Henkilökohtaisia huomioita ostamisen syistä

Ostaminen on mielenkiintoinen ilmiö, johon liittyy monenlaisia näkökulmia. Ostamisen eri puolia olen päässyt tarkastelemaan sen jälkeen, kun tajusin, että haluan elää minimalistisesti. Aiemmin kun ostaminen ja kuluttaminen oli arkipäivää, ostamisen merkitykset olivat minulta piilossa. Luulin ostavani vain tarpeellista, mutta aika on osoittanut, että tarpeellinen on todella venyvä käsite.

Ensimmäinen huomio oli, että ostamiseen tottuu. Kun ostaa jotakin, vaikka ”tarpeellistakin”, alkaa pintaan nousta lisää tarpeita. Uusia vaatteita ostettuaan huomaa tarvitsevansa lisää vaatteita, jotka sopivat juuri ostettujen kanssa. Tai sitten huomaa, että vaatekaappi ”tarvitsee” pientä piristystä. Ja jos jotakin ”tarpeellista” on alennuksella, niin tietysti se pitää ostaa.

Vaatteiden ostaminen on ollut minulle aina vastenmielistä. Kummasti se ikävyys vaan kaikkoaa ostoprosessin edetessä. Ostamiseen tottuu, ja uusia tarpeita herää helposti, vaikkei vielä edellispäivänä tiennyt tarvitsevansa kuin sen yhden vaatteen, josta tämä koko prosessi sai alkunsa.

Toinen huomio ostamisen luonteesta tuli mieleen vaatekaappia raivatessa. Kaapista löytyi vaatteita, joita ei ollut juurikaan pidetty. Miksi? Ne eivät olleet tuntuneet omilta, juuri minulle sopivilta. Mutta minä itse ne kuitenkin olin ostanut. Missä siis vika?

Huomasin ostaneeni vaatteita ”ihanneminälle”. Vaatteita olisi varmasti pidetty paljonkin, jos olisin tai haluaisin olla vaikkapa ”uranainen, tyylikäs, muodikas, näyttävä, pitkä, hoikka, rohkea ja ulospäin suuntautunut”. Vaan kun en ole. Vaatteista huomaa, että kaupassa on tullut heikko hetki: en ole tarpeeksi hyvä, olisin parempi jos olisin ____________. Voit vapaasti täyttää tyhjän tilan itsellesi sopivalla määritelmällä. Tuossa mielentilassa ostettuja vaatteita ei ole tullut pidettyä, koska ne korostavat kaikkea sitä, mitä en ole, sen sijaan, että olisin tuntenut oloni niissä luontevaksi.

Kolmas huomio ostopäätösten kummallisista syistä valkeni minulle, kun selitin kumppanilleni, miksi olin ostanut tiettyjä tavaroita, joista nyt halusin luopua. Aloin spontaanisti selittää hänelle, miksi näköpiirissäni sillä hetkellä olleet tavarat oli tullut ostettua. Yllätyin itsekin selityksistäni. Useimmat tavarat olisi voinut luokitella ”koristeiksi”. Olin pitkään sisustuslehtien suurkuluttaja, ja huomaamattani imenyt vaikutteita siitä, millainen on kaunis ja kodikas koti.

Huvittavinta tässä oli se, että nuo tavarat olivat kodikkaita jonkun toisen mielestä, eivät minun. Minulle kodikkuus ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että on paljon tavaraa tai ”kodikkuutta” tuovia esineitä. Tuota ”kodikkuutta” olin silti pyrkinyt ostamaan, vaikka väkisin.

Neljäs huomio tuli sen jälkeen, kun olin päässyt eroon vanhoista, kunnostusta vaativista pöydistä ja tuoleista. Tuoleja olin kunnostanutkin jonkin matkaa, kunnes kerta kaikkiaan sain tarpeekseni. Mietin jonkin aikaa, miksi edes ostin itselleni moisen homman? Selityskin löytyi.

Kuvittele mielessäsi: maalattu pöytä ja tuolit. Pöydällä ruudullinen liina, kahvipannu ja kupit, sekä tuoreita korvapuusteja. Kello raksuttaa, radio soittaa vanhoja iskelmiä, riemunkirjavat räsymatot lattialla. Raukea, hiljainen tunnelma, uunin lämpö, mummo keinutuolissa kutomassa sukkaa… Mitä tämä idylli edustaa? Minulle se tarkoittaa turvallisuutta, elämää ilman kiirettä, lämpöä ihmisten kesken ja tiiviimpää yhteisöllisyyttä. Elämän pieniä iloja tässä hetkessä, ja mahdollisten suurien surujen jakamista toisten ihmisten kanssa.

