Maailman suurin kynttiläillallinen

On jälleen valomerkin aika.

WWF Suomi järjestää Earth Hourin huomenna lauantaina 28.3. kello 20.30-21.30. Tänä vuonna teemana on maailman suurin kynttiläillallinen.

Earth Hour on maailman suurin ilmastotapahtuma, jonka aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla turhat valot.

Tämän vuoden teeman tarkoituksena on tuoda esille, että ruoka muodostaa noin 20 prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Se on lähes yhtä paljon kuin liikenteen aiheuttamat päästöt. Ruoasta aiheutuvia päästöjä voi vähentää esimerkiksi aiemmin julkaisemani jutun tarjoamien vinkkien avulla.

WWF ehdottaa sammuttamaan valot, sulkemaan sosiaalisen median ja kutsumaan kaverit nauttimaan vastuullisesta ruoasta kynttilänvalossa.

Houkutteleva ehdotus.

Meillä kynttiläillallisia vietetään oikeastaan vain jouluisin, mutta mikä estäisi nauttimasta niistä useamminkin? Vaikka jo heti huomenna. Vielä ehtii tehdä valmistelut huomisen tunnelmallista tuntia varten.

Ekojalanjäljen pienentäjän muistilista

Omaan ekojalanjälkeensä voi vaikuttaa eniten kiinnittämällä huomiota asumiseen, liikenteeseen ja ruokaan. Koostin juttusarjan päätteeksi muistilistan siitä, millaisilla toimilla omaa ekojalanjälkeään voi tehokkaimmin kutistaa.

Asuminen

1. Laske asunnon lämpötilaa. Oleskelutiloissa suositus on 21-22 astetta, makuuhuoneessa 18-20 astetta.

2. Älä päästä lämpöä harakoille. Huolehdi, että ikkunat on oikeaoppisesti tiivistetty. Tuuleta nopeasti ristivedolla. Jos sinulla on mahdollisuus säätää ilmastointia, huolehdi ettei se ole suuremmalla kuin on todella tarpeen.

3. Vähennä vedenkulutusta. Älä päästä vettä turhaan, vaan sulje hana, kun et tarvitse vettä. Pese täysiä pyykki- ja tiskikoneellisia. Pese vain oikeasti likaisia vaatteita ja astioita. Käytä eko-ohjelmia ja matalinta mahdollista lämpötilaa, jolla tulee puhdasta.

4. Vähennä sähkönkulutusta. Valitse energiatehokkaita, omaan käyttöösi sopivasti mitoitettuja laitteita. Pidä huolta, että kylmälaitteiden ilmankierrolle jää riittävästi tilaa ja sulata pakastin riittävän usein. Käytä valaistusta vain siellä missä sitä tarvitaan. Sulje laitteet käytön jälkeen, älä jätä valmiustilaan.

5. Vaihda ekosähköön.

6. Pidä silmällä myös taloyhtiösi energiatehokkuutta. Epäkohtia huomatessasi ota ne kiireettömissä asioissa esille yhtiökokouksessa, muussa tapauksessa ole yhteydessä isännöitsijään tai taloyhtiön hallitukseen.

7. Lajittele jätteet ja kierrätä.

Liikenne

1. Vähennä yksityisautoilua. Kulje enemmän kävellen, pyöräillen tai joukkoliikennettä käyttäen.

2. Vältä lentämistä.

3. Autoa käyttäessäsi suunnittele ja ketjuta matkoja. Hoida useita asioita samalla kertaa.

4. Käytä autosi lohkolämmitintä kun lämpötila on alle +5 astetta. Se vähentää pakokaasupäästöjä huomattavasti.

5. Autoillessasi vältä ruuhkia.

6. Pidä etätyöpäiviä jos mahdollista.

Ruoka

1. Vähennä lihansyöntiä, lisää kasviksia.

2. Vähennä maitotuotteiden, etenkin juuston käyttöä.

3. Vältä ruokahävikkiä.

4. Suosi kasvatetun kalan sijaan kotimaista järvikalaa.

5. Suosi sesonkiruokaa ja luomua.

6. Vältä pakasteita.

Miltä muistilista vaikuttaa? Tuntuuko, että muistettavaa ja tehtävää on paljon, vai ovatko nämä asiat jo pääosin tavallista arkea?

