Elätkö viikonloppuja ja lomia varten?

Minä olin aikoinaan viikonlopun odottaja. Ajattelin myös, että ensin pitää tehdä työt ja kaikki se mitä pitää tehdä, vasta sitten on aikaa rentoutua. Tietäähän sen, miten tuossa käy. Minun ei ole koskaan ollut vaikea keksiä itselleni tekemistä. Aina on ollut jotakin puuhaa. Aikaa rentoutumiselle löytyi vasta sitten, kun voimat oli kulutettu loppuun. Enhän edes osannut rentoutua.

Viikonloppuja ja lomia on vuodesta vain pieni osa. Elämästä kuluu paljon aikaa hukkaan, jos vain viikonlopuissa ja lomissa on jotakin mitä odottaa. Olen oppinut kantapään kautta, että jokainen päivä on yhtä tärkeä. Vaikka arki olisi miten kiireistä ja raskasta tahansa, siihen voi luoda pieniä hetkiä, joista saa voimaa ja iloa. Elämä koostuu pienistä hetkistä, eikä niitä lukuisia hyviä hetkiä kannata jättää huomaamatta.

Mistä sinä nautit? Mikä on sinulle tärkeää? Pidä huolta siitä, että jokaiseen päivään mahtuu sinulle tärkeitä asioita. Pidä huolta, ettet anna ajan vain kulua ohi. Muistan, että aikoinaan menin monena iltana nukkumaan huomaten, etten tehnyt koko päivänä mitään, mistä olisin saanut voimaa ja iloa. Tein päivän aikana asioita, jotka vain veivät voimiani, mutta mistään ei tullut uutta tilalle.

Mieti, mitkä ovat sellaisia asioita, joista sinä saat voimaa. Pidä huolta, että jokaisena päivänä teet jotakin, mistä saat hyvää mieltä. Pienetkin onnen hetket kantavat pitkälle, kun niitä on ripoteltu jokaiseen päivään.

Minimalismin myötä saan yhä enemmän irti jokaisesta päivästä. Nautin pienistä asioista, rauhoitun ja keskityn niihin. Kupillinen hyvää teetä tai kahvia. Pala tai kaksi tummaa suklaata sen kanssa. Käveleminen raikkaassa ilmassa. Musiikin kuunteleminen. Hyvän kirjan lukeminen. Hymy.

Maailma on täynnä ihmeellisen ihania asioita. Meidän pitää vain huomata ne. Joka päivä.

5 kommenttia artikkelissa “Elätkö viikonloppuja ja lomia varten?

  1. Todella hyvin sanottu! Olen tähän pyrkimässä pikkuhiljaa. Projekti on pitkä, sillä vaatii asennemuutosta, mutta ehkä vielä joskus! 🙂

    • Kaikenlaiset näkökulman muutokset ovat prosessi, joka vie aikansa. Itse olen yllättynyt, miten tämän kevään aikana asioita on loksahdellut paikoilleen yhtäkkiä. Mitä enemmän olen lukenut ja kirjoittanut minimalismista, sitä paremmin asiat sisäistyvät. Ja ihmeesti se oma näkökulma voi muuttua yllättävän nopeastikin. Pysähtymistä ja vauhdin hiljentämistä suosittelen, sitä huomaa kaikenlaista kun ei pidä kiirettä. 🙂

  2. Hyvin sanottu. Kun olin ennen tätä vapaatani vielä töissä, elin nimenomaan viikonloppuja ja lomia odotellen ja tunnetustihan vapaapäiviä ei montaa ole. Inhosin työtäni ja inhoaisin sitä edelleenkin, jos (ja ehkä tulevaisuudessa kun) sitä tekisin vieläkin. On tosi vaikea löytää iloa hetkistä ja elää rauhallisissa fiiliksissä, jos ihan aidosti inhoaa työtään ja työpaikalla olevia asioita. Etsin toki uutta työtä sitten aikanaan, mutta miten saada tästä nykyisestä vapaanaikaisesta rentoudesta ja hyvästä olosta pysyvä ja toimiva myös työn ohella? Se on tosi haastavaa ja en tiedä yhtään, miten se tapahtuu.

    • Kirjoittaessani mietin tuotakin. Voisin kirjoittaa aiheesta erillisen postauksen. Olen tällä hetkellä reissun päällä, mutta pohdiskelen aihetta ja kirjoitan siitä vielä tällä viikolla. Kiitos hyvästä kysymyksestä!

  3. Paluuviite: Miten jaksaa ikävässä työssä? « Minimalismin ilo

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s