Ekologisempia hankintoja kirpputorilta, mutta…

Olen monin eri tavoin pyrkinyt kohti ekologisempaa elämäntapaa. Seuraava askel voisi olla hankkia tarvitsemani käytettynä.

Ajatus on periaatteessa hyvä, ja olen miettinyt sitä pitkään. Kokeillutkin. Harmi vaan, että ajatus on osoittautunut vaikeaksi ja vastenmieliseksi toteuttaa käytännössä.

Millaiset asiat ovat hidasteena, jotta kokisin käytetyn tavaran tai vaatteen hankkimisen mielekkäänä? Kokosin ajatukseni listaksi.

1. Tarjolla liikaa huonokuntoista ja loppuunkäytettyä tavaraa

Olen nähnyt kiintiöni täyteen linttaan astuttuja kenkiä sekä likaisia ja rikkinäisiä vaatteita. Loppuunkulutettuja vaatteita ja tavaroita, joista vielä yritetään saada joku maksamaan.

2. Tavaroita ei arvosteta

Hyvin usein myytävistä vaatteista ja tavaroista näkee, ettei niistä ole pidetty huolta. Olen lapsesta asti säilyttänyt vaatteeni siististi ripustimella tai viikattuna kaapissa, arvostanut kaikkea omistamaani, ja huolehtinut tavaroistani. En ymmärrä tavaroiden, sen paremmin kuin minkään muunkaan, välinpitämätöntä kohtelua.

3. Asennevammat

Myydään matto. Likainen, pesettäminen tuskin maksaa paljon, en ala pesemään.

Myydään rikkinäinen tavara X. Voi varmaan jotenkin korjata.

Aivan valtavan houkuttelevia puuhatehtäviä, joista pitäisi vielä maksaa. En myöskään ymmärrä, miksi ketään houkuttelisi jo uutena halpa ja huonolaatuinen lastulevykaluste, joka on mennyt osittain käyttökelvottomaksi, mutta on muuten toimiva. Tai tusinatuotettu juoma-astia, joka on haljennut, mutta liimattu siististi.

Jotain kirpparitavaran yleisestä tasosta kertonee, että monessa netti-ilmoituksessa erikseen mainitaan tuotteen olevan ehjä. Silloinkin, kun se olisi rikkinäisenä täysin hyödytön. Eikö sen, että tuote on ehjä, puhdas ja käyttökelpoinen, pitäisi olla itsestäänselvä lähtökohta?

4. Hometalot, sisäilmaongelmat, hajut…

Viimeksi kirpparilla käydessäni kierrokseni päättyi nopeasti, kun haistoin homeen hajua. Sitä edellisellä kerralla, toisessa paikassa, ehdin kävellä muutaman askeleen ovelta, kun vastassani oli paksu pesu- ja huuhteluaineiden sekä sisäilmaongelmien haju. En muista käyneeni kirpparilla, jonka ovella ei olisi vastassa vähintään tunkkainen ilma.

Hajut ovat ongelmana myös suoraan ihmisten kodeista ostettavissa huonekaluissa. Paikan päällä ei välttämättä ole mitään syytä olla ostamatta esimerkiksi sohvaa, mutta kun sama sohva on omassa olohuoneessa, huomaa, ettei siedä siinä olevaa hajua. Kokemusta on.

5. Vaatteiden laatu ja materiaalit

Kaupoissa myytävien vaatteiden laatu on vuosi vuodelta heikentynyt, vaatteen merkistä ja myyntihinnasta riippumatta. Kirppareille päätyy valtavasti halpavaatteita, joita en osta edes uutena. Miksi hankkisin niitä jo parhaat päivänsä nähneinä?

Luonnonkuiduista ja käyttöominaisuuksiltaan niitä vastaavista kuiduista valmistettuja vaatteita on saatavilla yhä vähemmän. Keinokuidut ja elastaani ovat ostoslistallani viimeinen, jo varsin epätoivoinen vaihtoehto. Valitettavasti kirppareilla on saatavilla sitä samaa kuin kaikkialla muuallakin.

6. Hintataso

Muistan ajan, kun kirpputorien hintataso oli edullinen. Samaa ei voi sanoa nykylinjasta. Ihmisten käsitys rakkaan roinansa arvosta on usein pahasti vääristynyt, eikä hinnoittelu näytä olevan helppoa hyväntekeväisyyskirpputoreillakaan.

Sinänsä omituista, että tavaraa on tarjolla valtavasti, sen laatu on heikompaa, mutta hintataso on korkeampi kuin silloin, kun kirpputoreilla käyminen oli vielä melkein noloa.

Tämä on minun näkemykseni paikallisesta kirpparikulttuurista ostajan näkökulmasta. Paljon pitäisi muuttua, että kokisin tavaran ostamisen käytettynä hyväksi vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä se on vain verenpainetta nostattavaa ajanhukkaa.

Tavaroiden suhteen pyrin jatkossakin ekologisuuteen kuluttamalla mahdollisimman vähän, valitsemalla tarkoin itselleni sopivan vaihtoehdon, ja pitämällä tavaroistani hyvää huolta, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Näin sujui ilmastodieetti vuonna 2018

Olen nyt kahtena vuonna peräkkäin selvittänyt hiilijalanjälkeni Syken Ilmastodieetti.fi-laskuria käyttäen. (Laskurin laskentaperusteisiin voi tutustua täällä.) Tällä kertaa oli mahdollista vertailla kahden edellisen vuoden kulutustani ja sen jakautumista.