Pienempi ekojalanjälki: ruoka

Ruoka aiheuttaa 18 prosenttia suomalaisen kuluttajan kasvihuonekaasupäästöistä. (Mukaan ei ole laskettu ravintoloissa käyntiä, kauppamatkoja, ruoanlaittoa ja säilytystä.)

Miten ruoasta aiheutuvaa ekojalanjälkeään voisi pienentää?

1. Valitsemalla enemmän kasvikunnan tuotteita ja vähentämällä lihan, erityisesti naudanlihan, käyttöä. Myös porsaan- ja siipikarjanlihan kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi korkeammat kuin kasviproteiineilla.

2. Vähentämällä maitotuotteiden, erityisesti juuston käyttöä. Yhden juustokilon tuotannosta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt vastaavat noin 60 km:n henkilöautolla ajelun päästöjä.

3. Vaihtamalla kasvatetun kalan kotimaiseen järvikalaan.

4. Suosimalla sesonkiruokaa ja luomua.

5. Välttämällä talvikautena kasvihuoneessa kasvatettuja kasviksia, ja suosimalla niiden sijaan vaikka kotimaisia juureksia.

6. Välttämällä pakasteita.

Poimin muutamia kiinnostavia yksityiskohtia Suomen luonnonsuojeluliiton Ilmasto lautasella -julkaisusta:

Maailmanlaajuisesti maatalouseläinten kasvatus on liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde.

Tehokas tapa vaikuttaa oman ekologisen jalanjälkensä kokoon on valita tarkoin mitä syö. Kasvisvoittoinen kausiruoka on hyvä ja samalla terveellinen valinta.

Suomalaisissa kotitalouksissa kymmenesosa syötäväksi kelpaavasta ruoasta päätyy jätteeksi.

Käsittämätöntä. Kuulostaa siltä ettei ruoka ole ollenkaan liian kallista, kun siitä kymmenesosan voi antaa mennä jätteeksi. Ruokahävikin vähentäminen on helppo tapa pienentää ympäristökuormitusta, siis tehokas ekoteko. Täältä löytyy keinoja ruokahävikin välttämiseksi.

Kaupassa voi omilla valinnoillaan auttaa myös kaupan hävikin vähentämisessä. Jos tiedät käyttäväsi ruokatarvikkeen nopeasti, voit valita hyllystä tuotteen, jonka päiväys on lähellä, sen sijaan että etsisit säännönmukaisesti kaukaisinta mahdollista parasta ennen tai käytettävä ennen -päivämäärää. Myös alennuslaputettujen, lähipäivinä vanhenevien tuotteiden suosiminen kannattaa.

Ruoan parasta ennen -päivämäärän ylittyminen ei tarkoita, etteikö ruokaa voisi vielä syödä. Parhaiten ruoan syömäkelpoisuuden voi selvittää katsomalla tai kokeilemalla miltä tuote näyttää ja tuntuu, haistamalla ja maistamalla. Kokemukseni mukaan ruokatarvikkeet säilyvät jopa huomattavasti pidempään syömäkelpoisina kuin päivämäärä antaa ymmärtää. Käytettävä ennen -päivämäärällä merkittyä tuotetta ei tulisi käyttää päivämäärän vanhennuttua. (Meillä tästä on kyllä lipsuttu ilman minkäänlaisia ongelmia. Luotan aistinvaraiseen arvioon tuotteen syömäkelpoisuudesta.)

Ruoan matka autolla kaupasta kotiin aiheuttaa usein suuremman hiilikuorman kuin pakkausten valmistus ja ruoan matka kauppaan.

Pakkausjäte harmittaa, mutta sen merkitys ruoan ekologisessa jalanjäljessä on lopulta melko pieni. Ruoan tuotannossa ruokapakkaukset ovat kuluerä, joten ruoan tarkoitukseton ylipakkaaminen tuskin on kovin yleistä. Pakkauksen tehtävänä on suojata tuotetta. Ruoan pakkaaminen voi vähentää ympäristövaikutuksia, kun riittävän hyvä pakkaus pitää ruoan käyttökelpoisena eikä hävikkiä synny.

