3 tapaa vähentää tavaraa

Olet menossa uimaan. Oletetaan, että laituria ei ole. Sinulla on seuraavat vaihtoehdot toimia.

1. Kävelet pysähtymättä kylmän rauhallisesti veteen.

2. Kastat ensin varpaan, toteat, että kylmää on. Astut veteen nilkkoja myöden, kylmää on edelleen, astut takaisin rantaan. Etenet rannasta pikkuhiljaa syvemmälle veteen, totutellen veden viileyteen.

3. Toimit yleensä kuten kohdassa kaksi, mutta välillä käytät taktiikkaa ”juoksen niin kovaa kuin pääsen ja huudan”.

Itse toimin kolmoskohdan mukaisesti. Ihmisestä voi lähteä ennen kuulemattomia ääniä, kun iho joutuu kosketukseen liian kylmän veden kanssa. Miten tämä sitten liittyy tavaran vähentämiseen? Paljonkin.

Kaikkia mainittuja tekniikoita voi käyttää myös raivaamiseen. Tavaraa voi vähentää kylmän rauhallisesti paljon kerralla, niin että jää vain tarpeellinen. Toki käsitys tarpeellisesta voi muuttua ajan kanssa.

Jos tavaran vähentäminen tuntuu vaikealta, tavaraa voi vähentää kohdan kaksi mukaan. Vähentää jotakin, antaa ajan kulua ja tunnustelee, miltä se tuntui. Sitten voi pikkuhiljaa vähentää taas enemmän. Ajan myötä raivaaminen helpottuu, kun huomaa, ettei tavaraa tarvitse kovinkaan paljon.

Kolmas kohta sisältää turvallisimman kakkosvaihtoehdon, ja lisäksi ”eletään vaarallisesti” -mahdollisuuden. Joskus jonkin tavaran kohtalla tuntuu ristiriitaiselta. Toisaalta tietää, ettei sitä tarvitse, muttei kuitenkaan tunnu luontevalta luopua siitä. Silloin voi ottaa riskin ja luopua kuitenkin. Omissa reaktioissa voi olla viihdettä hetkeksi. Luopumisen jälkeen voi ihmetellä, että mikä tässä niin vaikeaa oikein oli.

Raivaamisesta ja tavaran vähentämisestä puhutaan nykyään yhä enemmän. Minimalismissa tavaran vähentämisen tarkoituksena ei ole tehdä tilaa, jotta voisi ostaa uutta tavaraa. Tarkoitus on sen sijaan huomata, että elämän sisältö ei löydy tavarasta.

Ei ole olemassa oikeaa tavaran määrää, minimalistillekaan. Jokainen ratkaisee omalla kohdallaan, minkä verran tavaraa tarvitsee. Joku on onnellinen omistaessaan repullisen tavaraa, eikä tarvitse mitään muuta. Joku toinen kokee tarpeelliseksi omistaa enemmän.

Millä tekniikalla sinä olet vähentänyt tavaraa? Onko käytössäsi jokin muu tekniikka? Jaa kokemuksiasi kommenteissa!

9 kommenttia artikkelissa “3 tapaa vähentää tavaraa

  1. Olen pyrkinyt siihen, että jatkuvasti katselen omaisuuttani sillä silmällä, säilytänkö vai en. Hyvä merkki on minusta se, jos joku tavara alkaa ns. pyöriä jaloissa. Silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi, ja pohtia onko se enää tarpeellinen vai eikö sillä vain ole sopivaa paikkaa.

    • Minulla on aivan samanlainen tapa. Ja nuo tavarat, joilla ei joko ole paikkaa, tai ne vaan pyörivät tiellä, ovat usein turhia. Minun eloani helpottaa suuresti, kun tavaraa ei ole tiellä. Pienissä tiloissa ilman paikkaa olevista tavaroista on selvää harmia. Olotila on kummasti kevyempi, kun ei tarvitse siirrellä tavaroita pois tieltä, tai kun tasoilta saa turhat tavarat kokonaan pois.

  2. Luin blogiasi kesälomalla ja yritin esitellä joitain ideoita miehelleni, joka on todellinen hamsteri. Hän säilyttää kaiken. Siis kaiken. Ja kun yritin ehdottaa tavaran vähentämistä, reaktio oli hyvin tunnepitoinen. Luulen, että tässä taloudessa joutuu ottamaan todella pieniä askelia, mikäli pyrkii eroon kaikesta tästä turhasta, joka nurkissa pyörii.

