Olympiaähky

Sain olympialaisten aikaan muistutuksen siitä, miksi minun tulisi keskittyä siihen, mikä on todella tärkeää. Palasin hetkellisesti entisiin tapoihini. Katsoin paljon televisiota, söin reilusti suklaata, ja jätin yksinkertaistetun elämäni hetkeksi telakalle. En tehnyt sitä mitenkään tietoisesti, niin vain kävi.

Olen herkkä sokerille, ja olympiaturneen lopputuloksena olen (taas) sokerikoukussa. Eilinen oli ensimmäinen päivä, kun olin ilman sokeria, ja voi pojat, että oli kauhea päivä. Tänään toivottavasti jo helpottaa. Inhoan sitä loputonta väsymystä, jonka sokeri tuo. Ja sitä matalaa ja kiukkuista mielialaa, jota kestää päiviä, ennen kuin elimistö on taas tottunut olemaan ilman sokeriannostaan. Miksi ihmisen muisti on niin lyhyt?

Olympialaiset ja suuret urheilutapahtumat ovat yksi syy, miksi meillä vielä on televisio. Arvostan hyvin tehtyjä urheilulähetyksiä ja asiantuntevia, asiaansa perehtyneitä urheilutoimittajia. Näitäkin olympialaisia oli mahdollista katsoa netistä, mutta ilman selostusta. Ja juuri selostus herättää urheilutapahtumat eloon. On kiinnostavaa kuulla enemmän ihmisistä suoritusten takana.

Suuret urheilutapahtumat, ja erityisesti olympialaiset, ovat täynnä tunteita. Urheilijoiden ilo onnistumisestaan tarttuu minuunkin. Tunnen liikutusta hienoista urheilusuorituksista, onnistumisista ja epäonnistumisista, kauniista kansallislauluista, upeista kamppailuista. Kaikenlainen ystävällisyys ja apu kilpakumppanille, ja kilpailijoiden välinen yhteishenki avaa minulla aina kyynelkanavat. Kisojen päättäjäisiä katsoessa itkin varmaan vuoden edestä. Tapahtuma oli toteutettu niin hyvin ja kauniisti, ja haikeus iski kun kisat olivat lopussa.

Nyt on siis kahtalaiset tunnelmat. Nautin suunnattomasti suurten urheilutapahtumien katsomisesta. Toisaalta huomasin kisojen aikana selvästi, että katsoin liikaa televisiota voidakseni hyvin. Puhumattakaan siitä suklaatankkauksesta, jota suoritin katsoessani. Jumahdan helposti pidemmäksi aikaa tekemään asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Ja mikäs siinä, mutta liika on aina liikaa.

Mukavien asioiden tekeminen terveyden kustannuksella ei ole järkevää. Liikkuminen on jäänyt olympialaisten aikaan aivan liian vähälle huomiolle. Vielä on opettelemista, että jakaisin aikani paremmin mukavien asioiden kesken.

6 kommenttia artikkelissa “Olympiaähky

  1. Olympialaisista jäi minulle paha tapa valvoa liian myöhään. Meillä herätään aikaisin, tänäkin aamuna 5:20 yksi kaksivuotias ilmoitti heränneensä.. mutta toisaalta, tänään voin nukkua rakkaat päiväunet lasten kanssa:)

    • Minulla on myös opettelemista taas normaalirytmin kanssa, tuli tosiaan valvottua. Mutta en anna tuon suuremmin haitata, jos noin kahden vuoden välein nykyään tulee valvottua useampana iltana peräkkäin. 😀

  2. Urheilu on meilläkin syy televisioon. Elimme useita vuosia ilman televisiota kun lapset olivat pieniä enkä kaivannut sitä hetkeäkään. Muuton yhteyteen sattui sitten suuret urheilukisat, ja televisio tuli ja jäi taloon. Se on yläkerrassa eikä koskaan ”muuten vaan” päällä, ja olen edelleen tosi tarkka, etteivät lapset esimerkiksi katso sitä klo 9 jälkeen (ellei kysymyksessä esim MM-finaali yms). Mies ja minä kuitenkin istuskelemme sen ääressä iltaisin ja usein vain emme viitsi siirtyä ajoissa nukkumaan tai sänkyyn lukemaan. Mielelläni hankkiutuisin kapistuksesta eroon! Kuitenkin etenkin yksi lapsista rakastaa juuri urheilua, ja lapsille televisio ei ole mikään ongelma vaan juuri perheen aikuisille (vaikkei meistä kumpikaan oikeasti edes seuraa mitään tiettyä ohjelmaa, kunhan jumittaudumme laitteen äärelle).

    • Meillä nukkumaanmeno venyi aiemmin telkkarin takia, ja olen todella onnellinen, että asia on muuttunut. Olen kyllä miettinyt, että sinä päivänä kun tuo telkkari hajoaa, emme lähde saman tien ostamaan uutta. Sitten kokeillaan, miten elämä ilman telkkaria alkaisi sujua. En oikeastaan edes epäile, etteikö se sujuisi. Kaikkeen voi tottua.

      Mitähän minä oikein sekoilin sen kanssa, ettei netin kautta lähetyksissä ole selostusta. Tietenkin on niissä lähetyksissä, mitkä telkkaristakin tulee. Katsoimme netistä urheilua, jota ei tullut telkkarista, ja siinä ei ollut selostusta, jota kovasti kaipasin. Siksi kai sekoitin asioita.

      Sekin on ollut yksi syy pitää telkkari, että netin kautta katsominen ei ole aina ollenkaan sujunut. Tekniikka vaan ei ole toiminut ollenkaan tarpeeksi hyvin. Ja pidän siitä, että telkkari on ainakin toistaiseksi simppeli laite, painan nappia ja se toimii ilman ongelmia.

  3. Ei liity tähän postaukseen, mutta halusin vain yleisesti kiittää mahtavasta blogista! Löysin sen vasta eilen, ja luin melkein kokonaan läpi, ja ohops, ovella onkin jo tavaraa lähdössä… 🙂 Olen kyllä jo kauan ollut kiinnostunut minimalismista, mutta jotenkin olen yhdistänyt siihen vain tavaroista luopumisen. Sinun blogiasi lukiessani tajusin, että sehän on paljon muutakin: onnellisuuden lisäämistä, huomion kiinnittämistä tärkeämpiin asioihin. Ja juuri tätä olen kaivannut, kiitos että sain kokea tämän ”herätyksen” blogisi ansiosta! 🙂 Jatka samaan malliin, on erityisen mielenkiintoista lukea omista kokemuksistasi ja lisäksi olet todella taitava kirjoittaja, kirjoituksiasi on mukava lukea.

    • Voi kiitos itsellesi kauniista sanoista! Tuntuu hyvältä kuulla, että blogistani on ollut apua. Välillä kun on alemmuudentuntoisia hetkiä tämän blogin kanssa, on todella mukava kuulla, että tästä on hyötyä jollekin. Ja että joku pitää teksteistäni. Jokainen positiivinen palaute tuntuu aina yllätykseltä. Toivotan antoisaa matkaa uudella tiellä! 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s