Avaraa, ei tavaraa, kiitos!

Luontoelämysten sijaan olen keskittynyt viime aikoina raivaamaan tavaraa ulos tästä asunnosta. Osan tavaroista voin viedä suoraan taloyhtiön kierrätyshuoneeseen, osan kirjaston vaihtopisteeseen, ja sitten on se ikävä osa, joka odottaa lähtöä johonkin. Osa odottaa lähtöä SPR:n kirpparille, osa käytettyjä cd-levyjä ostavaan liikkeeseen ja osa ystäville ja tutuille, jotka ovat vailla jotakin, mikä meillä on liikaa.

Odottavaa tavaraa on valitettavan paljon, mutta suunnittelen, että suuri osa siitä lähtisi liikkeelle viimeistään lauantaina. Siistiytyisi kummasti, kun nuo joka puolella tilaa valloittaneet kasat ja kassit saisi pois tieltä. Tavaran lähtöä jarruttaa se, että tarvitsen niille kuljetuksen. Meillä on auto, mutta minulla ei ole ajokorttia.

Kumppanini on meistä se kiireisempi, joten odotan aikaa, kun hän ehtisi perehtyä tämän kämpän raivaamiseen. Tuota odottamista on ollut viime aikoina sietokykyni äärirajoille asti ja sen yli. On aivan liikaa tavaraa, jonka tarpeellisuutta en voi yksin päättää. Vie valtavasti aikaa, että saamme käytyä tavaroita läpi.

Minä teen päätöksiä nopeasti, kumppanini taas miettii… pohtii… vastustaa… ja käy läpi jokaisen paperin ja tavaran, huolellisesti. Olen kyllä huomannut, että vaikka tuo prosessi ei ole ajan kuluessa paljonkaan muuttunut, niin sen lopputulos on. Yhä useampi huolellisesti läpikäyty tavara päätyy lähtemään, ennen lähes kaikki järjestettiin takaisin paikoilleen.

Olen saanut kerrottua ymmärrettävästi, mihin oikein pyrin tällä tavaran vähentämisellä. Olen saanut tuotua esiin sellaisia syitä pyrkiä minimalismiin, jotka ovat hänelle oleellisia.

Jo vuosia olen vähentänyt tavaraa, koska sitä yksinkertaisesti on liikaa tähän tilaan. Jatkuva ahtaus aina jossakin päin asuntoa on rasittavaa, ja raivattua on tullut vähän kerrallaan enemmän ja vähemmän jatkuvasti. Se, että täällä on liikaa tavaraa, on minun mielipiteeni. Joidenkin mielestä täällä on suorastaan avaraa, tai ainakin tavaraa on vähemmän kuin ihmisillä yleensä. Kumppanini sietäisi tämänhetkistä tilannetta mainiosti, ellei joutuisi kuuntelemaan, mitä se minulle aiheuttaa.

Tässä asunnossa on todella tullut raivattua! Muutimme 30 neliötä suuremmasta asunnosta, ja muutto tuli yllättävän nopeasti. Emme ehtineet juurikaan miettiä mitä tänne kannattaisi tuoda. Tavaraa kannettiin sisään aivan liikaa, ja kohta kannettiin ylimääräistä ulos. Edellisen asunnon suurempiin tiloihin hankittuja huonekaluja on vaihdettu pienempiin.

Minulla on valitettava taipumus haluta tehdä asiat kerralla loppuun. Valitettava siksi, että kun urakka on suuri, siihen tulee välttämättä taukoja. Kuten öitä, jolloin ihmiset normaalisti eivät raivaa.

Minä toki teen poikkeuksen tässä kohtaa, välillä uni vaan ei tule, kun hommat jäävät aivan kesken. Niinpä tulee katseltua kaappeja sillä silmällä kellonajasta riippumatta. Tietenkään aivot eivät toimi aivan optimaalisesti loputtomiin, joten olisi fiksua ymmärtää nukkua välillä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s