Pakkausjätteen vähentäminen onnistuu parhaiten jättämällä valmisruoat kauppaan ja tekemällä ruokaa itse.

Entä miten meillä?

Ruokapuolen ekojalanjäljen pienentäminen tuntuu hankalammalta, kuin esimerkiksi asumiseen liittyvät ekoteot. Tiedostamme oikean suunnan ja pyrimme mahdollisimman hyviin valintoihin, mutta ei meistä malliesimerkiksi ole.

Kumpikin meistä ontuu rutiineissa, suunnittelussa ja suunnitelmien toteuttamisessa, mikä tuottaa omat haasteensa ruokailulle. Ruoanlaitto on molemmille silkkaa pakkopullaa. Käytännössä se tarkoittaa turhan suurta ruokalaskua, ja voisi tarkoittaa myös suurta hävikkiä, mutta näin ei ole. En siedä ajatusta, että käyttökelpoisena ostettu ruoka päätyisi jätteeksi. Seuraamme tarkoin ruokatarvikkeiden kuntoa ja syömme ne pois ennen kuin ne pilaantuvat. Välillä hävikin vähentäminen tarkoittaa pakastekasvisten suosimista.

Olemme vähentäneet lihansyöntiä ja käytämme lähes poikkeuksetta luomulihaa. Suosimme luomua muutenkin. Itse en käytä lihaa ruoanlaitossa, mutta syön sitä poikkeustapauksissa. Kumppanini on vaikeampi vähentää lihansyöntiä, sillä hän joutuu elämään ruokavalion kanssa, johon esimerkiksi palkokasvit ja monet kasvikset eivät sovi.

Käytämme maitotuotteita kuten jogurttia ja rahkaa. Juuston käyttöä pyrimme vähentämään ja maitoa käytämme vain teehen ja kahviin. Suosimme sesonkiruokaa.

Lisätietoa

WWF:n ruokaopas

Suomen luonnonsuojeluliiton Ilmasto lautasella -julkaisu

Ruokatieto.fi: Vastuullinen kuluttaja ruokaostoksilla ja keittiössä

Ruokatieto.fi: Ruoan tuotanto ja ympäristö

K-Ruoka: Satokausikalenteri

Minipuutarha ikkunalle

Miten olisi kestotalouspaperi?

Meillä ei ole enää vuosiin käytetty talouspaperia. Sitä kului paljon, ja usein aivan turhaan. Puoliarkkikin oli liian suuri käytettäväksi taloudellisesti. Niinpä keksin vaihtaa talouspaperirullan wc-paperirullaan.

Pelkästään rullan vaihtaminen kapeampaan laittoi miettimään keittiöpaperin tarpeellisuutta. Muutos rikkoi aiemman tottumuksen ja paperin kulutus väheni, kun sitä ei enää revitty rullasta entiseen malliin.

Jokunen vuosi tultiin toimeen käyttäen keittiössä wc-paperia. Jossain vaiheessa rulla työtason nurkalla alkoi kestää yhä pidempään. Mietin jo, voisiko keittiössä olla kokonaan ilman paperia.

Käytän paperia keittiössä erilaisten pikkusotkujen, kuten pöydälle eksyneen tomaattikastikkeen ja jogurtin, pyyhkimiseen. Jos paperin sijaan käyttäisin keittiörättiä, se olisi nopeasti likainen ja haiseva. Siis kiitos ei. Mieluummin siivoan suurimmat sotkut ensin, ja käytän keittiörättiä vasta sitten.

Iitu kirjoitti Sopivasti-blogissaan kangasnenäliinoista, mistä keksin, että voisinhan käyttää kestotalouspaperia!

Olin hiljattain poiminut kotivaatteiden kauheimmat odottamaan räteiksi leikkaamista, joten sopivaa materiaalia näpertelyyn oli. Olisin voinut valita myös kulunutta lakanakangasta, mutta valkopyykkiä tulee meillä niin harvoin, ettei se olisi toiminut käytännössä. Leikkasin harkkosaksilla kahdesta trikoopaidasta, ohuemmasta ja paksummasta, noin wc-paperinpalan kokoisia paloja. Pääntien ja hihansuiden muodon vuoksi osa paidoista ei taipunut kauniin neliskanttisiksi paloiksi, joten leikkasin ne vain sopivan kokoisiksi, kertakäyttöisesti pahimpiin sotkuihin käytettäviksi räteiksi.