Syöttäessäni tietoja laskuriin kiinnostuin mahdollisuudesta korvata tarjottuja oletusarvoja tarkoilla tiedoilla. Kysyttäessä uusiutuvien energianlähteiden osuudesta kaukolämmöntuotannossa, käytin selvittämääni tarkkaa arvoa oletusarvon sijaan. Selvitin myös taloyhtiöni kaukolämmönkulutuksen, ja laskin siitä oman osuuteni. Liikenteen osuutta laskiessani huomasin tehneeni vuoden 2017 laskennassa virheen, kun vuoden 2018 tulos oli huomattavasti aiempaa tulosta pienempi. Laskentaperusteita tutkiessani selvisi, että minun olisi pitänyt valita kohta ’yhteiskäyttöauto’ taksimatkojen lisäksi myös muita henkilöautomatkoja merkitessäni, koska en itse omista autoa.

Saadakseni vertailukelpoisia tuloksia, minun tuli tehdä samat muutokset myös vuoden 2017 laskentaan. Korjatun laskennan jälkeen vuonna 2017 hiilijalanjälkeni oli 4282 kiloa. Kestävä taso olisi korkeintaan 2000 kiloa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10 000 kiloa, ja tiesittekö, että hallituksen vuonna 2017 julkaistussa ilmastopolitiikan suunnitelmassa esitetään toimenpiteenä kansalaisten kannustamista tämän puolittamiseen? (Tieto löytyy sivulta 103.) Minulle asia selvisi sattumalta hakiessani tietoja tätä tekstiä varten, mutta en ole vielä ehtinyt lukea tuota ympäristöministeriön kiinnostavalta vaikuttavaa raporttia.

Vuoden 2018 hiilijalanjälkeni oli 3893 kiloa. Tulos herättää minussa kahtalaisia ajatuksia. Hyvä, että suunta on alaspäin. Se puolestaan harmittaa, että viime vuoteen sisältyi liian paljon virheostoksia. Jouduin myös yllättäen tekemään muutamia suurempia hankintoja, ja terveysharmien vuoksi kulutin ennätysmäärin rahaa palveluihin. Tästä kaikesta tarkemmin osioissa Asuminen ja energia sekä Kulutus.

Seuraavaksi tarkastelen hiilijalanjälkeäni osa-alueittain. Minua kiinnostaa vertailla omaa tulostani pidemmällä aikavälillä, mutta mainitsen myös keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljen, koska joku saattaa sitä tietoa kaivata. Pohdin myös miten voisin tänä vuonna toimia hiilijalanjälkeni pienentämiseksi.

Liikenne

Liikenteen osuus hiilijalanjäljestäni oli 9 kiloa, keskivertosuomalaisen 2088 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 48 kiloa. Onnistuin vähentämään taksi- ja henkilöautokyytien käyttöä edellisvuoteen verrattuna, ja bussimatkat jäivät kokonaan pois. Kaukojunaliikenteen osuus pysyi samana.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Pyrin välttämään autossa istumista, mutta helppoa se ei ole. Kaupungissa saatan tarvita autokyytiä asiointiin, ja kesällä käytän taksia päästäkseni haja-asutusalueella paikasta toiseen. Viime kesänä vaihdoin kaksi kertaa taksikyydin noin kymmenen kilometrin jalkapatikkaan, ja jos sää sallii, teen niin myös tänä kesänä. (Kävelin enemmän mukavuudenhalusta kuin ilmastosyistä. Lähes viisi tuntia kestäneen matkustamisen jälkeen ei huvittanut istua vielä taksiinkin. En pidä taksilla kulkemisesta, mutta joskus se on välttämätön paha.)

Jätteet

Tässä kohdassa mikään ei ole muuttunut. Kierrätän edelleen kaiken mahdollisen, ja tuotan tavallista vähemmän jätettä. Jätteiden osuus hiilijalanjäljestäni oli sama kuin vuonna 2017, 41 kiloa. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki jätteiden osalta on 59 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Kirjoitin viime vuonna vähentäväni jätteen määrää ja kirjoittavani aiheesta lisää. Tuli muuta mietittävää, ja kumpikin jäi puolitiehen. En lupaa tälle vuodelle muuta kuin kiinnittää edelleen huomiota jätteen määrään, ja pyrkiä vähentämään sitä, jos suinkin mahdollista. Jätteen tuottaminen on vahvasti kytköksissä ruokailutottumuksiin. Ruokahävikkini on nolla, mutta koska käytän pakattuja elintarvikkeita, jätettä tulee väistämättä.

Ruoka

Kirjoitin viime vuonna tämän kohdan ongelmallisuudesta. Laskuri palvelee huonosti pääasiassa kasvikunnan tuotteita syövää, joka syö vain muutamia kertoja vuodessa joitakin eläinkunnan tuotteita.

Käytin viime vuonna vain vähän eläinkunnan tuotteita, ja saadakseni mahdollisimman oikeansuuntaisen tuloksen, valitsin juuston ja kalan kohdalla ’vähän’, ja muissa kohdissa ’ei lainkaan’. Kulutin molempia huomattavasti vähemmän kuin laskurin ’vähän’ (tarkoittaa kalaa 300 grammaa ja juustoa 150 grammaa viikossa), joten etenkin juuston suuri hiilijalanjälki riittää enemmän kuin korvaamaan muiden laskennassa kysyttyjen tuotteiden hyvin pienen kulutukseni.

