Elämä ei-minimalistin kanssa

Mitä siitä oikein tulee? Ainakin löytyy keskustelun aihe, joka ei ole ihan nopeasti loppuun kaluttu.

Olen jo pidemmän aikaa vähän väliä vähentänyt tavaraa taloudestamme. Se on helppoa niin kauan, kun on omia tavaroita joista luopua. Yhteisten tavaroiden vähentäminen onkin sitten jo toinen juttu. Ensinnäkin, minä teen päätökset nopeasti, kumppanini hitaasti. Hänen pitää miettiä, pohtia, käydä tavaroita läpi, tutkia joka paperi tarkkaan, ennen kun hän voi tehdä päätöksen. Eli vaikka asiat etenisivätkin ihan mukavasti, se vie aikaa. Paljon.

Minusta tavaran vähentäminen on vapauttavaa ja antaa energiaa, kumppanini kokee sen raskaaksi, vaikka osin myös tarpeelliseksi. Kumppanini on enemmän suuntautunut kohti ihmisiä ja toimintaa kuin minä, mutta silti hän on meistä se, joka takertuu enemmän tavaraan. Se näyttää minun näkökulmastani tietenkin kummalliselta. Miksi pitää takertua tavaraan, kun mieluiten viettäisi suurimman osan ajastaan ulkona liikkumassa? Mikä arvo tavaralla silloin on?

Näyttäisi siltä, että minimalismi alkaa avautua yhä paremmin kumppanillenikin. Olen saanut paremmin kerrottua, miksi haluan minimalistisemman elämän. Hän on huomannut, että pyrin tällä nimenomaan saavuttamaan enemmän aikaa sille, mitä todella haluamme tehdä. Enemmän aikaa kaikelle tärkeälle, vähemmän turhiin asioihin tuhlattua aikaa. Myös tavarasta luopuminen on näyttänyt helpottuneen. Viimeksi tavaraa raivatessamme kumppanini luopui tavaroista, jotka olin jo varmaksi mielessäni merkannut säilytettäviksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että parhaiten toiseen voi vaikuttaa omalla esimerkillään. Ja aiheesta keskustelemalla niin, että tuo esille, miksi kokee minimalismin tärkeäksi. Mitä sillä voisi saavuttaa, myös koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Perheessä voi olla käytössä toimintatapoja, joita noudatetaan, koska niitä ei huomata kyseenalaistaa.

Meillä oli tapana katsoa iltaisin televisiota. Sohvalta oli vaikea irrottautua, mikä johti liian myöhäiseen nukkumaanmenoaikaan. Tilannetta saatiin muutettua vasta, kun otin puheeksi, että mitä jos vähentäisimme television katsomista. Iltaisin on helpompi irrottautua nukkumaan oikeastaan mistä tahansa tekemisestä,  paitsi television katselusta.

Huomasin, että jäin television ääreen paikkaamaan tyytymättömyyttäni television katselun aiheuttamaan tyhjyyden tunteeseen. Hullua, eikö? Ja kauanko kesti tajuta asian olevan noin? Liian kauan. Voin nykyään paljon paremmin, kun katsomme televisiota selvästi vähemmän. Passiivisen television katselun sijaan olen paljon aktiivisempi kuin ennen, eikä sitä entistä tyhjyyden tunnetta enää ole.

Minimalismiprojektin edetessä olen myös tullut huomattavasti mukavammaksi kumppaniksi. Stressaan selvästi vähemmän, olen iloisempi ja suhtaudun kaikkeen positiivisemmin kuin ennen. En huolehdi ja huolestu niin paljon kaikesta kuin ennen. Olen energisempi ja nautin elämästä. Sellainen ei voi olla heijastumatta myös kumppaniini, ja meillä onkin mukavampaa yhdessä kuin ennen. Olemme keskustelleet siitä, mitä haluamme elämältämme, ja tehneet sen pohjalta suunnitelmia.

Tärkein vielä toiseen kertaan: parhaiten perheeseensä voi vaikuttaa omalla esimerkillään. Minimalismi on antanut minulle sellaista vapautta, keveyttä ja iloa, ettei sitä ole voinut olla huomaamatta. Minimalismin mukanaan tuoman muutoksen minussa nähtyään on helpompi ymmärtää, mikä minimalismissa on olennaista.

Siitä on vasta vähän aikaa, kun yhdessä laajemmin keskustelimme minimalismin mahdollisuuksista, mutta jo nyt on nähtävissä positiivisia muutoksia elämässämme. Miksi sellaista vastustaisi?

Yksi kommentti artikkelissa “Elämä ei-minimalistin kanssa

  1. Minimalisti on samaa mieltä, että toisiin ihmisiin vaikuttaminen on helpointa oman esimerkin kautta… Kulutusmyönteistä ihmistä tai muutenkin ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita muuttumaan on lähes mahdotonta saada muuttumaan… Vaikka puhuisit 50 painoindeksin omaavalle, että hänen kannattaa laihduttaa… Jos kyseinen henkilö ei ole valmis neuvoille ei hän niitä ota.. Sama tupakoinnista pitävä ihminen ei kuuntele neuvoja miten lopettaa tupakointi..

    Minimalisti suositteleekin tästä johtuen parisuhteesta kiinnostuneille sinkuille kartoittamaan huolellisesti potentiaalisen elämänkumppaninsa kiinnostuksen kohteet ja elämänfilosofian.. Ei pätemistä rahalla tai kulutusmyönteisellä käytöksellä.. Ilmaisia treffejä..

    Huonosta parisuhteesta ja myös ”kavereista” tulee pyrkiä välittömästi eroon. Perustarpeiden jälkeen (vaatimaton asunto, kasvispainotteista ruokaa pysyen painoindeksin alarajoille, muutamat vaatteet) suurin nautinto tulee ihmissuhteista.. Etenkin ihmissuhteista, johon sisältyy seksuaalista nautintoa.

    t. Minimalisti

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s