Hyvin nopea ja yksinkertainen homma, ja keittiössä on nyt kaunis pino kangasta pikkusotkujen siivoamiseksi.

Hetken mietin, minne käytetyt lappuset olisi parasta laittaa. Niiden tulisi olla ilmavasti, jotta ne kuivuvat eivätkä ala haista tai homehdu. Paikan tulisi olla keittiössä ja helposti saavutettavissa. Toistaiseksi olen tyytynyt helpoimpaan mahdolliseen ratkaisuun: otin keittiön kaapista pienen lautasen käytettyjä lappusia varten. Kun pesen sopivaa pyykkiä, kumoan laput pesupussiin ja laitan pesukoneeseen. Vaivatonta ja toimivaa.

Kunhan kaupasta aikoinaan ostettu rullatavarana myytävä keittiörätti loppuu, siirryn kestovaihtoehtoon. Olen päätynyt mikrokuituliinaan, koska sen saa riittävän kuivaksi. Sillä myös saa tehokkaasti puhdasta. Kun kestotalouspaperi hoitaa likaiset hommat, keittiörättiä ei tarvitse pestä koneessa yhtenään, enkä tarvitse niitä kovin monia kappaleita. Vaikuttaa siltä, että olen löytänyt meidän keittiöömme sopivan kokonaisratkaisun.

Millaisia kestoratkaisuja te lukijat olette ottaneet kertakäyttöisten tilalle?

Liikenne – miten meillä?

Asumme kaupungin keskusta-alueella. Meillä on auto. Ekologinen omatuntoni ei ole puhdas.

Minulla ei ole ajokorttia. Jo nuorena päätin olla sellaista tarvitsematta. Kumppanini hankki ajokortin heti kun ikä sen salli, ja on käyttänyt autoa siitä asti. Olen tottunut kulkemaan paikasta toiseen kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla, niinpä näen liikkumiseen liittyvät asiat eri näkökulmasta kuin kumppanini, jolla on aina ollut mahdollisuus kulkea omalla autolla.

Koen vapautena, että pääsen kulkemaan omin neuvoin. Minulle jalan tai pyörällä kulkeminen on normaalein tapa liikkua paikasta toiseen. Voin itse määrätä tahdin ja saada samalla raikasta ilmaa.

Auton omistamisessa on haittapuolensa. Moni asia tuntuu ajan ja rahan tuhlaukselta. Kun ei ole omaa parkkiruutua, vaan auto on pysäköitävä kadun varteen, auton ylläpito on työläämpää. Ohikulkeva liikenne aiheuttaa auton likaantumista, ja autopesussa saa vierailla huomattavasti useammin, kuin jos auto olisi pysäköitynä omassa pihassa. Koska monen muunkin auto on kadun varrelle pysäköitynä, talvella lumen auraaminen vaikeutuu, kadut kapenevat ja parkkipaikat vähenevät.

Auton omistamisessa ongelman ydin on siinä, että kun auto on, niin sitä käytetään, silloinkin kun asiat voisi hoitaa toisin.

Meillä oli vielä alkutalvesta tapana noin viikoittain käydä yhdessä autolla ruokakaupassa. Talviaikaan aikaa kului auton kaivamiseen lumen alta. Kun valitsimme käyttää autoa, valitsimme myös käydä suuremmassa, kauempana olevassa kaupassa, jossa ostosten tekeminen vei paljon aikaa. Välillä reissu venyi vielä auton pesettämisen verran. Kyllästyin käyttämään yhteistä aikaa autossa istumiseen ja hehtaarikaupassa kiertelemiseen.

Siinä ajassa, mikä menee talvella auton saattamiseen käyttökuntoon, ehtii keskustassa jo kävellä ruokakauppaan. Ei tarvitse palella kylmässä autossa, vaan voi kävellä raikkaassa talvi-ilmassa kauppaan, tehdä nopeasti ostokset ja kävellä kotiin. Koko matka on hyödyksi, käveleminen ja kassien kantaminen tuovat tarpeellista arkiliikuntaa.

