”Minimalismi… mutta kun pidän kauniista tavaroista!”

Niin minäkin! Ei minun silti tarvitse omistaa niitä kaikkia. Nautin kauniisti muotoilluista tavaroista. Olen iloinen niiden olemassaolosta, vaikken niitä omistaisikaan. On upeaa, että joku osaa suunnitella toimivia esineitä, jotka ovat lisäksi kauniita.

Kun tarvitsen jotakin, pyrin ostamaan mahdollisimman toimivan, kauniin, laadukkaan ja pitkäikäisen tuotteen. Pyrin mahdollisuuksien mukaan suosimaan kotimaisia tuotteita, niin kauan kun täällä vielä jotakin valmistetaan.

Yleensä mietin pitkään ennen ostopäätöstä, jotta varmistuisin siitä, että tuote palvelee tarpeitani mahdollisimman hyvin. Erään huonekaluliikkeen slogan, elämänkumppaneita tositarkoituksella, on se mihin yritän ostoksissani pyrkiä. En osta hetken mielijohteesta, tai sillä ajatuksella, että ainahan tavarasta pääsee eroon kun kyllästyy. Voin ostaa edullista tai arvokkaampaa, mutta tavoitteena on aina, että tavara toimii loistavasti siinä, mitä varten se ostetaan.

Haluaisin omistaa vain tavaroita, joita käytetään. Joilla on minulle oikeasti arvoa. Jotka toimivat tehtävässään, ja joita on vieläpä nautinto käyttää. En haluaisi omistaa mitään niin arvokasta, että pitäisi huolehtia, ettei sille tapahdu mitään ikävää. Valitettavasti meillä on nojatuoli, jonka kangas ei kaikesta harkinnasta huolimatta kestä kissan elämää.

Miten erottaa toisistaan ostohalu ja todellinen tarve? Itselläni auttaa harkinta. Punnitsen mielessäni, miten tavara toimisi käytännön tehtävässään meillä. Sitten jätän asian hautumaan. Jos huomaan miettiväni tuota tavaraa vielä viikon tai kuukaudenkin päästä, tiedän, että se on tarpeellinen.

Aika usein muistan jossain vaiheessa, että unohdin jo koko tavaran. Olen kenties keksinyt toisenlaisen tavan toimia, ettei minun tarvitsekaan ostaa mitään, tai sitten tarvetta ei oikeasti ollutkaan. Joskus tuossa hautumisvaiheessa löydän vielä toimivamman vaihtoehdon, kuin minkä olin ajatellut ostaa. Olen karsinut pois vaihtoehdoista merkkejä ja kauppoja. Minulla on mielessäni rajoitettu valikoima, josta lähden etsimään tarpeeseeni sopivaa tavaraa. Se säästää huomattavasti aikaa ja hermoja.

Olen ajan myötä huomannut myös sen, miten tavaroita ostamalla saattaa yrittää toteuttaa jotakin haavekuvaa. Mietin sitäkin, ennen kuin ostan. Yritän todella varmistua tavaran tarpeellisuudesta. Olen aikaisemmin huomannut ajattelevani, että sitten kun minulla on tämä tavara, niin… Niin mitä? Tavaraa kohtaan ei kannata luoda kovin suuria odotuksia. En usko minkään tavaran itsekseen muuttavan kenenkään elämää mihinkään suuntaan.

Mitä saavuttaa sillä, että ostaa vain tarpeellista ja harkiten? Ainakin tulee suojelleeksi ympäristöä, kun ei osta mitään turhaa. Säästää rahaa, voi käyttää sitä johonkin tärkeämpään elämässä. Pieni määrä itselle tarpeellista tavaraa tuottaa iloa joka kerta, kun tavaroita käyttää. Suuresta määrästä tavaraa ei erotu tärkeäkään esine.

Kun ostaa vain tarpeeseen, ei kuluta aikaa kaupoissa pyörimiseen. Jää enemmän aikaa oikeasti tärkeisiin asioihin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s