

Suomalaiset ovat asukaslukuun suhteutettuna yksi eniten ilmastoa kuormittavista kansoista.

Katsotaan elintasoamme mistä kulmasta tahansa, hyvinvointimme on maailman maiden vertailussa kärkipäässä. Meillä on mahdollisuus (ja minun mielestäni myös velvollisuus) muuttaa kulutustottumuksiamme ilmastoa vähemmän kuormittavaan suuntaan.

Ilmasto on muuttumassa lämpimämmäksi. Lämpeneminen on tapahtumassa nopeammin kuin tutkijat ovat osanneet odottaakaan. Ilmaston lämpenemistä koskevassa keskustelussa moni maallikko kokee ilmaston lämpenemisen vain hyväksi asiaksi täällä kylmässä pohjolassa. Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen, että lämpömittarissa astelukema olisi keskimäärin muutaman asteen korkeampi, mutta näinhän se ei valitettavasti mene.

Ilmaston lämpeneminen nostaa merenpintaa ja lisää sään ääri-ilmiöitä. Toisaalla sateet lisääntyvät aiheuttaen tulvia ja maanvyörymiä, toisaalla pitkään jatkuva kuivuus aiheuttaa ongelmia. Myrskyt lisääntyvät. Tässä ilmaston lämpenemisen vaikutuksia lyhykäisesti. Tämä kaikki tarkoittaa muun muassa ruokapulaa ja nälänhädän lisääntymistä sekä kasvavaa pakolaismäärää, kun ihmiset pyrkivät pois elinkelvottomaksi muuttuneilta alueilta. Kaikki tuskin tapahtuu täysin rauhanomaisesti ja ilman levottomuuksia.

Tiedotusvälineet tarjoavat käsittämättömän vähän tietoa ilmastonmuutoksesta, ja varsinkin siitä, mitä kukin meistä voisi tehdä sen hidastamiseksi. Ympäristöteoista yleensäkin kerrotaan olemattoman vähän, ja liian usein keskustelu juuttuu muovipussin, paperikassin ja kestokassin välillä valitsemisen tasolle. Hyvä tuotakin on miettiä, mutta muovipussikeskustelun nouseminen päällimmäiseksi vie huomion asioilta, joilla olisi todellista ja laajamittaista vaikuttavuutta. Sillä välin kun keskustelu liikkuu pussivalinnoissa, ilmasto jatkaa lämpenemistään, koska asiaan vaikuttaviin toimiin ei osata ryhtyä.

Jokainen teko luonnon hyväksi on tärkeä, kaikki ympäristöteot, pienetkin, ovat hyödyllisiä ja kannatettavia. Toiset teot vaan ovat vaikuttavampia kuin toiset. Siksi on tärkeää sanoa suoraan, että maailman pelastaminen valitsemalla oikeanlainen pussi on mahdotonta. Siihen vaaditaan enemmän. Olen varma, että suurin osa meistä pystyy enempään, ilman että se edes tuntuu suurelta uhraukselta – kunhan vaan tietäisi miten kannattaisi toimia.

Tarjotakseni ajatuksia ja luodakseni keskustelua ekologisen jalanjäljen pienentämisestä ja samalla ilmastolle haitallisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, ajattelin kirjoittaa aiheesta juttusarjan.

Yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen suurimmat aiheuttajat ovat asuminen, liikenne ja ravinto. Yhdessä ne aiheuttavat 68 prosenttia päästöistä. Keskityn juttusarjassa näihin kolmeen asiaan, joiden kohdalla me pieniä valintoja tekemällä voisimme yhdessä saavuttaa merkittäviä vaikutuksia.

Ensimmäisenä kirjoitan asumisesta, joka aiheuttaa 30 prosenttia suomalaisten kasvihuonekaasupäästöistä. Sitten ovat vuorossa liikenne 20 prosentin päästöosuudellaan ja lopuksi 18 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistämme aiheuttava ruoka.