Nykyään aikaa säästyy, kun emme tee enää erillistä reissua kauppaan, vaan kumppanini kurvaa töistä kotiin tullessaan tarvittaessa kaupan kautta. Jos emme tarvitse mitään erityistä, ruokatavarat saa myös keskustan pienemmistä ruokakaupoista.

Kumppanini on hyvin liikunnallinen. Sen vuoksi minun onkin ollut vaikea ymmärtää, miksi ensisijainen tapa kulkea työmatka on käyttää omaa autoa. (Matka on kävellen, pyörällä tai bussilla vajaan 4 km, autolla noin kilometrin pidempi.) Talvikauden hän kulkee töihin autolla, lähinnä vain kovilla pakkasilla kävelee tai kulkee bussilla. Lämpimään ja kuivaan aikaan hän usein pyöräilee, mutta silloinkin kynnys lähteä töihin autolla on matala.

Hiljattain hoksasin, miksi emme ymmärrä toisiamme tässä työmatka-asiassa. Hänellä on autoilijan näkökulma, minulla kävelijän, eivätkä ne oikein kohtaa.

Autolla liikkumaan tottunut kumppanini kokee bussilla kulkemisen hankalaksi, varsinkin kun se ei vie ovelta ovelle, vaan ensin on käveltävä pysäkille noin kymmenen minuutin matka. Minulle käveleminen on ensisijainen vaihtoehto, ja bussi hyvä keino lyhentää kävelymatkoja. Jos koko matkan käveleminen veisi noin 45 minuuttia, ja pysäkille kävely ja bussimatka yhteensä noin 20 minuuttia, niin kävellen kulkemaan tottuneelle bussilla kulkemisessa ei ole mitään hankalaa.

Jos töihin käveleminen tuntuu liian hitaalta, bussin käyttäminen jatkuvasti ei huvita, niin miten olisi pyöräily? Itse otan pyörän käyttöön silloin, kun matka kävellen kestäisi turhan pitkään. Tarjoilin työmatkapyöräilyä hyödyllisenä arkiliikuntana, mutta tavoitteellisesti liikuntaa suorittava kumppanini ei koe kevyttä työmatkapyöräilyä liikunnaksi. Toisaalta häntä kiinnostaisi jopa talvipyöräily, mutta jokin este ajatuksen toteutumiselle on. Minusta näyttää siltä, että esteenä on tottuminen ja mahdollisuus oman auton käyttöön.

Minulle on ollut nuoresta pitäen itsestään selvää rakentaa elämäni niin, että se toimii ilman autoa. Olisin valmis totuttelemaan uudelleen autottomaan elämään. En koe sitä luopumisena, ainoastaan erilaisena tapana elää kuin nyt. Kumppanini elämäntapa on rakentunut auton tarjoamien mahdollisuuksien ympärille, eikä autosta luopuminen ole ainakaan toistaiseksi vaihtoehto. Ympäristöasiat ovat kuitenkin meille molemmille tärkeitä, joten pyrimme löytämään keinoja autoilun vähentämiseksi. Erilaisia kokeiluja on siis luvassa. Aika näyttää miten ne toimivat ja olisiko niistä pysyviksi elämäntavoiksi.

Pienempi ekojalanjälki: liikenne

Liikenne aiheuttaa 20 prosenttia suomalaisen kuluttajan kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomalaiset matkustavat, erilaisilla liikennevälineillä ja kävellen, joka vuosi noin 12 000 kilometriä henkilöä kohden. Suurin osa liikkumisesta on päivittäisiä rutiinimatkoja.

Poimin muutamia mielenkiintoisia tietoja:

Kotimaan henkilöliikenteen kilometreistä peräti 80 prosenttia kuljetaan henkilöautolla.

Noin joka kolmas automatka on suunnittelematon, ja useimmiten lyhyt. Suomalaisten tekemistä automatkoista puolet on alle 6 kilometrin mittaisia. Kolmannes automatkoista on alle 3 kilometrin mittaisia.