Ruoan osuus hiilijalanjäljestäni oli 573 kiloa, keskivertosuomalaisen 1707 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 779 kiloa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Vuodelle 2018 ajattelemani muutokset kaatuivat ennestään tuttuihin hankaluuksiini syömisen kanssa. Kun mikään ei maistu, on syötävä sitä mikä suinkin kiinnostaa. Viime vuonna ostoskoriini päätyi enemmän juustoa ja kalaa kuin moneen vuoteen, mutta muu eläinkunnan tuotteiden kulutukseni oli edellisvuotta vähäisempää.

Tälle vuodelle en lupaa muuta kuin pyrkiä pitämään itsestäni ja syömisistäni parempaa huolta. Pyrin vähentämään eläinkunnan tuotteiden kulutustani edelleen, mutta koska syöminen on minulle vaikeaa, en pidä viisaana rajoittaa vaihtoehtojani entisestään.

Asuminen ja energia

Asumisen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 1306 kiloa, keskivertosuomalaisen 3441 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 1381 kiloa.

Laskurissa kysytään asumiseen liittyvistä kodin hankinnoista. Viime vuoden piti olla kulutuksen suhteen aivan tavallinen vuosi, mutta toisin kävi. Elämä oli pitkälle vuotta erilaisten kipujen, särkyjen ja jumien sävyttämää, mikä johti sängyn vaihtoon. (Valitettavasti ei ollut ensimmäinen eikä ilmeisesti myöskään viimeinen kerta.) Muissa osioissa kulutukseni pieneni selvästi tai jopa nollautui, mutta osion ’huonekalut ja matot’ arvo kasvoi.

Vuoden aikana vähensin pyykinpesua ja suosin matalampia pesulämpötiloja, sekä nostin jääkaapin lämpötilaa. Nämä toimet laskivat sähkönkulutukseni 568 kWh:sta 468 kilowattituntiin.

Pyrin myös vähentämään kaikenlaista vedenkulutusta, vaikkei laskuri sitä huomioikaan. Pyykinpesun vähentäminen ja vakiovirtausventtiilien asentaminen hanoihin vähensivät kylmän veden kulutustani 3,56 kuutiota (3560 litraa) ja lämmintä vettä kului 2,49 kuutiota (2490 litraa) vähemmän kuin vuonna 2017. (45 päivän osalta jouduin käyttämään keskiarvoa, koska taloyhtiössäni vesimittarit luetaan miten sattuu, eikä koko vuoden tietoja ole vielä saatavilla.) Rahallisesti tämä tarkoittaa noin 48 euron säästöä vuodessa.

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Jatkan hyväksi havaitulla linjalla. Pyrin myös pitämään kodin hankintoihin liittyvän kulutukseni vähäisenä.

Kulutus

Kulutuksen osuus hiilijalanjäljestäni oli viime vuonna 1964 kiloa, keskivertosuomalaisen 2533 kiloa. Vuoden 2017 laskennassa tulokseni oli 2033 kiloa.

Vuoden aikana pyrin kiinnittämään huomiota niin moniin asioihin, että olisi ollut viisasta tarkastella tilannetta esimerkiksi neljännesvuosittain tai vaikka joka kuun lopussa. Elämä jatkoi kulkuaan teemavuoden lisäksi myös muilta osin, ja toi eteen kaikenlaista muutakin mietittävää kuin hiilijalanjäljen. Oli väistämätöntä, että ote jossakin kohtaa höltyisi ja muisti alkaisi pätkiä, ja se näkyy parhaiten tässä osiossa.

Lehdet, kirjat ja paperi. Tarkoitus oli pyrkiä tietoisesti vähentämään näiden kulutusta. Miten kauan sitä mahtoi kestää, kun lopputuloksena käytin erilaisiin paperituotteisiin saman verran rahaa (ja vielä kahdeksan euroa päälle) kuin vuonna 2017… Osasin aavistaa tämän kategorian hankalaksi vähentää, mutta taisi tässä tapahtua myös selkeä nukahdus.

Vaatekulut vähenivät alle puoleen, mutta kenkäkulut kolminkertaistuivat vuoteen 2017 verrattuna. Elektroniikkakuluja tuli tabletin uusimisesta, kun en voinut kesäreissulla enää luottaa siihen, että saisin näytetyksi junassa lippuni. (Myöhemmin reistailun syyksi paljastui helle. Onneksi tämän virheostoksen ansiosta eräs ikäihminen oppi tabletin käytön ja sai siitä apua arkeensa. Laite toimii ongelmitta – ainakin seuraavaan hellejaksoon asti.) Sain myös tarpeekseni älypuhelimen olemattomasta akunkestosta, temppuilusta, liian suuresta koosta ja tarpeettomuudesta, ja vaihdoin yksinkertaiseen näppäinpuhelimeen. Toivottavasti mikään ei pakota minua enää älypuhelimen käyttäjäksi, vaan asiat saa myös tulevaisuudessa hoidetuksi muilla tavoilla.

Osio ’muut tavarat ja palvelut’ räjähti käsiin terveysmenojen vuoksi. Työllistin hierojaa, osteopaattia ja kalevalaista jäsenkorjaajaa niin paljon, että palveluihin käyttämäni summa kymmenkertaistui edellisvuodesta. Jouduin myös uusimaan silmälasit.