Malttamattomille tiedoksi, että pieniä mutta vaikuttavia arkisia ekovinkkejä voi käydä kurkkaamassa esimerkiksi Pieniä tekoja -sivustolta.

Keskustellaanko ilmastonmuutoksesta ja ympäristöasioista mielestäsi riittävästi? Onko saatavilla riittävästi selkeää tietoa ympäristön hyväksi tehtävien valintojen pohjaksi?

Rakkaus tyhjään tilaan

Minimalismiin tutustumisen myötä olen vaivihkaa rakastunut tyhjään tilaan. Siitä on tullut asia, josta en enää halua luopua.

Nautin siitä, että kaapeissa on väljyyttä, joissakin tyhjiä hyllyjäkin. Siitä, että asunnossa on helppo kulkea ja toimia. Mahdollisuudesta muunnella asunnon tiloja, kalusteita tilassa tai tilasta toiseen siirtämällä. Tämä kaikki on tullut mahdolliseksi pikkuhiljaa, viimeisten muutaman vuoden aikana.

Aiemmin tyhjä tila aivan kuin vaati jotakin täytteekseen. Nyt ymmärrän miksi. Näyttihän se orvolta, kun kaikkialla muualla oli niin paljon tavaraa, ettei tyhjää tilaa juuri sekaan sopinut. Tila oli epätasapainossa, ja tyhjä tila pisti silmään. Se vaikutti jotenkin keskeneräiseltä.

Kun väljyys on lisääntynyt, tyhjä tila tuntuu vain tasapainottavan tilaa. Tyhjä tila on myös lisännyt kodin viihtyisyyttä. Oma tuntemukseni on, että viihtyisyyden lisääntyminen johtuu siitä, että tilassa olevat tavarat tulevat paremmin esille, kun niiden ympärillä on väljyyttä. Aiemmin kaikki tuntui olevan enemmän vain yhtä suurta yhtenäistä massaa.

Tyhjän tilan mahdollisuudet avautuivat minulle yhä enemmän sen jälkeen, kun luovuimme olohuoneessa olleesta ruokapöydästä. Pöydän poistuttua kalusteiden siirtely erilaisia tarpeita varten on helpottunut selvästi. Nyt tilaa voi muunnella järjestämättä kaikkea uudelleen.

Joulun ajaksi siirsimme ruokapöydän keittiöstä olohuoneeseen. (On mukavampi ruokailla, kun ei tarvitse samalla katsella keittiön tasoille ruoanlaiton yhteydessä kertyneitä tavaroita.) Pöydälle oli vapaa paikka valmiina, esivalmisteluja ei tarvittu. Olohuoneessa näkösällä oleva pöytä tuli pidettyä siistinä, keittiössä se vaatii meiltä jostakin kumman syystä erillisiä ponnisteluja.

Keittiössä oli ilman pöytää ihana keveys ja ilmavuus. Sekä keittiössä että olohuoneessa oli tavallista siistimpää. Olohuoneessa säilyi mukava väljyys pöydästä huolimatta. Kävi jo mielessäni, että meidän elämäntapoihimme saattaisi sopia keittiötä paremmin keittokomero (tai nykyistäkin pienempi keittiö), ja ruokapöydän sijoittaminen oleskelutilaan.

Kun on tarpeeksi vähän kalusteita tilaan nähden, voi niitä helposti siirrellä mielensä mukaan.

Meillä sohvan virkaa hoitavat kaksi suurehkoa nojatuolia on helppo pyöräyttää tilassa eri tavoin, sen mukaan miten tilaa halutaan käyttää. Jos televisio on otettu esille olohuoneeseen, tuolit ovat eri tavalla kuin tavallisesti. Eri vuodenaikoina järjestystä voi muuttaa helposti mieleisekseen. Talvella tekee mieli istua kauempana ikkunoista, kesällä voi valita tuolin paikan niin, että ikkunasta näkyvä kaunis maisema korostuu.