Lentoliikenne on kasvanut voimakkaasti. Yksi lentomatka voi moninkertaistaa ihmisen vuosittaisen energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöt.

Jos Suomessa erehtyy kritisoimaan yksityisautoilua, saa kuulla, että Suomi on laaja maa ja vain Helsingissä, jos sielläkään, on toimiva joukkoliikenne. Väitetään, että yksityisautoilu on monelle silkka välttämättömyys eikä vaihtoehtoja ole.

Edellä mainituista tiedoista voi kuitenkin nopeasti päätellä, että kun kolmannes suomalaisten tekemistä automatkoista on alle kolmen, ja puolet alle kuuden kilometrin mittaisia, niin aika monta automatkaa voisi jättää tekemättä ja taittaa matkan vaikka kävellen tai pyörällä, oli joukkoliikenteen taso minkälainen tahansa.

Suomen kymmenessä väkiluvultaan suurimmassa kunnassa asuu yhteensä noin 2,1 miljoonaa ihmistä. Väkirikkaimmat 15 kuntaa asuttavat jo 2,5 miljoonaa suomalaista. Näistä yhdeksän on yli 100 000 asukkaan kuntia. (Lisäksi on useita pienempiä, kasvukeskusten naapurikuntia, joissa on sijaintinsa vuoksi ainakin melko hyvä joukkoliikenne.) Tästä voinee päätellä, että suuri osa suomalaisista asuu muualla kuin harvaan asutulla haja-asutusalueella, joissa välimatkat voivat olla pitkiä ja joukkoliikenne heikkoa tai olematonta.

Haluatteko tietää, mikä on tehokkain tapa vähentää liikenteestä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä?

Yksityisautoilun vähentäminen. Suomen liikenteen kokonaispäästöistä henkilöautoilun osuus on noin 45 prosenttia.

Lentoliikenteen osuus liikenteen kokonaispäästöistä Suomessa on noin 13 prosenttia. Lentäminen aiheuttaa valtavan päästökuorman, mutta koska henkilöautoja on liikennekäytössä Suomessa lähes 2,6 miljoonaa, eikä jokainen suomalainen tee lainkaan lentomatkoja, on tärkeää kiinnittää lentomatkojen vähentämisen lisäksi huomiota jokapäiväiseen liikkumiseen.

Miten eri liikkumismuodot suhteutuvat toisiinsa ekologisesta näkökulmasta katsoen?

Paras vaihtoehto on jättää matka kokonaan tekemättä, tai tehdä se kävellen, pyörällä tai vaikka skeittaamalla tai rullaluistimilla. Seuraavaksi paras vaihtoehto on juna, raitiovaunu tai metro. Kolmanneksi paras vaihtoehto on bussi tai kimppakyyti. (Henkilöauto, vaikka täynnä ihmisiä, on kuitenkin ympäristön kannalta huonompi vaihtoehto kuin joukkoliikenteen käyttäminen.) Henkilöautoa tulisi käyttää vain välttämättömillä matkoilla. Lentäminen on huonoin vaihtoehto.

Käytännön vinkkejä oman liikenteestä aiheutuvan ekologisen jalanjäljen pienentämiseen:

1. Liiku mahdollisimman paljon kävellen, pyörällä tai muulla tavoin lihasvoimalla. Pidät samalla huolta terveydestäsi ja parannat elämänlaatuasi.

2. Suosi joukkoliikennettä oman auton sijaan. Jos joukkoliikenteen käyttäminen tarkoittaa lyhyttä kävelymatkaa matkan alku- ja/tai loppupäässä, saat samalla hyödyllistä ja virkistävää arkiliikuntaa. Jos välimatkat ovat turhan pitkiä, mieti voisitko esimerkiksi kulkea autolla rautatieasemalle, ja jatkaa siitä junalla.

3. Jos joudut välttämättä liikkumaan autolla, voit vähentää päästökuormitusta suunnittelemalla ja ketjuttamalla matkoja etukäteen. Hoida useita asioita samalla kerralla, sen sijaan että tekisit monta erillistä matkaa. Päästöpitoisuudet ovat korkeimmillaan matkan 10 ensimmäisen minuutin aikana, joten suunnittelemattomien herätematkojen vähentäminen merkitsee suuria ympäristösäästöjä. Ympäristön lisäksi säästät aikaa ja rahaa.

