Miten pääsin eroon ostohalusta?

Minimalistinen elämäntapa ei tule toteutumaan, ellemme muuta kulutustottumuksiamme. Voimme luopua vaikka miten suuresta määrästä tavaraa, mutta jos jatkamme ostamista entiseen malliin, mikään ei lopulta muutu.

Monessa eri yhteydessä olen törmännyt tavaroiden hallinnassa yksi sisään – yksi ulos -ajattelutapaan. Ajattelumallin idea on, että jokaista kotiin tuotua uutta tavaraa kohden vähennetään yksi tavara pois. Se voi olla järkevä tapa pitää huolta siitä, ettei tavaramäärä kasva. Toisaalta, toimimalla mielestään järkevästi voi myös kiihdyttää entisestään omaa ostamistaan. Tavaran määrä pysyy samana, mutta tavara vaihtuu nopeasti.

Haluatko muuttaa kulutustottumuksiasi ja päästä eroon tarpeesta ostaa vähän väliä jotakin uutta? Omalla kohdallani muutama yksinkertainen keino on ollut suureksi avuksi. Tosin en ole koskaan ollut kovin innokas shoppailija, vaikka olen minäkin ostanut tavaroita piristääkseni itseäni, ilman todellista tarvetta.

Ei mainoksia – missään muodossa

Minulle kaikkein nopein, helpoin ja todella toimiva apukeino ostohalun suitsimiseen oli laittaa ulko-oveen ”ei mainoksia” -lappu. Aikoinaan viihdyin loistavasti mainosten seurassa. Kun jotain kivaa, kaunista, piristävää, muka-tarpeellista oli juuri nyt edullisesti, tilaisuus tuli usein käytettyä hyödyksi. Katselin mainoksia mielestäni kriittisesti, mutta siltikin tuli ostettua aivan turhia tavaroita. Tavarat muka ratkaisivat arkipäivän ongelmia, vaikka todellisuudessa ne vain lisäsivät niitä, kun tila kävi tavara tavaralta aina vain vähemmäksi.

Pian kyllästyin kuuntelemaan mainosrahoitteisia radiokanavia, ja vaihdoin kanaviin, joilta ei tarvitse kuulla mainoksia. Televisiota katsoessa oli ollut jo vuosia tapana tallentaa ohjelmat, ja ohittaa mainokset. Mainoksia tai tuote-esittelyjä sisältäviä blogeja en myöskään seuraa. Kyllästyin aikakauslehtien mainospaljouteen, ja lopetin niiden tilaamisen.

Olen vähentänyt myös sähköpostiin tulevien uutiskirjeiden määrää. Niitä tuli luetuksi vain harvoin, ja ne lähinnä ärsyttivät siinä missä muutkin mainokset. Informatiivisuutensa vuoksi olen säästänyt vielä muutaman uutiskirjeen, mutta alkaa näyttää siltä, että niistäkin voi vielä vähentää.

Kaupoissa kiertelyn vähentäminen ja valikoiman rajoittaminen

Ostohalua selvästi vähentävä keino on välttää kaupoissa kiertelyä. Yhä useammin käyn ruokaostoksilla automarketin sijaan keskustan pikkukaupoissa. Niin vältyn näkemästä mitä kaikkea uutta minun haluttaisiin ostavan, kun tarjolla on lähinnä ruokaa. Ruokakaupassa käyn vain tietyillä osastoilla, mistä saan ravintoarvoltaan kunnollista ruokaa. Vältän pitkälle käsiteltyjä ruoka-aineita ja viljatuotteita viljaherkkyyden vuoksi. Niinpä kaupassa valikoima vähenee huomattavasti, eikä houkutuksia juuri koskaan tule.