Tein myös tuskastuttavan paljon virheostoksia. Pääasiassa kyse oli kosmetiikasta ja kotona käytettävistä pesuaineista, joita nenäni tai ihoni ei kestänyt. Olen jo pitkään parhaani mukaan välttänyt hajusteita, mutta viime vuoden aikana kävi selväksi, että minun on pyrittävä nollatoleranssiin. Saan oireita tuotteista, joita vielä muutama vuosi sitten käytin ongelmitta. Tuotteiden koostumusta on saatettu muuttaa, mutta olen myös selvästi aiempaa herkempi tuoksuille.

Osa tuotteista myös osoittautui toimimattomiksi. Tällaisia olivat esimerkiksi deodorantti, joka muuttui iholla tuoksultaan vastenmieliseksi, sekä toinen mokoma, joka pilasi paidan kainalot pysyvästi ja rikkoi ihon. Kaiken kruununa mainittakoon aurinkovoide, jota ei meinannut saada pestyksi pois millään, ja joka sai kasvot hehkumaan vaalean siniviolettina. (Otan vastaan vinkkejä tuoksuttomasta ja helposti imeytyvästä aurinkovoiteesta kasvoille, joka myös peseytyisi pois normaalisti. Olen nyt kolmena kesänä peräkkäin ostanut kaksi toimimatonta aurinkovoidetta joka kesä, enkä haluaisi kokea enää neljättä tällaista kesää.)

Mitä aion muuttaa vuonna 2019?

Teen parhaani vähentääkseni terveyteen liittyvät menoni normaalitasolleen. Viime vuoden loppupuoli sujui jo hyvin. Pyrin välttymään virheostoksilta, ja kosmetiikan osalta laadin jo muistilistan tuotteista, jotka pitää kiertää kaukaa. Paperitavaran kulutusta yritän vähentää, mutta ahkera päiväkirjan kirjoittaminen ei helpota tilannetta. Välillä on myös suuri houkutus ostaa jokin kirja, jota ei kirjaston kautta saa. Ruudulta en edelleenkään suostu kirjoja lukemaan.

Lopuksi

Olen iloinen huomatessani, että onnistuin pientämään hiilijalanjälkeäni kaikilla osa-alueilla, lukuun ottamatta jätteiden osuutta, joka pysyi samana kuin vuonna 2017. Se ei edes voi pienentyä, koska laskurissa ei ole enää vähemmän kuluttavaa vaihtoehtoa. Lisäksi onnistuin vähentämään sekä sähkön- että vedenkulutustani. Tuntuiko vuosi siltä, että olisin joutunut pihistelemään tai koinko jääväni jostakin paitsi? Vastaus on yksiselitteisesti ei.

Aion jatkaa toimia hiilijalanjälkeni pienentämiseksi. Pääasiallinen vähentämisen kohde on kulutus, sillä monesta muusta kohdasta ei ole enää juuri vähennettävää. Viime vuodesta viisastuneena aion pohtia asioiden sujumista joka kuun lopussa, jotta tavoite pysyisi kaikilta osin paremmin mielessä. Näin mahdolliset korjausliikkeet on helpompi tehdä ajoissa. Blogiin teen kuitenkin vain tämän vuosikoosteen.

Vielä pari vinkkiä teille, jotka kiinnostuitte hiilijalanjälkenne laskemisesta.

Laskuri tarjoaa mahdollisuuden käyttää sähkön- ja kaukolämmön kulutuksen kohdalla oletusarvoa, mutta kannattaa selvittää oma toteutunut kulutus. Minun kohdallani sekä sähkön- että kaukolämmönkulutus oli vain noin kolmanneksen tarjotusta oletusarvosta. Laskennan lopputuloksen kannalta näin suurilla eroilla on jo huomattava merkitys.

Toinen vinkkini koskee omien kulutusmenojen seurantaa. Hiilijalanjäljen laskentaa helpottaa kummasti, kun menonsa kirjaa jo alun alkaen niitä kategorioita käyttäen, joita laskurissa kysytään. Minulla on tapana kirjata menoni Takuusäätiön Penno-palveluun, johon olen tehnyt omia kategorioita laskurin käyttämille nimikkeille. Näin ne on helppo siirtää suoraan laskuriin. Ainoastaan laskurin kohtaa ’muut tavarat ja palvelut’ en ole Pennossa käyttänyt sellaisenaan, koska haluan tietää menoni tarkemmin. Tähän kategoriaan kuuluvien nimikkeiden menot on lopuksi helppo laskea yhteen.

Millaisia ajatuksia oman hiilijalanjäljen laskenta teissä herättää?

Mitä parhainta vuotta 2019 meille kaikille!

Vietin oikein hyvän ja leppoisan joulun. Söin hyvin ja herkuttelin sopivasti. Tein yllättävän hankalaksi osoittautunutta palapeliä ja kuuntelin samalla radiota. Kävin kävelyllä talvisessa metsässä. Nautin talon ja kaupungin hiljaisuudesta ja rauhasta.

Joulu loppui liian nopeasti. Kun radionkuuntelijat iloitsivat joululaulujen radiosoiton loppumisesta, minä harasin vastaan. En olisi halunnut vielä luopua joulusta! Kaupassa ostoskoriini päätyi edelleen piparkakkuja, suklaata ja joulutorttuja. Huvituin ajatellessani, että enköhän saa joulun loppumaan sentään ennen toukokuuta, toisin kuin tämä Siskonpedin joulumies.