Valitsen mieluummin pienen, kalusteiden avulla helposti muunneltavan asunnon, kuin suuremman, jossa eri toiminnoille on omat tilansa ja kalusteensa. Sitäkin olen kokeillut, ja näin jälkeenpäin ajatellen se tuntuu sekä rahan, ajan, että luonnon tuhlaamiselta.

Väljyyden ja muunneltavuuden vuoksi meillä ei ole sohvapöytää. Jakkara toimii laskutilana. Joulun aikaan kun sohvan ääreen oli tarpeen saada sopimaan arkea enemmän herkkuja, toimme makuuhuoneesta toisen jakkaran lisätilaksi. Kevyt jakkara on helppo palauttaa yöksi paikoilleen.

Hyvin tärkeäksi tyhjä tila on osoittautunut olohuoneen säilytyskaapissa, ja sitä saisi olla enemmänkin. Tyhjä tila on kirjaston kirjojen ja elokuvien säilyttämistä varten, ennen ne olivat pinoina kaapin päällä tai olohuoneen seinähyllyllä – tai molemmilla. Myös tietokoneita varten on tyhjä tila, jotta ne saa halutessaan pois näkyviltä.

Tyhjä tila on tarpeen keittiön kaapissakin. Sen verran on hyvä olla väljyyttä, että erityistapauksissa kun kotiin tuodaan tavallisesta poikkeavia ruoka-aineita (kuten joulun aikaan), on olemassa tilaa minne ne saa sopimaan. Olin erityisen tyytyväinen tyhjästä hyllystä, kun lahjaksi saadun herkkupussin sisältö piti sovittaa kaappiin.

Tyhjä tila ja väljyys tuntuvat antavan tavaroille sen arvon, jonka ne ansaitsevat.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Minun silmääni tyhjä tila lisää tavaroiden kauneutta, saaden sellaisenkin tavaran loistamaan, joka yhdessä muiden tavaroiden kanssa ei näytä erityiseltä.

Ohjelmavinkkejä: elektroniikkajäte, kestävämpi kulutus ja kierrätys

Television ja radion seuraaminen suorana on jäänyt yhä vähemmälle. Tapanani on ajoittain kahlata läpi Yle Areenan tarjontaa, jos löytäisin jotakin inspiroivaa katsottavaa tai kuunneltavaa. Jälleen löytyi ohjelmia, jotka voisivat kiinnostaa teitä lukijoitakin – yksi ohjelma television ja kaksi radion tarjonnasta.

Ulkolinja: Elektroniikkajätteen vaarat

Elektroniikkajätekauppa EU:n ulkopuolelle on ollut kiellettyä vuodesta 1989. Euroopan Unionin alueella syntyvä elektroniikkajäte pitäisi siis kierrättää Euroopassa, mutta todellisuus on toisenlainen. Kaksi kolmasosaa elektroniikkajätteestä päätyy muualle kuin kierrätyslaitoksiin – muun muassa Ghanalaiselle kaatopaikalle.

Suosittelen ohjelmaa lämpimästi, laittaa miettimään. Toivottavasti mahdollisimman moni näkisi tämän ja pohtisi kohdallaan, kannattaako lähteä mukaan elektroniikan kilpavarusteluun ja vaihtaa toimivia laitteita uusiin. Toivon todella, että tulevaisuus toisi tullessaan kestävämpiä, korjattavampia ja päivitettävämpiä laitteita.

Mikä maksaa? Kohti kestävämpää kulutusta

Ohjelmassa keskustellaan muun muassa kiertotaloudesta ja elinkaariajattelusta, luonnonvarojen rajallisuudesta ja talouskasvusta. Pohditaan myös sitä, onko mahdollista kestävällä tavalla pitää jatkossa yllä nykyistä elintasoa.

Keskustelijoina ovat Ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtaja Jyri Seppälä ja johtaja Tellervo Kylä-Harakka Ruonala Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Mikä maksaa? Vieläkö kierrätys lisääntyy

Minkälaisia kierrättäjiä me suomalaiset olemme ja missä jätteemme syntyvät? Entä millaiset ovat kierrätyksen tulevaisuudennäkymät? Onko ekotrendi vahvistumassa? Missä meillä olisi erityisesti parantamisen varaa?