Vaatteiden ja kenkien ostoreissut ovat aina aiheuttaneet minussa vastenmielisyyttä. Olen tehnyt vaatteiden ostamisesta itselleni mahdollisimman helppoa. Suosin muutamia tiettyjä merkkejä, ja käyn vain niissä kaupoissa, mistä niitä saan. Tiedän minkä merkkien valikoima vastaa parhaiten tarpeitani ja ulkomuotoani, ja missä hinta-laatu-suhde on hyvä. En kiertele kaupoissa huvikseni (se ei ole minusta mitenkään kovin mukavaa) vaan menen kauppaan, kun minun pitää ostaa sieltä jotakin tarvitsemaani.

Konkreettiset vaikutukset?

Luulin aina, että osaan katsoa mainoksia kriittisesti. En tehnyt helposti heräteostoja. Saatoin kantaa kaupassa tavaraa mukanani, mutta palauttaa sen sitten lopulta hyllyyn, koska tajusin, etten oikeasti tarvitse sitä. Joka tapauksessa, rahaa tuli käytettyä kaikenlaiseen turhaan enemmän kuin mihin olisi järkevästi ollut varaa. Jos jotakin todella äkillisesti tarvitsin, niin raha oli aina tiukalla. Velkaa en ottanut, enkä käyttänyt luottoa kuin satunnaisesti, mutta aina kuun lopulla tili näytti hyvin pieniä lukemia.

Mainosten kuluttamisen lopettaminen avasi silmäni sille, miten ostamisen mekanismi oli kohdallani toiminut. Yhtäkkiä en kaivannutkaan enää juuri mitään, kun mikään ei muistuttanut siitä, mitä minun pitäisi kaivata. Omat tavarani olivat aivan tarpeeksi, itse asiassa aivan liikaakin. Aloin kyseenalaistaa jo omistamieni tavaroiden tarpeellisuuden. Toisaalta aloin arvostaa enemmän sitä mitä minulla jo on, enkä näe enää tarvetta korvata tavaroita uudella niin helposti kuin ennen.

Eron ottaminen kaupoissa kiertelystä ja mainoksista on aiheuttanut sen, että kaikki raha mikä tulee, ei enää mene. Huomasin hyvin nopeasti, että rahaa ei kulunutkaan kuten ennen. Se oli niin suuri kannuste, että yhä tarkemmin mietin mitä ostan. Ja yhä vastenmielisemmäksi uuden ostaminen on käynyt. Olen kyennyt hankkimaan helpommin oikeasti tarvitsemiani asioita, kun rahaa ei ole valunut huomaamatta hukkaan kaikkeen muka-tarpeelliseen. Mietin ostoksiani aiempaa tarkemmin, ja olen niihin tyytyväisempi, koska en enää osta turhia asioita.

Voin suositella ihan jokaiselle ”ei mainoksia” -lapun laittamista ulko-oveen. Jos sinulle tulee mainoksia, koska niistä saa tuotetietoa, niin voin kertoa, että tarvittaessa tuotetietoa on netti pullollaan. Sen vuoksi mainoksia ei kannata katsella. Myös itsetutkiskelun kannalta mainosten seuraamisen lopettaminen on kiinnostavaa. On hauska huomata, miten nopeasti suhde ostamiseen ja rahaan voi muuttua.

17 kommenttia artikkelissa “Miten pääsin eroon ostohalusta?

  1. Minä taas en pidä shoppailusta. Yritän selviytyä siitä aina mahdollisimman nopeasti ja suunnitelmallisesti. Mutta huvittelen katselemalla mainoksia, sillä yleensä en halua niistä mitään. Joskus leikin ”mitä ottaisin jos olisi pakko ja saisi ilmaiseksi” -leikkiä mainoksia lukiessa… Mutta edes silloin haluan harvoin mitään. Ilmeisesti makuni on jotenkin poikkeava, kun mainosten tavarat eivät houkuttele. Paitsi Stockan Herkun ruokamainokset tekevät poikkeuksen 🙂

    • Tuo nopeus ja suunnitelmallisuus on minunkin toimintatapani. Tosin joskus takavuosina kaupassa kiertelyllä tuli paikattua jotakin tyhjyyttä tai ankeutta senhetkisessä elämässä. En silti välttämättä ostellut juuri mitään, mutta toki tuollaisilla reissuilla helpommin jotakin tarttuu mukaan, kuin ostoslistan kanssa nopeasti kaupassa käydessä.