Minulla on siis edelleen piparintuoksuinen joulu, joten Ilmastodieetti-vuoden yhteenveto on luvassa vasta ensi viikolla. Hiilijalanjäljen selvittäminen Ilmastodieetti-laskurilla vaatii sen verran paljon tietojen keruuta, tarkistamista ja laskemista, että haluan varata sitä varten riittävästi aikaa.

Olen miettinyt, mitä toivoisin uudelta vuodelta. Aion edelleen pyrkiä kohti pienempää hiilijalanjälkeä. Haluan myös pitää itsestäni parempaa huolta. Viime vuonna mietin paljon ravitsemusta ja syömistä, ja pyrin syömään enemmän ja paremmin. Tämä työ jatkuu edelleen. Myös liikkumista haluan lisätä ja saada siitä säännöllisempää. Elämässäni tuntuu monen asian kohdalla toistuvan kausittaisuus, ja näin on myös liikkumisen kanssa.

Minulle yksi tämän vuoden suuria kysymyksiä on asuminen. Viime vuonna kaupungissa asuminen tuntui monta kertaa niin pahalta, että asialle on tehtävä jotakin. On muutettava joko asuntoa tai asennetta. Kaipaan kovasti entisille asuinseuduilleni, mutta muutto on monimutkainen asia. Paikallaan pysymistä puoltavat sosiaaliset, taloudelliset ja käytännölliset syyt.

Ilmastosyitäkin on. Kun Kuopiossa oli jo talvi, lunta ja pakkasta, kuulin sääkuulumisia läheltä entisiä kotikulmiani. Vettä sataa, seitsemän lämmintä. Plusasteita, vesisadetta. Viime aikaiset säätiedot ovat olleet sekä plusasteita että vesisadetta, höystettynä niin liukkailla teillä, että on pitänyt kävellä nurmikon reunoja pitkin. Nurmikon reunoja, joulukuussa. Aurinkoisena päivänä näytti kuulemma keväältä.

En ole valmis vaihtamaan neljästä vuodenajasta kolmeen. Haluan kunnon talvet, niin kauan kun niitä riittää. Haluan edelleen viettää talveni toppahousuvyöhykkeellä.

Muutin Kuopioon 18 vuotta sitten. Ensimmäinen talveni täällä on yhä tuoreessa muistissa. Eteläisemmän Suomen talviin tottuneelle uudet maisemani olivat kuin talven ihmemaa. Ensimmäistä kertaa talvi tuntui loppuvan kesken. Tuosta talvesta lähtien olen voinut talviajat huomattavasti aiempia vuosia paremmin. Nautin olostani, enkä enää odota mieli maassa kevään tuloa. Itseni tuntien arvelen, ettei pääni kestäisi paluuta lämpimien ja pitkälti mustien talvien pariin.

Onneksi ikkunastani aukeaa kirkas ja valkoinen talvimaisema. Lämpömittari näyttää kymmentä pakkasastetta. Puissa on lunta, aurinko on juuri laskenut. Hain viereeni kupin kahvia ja piparkakkuja. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Olen joulun aikaan miettinyt teitä kaikkia viime vuoden aikana kommentin jättäneitä tai sähköpostia kirjoittaneita. Teitä, jotka olette kertoneet, mitä kirjoitukseni ovat teille merkinneet. Lämmin kiitos teille kaikille keskusteluun osallistumisesta, ajatustenne jakamisesta ja kannustuksesta kirjoittaa edelleen. Kiitos jokaiselle raapustuksiani lukeneelle.

Toivon teille kaikille mitä parhainta uutta vuotta 2019!

Levollista joulun aikaa!

Joulu on jo ovella ja vuoden vaihtuminen häämöttää. On aika laittaa blogi parin viikon joulutauolle.

Joulun ja uudenvuoden välinen aika merkitsee minulle rentoutumista ja rauhoittumista. Hiljentymistä sen äärelle, että jälleen yksi vuosi on kääntymässä kohti loppua ja uusi alkamassa. Elämän taitekohdissa on oma tunnelmansa. Ne muistuttavat uusien alkujen mahdollisuudesta.

Ajattelin tarjota teille vuoden päätteeksi kolme hyvinvointiin liittyvää radiovinkkiä. Ehkä ne voisivat olla avuksi tulevan vuoden hyvinvoinnin rakentamisessa?

Tiedeykkönen: Mistä aivot tykkää ja mistä ei?

Miten pitää aivot toimintakunnossa? Toimittaja Leena Mattila keskustelee aiheesta kasvatustieteen professori ja aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa.

Ohjelmassa käsitellään muun muassa seuraavia aiheita: aivojen käyttämättömyyden vaikutukset, luovuus, tylsyys, sosiaalisen median vaikutus keskittymiseen, miten saada kadonnut keskittymiskyky takaisin, millaisia vaikutuksia tehtävästä toiseen hyppimisellä on, käsillä tekemisen ja käsin kirjoittamisen hyötyjä sekä istumisen ja liikkumisen vaikutuksia aivoille.

Tiedeykkönen: Palaudutko arjesta riittävästi? Miten palautumista voi edistää?

Miten huolehtia tasapainosta stressin ja palautumisen välillä? Toimittaja Teija Peltoniemi keskustelee kliininen fysiologi Arja Uusitalon ja sairaalafyysikko Jussi Virkkalan, molemmat Työterveyslaitokselta, sekä psykologi Johanna Stenbergin kanssa rasituksesta, ylikuormituksesta ja palautumisesta.