Keskustelijoina pohjoisen Euroopan suurimman kierrättäjän Kuusakoski Oy:n toimitusjohtaja Risto Pohjanpalo, professori Mika Horttanainen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta ja Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen toimitusjohtaja Juha Lehtikuja.

Mukavaa viikonloppua ja antoisia katselu- ja kuunteluhetkiä!

Arjen pienet valinnat ja aika

Tuntuuko usein siltä, ettei aika riitä? Tiedätkö mihin aikasi todella kuluu?

Mitä itsellesi tärkeitä asioita jätät tekemättä, koska ei ole aikaa?

Useimmilla meistä on jokin aikasyöppö, jolle annamme enemmän ajastamme kuin tahtoisimmekaan. Se voi olla esimerkiksi televisio, netti, tietokone, Facebook, älypuhelimen tai pelikonsolin pelit. Tyypillistä näille aikasyöpöille on, että niiden ääreen unohtuu helposti pidemmäksi aikaa, kuin oli alunperin ollut tarkoitus.

”Minä vaan ihan hetken…”
”Minä vain nopeasti vilkaisen…”

Kumppanini pelaa puhelimellaan rentoutuakseen. Olen välillä asiasta huomauttanut, kun puhelin tuntuu tarttuvan hänen käteensä kuin olisi osa sitä. Olen kysynyt, onko pelaaminen todella niin antoisaa, että sille kannattaa antaa aikaansa useita kertoja joka päivä. Kysymys on mielestäni aiheellinen, kun esimerkiksi hänen rakkaaseen harrastukseensa liittyvät lehdet jäävät säännönmukaisesti lukematta.

Vastaus on usein ollut: ”Tähän menee vain hetki, ei se nyt niin tarkkaa ole.”

Entä jos onkin?

Olisiko ajatus toinen, jos päivittäin pelaamiseen käytetty aika olisi tiedossa? Tai aika, joka pelaamiseen viikossa kuluu? Tuntuisiko siltä, että ajan olisi voinut käyttää mielekkäämminkin?

Jos ei tietoisesti pidä kiinni omasta ajastaan, voi hukata helposti paljonkin aikaa epäolennaisuuksiin.

Ennen kuin aloin kiinnittää tarkemmin huomiota ajankäyttööni, minun aikasyöppöni oli televisio. En ehtinyt tehdä itselleni rakkaita asioita, koska hukkasin aikaani liialliseen television katseluun. Toinen aikasyöppöni oli pasianssi. Tämän tekstin kirjoittamisen sijaan voisin nytkin pelata pasianssia, yhä uudelleen ja uudelleen – ellen olisi poistanut sitä koneeltani jo kauan sitten.

Kuvittelin sekä television että pasianssin rentouttavan minua, mutta todellisuudessa ne lisäsivät stressiä ja levottomuutta. Tiesinhän hiljaa mielessäni koko ajan, että minun olisi parempi tehdä jotakin aivan muuta. Sen sijaan jumahdin katsomaan televisiota tai veivaamaan pasianssia. Siitä huolimatta, että jokin aivan muu olisi tuonut elämääni enemmän sisältöä.

Pienillä arkisilla valinnoilla voi hankkia lisää aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita.

Minä valitsin rajoittaa television katselua, ja jonkin ajan kuluttua lopettaa sen kokonaan. Kokemukseni ajasta kääntyi päälaelleen. Aloin tuntea ajan aivan toisella tavalla kuin ennen. Yhtäkkiä olikin paljon tyhjää aikaa. Ehdin rauhassa ja kiireettä tehdä asioita joita halusin.