      Jostain syystä mainokset upposivat minuun helpommin, kuin tuote-esittely tai mainonta aikakauslehdissä. Ehkä siksi, että aikakauslehdissä ärsytti tuotteiden esittely niin, kuin ne muuttaisivat elämän erilaiseksi. Tuotteiden profilointi tietyntyyppisille ihmisille ärsytti myös aivan suunnattomasti. Mainoksissa useimmiten on esillä tuote, hyvin lyhyesti sen ominaisuuksia ja hinta, nuo tiedot eivät nostaneet ärsytystä samalla tavoin kuin lehtien tapa esitellä tuotteita.

      Ruokamainokset. Hassua, juuri niistä tarjouksineen olisi ehkä voinut ollakin jotakin hyötyä, mutta ne jätin aina katsomatta. 😀

  2. Tuosta listasta puuttui vielä yksi mielestäni aika olennainen kohta: nettimainokset. Tuossa hetki sitten havaitsin että suosimalleni nettiselaimelle oli vihdoin saatavilla huomattavan tehokas ja äärettömän yksinkertainen AdBlock ja tadaa: ei enää mainoksia joka välissä ja tekstin päälllä. Silmä ei ole vieläkään ihan tottunut ”uuteen” rauhallisempaan nettiin vaikka sitä olen jo ehtinyt varmasti useita satoja tunteja katsella, niin valtava on muutos (parempaan) =)

    • Hyvä tieto niille, keitä nettimainokset häiritsevät. Minulla oli aiemmin käyttämässäni selaimessa pop-up-ikkunoiden esto päällä, joka auttoi paljon. Itse en kiinnitä nettimainoksiin muuta huomiota, kuin että ovat häiriöksi. En lue niitä, etsin vain sen rastin, mistä mainoksen saa pois häiritsemästä. Muutenkin vältän tarkoituksella sivustoja, joilla hyppii ja pomppii jos jotakin mainosta.

  3. Ennen mäkin luulin etten niitä niin paljon katsele (enkä varsinkaan ikinä mennyt mitään klikkaamaan) mutta härregud, ero on valtava kun ne vaan piilottaa kokonaan näkyvistä. Ei siis vaan ne popupit ja ”päällekäyvät” versiot vaan ihan oikeasti kaikki. Kannattaa kokeilla edes päivän verran, saahan ne muutamassa sekuntissa takaisin jos tulee ikävä. En tiedä miten muilla selaimilla mutta ainakin Safarilla löytyy Safari-laajennuksista tuo mainitsemani ilmaisohjelma, en voi kuin suositella. Miksi turhaan sietää (joskin ehkä pientä mutta) jatkuvaa häiriötä, kun sen voi poistaa suorastaan naurettavan helposti?

    • Laitoit minut oikein miettimään, missä törmään mainoksiin netissä. Keksin kaksi sivustoa, sähköpostini ja youtuben. En tosiaan keksi missä muualla mainokset minua häiritsisivät, eikä niistä minun käytölläni ole harmiksi asti noillakaan sivustoilla. Sähköpostissa käyn tietokoneella ehkä kerran viikossa jos silloinkaan, youtubea olen tähän asti käyttänyt maksimissaan kerran kuussa. Latasin tuon ohjelman joka tapauksessa, enkä ole toistaiseksi kummempaa eroa huomannut. Youtubesta katsoin jotain, mutta ruutuun tipahti joka tapauksessa kaksi kertaa jotakin, joka on minulle turhaa häiriötä. Mutta aika näyttää miten paljon häiriöt vähenevät, kun käytän nettiä monipuolisemmin. Enimmäkseen käytän nettiä käydäkseni omassa ja muiden blogeissa, verkkopankissa ja sähköpostissa. Välillä haeskelen jotain tietoa, kun siihen on tarvetta.

