Miten käytät kallisarvoista aikaasi?

Minimalismiin perehtymisen myötä olen kiinnittänyt enemmän huomiota ajankäyttööni. Mietin aiempaa enemmän, mihin aikaani käytän. Onko meillä lopulta mitään kallisarvoisempaa kuin aika? Miksi tuhlaisimme sitä kaikkeen sellaiseen, millä ei ole meille oikeastaan suurempaa merkitystä?

Kun ihmisiltä kysytään, mikä on elämässä tärkeää, vastauksissa mainitaan usein esimerkiksi terveys, perhe ja ystävät. Näkyvätkö nuo tärkeiksi mainitut asiat ihmisten valinnoissa? Vähemmän kuin voisi luulla.

Jos terveys on tärkeää, niin minkä verran panostamme sen säilymiseen tai parantamiseen? Paljonko aikaa käytämme liikkumiseen, paljonko ravitsevan ruoan valmistamiseen ja nauttimiseen? Kuinka hyvin pidämme huolta siitä, että nukumme tarpeeksi? Juommeko liikaa alkoholia, tupakoimmeko? Olemmeko ylipainoisia?

Voimme sanoa, että perhe ja ystävät ovat meille tärkeitä. Miten paljon vietämme heidän kanssaan aikaa? Minkä verran siitä ajasta olemme todella läsnä ja yhdessä heidän kanssaan? Kohtaammeko heidät todella, vai tapaammeko television tai jonkin muun häiriötekijän äärellä? Olemmeko kiinni puhelimessa, Facebookissa tai jossakin muualla samalla? Keskitymmekö todella kuuntelemaan heitä, vai teemmekö samalla muita asioita? Olemmeko sittenkään todella läsnä perheemme ja ystäviemme kanssa, silloinkaan kun olemme heidän kanssaan? Rakkaat ihmiset ovat kallisarvoisia, mutta näkyykö se ajankäytössämme?

Tätä kaikkea miettiessäni olen huomannut, kuinka kallisarvoista aika todella on. Ja kuinka helposti kallisarvoisen aikansa täyttää turhilla asioilla. Kuinka vähän sitä kuitenkaan käyttää aikaansa niihin asioihin, jotka ovat todella tärkeitä.

Nykyajan lapsilla on kaikkea, paitsi tarpeeksi aikaa vanhempiensa kanssa. Tai tarpeeksi läsnäolevia, heistä kiinnostuneita, heitä kuuntelevia aikuisia. Miksi? Mikä on niin paljon tärkeämpää?

Minimalismin myötä olen oppinut läsnäoloa. Olen oppinut olemaan läsnä siinä tilanteessa ja tekemisessä, mitä kulloinkin olen tekemässä. Keskittymiskykyni on parantunut huomattavasti. Olen oppinut elämään siinä hetkessä, mikä juuri nyt on meneillään. Tähänastinen elämä menikin suurelta osin keskittyessä menneeseen tai tulevaan. Läsnäolon hetkiä oli todella vähän. Siksi onkin ollut uskomatonta huomata, että läsnäolo on tullut yhä enemmän jäädäkseen.

Aika kuluu koko ajan. Meillä on vain tämä hetki. Emme voi elää tätä päivää huomenna uudelleen, vaan aika on jo mennyt. Seuraavan kerran kun mietimme, mitä antaisimme lahjaksi, mitä jos päättäisimme antaa aikaamme ja läsnäoloamme?

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s