Ihania, pieniä palleroita

Kävin kävelemässä rantoja pitkin, ilman kiirettä mihinkään. Oli juuri sopivan lämmintä, kärsin helposti kuumuudesta. Miten paljon jääkään näkemättä, jos on kävelyllä lenkkeilymielessä, saati sitten jos on liikkeellä jollakin kulkupelillä!

Näin lähemmäs kymmenen silkkiuikkua pesillään. Vanhemman rouvan kanssa tuli juteltua mukavia, kun molemmat pysähdyimme ihastelemaan lintuja, vain metrin päässä rannasta ja vilkkaasta kävelytiestä. Rouva tiesi kertoa, että pesä oli myrskyllä ajautunut niin lähelle rantaa. Onneksi linnun oli annettu olla rauhassa.

Ihanaa oli nähdä kaksi sorsapoikuetta. Toisessa poikueessa taisi olla 12 poikasta, joilla oli vauhti sitä luokkaa, että menin jatkuvasti laskuissa sekaisin. Poikaset olivat vähän sellaisia taaperoita jo, eivät aivan pieniä palleroita. Toisessa poikueessa oli kymmenen ihanaa pientä palleroa. On niin mukava katsella poikasten touhuja ja seurata niiden kasvamista. Yksi poikue oli hiukan kauempana, olivat ehkä haapanan poikasia. Vaikea sanoa, kun en nähnyt niitä tarpeeksi läheltä.

Kävellessäni rantatietä pitkin havahduin ihmeelliseen liikkeeseen ja ääneen rantaruovikossa. Melko suuri lahna oli onnistunut saamaan itsensä ruovikkoon, eikä meinannut päästä veteen enää takaisin. Aikansa pompittuaan se onnistui alas tullessaan löytämään ruovikosta raon, josta pääsi takaisin veteen. En juurikaan tunne kaloja, mutta jälleen tuli juteltua kanssakulkijoiden kanssa ja niin sain kalalle nimen.

Sinitiaisen poikanen lenteli rannassa, pysähtyen välillä keikkumaan voikukan varteen. Ilma oli paikoitellen täynnä kaikenlaisten kukkivien pensaiden ja puiden tuoksua. Istuskelin kalliolla ja ihmettelin.

En ole ollut ollenkaan hyvä viettämään aikaa ulkona. Ja harjoittelua tuo tuntuu vaativan vieläkin. Lähinnä olen ollut matkalla paikasta a paikkaan b, tai kävelyllä lenkkeilymielessä. Kesäisin on ihanaa olla ulkona, ja tuntuu kummalliselta tulla sisälle. Ulkoilmasta en saisi tarpeekseni mitenkään. Paitsi helteellä. Minulle maksimilämpötila on 21, kaikki sen yli on liikaa. Toki tulee oltua ulkona lämpimämmälläkin, mutta ei se enää mukavaa ole.

Jos tänä kesänä tulee kovin kuumaa, kokeilen millaista olisi heittäytyä lähipuiston nurmikolle varjoon. Voisi olla kohtuullisen siedettävää niin.

Tärkeä tavoitteeni tälle kesälle on viettää enemmän ulkoilmaelämää. Miten se onkin niin vaikeaa pysähtyä ja vain olla. Katsella pilvien kulkua. Nauttia kesän tuoksusta.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s