Ohjelmassa käsitellään muun muassa unen roolia palautumisessa, kuormituksen merkkejä psyykkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa, fyysisen kunnon vaikutusta palautumiseen ja tietoisuustaitoja. Miten palautua ylikuormituksesta ja uupumuksesta? Miten välttää ylikuormitusta ja vaalia hyvinvointia? Entä mikä rooli on hyvinvointimittareilla ja kannattaako itseään mitata?

Havaintoja ihmisestä: Onnen jahtaaminen tekee onnettomaksi

Pidän Havaintoja ihmisestä -ohjelmasarjan ideasta yhdistää tutkimustietoa ja ihmisten lähettämiä henkilökohtaisia tarinoita. Tässä jaksossa toimittaja Satu Kivelä keskustelee psykologian professori emeritus Markku Ojasen kanssa onnellisuudesta.

Ohjelmassa käsitellään muun muassa onnen suorittamista, täydellisyydentavoittelua, kilpailua, vertailua, sekä yhteiskunnan ja kulttuurin vaikutusta onnellisuuteen. Minkälaisten tekojen kautta onnellisuus löytyy? Mikä estää olemasta onnellinen? Entä voiko vain päättää olla onnellinen? Mitä onnellisuus oikeastaan on?

Blogissa on uutta luettavaa jälleen 2.1.2019. Silloin aiheena on Ilmastodieetti-vuoteni yhteenveto, mikäli kaikki hiilijalanjälkeni laskemiseen tarvittava tieto on siihen mennessä käytössäni.

Toivon teille kaikille levollista joulun aikaa. Kiitos tästä vuodesta!

Mietteitä yksinäisyydestä ja yksinäisyyspuheesta

Viime aikoina mediassa on puhuttu paljon yksinäisyydestä. Aihe on tärkeä. Arvostan toimittajia, jotka ovat nostaneet yksinäisyyttä kokevien äänen kuuluviin, ja ihmisiä, jotka ovat kertoneet tarinansa.

On tärkeää kuulla, miten monenlaiset elämäntilanteet yksinäisyyteen ovat johtaneet. Tieto lisää ymmärrystä ja vähentää yksinäisyyttä kokeviin kohdistuvia ennakkoluuloja. Liian usein yksinäisyydestä on keskusteltu yhteiskunnallisena ongelmana ja yksinäiset ihmiset ovat olleet keskustelun kohteena, sen sijaan että heidät olisi otettu mukaan keskusteluun.

Yksinäisyys on aiheena monitahoinen. On ihmisiä, joilla ei ole yhtäkään läheistä ihmistä kenelle kertoa kuulumisiaan tai joilta pyytää tarvittaessa apua. On ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä perheessä tai parisuhteessa. On ihmisiä, joiden elämässä on paljon sosiaalisia suhteita, mutta jotka kokevat yksinäisyyttä.

Tuskin kukaan välttyy kokemasta yksinäisyyden tunnetta jossain vaiheessa elämäänsä. Minä koin elämäni voimakkainta yksinäisyyttä parisuhteen päättymisen jälkeen. Aika on tehnyt tehtävänsä ja menetyksen aiheuttama suru laantunut, elämä on tasapainottunut. Koen yksinäisyyttä enää harvoin ja tunne menee nopeasti ohi.

Tietyt asiat saavat minut herkästi kokemaan hetkellistä yksinäisyyttä. Puheenvuorot yhteisöön ja joukkoon kuulumisen tärkeydestä. Yksinäisyyden haitallisten terveysvaikutusten korostaminen. Kaikenlainen puhe, jossa yksinäisyys määritellään ulkoapäin, yksinäisyyttä kokevia kuulematta. Yksinäisten sääliminen, surkuttelu, ihmettely, patistelu, pelkääminen, syyttäminen.

Hyvinvointiani lisäisi, jos yksinäisyydestä käytävässä keskustelussa huomioitaisiin ja ymmärrettäisiin, että…

Kaikki yksin asuvat eivät ole yksinäisiä.
Kaikki ilman parisuhdetta elävät eivät ole yksinäisiä.
Kaikki yksin kadulla kulkevat eivät ole yksinäisiä.
Kaikki yksin elokuviin tai ravintolaan tulevat eivät ole yksinäisiä.
Kaikki viikon aikana vain kaupan kassan tapaavat eivät ole yksinäisiä.
Kaikki yksin joulua viettävät eivät ole yksinäisiä.

Olen pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta kun tapani olla ja elää määritellään ulkoapäin yksinäisyydeksi, ja sitä käsitellään terveydelle vaarallisena ja kuolleisuutta lisäävänä ilmiönä, hyvinvointini notkahtaa. Olen miettinyt, voiko yksinäisyyspuheesta tulla itseään toteuttava ennuste? Kun luodaan kuvaa siitä, miltä hyvinvoivan ihmisen elämä näyttää, ja tämä kuva ei vastaa omaa elämää, miten moni alkaa kokea riittämättömyyttä, yksinäisyyttä ja hyvinvoinnin heikkenemistä?

Jos yksinoloa käsiteltäisiin enemmän myös positiivisesta näkökulmasta, eikä niin usein jonkin puuttumisena ja pahimmillaan jopa yksinäisyyttä kokevan ihmisen viallisuutena, voisiko ihmisten yksinäisyydentunne vähentyä?