4. Jos joudut käyttämään henkilöautoa, teet suuren päästövähennyksen käyttämällä lohkolämmitintä, kun lämpötila on alle +5 asteen. (Lyhyt lämmitys riittää: yli kymmenen asteen pakkasilla 1,5-2 tuntia, sitä lämpimämmällä ilmalla puoli tuntia.) Tutkimusten mukaan kylmänä käynnistetty katalysaattori aiheuttaa ensimmäisen ajokilometrin aikana pakokaasupäästöjä yhtä paljon kuin lämmin moottori koko matkalla Helsingistä Ouluun! Moottorin esilämmityksellä vähennät pakokaasupäästöjen lisäksi polttoaineen kulutusta ja moottorin kulumista. Lämmitetty moottori kuluttaa jopa 44 % vähemmän polttoainetta kuin lämmittämätön.

5. Jos käytät henkilöautoa, vältä ruuhkia jos suinkin voit. Motivan sivuilla kerrotaan uudella taloudellisella keskiluokan autolla, kilometrin matkalla tehdyistä mittauksista. Auto kulutti vähäruuhkaisessa, ilman pysähdyksiä sujuvassa liikenteessä noin 6 l/100 km. Samalla osuudella tuli ruuhkaliikenteessä kolme pysähdystä, ja kulutus nousi 70 prosentilla, yli kymmeneen litraan sadalla kilometrillä. Sen lisäksi että ruuhkassa päästöt lisääntyvät, kasvaa myös polttoainelasku.

6. Voisitko pitää etätyöpäiviä tai käyttää sähköisiä neuvottelumenetelmiä matkustamisen sijaan?

7. Mitä jos korvaisit lomalennon junamatkalla? Raideliikenteessä energiankulutus henkeä kohden on kaikkein pienintä.

Vielä lopuksi vinkki kiireisille, kohtuullisen lyhyttä matkaa ajaville ja ruuhkiin kyllästyneille: alle seitsemän kilometrin matkoilla ruuhkaisissa kaupungeissa nopein kulkutapa on pyöräily.

Lisätietoa

Tämä teksti on vain pintaraapaisu kiinnostavasta asiasta, joka koskettaa meitä kaikkia. Suosittelen lämpimästi seuraavia tietolähteitä, joista poimin tietoja tähän kirjoitukseen. Ne tarjoavat monipuolista tietoa, josta on hyötyä ihan käytännön tasolla sekä ekologisesti että taloudellisesti. Tulen kirjoittamaan vielä erikseen siitä, miten meidän perheessämme liikenne hoidetaan ja mitä siitä ajattelen.

Johanna af Hällström: Arki, valinnat ja tulevaisuus. Kestävä liikkuminen. Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Motivan liikennettä käsittelevät sivut ovat todella monipuolinen tietopaketti

Motiva: Viisaan liikkujan valinnat

WWF: Suomalaisen vaikuttavimmat ilmastoteot

Aina mun pitää

Sopivasti kevään korvalla, auringonsäteiden paljastaessa kaikkialle kertyneet kissankarvat ja tassuissa kulkeutuneet kissanhiekkamurut, Pertti Kurikan Nimipäivät tarjosi voimaa antavan teemalaulun.

Siivous ja tiskaus sujuu kevyemmällä otteella, kun murisee mennessään, että ”aina mun pitää tiskata… aina mun pitää siivota!”. Siltä tämä elämä nimittäin hyvin usein tuntuu.

Mietteissäni olen seurannut viisumatkan lunastaneen yhtyeen ympärillä käytävää keskustelua. Pitkälti keskustelun sävy on sitä samaa kuin joka vuosi, kun Euroviisuihin on taas valittu väärä laulu.

Suomea uhkaa jälleen massiivinen maastamuutto, kun osa häpeää kansallisuuttaan niin paljon, että on valmis vaihtamaan kotimaata.

Osa ottaa Eurovision laulukilpailun erittäin tosissaan, ja osoittaa sääntökirjaa, jonka mukaan kyseessä on sävellyskilpailu. (He eivät ole tainneet hetkeen katsoa koko kilpailua.) Ainoastaan voitolla on merkitystä, ja koska väärä laulu valittiin (taas), on jo etukäteen selvää, ettei Suomi tule voittamaan.

