5 kysymystä raivaamisen avuksi

Kun alat raivata tavaroitasi sinulla on todennäköisesti käsitys siitä, mistä voisit luopua. Jos hyvän alun jälkeen huomaat takertuvasi tavaroihisi, esitä itsellesi seuraavat kysymykset.

1. Tarvitsenko tätä todella?
2. Säästänkö tätä jotakin tilannetta varten, jota tuskin koskaan tulee?
3. Milloin käytin tätä viimeksi?
4. Menettäisinkö mitään, jos en omistaisi tätä?
5. Voisinko tarvittaessa saada tämän hankittua helposti uudelleen?

Tee päätös nopeasti. Säästänkö vai luovunko? Älä mieti miten voisit käyttää tavaraa tulevaisuudessa, jos et ole sitä tähänkään asti tarvinnut.

Joillekin tavarasta luopuminen on helppoa, toisille vaikeampaa. Kun olet saanut ensimmäisen tavaraerän ulos kodistasi, huomaat pian miten se sinuun vaikuttaa. Voi olla, että tavaran vähentämisestä tulee sinulle niin tärkeää, ettet enää lisäkannustusta kaipaa.

4 kommenttia artikkelissa “5 kysymystä raivaamisen avuksi

  1. Minusta tavaroilla on muutakin arvoa kuin tarve. On esimerkiksi tunnearvo, jota minusta ei voi väheksyä. Myös tarpeen voi määritellä monella tavalla. Minä esimerkiksi tarvitsen paljon käsilaukkuja, koska niiden pitää näyttää hyvältä eri tilanteissa, sopia erilaisiin mielialoihin, vuodenaikoihin, säihin, vaatetyyleihin, muihin asusteisiin jne. Minulle tuo suurta iloa ja nautintoa valita kunakin päivänä juuri se mielialaan ja vaatetukseen sopiva käsilaukku. Jos niitä ei olisi, elämäni olisi paljon tylsempää. En tietenkään kuolisi ilman käsilaukkujani, mutta tarpeen ne silti ovat 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Toki tavaroilla on muutakin arvoa kuin tarve. Kuitenkin kun alkaa vähentää tavaroita, sitä suurinta tavararuuhkaa tuskin ovat muodostaneet tavarat, joilla olisi suuri tunnearvo. Nykyisessä tavarapaljoudessa on vaan niin helppoa hankkia tavaroita hetken mielijohteesta, oli niille sitten tarvetta tai ei. Nuo viisi kysymystä ohjaavat alkuun, eikä tietenkään ole tarkoituskaan aloittaa tavaroista, joilla on tunnearvoa ja merkitystä. Sellaiset tavarat varmasti jäävät itsestään ”sokeriksi pohjalle”.

      Tarpeen määrittelee jokainen omalla kohdallaan itse. Sille ei voi antaa ulkoapäin mitään yksiselitteistä määritelmää. Jokainen katsoo omia tavaroitaan omista ajatuksistaan ja tarpeistaan käsin. Joku kokee tarvitsevansa vähemmän, toinen enemmän, ja hyvä niin.

      • Joo olen huomannut tuon, että kun ensin ylipäätään antaa mahdollisuuden ajatukselle, että ehkä meillä on liikaa tavaraa eikä liian vähän säilytystilaa, sitten tekee ensimmäisen karsintakierroksen ja kohta toisen, niin hyvinkin sillä toisella kierroksella lähtee sellaista, minkä vielä ensimmäisellä on halunnut säästää. Eli jotenkin aivot tottuvat siihen luopumiseen ja kynnys luopua turhasta tavarasta madaltuu.

        Nyt alkoi ihan pelottaa, tuleeko minusta tätä menoa ihan minimalisti 🙂

        • Tuo ilmiö on kovin tuttu. Luopumiseen tottuu, ei enää takerru tavaroihin kuten aluksi, ja kynnys luopua madaltuu. Itselläni näkökulmakin on muuttunut. Ensin sitä katsoo mikä olisi turhaa, mutta kun riittävän kauan vähentää, alkaa katsoa, että mitä haluan välttämättä säilyttää ja mikä on ehdottoman tarpeellista. Näiden määreiden ulkopuolelle meillä jäi suurin osa kodin tavaroista, kun katsoo tilannetta, mistä lähdettiin liikkeelle.

          Ymmärrän viimeisen lauseesi kepeäksi heitoksi, mutta tartun siihen silti. Mikä minimalismissa pelottaisi? Tämä on itselleni tärkeä kysymys, koska kumppanini kokee minimalismissa jotakin uhkaavaa, ehkä pelottavaakin, eikä hän oikein osaa kertoa tarkemmin mitä ajattelee. Olisi mukava ymmärtää paremmin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s