Elämää kaikin aistein

Aurinkoinen kevätpäivä. Auringon paisteessa on niin lämmin, että tarkenee t-paidalla. Kävelen hiljakseen kohti järvenrantaa. Peipon laulu säestää kulkuani.

Järvellä uiskentelee lintuja, osa on jo pesillään. Aivan rantavedessä on valtavasti pieniä ahvenia. Kaaliperhonen lentää ohitseni. Hengitän raikasta ilmaa, järven tuoksu on kesässä parasta. Kuljen kohti niemen kärkeä, kohti kallioita. Valitsen vapaan paikan, tilaa on näin keväällä vielä paljon. Myöhemmin kesällä, kun on lämpimämpää, muutkin löytävät tämän paikan.

Istun kalliolle, käärin housunlahkeet ylös ja lasken varpaat veteen. Vesi on vielä kylmää, mutta se tuntuu silti ihanalta. Kun varpaat ovat viilenneet tarpeeksi, nostan ne lämpimälle kalliolle. Välillä pienet tuulenpuuskat saavat käsivarren ihokarvat pystyyn, tuuli on vielä kylmä.

Katselen ympärilleni. On niin kaunista. Neitoperhonen laskeutuu kalliolle hetkeksi. Puiden lehdet eivät ole vielä täydessä mitassaan, mutta maisema on jo vihreä. Tiira yrittää napata järvestä kalan, tällä kertaa ei onnista. Sorsa ui ohitse. Aivan lähellä vesirajaa, varpaideni juuressa, ui pieni kala. Mikä se mahtaa olla? Muurahainenkin kulkee ohi. Sillä on pesänrakennus meneillään.

Tikka lentelee puusta puuhun, ei oikein tiedä minkä valitsisi. Tai sitten ohi kulkevat lenkkeilijät pelästyttävät sen aina uuden puun etsintään. Auringon lämpö ja tuulen viileys vuorottelevat ihollani. Kevään tuoksu on ilmassa.

Minulla oli viikko sitten tuo kaikki. Siihen ei tarvittu kuin vaatteet päälle ja kengät jalkaan. Otin kyllä vielä mehupullon mukaan, jos vaikka alkaisi auringossa janottaa. Tuo noin tunnin kestänyt hetki oli yksi parhaista, mitä olen kokenut pitkään aikaan. Haluan tuota kaikkea lisää. Tunteen siitä, että olen läsnä.

Kun hiljentyy luonnon keskelle, alkaa huomata kaikenlaista. Huomaa, että on muutakin kuin minä. Ymmärtää, että on samalla tavalla pala tätä kaikkea, kuin tuo muurahainen. Tai kala. Tai lintu. Yhtä lailla osa suurta kokonaisuutta. Olla osa jotakin suurta on paljon parempi katsantokulma, kuin olla kaiken keskipiste. Yhtäkkiä asiat näyttävät selkeiltä ja asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Jos hetki sitten olikin jokin ongelma, nyt se tuntuu pienen pieneltä ja turhalta.

Luonnon keskellä saavutan tasapainon. Olen onnellinen ja täysin tyytyväinen, en kaipaa mitään muuta. Haluan enemmän tuollaisia hetkiä elämääni.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s