Monelle tuntuu olevan erityisen tärkeää vain muistuttaa, että Suomi ei pärjää koskaan missään eikä ainakaan Euroviisuissa. Ihan sama mitä sinne lähetetään. 0 pistettä. Zero points.

Niin ja mitä meistä oikein ajatellaan katolisissa maissa/Itä-Euroopassa/Keski-Euroopassa, kun lähetämme Euroviisuihin kehitysvammaisten punk-bändin?

Jotkut ovat huolissaan siitä, että Suomen voidaan ajatella pelaavan ”vammaiskortilla”, ja toiset siitä, että joku voi nähdä esityksen vammaisia halventavana.

Osa kokee, ettei saa sanoa negatiivissävytteistä mielipidettään kappaleesta leimautumatta kehitysvammaisia syrjiväksi urpoksi.

Osa suhtautuu, kuten erilaisten sairauksien tai vammojen kanssa eläviin usein suhtaudutaan, nostamalla heidät jalustalle muiden yläpuolelle. (Klassikkoesimerkki on, kun pyörätuolilla liikkuvaa nuorta pidetään erityisenä selviytyjänä ja taistelijana tämän valmistuttua ylioppilaaksi. Tai kun kehitysvammaiset usein kuvataan aina-iloisina, sydämellisinä päivänsäteinä, kuin muita läsnäolollaan ilahduttavina maskotteina.) Tällöin tulee huomaamattaan ilmaisseeksi, ettei toinen kuulu joukkoon sen tasa-arvoisena jäsenenä, ihmisenä muiden joukossa, vaan jonkinlaisena erityistapauksena.

Jotkut ajattelevat, että yhtye voitti säälipisteillä.

Oletteko nähneet Pertti Kurikan Nimipäivistä kertovan dokumenttielokuvan Kovasikajuttu? Suosittelen katsomaan, löytyy Youtubesta. Dokumentti on voittanut useita palkintoja, muun muassa Yleisradioyhtiöiden Prix Europa -kilpailun vuoden 2013 parhaan tv-dokumentin palkinnon. Eikä ihme, dokumentti on hyvin tehty, koskettava, ajatuksia herättävä ja hauska.

EDIT: Yle lähetti Kovasikajutun uusintana, ja se on nähtävillä Yle Areenassa 5.6.2015 asti.

Pertti Kurikan Nimipäivät edustaa Suomea toukokuussa Itävallassa järjestettävissä Euroviisuissa. Mielestäni yleisö äänesti oikean esityksen voittajaksi. Valinta on herättänyt keskustelua, eikä ainoastaan musiikista.

Ainakin rivien välissä käydään myös yhteiskunnallista keskustelua. Missä kantimissa tasa-arvo maassamme on? Entä ihmisoikeudet? Kenellä on oikeus ja mihin? Joko Suomi vihdoin ratifioisi YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista? Onko kehitysvammaisilla oikeus osallistua kansalliseen Euroviisukarsintaan, voittaa, ja edustaa maataan satojen miljoonien ihmisten edessä, kansainvälisellä areenalla, sellaisina kuin ovat?

Olen iloinen Pertti Kurikan Nimipäivien voitosta. Saan voimaa heidän laulujensa suorasta asenteesta, siitä että asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Se, miten heidän laulunsa menestyy Itävallassa, on minulle sivuseikka. Katson toukokuussa kilpailua, nautin musiikista ja tunnelmasta, pidän peukkuja, tulkoon mitä on tullakseen.

Tekstin lopuksi vielä PKN:n laulajan, Kari Aallon, ajatus ennen kuin Uuden Musiikin Kilpailun tulokset olivat selvillä:

”Kaikkemme ollaan annettu, kaikkemme ollaan täällä tehty, jokainen on voittaja tai sitten häviäjä, niin sille ei voi kertakaikkisesti mitään. Elämä on semmosta, että jotkut voittaa jossain asioissa ja jotkut häviää jossain asioissa.”

Sellaista se on tämä elämä.