    • Kuulostaa kyllä siltä, että kannattaa aloittaa hyvin pienin askelin. Varo kaikin tavoin painostamasta, sillä se vain herättää vastareaktion, ja tarpeen pitää tavarasta kiinni entistä tiukemmin. Parhaiten oman kokemukseni mukaan toimii se, että alat luopua omista tavaroistasi, ja näytät avoimesti miehellesi, miten se sinuun vaikuttaa. Hänen huomatessaan tavaran vähentämisen positiiviset vaikutukset sinuun, saattaa hänelläkin ajan myötä käsitys tavaroiden tärkeydestä muuttua – tai sitten ei. Meillä tämä tuotti tulosta jopa yllättävässä määrin. Samoin se, että avoimesti kerroin hiukan nolommistakin motiiveistani säilyttää pitkään jotakin tavaraa, josta pystyinkin luopumaan ja voin paremmin.

      Helpointa on aloittaa itsestään ja omista tavaroistaan. Vain itseään voi lopulta muuttaa, mutta se oma muutos voi aikaansaada muutosta myös ympäristössä. Pidän peukkuja ja toivotan onnea turhasta luopumiseen! Käy ihmeessä kertomassa välillä kuulumisia!

  3. Kiitos hienosta blogistasi! Itse käytän tuota vaihtelevaa menetelmää. Yritän olla jatkuvasti hereillä ja huomata turhat tavarat, mutta välillä on ryhdyttävä isompaan operaatioon. Laatikko/kaappi kerrallaan läpikäyminen on osoittautunut mulle hyväksi, ei liian valtava urakka, mutta näkee tulokset selvästi. Vaatehuoneessa mulla on laatikko ”jo menetetyille”, eli olen päättänyt luopua, mutta etsin vielä paikkaa jonne tavara toimittaa. Muutaman kerran on sattunut, että sieltä kaivetuilla tavaroilla onnistuu pelastamaan ystävän päivän! Tosin sekin laatikko tarvitsee joskus tyhjentää oikeasti ihan kokonaan… Tälläinen laatikko myös helpottaa luopumista, kun voi itseään hieman huijata, ”luovun tästä, mutta jos kuitenkin satun tarvitsemaan, se vielä löytyy täältä…” Ja kun seuraavan kerran käy näitä tavaroita läpi, ei ole sitä ”ehkä kuitenkin tarpeellista” tavaraa todellakaan tarvinnut, kaivannut tai edes muistanut.

    • Kiitos sinulle kommentista! Voi jos olisikin tila laatikolle, johon voisi pudotella tarpeettomaksi havaitut tavarat. Niitä kun aina vaan riittää! Olen myös huomannut, että kun on kerännyt pois lähteväksi tavaraa, niin nopeasti unohtaa, mitä olikaan lähdössä. Kerta kerralta huomaa, että tarpeetonta tavaraa on selvästi liikaa, kun ei edes muista, saati jää kaipaamaan mitään, mistä luopuu.

  4. Kommentoin tähän, vaikka vanhempi teksti jo onkin. 🙂 Eli jos itselläni on esimerkiksi kulunut, nukkavieru paita, joka olisi ainoastaan järkevää ja vapauttavaa heittää pois – ja jonka sisimmässäni haluaisinkin heittää pois, mutta kun jokin irrationaalinen tunneside vain estää – teen seuraavaa: leikkaan paidan pikaisesti saksilla halki, niin että minun on pakko heittää se pois. Keino toimii, ja sen jälkeen ei voi kuin ihmetellä, miksi tuotakin tavaraa piti muka säästellä.

    Toissa päivänä roskiin lähti tällä menetelmällä rintaliivit, joiden toisen kupin tukirautalanka oli irronnut jo kuukausia sitten. Kovin on toisinaan hullua tuo luopumisen tuska! 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Sopii vanhempiinkin teksteihin kommentoida. Mielenkiintoista millaisia tunnesiteitä tavaraan voi liittyä. Itsekin olen huomannut tuon mistä kerroit, hieman eri tavalla tosin. Jossain vaiheessa lakkasin käyttämästä pitkiä yöpaitoja. Olin käyttänyt niitä jo vuosikausia, mutta niillä olisi ollut vielä käyttöikää jäljellä. Kierrätykseen ne eivät enää olisi kelvanneet. Ajattelin, että en enää aio kuristua yöpaitoihin öisin, joten laitoin ne räteiksi. Yöpaidat näyttivät siivouskomerossa siltä, että ne pitäisi ottaa ja pelastaa vielä kuitenkin päälle… Tunne hävisi nopeasti kun vaan leikkasin ne räteiksi ja käytin pois. Aikansa kutakin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s