Minä koen yksinäisyyttä, kun en tule ymmärretyksi. En tarkoita tilanteita, joissa erilaiset mielipiteet asioista eivät kohtaa, ja tämän vuoksi näkemystäni ei ymmärretä. Tarkoitan tilanteita, joissa en tule kuulluksi. Tilanteita, joissa toinen osapuoli ei kuule eikä aidosti kohtaa minua, vaan näkee minut omien ennakkokäsitystensä pohjalta. Yksinäisimmäksi tunnen oloni silloin, kun saan osakseni sääliä jonkun tulkitessa jonkin minuun liitettävän ominaisuuden perusteella elämäni puutteelliseksi.

Ihmiselämä on monimuotoista. Hyvä ja onnellinen elämä voi näyttää monenlaiselta. Jokainen ”oletuskaavasta” poikkeava elokuva, kirja, laulu ja esiin tuotu elämäntarina on tärkeä, jotta ajattelumme ja käsityksemme ihmisyydestä voisi laajentua.

Ihminen voi olla onneton tai onnellinen monella tavalla. Mikään lokero, mihin ihmisen yksittäisen piirteen tai elämän olosuhteen perusteella voisi lajitella, ei kerro miten hän elämänsä kokee.

Mitä jos yrittäisimme kohdata toisemme ensisijaisesti ihmisinä? Yhteisellä planeetalla kulkevina saman lajin edustajina ja kanssakulkijoina? Lokeroimatta ja tekemättä oletuksia, antaen ihmisen olla sellainen kuin hän on ja tuoda itse esiin oman todellisuutensa?

Miten tämä mahtaisi vaikuttaa ihmisten kokemaan yksinäisyyteen?

Joulu yksin

Tämä on ensimmäinen joulu, jonka vietän yksin. Jo kaksi edellistä joulua vietin ilman ihmisseuraa, ensimmäisen kahden kissan ja toisen enää yhden seurassa.

Moni kokee jouluna yksinäisyyttä. Osa puolestaan toivoisi voivansa viettää joulua yksin, kyllästyneenä jokavuotiseen joulun laittamiseen sitä itsestäänselvyytenä pitävälle perheelle tai suvulle. Erikoista sinänsä, että vuodesta toiseen mediassa korostuvat jouluun liittyvät negatiiviset asiat, kuten liiallinen alkoholinkäyttö lieveilmiöineen, köyhyys, yksinäisyys, velalla rahoitettu joulu, joulustressi ja jouluun liittyvät sukurasitteet.

Maailman onnellisimman kansan joulunvietosta luodussa kuvassa onni ja ilo loistavat poissaolollaan. Missä ovat hyvällä mielellä joulua viettävät ja siitä nauttivat ihmiset? Kohdistetaanko joulunviettoon niin suuria odotuksia, että tyytyväisyyttä on vaikea saavuttaa?

Olen viime vuosina pohtinut suhtautumistani jouluun. Viettäisinkö vai olisinko viettämättä? Jouluni on yksinkertaistunut vuosi vuodelta. Olen tullut siihen ajatukseen, että minulle joulu on tavallisesta arjestani poikkeava ajanjakso kalenterissa. Hemmottelen itseäni erilaisella ruoalla ja herkuilla kuin arkena, kuuntelen tunnelmaan sopivaa musiikkia, ja ennen kaikkea keskityn vain nauttimaan olostani ja rentoutumaan. Järjestän itselleni mukavaa tekemistä ja kiinnostavaa lukemista. Nautin kaupungin hiljenemisestä.

Muistan missä olin ja mitä tein, kun ensimmäisen kerran tunsin jouluna erityistä mielenrauhaa ja tyyneyttä, puhdasta olemassaolon onnea. Siinä on minun jouluni ydin. Se ei vaadi paljon, vain keskittymistä itselleni olennaisiin asioihin ja kaiken muun jättämistä pois.

Viime jouluna Anna-Stina Nykänen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan pienimmän mahdollisen jouluilon periaatteesta. (Juttu löytyy täältä, tosin se on maksumuurin tai kahden viikon ilmaisen kokeilujakson takana.) Ajatus on mielestäni loistava. Mikä on vähäisin asia, joka tuo itselle joulumielen, ja jonka voi itse toteuttaa? Olivat olosuhteet mitä tahansa, kannattaa pitää huolta siitä, että järjestää itselleen ainakin tuon pienimmän mahdollisen jouluilon tuovan asian.

Olen helpottunut ja onnellinen, ettei minun tarvitse ottaa huomioon kenenkään toisen odotuksia joulunvietosta, vaan saan viettää joulua juuri niin kuin itse haluan. Vietän joulua oikein mielelläni yksin. Voi olla, että joulu nostaa hetkittäin mieleen haikeita muistoja menneistä jouluista, mutta voin myös olla onnellinen saatuani kokea ne ajat. Sillä sitähän haikea olo on, muisto onnesta. Vaikka elämäni muuttui, onni ei loppunut. Se vain muutti muotoaan.

Minulla on tiedossa jouluksi niin paljon ihanaa tekemistä, ettei kolme päivää edes riitä kaiken toteuttamiseen. On palapelejä, hyviä kirjoja, kirjastosta musiikkia ja mahdollisesti elokuvia. Yle Areenassa on lukuisia konsertteja ja todennäköisesti myös sieltä löytyy kiinnostavia elokuvia katsottavaksi, radiosta löytynee leppoisaa kuunneltavaa, ja kaiken tämän seuraksi on hyvää syötävää. En ole vielä varma mitä, mutta hyvää kuitenkin. Toivottavasti on kaunis talvi-ilma, niin on mukavampi ulkoilla. Tätä kirjoittaessani maassa on puhtaanvalkoinen, ihanasti äänimaisemaa pehmentävä lumipeite.