Niin, mitä oikeastaan olin tavaroita tai vaatteita ostaessani yrittänyt ostaa? Olin pyrkinyt ostamaan itselleni hyväksyntää ja arvostusta. Parempaa itsetuntoa. Kenties kuulumista johonkin joukkoon. Palan kodinhengetärtä itseeni. Turvallisuutta, mennyttä aikaa, yhteisöllisyyttä. Kiireettömyyttä, lämpimiä ja aitoja ihmissuhteita. Hetkessä elämistä ilman murheita menneestä tai tulevasta. Aikamoisia tarpeita tavaran täytettäväksi?

Toisaalta tunnen surua, toisaalta hymyilyttää, kun katson tuota kaikkea näin jälkeenpäin. Kohti minimalismia pyrkiessäni olen saavuttanut monia noista asioita, joita ostamalla tavoittelin. Ja toisaalta olen osannut hylätä osan tarpeettomina. Olen myös huomannut, että hyväksyntää ja arvostusta taisin kaivata eniten itseltäni.

Mitä ostaminen sinulle merkitsee? Mitä olet tavoitellut ostamalla? Tervetuloa jakamaan kommentteihin ostopäätösten takana piileviä synkkiä salaisuuksia…

4 kommenttia artikkelissa “Henkilökohtaisia huomioita ostamisen syistä

  1. Loistavasti muotoiltu. Aiempi minä ajatteli, että ”tarvitsen” tämän uuden tuotteen. Nykyinen minä katsoo tavaroitaan ja miettii, tarvitsenko minä tätäkään. Niin totta, kaikki nuo luettelemasti ominaisuudet, joita haetaan uusista tavaroista, eivät löydy niistä, koska kaikki ne ominaisuudet ja enemmänkin löytyvät jo, mutta ne pääsevät esiin vasta kun poistaa kaiken turhan.

    • ”Tarvitsenko minä tätäkään” on yleinen kysymys täälläkin. Päivittäin huomaa, että aika kuluu ja elämä etenee, mutta suuri määrä tavaraa on edelleen vailla käyttöä. Tai sitten sen käyttö on niin harvinaista tai ”velvollisuudentuntoista”, että yhtä hyvin voisi ilmankin olla ja tehdä jotain järkevämpää.

      Sitä on vaikea tajuta, miten monella tasolla tavarasta luopuminen vaikuttaa, ennen kuin siihen itse törmää. Kaikenlaista tosiaan kuoriutuu esiin, kun luopuu turhasta tavarasta – ja samalla muustakin turhasta elämässään.

  2. Tutulta kuulostaa, todella tutulta. Itse myin tarpeettomat ”ihanneminätavarat” huutonetissä ja osan annoin ystävälleni. Nyt tosissaan tuntuu jopa kornilta, että on juossut vaatekaupoissa ostamassa itselleen jotain ”ihmistä”, joka en ole.

    Naistenlehdet ja osittain sisustuslehdet luovat ihan käsittämättömiä tarpeita. Olen lopettanut niiden ostamisen juuri siitä syystä.

    Kirjoituksesi on muuten siitäkin syystä erinomainen, että se tuo esille kuinka minimalismi voi auttaa ymmärtämään omia sokeita tottumuksia ja voi auttaa kasvamaan ihmisenä.

    • Kiitos kommentistasi! Niin, lehtiä kun katsoo, niin nykyään ei riitä, että päivittää tietokonetta ja kännykkää, vaan pitää päivittää itseään ja kotiaan jatkuvasti. Juuri tänään kävin lehtihyllyllä toteamassa, että elän jossain ihan eri maailmassa, kuin ihmiset joille noita lehtiä tehdään. Kun ei juurikaan kiinnosta ulkokuoren kiillotus tai jatkuva ostaminen, niin kovin vähiin lehtien anti jää.

      Minimalismi todella herättää ajattelemaan asioita, ja ymmärtämään paremmin itseä. On ollut mielenkiintoista seurata, mitä pään sisältä oikein löytyykään. Joskus löydöt ovat kerrassaan surkuhupaisia. 😉

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s