Tyhjä, suunnittelematon ja kiireetön aika lisäsi luovuutta ja rauhan tunnetta. Levottomuus ja stressi vähenivät olemattomiin. Tunsin myös hallitsevani elämääni paremmin. Opin käyttämään aikaani tavalla, joka latasi akkujani, eikä tyhjentänyt niitä.

Opin myös harkitsemaan tarkoin, millaisia mahdollisia aikasyöppöjä elämääni päästäisin. Olen nykyään hyvin tarkka ajastani, enkä luovuta sitä epäolennaisuuksille.

Olen kirjoittanut aikasyöpöistä ennenkin. Palasin aiheeseen, koska näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta ajan hallinta ei olekaan arjessa kovin helppo juttu. Meillä on taipumus ajatella, että aikaa tulee jatkuvasti lisää. Ettei sillä mitä juuri nyt teemme ole kovin suurta merkitystä, koska on myöhemmin, huomenna ja ensi viikolla.

Annamme liian helposti ajan vain kulua ohitse. Jotta niin ei kävisi, voimme ottaa ajankäyttömme tarkastelun kohteeksi.

Voimme kirjata ylös, miten vuorokautemme 24 tuntia jakautuvat. Mihin käytämme aikaamme?

Toinen tapa seurata ajankäyttöä on miettiä, mitkä ovat omat aikasyöppömme, ja kirjata ylös niihin kuluva aika. Minkä parissa huomaamme ajan katoavan kuin huomaamatta, vaikka piti ”vain vilkaista” ja ”ihan hetken vain”?

Kun saat mustaa valkoisella siitä, miten kauan käytät aikaa aikasyöppöihisi, voit miettiä onko se sen arvoista. Antaako aikasyöppö elämääsi sisältöä, laatua ja iloa? Vai viekö se vain aikaa joltakin tärkeämmältä?

Usein aikasyöpön kanssa kulunut aika ei edes tunnu valinnalta. Sen seuraan ikään kuin vaan unohtuu – ja yhtäkkiä onkin kulunut tunteja. Sen vuoksi kannattaa asettaa itselleen rajat aikasyöpön kanssa – ja noudattaa niitä. Jos aikasyöppö on tullut vain tavaksi, joka ei todellisuudessa anna juuri mitään, siitä voi luopua kokonaan.

Ja valita tilalle tekemistä, joka tuo elämään todellista sisältöä.

Miksi minun pitäisi, kun ei muutkaan!

Kun puhutaan luonnon suojelemisesta ja ympäristöteoista, keskustelu saa usein käänteen, johon olen lopen kyllästynyt. Alkaa nurina siitä, että miksi meidän suomalaisten kannattaisi esimerkiksi kierrättää, välttää muovia, vähentää turhaa kulutusta, autoilua tai lentomatkoja, tai ylipäänsä tehdä tekoja ympäristön hyväksi, kun eivät muutkaan niin tee.

Mieluusti syyttävällä sormella osoitetaan Yhdysvaltoja tai kehittyviä maita kuten Kiinaa ja Intiaa. Sieltähän ne suurimmat saastuttajat löytyvät! Heidän pitäisi vähentää päästöjään! Vaikka me tekisimme mitä ympäristön hyväksi, niin sillä ei ole mitään merkitystä, kun nuo muut... Kun oikeat syylliset on löydetty ja omatunto vaiennettu, voidaankin hyvillä mielin olla tekemättä mitään.

Kehittyvillä mailla on yhtäläinen oikeus nostaa elintasoaan ja pyrkiä pois köyhyydestä kuin meillä aikoinaan. Me olemme osamme saaneet, enemmänkin kuin todella tarvitsemme. Kai siitä jotain kertoo sekin, että aidon kehityksen indikaattorin (GPI) mukaan suomalaisten hyvinvointi kasvoi vuoteen 1989 asti, kunnes kääntyi laskuun – painuen 2000-luvulla alle 1970-luvun alun tason.

Suomalaisilla on maailman 15. suurin ekojalanjälki. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja kuten me, tarvitsisimme kolme maapalloa.

