Haaveilun ihmeellinen voima

Oletko haaveilija? Minulle haaveilu on ollut aina jotenkin olennainen olemisen muoto. Haaveilu on siitä mukavaa, että se ei maksa mitään. Sen toteuttamiseen ei tarvita mitään välineitä. Sen kun pysähtyy miettimään.

Haaveilemisessa avainsana on hitaus, ajan ottaminen omien mietteidensä tunnusteluun. Jos on kovin nopea liikkeissään, saattaa lähteä ostamaan haaveidensa maailmaa. Myöhemmin tuo maailma voi osoittautua harhakuvaksi.

Minulle haaveilu toimii välineenä ymmärtää paremmin, mitä todella haluan. Kaikenlaista voi kokeilla haaveissaan, ja selvittää samalla riittävätkö vain haaveet, vai olisiko haave myös toteuttamisen arvoinen. Jos samat haaveet toistuvat jatkuvasti, ehkä niissä on jotakin perää? Ehkä ne olisivat toteuttamisen arvoisia?

Onko haaveilusta ollut sinulle konkreettista hyötyä? Oletko saavuttanut jotakin, mikä on osoittautunut sinulle todella tärkeäksi? Minua haaveilu auttoi ymmärtämään paremmin, miten haluan asua. Millainen asuminen sopii juuri minulle parhaiten. Haaveilin pitkään mielessäni mahdollisuudesta asua kaupungin keskustassa. 50-luvun kivitalossa. Asunnossa, jossa kaksi ihmistä voi elää eri rytmissä häiritsemättä toisiaan. Haaveilin valoisasta asunnosta, jossa on ikkunalaudat ja puistomainen maisema.

Kuinka ollakaan, olen asunut haaveideni kodissa nyt viitisen vuotta. Ja olen onnellisempi kuin missään muualla olen ollut. Ensimmäisen kerran asun sellaisessa kodissa ja paikassa, josta en halua muuttaa pois.

Muutimme tähän kotiin noin 30 neliötä suuremmasta rivitaloasunnosta. Olin yllättynyt huomatessani ihmisten reaktiot muuttoomme. Olikohan kukaan iloinen puolestamme? Muistan vain jonkinlaisen säälin ja järkytyksen ihmisten kasvoilla, kun he tajusivat, että muutamme pienempään. Joku mietti ääneenkin, että mitenköhän tänne nyt mahtuu.

Tavallisestihan nykyään pyritään kaikessa kohti suurempaa ja arvokkaampaa. Moni tuntui ajattelevan, että muutimme pienempään, ja rivitalosta kerrostaloon, pakon edessä. Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Syitä oli monenlaisia. Elämäntilanne sillä hetkellä puolsi muuttoa, samoin edellisen taloyhtiön osoittautuminen… no ei hyväksi.

Mitä hyvää muutto toi elämääni? Aktiivisemman elämäntavan. Vähemmän mökkihöperyyttä. Vähemmän rasittavia naapurisuhteita. Kaikki kaupungin mahdollisuudet kävelymatkan päässä. Kissoille enemmän ihmeteltävää. Yksinkertaisemman ja nopeammin siivottavan kodin. Edellisessä kodissa siivoaminen vieraita varten vei jossakin vaiheessa kolme päivää! Tässä asunnossa ei mene montaakaan tuntia, paitsi viimeksi, kun raivaus oli samalla kesken.

Minulla oli joskus kauan sitten työkaveri, jonka ensimmäiset sanat hyvin monena työpäivänä olivat ”mä tapan itseni”. Mukavaa työpäivää siinä sitten kaikille. Hän ei viihtynyt pätkääkään työpaikassaan, mutta ei uskaltanut edes ajatella muutakaan ratkaisua elämälleen, kuin jatkaa hampaat irvessä. Kävin hänen kanssaan keskustelua mahdollisuuksista muuttaa tilannetta, jotka hän ampui alas yksi kerrallaan. Kaikki jatkui siis ennallaan.

Toivon kaikille lukijoille uskallusta haaveilla paremmasta. Millaista elämäsi olisi, jos voisit aloittaa nyt puhtaalta pöydältä? Olisiko se mahdollista? Miksei olisi? Millaiset olosuhteet auttaisivat sinua löytämään onnen? Millainen olisi juuri sinulle hyvä elämä?

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s