Vaatehuoneen järjestelyahdistus

Kokosin eilen säilytysjärjestelmää vaatehuoneeseen. Hyllykön kasaaminen laatikoineen oli hauskaa, mitä nyt ahdas työskentelytilani hiukan haittasi tekemistä. Kun sain kalusteen paikalleen, niin siihen se hauskuus sitten loppuikin. Tiesin, ettei hyllykössä ole tarpeeksi tilaa kaikelle, mitä siihen pitäisi saada sopimaan.

Tavaran tarpeellisuuden arviointia ja vähentämistä oli siis tiedossa. Minulle tavaran raivaaminen ei ole ongelmallista, paitsi kun tavarat eivät ole yksin minun. Minikokoisessa vaatehuoneessa tuntui siltä, että seinät kaatuvat päälle, kun juuri ja juuri mahduin seisomaan tavaran keskellä. Ajattelin, että emme omista kovin paljon tavaraa, mutta mieleni muuttui, kun kaikki vaatehuoneeseen kuuluva tavara oli kerralla esillä.

Ei mennyt kauaakaan kun kysyin itseltäni: tarvitsenko minä näistä tavaroista oikeasti mitään? Suuren osan kohdalla voisin sanoa, että en tällä hetkellä. Ostin jokin aika sitten useampia vihkoja varastoon, kun löysin mieleisiäni. Tuo hamstraus ei tuntunut enää ollenkaan järkevältä, kun piti löytää kaikelle paikka.

Mitä pidempään kesti saada edes jotakin järjestykseen, sitä enemmän tavaran määrä ahdisti. Tuntui hullulta kuluttaa kokonainen päivä ensin hyllykön kokoamiseen, ja sitten sen täyttämiseen. Siitä maksettu hintakin kirveli mielessä, kun mietti mihin muuhun ja mukavampaan sen rahan olisi voinut laittaa.

Tavaran kanssa painiminen tuntuu niin turhalta, kun tietää, ettei suurinta osaa tarvitse kuin hyvin harvoin – jos silloinkaan. Olen sen verran seikkailunhaluinen, että voisin luopua tavarasta vaikka pienellä riskillä ja luottaa luovuuteeni, jos (muka) tarvitsisinkin jotakin pois heittämääni. Kumppanini ei valitettavasti tunne samoin.

Olen järjestämisessä perfektionisti. Toki tuo piirre vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan elämässäni. Niinpä järjestäminen jäi vielä kesken, ja jatkan tavaroiden vähentämistä ja järjestämistä tänään. Saatan tarvita myös joitakin säilytyslaatikoita, jotta saan tavarat kuriin.

Eilisen järjestelytuska muistutti taas, että tavarasta luopumiseen tulee vauhtia, kun tavaraa on ympärillä niin, että se on konkreettisesti esteenä. Kompastelu, tavaroiden putoaminen ja niiden jatkuva siirtely toistensa tieltä on niin turhauttavaa, että mieluiten laittaa niitä pikavauhtia laatikkoon, jonka aikoo lahjoittaa pois.

Jos vaatehuoneessamme olisi tilaa, niin siellä olisi kanneton laatikko, johon voisi laittaa turhat ja pois vietävät tavarat. Siten ne saisi nopeasti pois silmistään, ja vietyä kerralla pois. Tässä vaiheessa, kun pois heitettävää on vielä reilusti, taidan ottaa tuollaisen laatikon käyttöön, vaikka se sitten olisi keskellä olohuonetta. Tässä perheessä taitaa olla tänään turhan tavaran keräilytuokio.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s