Eikö yksin tämä tieto riitä syyksi tehdä asioita luonnon hyväksi?

Meillä on vain yksi maapallo. Ilman luontoa meillä ei olisi mitään. Ei kerrassaan yhtään mitään. Perustarpeemme ovat täysin riippuvaisia luonnon hyvinvoinnista. Kaikki ympärillämme oleva materia on tavalla tai toisella peräisin luonnosta. Jos ihminen haluaa elää maapallolla vielä pitkäänkin, luonnon hyvinvointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Liian usein Suomessa puhdas luonto nähdään itsestäänselvyytenä. Meillä ei toistaiseksi ole laajamittaisia, ihmisten jokapäiväiseen arkeen vaikuttavia ongelmia, jotka vaatisivat välittömiä toimia tilanteen parantamiseksi. (Toisin on esimerkiksi Kiinassa.) Elämme kuvitelmassa, että tilanne säilyy tällaisena. Erilaiset toimet luonnon suojelemiseksi nähdään usein ”viherpiiperöintinä” ja yrityksenä viedä kaikki kiva ihmisten elämästä. Minulle tällainen asenne kertoo siitä, että kokonaiskuvaa ei nähdä, eikä ymmärretä ihmisen toiminnan vaikutusta siihen, millainen tuosta kuvasta muodostuu.

Ekologisesta elämästä keskusteltaessa joku aina vetää esiin esimerkin, johon ei itse voisi yltää, antaen ymmärtää, ettei siis oikeastaan voisi tehdä juuri mitään. ”Eivät kaikki voi muuttaa maalle pieneen mökkiin ja elää omavaraistaloudessa.” Saivartelun voi lopettaa. Metsämökissä omavaraistaloudessa elävän ja tuhlaavan kerskakuluttajan väliin mahtuu runsaasti harmaan eri sävyjä, joista jokainen voi valita omansa.

Moni myös tuntuu ahdistuvan tai lannistuvan esimerkiksi Leo Straniuksesta tai Toni Amnellista ekologisen elämäntavan esimerkkeinä, koska eivät voi kuvitellakaan itse pääsevänsä samaan. Minun mielestäni kaikenlaiset esimerkit ekologisemmasta elämäntavasta ovat tervetulleita. Meistä jokainen voisi näyttää omalta osaltaan esimerkkiä, eikä odottaa sitä ensin joltakulta muulta. Itse ajattelen Leon ja Tonin kaltaisista ihmisistä kuullessani, että jos he pystyvät tuohon, minäkin pystyn paljon enempään kuin nyt.

Suomalaisten elintaso on korkea. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että meillä on mahdollisuus tehdä ekotekoja, ilman että se todellisuudessa heikentää hyvinvointiamme. Meillä on paljon enemmän kuin todella tarvitsisimme. Meillä on varaa elää kohtuullisemmin, vaatimattomammin, ja silti hyvää elämää. Kyse on lähinnä tottumusten muuttamisesta, ei välttämättömyyksistä luopumisesta.

Toistaiseksi meillä on mahdollisuus muuttaa elämäämme ekologisemmaksi vapaaehtoisesti. Sen sijaan jo seuraava sukupolvi joutunee tilanteeseen, jossa valinnanvaraa ei enää ole, vaan elämänmuutokset, ehkä vaikeatkin, ovat välttämättömiä.

Maapallon säilyttämiseksi ihmiselle elinkelpoisena jatkossakin, meidän jokaisen panosta tarvitaan. Meistä jokainen voi tehdä jotakin.

Tietoa ympäristötekojen pohjaksi

33 yksinkertaista vinkkiä ympäristöystävällisempään elämään

Minimalismi, ympäristö ja kestävä kuluttaminen

WWF: Vastuullinen elämäntapa

Suomen luonnonsuojeluliitto: Arjen valinnat

WWF:n ruokaopas

WWF:n Living Planet 2014 -raportin tiivistelmä, suomeksi

WWF:n Living Planet 2014 -raportti, englanniksi