      Uskon, että ero varmasti on valtava, jos käyttää nettiä laajemmin kuin minä. Itse asiassa eniten itseäni häiritsevään sivuun tuolla ohjelmalla ei ollut mitään vaikutusta, koska pomppiva ja välkkyvä sisältö ei ollutkaan mainoksia.

      Kiitos vinkistä joka tapauksessa! Siitä on varmasti monelle nettiä enemmän käyttävälle hyötyä. Itse en ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että tuollaisia ohjelmia on olemassa.

  4. Äää, mistä saisi jonkin pillerin, joka poistaisi halun kierrellä (vaate)kaupoissa? Minusta on mukavaa katsella, mitä hienoa joku on suunnitellut, toinen kaavoittanut, kolmas ommellut jne. Paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja värejä. Mutta juurikin kaupoissa käydessä tietenkin saa kaikenlaisia ostoimpulsseja. Vaikka niitä ei toteuttaisikaan, vie jatkuva tavaroiden (= minulla vaatteiden) haluaminen paljon energiaa.
    Kokeilemani Project333 on kutistanut vaatteiden määrän kaapissa, mutta ei vielä poistanut niihin kohdistuvaa ehkä jopa ylenmääräistä kiinnostusta.
    Rinna / pellavahelma.com

    • Ehkä joku sellaisen vielä joskus kehittää. 😀 Kaikilla on omat kiinnostuksen kohteensa. Tässä omalla matkalla on ollut jännittävä huomata, miten ne voivat yllättäen muuttua, kun jokin oman pään sisällä muuttuu. Lukemattomat ovat ne sisustuslehdet ja kirjat joita olen kierrättänyt eteenpäin, kun sisustaminen ei enää kiinnostakaan kuten ennen. On vaan tullut tilalle asioita joista saa enemmän, kuin mitä ”ylenmääräinen” kiinnostus sisustamiseen aikoinaan antoi. Taas tuli uutta selvitettävää, Project333 on minulle aivan vieras asia. Liittynee vaatteiden määrän vähentämiseen? Valistunut arvaus… 😀

      • Project 333 on ihan mahtava, vaatefanaatikoille sopiva (toki muillekin) tapa karsia vaatekaapin sisältöä. Valitaan 33 vaatetta (alusvaatteita ja jumppavaatteita ei lasketa, mutta kengät, korut ja muu näkyvä lasketaan) ja näihin pukeudutaan 3 kuukauden ajan. Muut vaatteet ovat kellarissa laatikossa. Ihmeen hyvin tuolla määrällä pärjää, vaikka aiemmin kaapissa on ollut varmaan kymmenkertaisesti päällepantavaa. 3 kk päästä saapuu uusi vuodenaika ja valitaan siihen kellarin kätköistä sopivat 33 vaatetta. Vuoden päästä ne vaatteet, mitkä eivät ole päässeet kellarista ollenkaan käyttöön, voi lahjoittaa pois. Nyt vasta ensimmäinen kuukausi takana, mutta suotuisat vaikutukset ovat jo ilmiselvät.

        Nettisivu on täällä http://theproject333.com/ ja omia kokemuksia täällä http://www.pellavahelma.com/2012/10/03/project-333-ensimmainen-kuukausi/

        • Kiinnostavaa! Laittoi miettimään, että onkohan minulla edes yhteensä 33 vaatetta jos noita alusvaatteita ja jumppavaatteitakaan ei lasketa. 😀 Ei ainakaan jatkuvassa arkikäytössä. Mutta tosiaan kiinnostava juttu varsinkin vaatteisiin hurahtaneille ihmisille kokeilla millaista on ja miltä tuntuu pärjätä vähemmällä. 🙂

  5. Hei,

    saanko kysyä mitkä ovat suosimasi laadukkaat vaatemerkit ja -liikkeet, joista mainitset useissa postauksissa? 🙂 Olen kiinnostunut juuri laadukkaista vaatteista ja haluaisin niin jotain muuta kuin ketjuliikkeiden rättejä, mutten oikein tiedä mistään muusta.