Aloitin jouluun valmistautumisen hankkimalla itselleni teejoulukalenterin. Minulla on ”pieni jouluilo” joulukuun joka päivälle joulupäivään asti. Kupillinen arkiteestä poikkeavaa lämmintä juomaa ilahduttaa, riippumatta siitä millainen sää tai pimeys ikkunasta näkyy.

Leppoisaa joulunodotusta kaikille joulua viettäville, muita juhlia viettäville mukavaa juhla-aikaa, ja kaikenlaiset juhlat välistä jättäville muuten vaan rentouttavaa talviaikaa!

Rentouttavaa ajanvietettä keskittymiskyvyn ja muistin iloksi

Aikuisten värityskirjat nousivat joitakin vuosia sitten suosituksi ajanvietteeksi. Mieleeni on jäänyt myydyimpien tietokirjojen top 10-lista, jolla oli yhdeksän aikuisten värityskirjaa ja yksi lettikirja. Monelle värittäminen toimi rauhoittavana vastapainona ärsyketulvan täyttämälle elämälle.

Minulle värittäminen ei sopinut. Rentoutumisen sijaan se teki oloni levottomaksi. Minulle sopii paremmin eräs toinen ajanviete, josta ajattelin antaa vinkin rentouttavaa ja rauhoittavaa tekemistä kaipaaville.

Tänä syksynä minun tuli kova ikävä takavuosien jouluviihdykettäni. Meillä oli edellisen kumppanini kanssa tapana koota jouluisin palapeliä – tai pääasiassa hän kokosi samalla kun minä luin kirjaa ääneen. Välillä liityin seuraksi ja koettelin kärsivällisyyttäni, kun palat eivät millään meinanneet löytää paikkaansa. Pilke silmäkulmassa toivoin vasaraa avuksi. Ajoittain palapelin tekeminen oli silkkaa flow’ta, kun yhä uudelleen tiesin heti palan laatikosta otettuani minne se kuuluu.

Vielä viime jouluna nämä muistot tekivät niin kipeää, että ajatus palapelistä teki vain surulliseksi. Ajan kuluminen onneksi auttaa, ja päätin hankkia täksi jouluksi itselleni palapelin. Se olisi ensimmäinen palapeli, jonka tekisin alusta loppuun asti itse. Ennen edellisen kumppanini palapeliharrastusta en ollut tehnyt kuin lasten vanerisen palapelin.

Arvatkaa maltoinko odottaa jouluun asti?

Käydessäni hiljattain teellä edellä mainitun palapeliharrastajan luona, jolla oli meneillään 3000 palan palapeli, tiesin, etten mitenkään malta odottaa jouluun asti. Vielä kun pääsin etsimään sopivia paloja ja auttamaan palapelin tekemisessä, niin hyvä kun maltoin odottaa seuraavaan päivään oman palapelin hankkimista!

Palapeli-itseluottamukseni ei ollut kovinkaan korkealla. Olin ajatellut aloittaa varovasti 500 palan palapelistä, mutta kun kaupassa huomasin niiden olevan kuva-aiheiltaan lähinnä lapsille tarkoitettuja, rohkaistuin valitsemaan 1000 palan palapelin.

Oli erikoisen juhlallinen tunne, kun olin tyhjentänyt pöydän ja nostanut lukuvalon avuksi, ja aloin etsiä ja koota reunapaloja. Olo oli kuin lapsella jouluna; olin yhtaikaa jännittynyt, innoissani ja kärsimätön. Kun reunat olivat löytäneet muotonsa, mieleni oli rauhoittunut.

Palapelin tekeminen on suorastaan meditatiivista. Aika kului huomaamatta, ja moneen tuntiin en muistanut edes syödä tai juoda. Ei ollut kerrassaan mitään huolta maailmassa! Oli kiinnostavaa huomata, miten havaintokyky ja muisti tarkentuivat palapelin edetessä. Muistiini oli poimittuna lukemattomia pieniä yksityiskohtia, ja kun etsiessäni paloja laatikosta havaitsin jonkin yksityiskohdan, väripilkun, viivan tai tietynlaisen värisävyn, tiesin heti mihin pala kuului. Aikamoinen tietokone meillä on hartioillamme.

Ensimmäinen palapelini tuli valmiiksi liiankin nopeasti. Jäin kerrasta koukkuun, enkä malttanut edes mennä nukkumaan ennen kuin se valmistui. Tuon jälkeen olen tehnyt jo toisen, pienemmän palapelin, ja nyt yritän pitää näppini erossa joulua odottavasta kolmen palapelin pakkauksesta. Itseni tuntien melkein odotan sisäisiä neuvottelujani siitä, että kyllähän nyt yhden voi tehdä jo ennen joulua… Miten paljon iloa niinkin yksinkertainen asia kuin palapeli voi tuottaa.

Enpä olisi osannut arvata, millaisen matkan tulisin palapeliä kootessani mielessäni tekemään. Sen piti olla vain palapeli, mutta siitä tuli osa eroprosessia. Sillä oli minulle monitahoisempi ja suurempi merkitys kuin etukäteen osasin ajatellakaan. Kun kuva pöydällä oli ehjä, sisäinen ryhtini oli taas hieman suorempi ja itseluottamukseni kasvanut.

Nyt kun malttaisi odottaa jouluun.