    Kiitokset myös tosi oivallisesta ja inspiroivasta blogista! Tosi hieno juttu, että kirjoitat tätä – jatka samaan malliin!

    • Kiitos kannustuksesta! No hitsi. Vastaan kun kysytään. Tiedoksi vielä kaikille yhteisesti, että olen mainittuihin valmistajiin vain ja ainoastaan kuluttaja-asemassa, enkä saa niiden nimien mainitsemisesta mitään. Paitsi itselleni toivoa siitä, että vaate- ja kenkäteollisuutta edes hiukan vielä säilyisi Suomessa. Ja sanottakoon saman tien, että minulla on hyvin rento ja pääasiassa mukava pukeutumistyyli, enkä todellakaan välitä muodista. Mutta suosinkin etupäässä laatua ja siihen sopivaa hintaa, sekä mielellään kotimaista työtä.

      Ehdottomasti ensisijainen vaatekauppani on R-Collection. Jos tarvitsen jotakin, menen ensimmäiseksi heille. Lähes kaikki trikoovaatteeni ovat heiltä, samoin ulkoiluvaatteet ja takit joka vuodenaikaan. Heillä hinta-laatu-suhde on loistava, vaatteet ovat mielestäni jopa liiankin halpoja laatuunsa nähden. Minulla on t-paita heiltä, joka on jatkuvassa käytössä kestänyt jo kymmenisen vuotta moitteettomana. Heiltä saan siis itselleni täydellisiä, rentoja arkivaatteita. Kotimaisuusaste on korkea, tuotteiden ympäristöystävällisyys tärkeää.

      Farkut olen ostanut jo joitakin vuosia Lee Cooperilta. Heillä olisi mallien kanssa hiukan vielä tekemistä… Trikootuotteita olen ostanut varsinkin aiemmin myös Nanso/Finnwear -akselilta, laatu on hyvä, mallistosta voi olla montaa mieltä. Kenkiä on useilta eri valmistajilta. Jos kaipaa kestäviä talvikenkiä, joissa mukavuus on toinen pääasia (eikä muoti) niin Sievin talvikengät tuntuvat kestävän loputtomiin. (Ja sopivat kaltaisilleni räpyläjalkaisillekin.) Omani ovat kestäneet niin pitkään, etten enää pysy laskuissa. Ehkä kymmenen vuotta alkaa olla lähellä oikeaa arviota.

      Mitähän muuta? Suosin tosiaan melko harvoja merkkejä, koska haluan päästä helpolla. Huomasin viimeksi kaupassa, että luottoalusvaatteitani ei enää löytynyt. Jos vaan on Pierre Robertin alusvaatteiden maahantuonti lopetettu, niin siinä on minulle seuraava mietintämyssy, että mistä keksin malliltaan itselleni yhtä hyviä.

      Lakanat meillä ovat Finlaysonin, kestävät ilmeisesti myös lähes ikuisesti. Pyyhkeet Finlayson ja Luhta, Luhta on mielestäni laadukkaampi. Joitakin satiinisia aluslakanoita meillä on myös edullisempia, kauppojen omia merkkejä, joissa laatu on käsinkosketeltavan hyvä.

      Mutta tosiaan, meillä suositaan pääosin kotimaisia yrityksiä. Jos tarvitsen siistimpää, mutta silti rentoa, eikä mainituilta firmoilta löydy, niin Esprit on sitten suunta. Heidän tuotteidensa laatu tuntuu heittelevän, eikä pitkäaikaisempaa kokemusta oikeastaan ole. Heillä asioidessa tarvitsee jo käyttää materiaalituntemustaan hyödyksi, valikoima ei kauttaaltaan vastaa laatuvaatimuksiani.

      • Trikoopaidat kannattaa hankkia Anne Linnonmaalta, ne kestävät n. ikuisuuden siisteinä ja täysin uudenveroisina. Mallit tosin ovat aavistuksen verran ”rouvamaisia” ja kokoluokitus samoin, mutta ovat riittävän neutraaleja perusvaatteiksi. Poolopaidalta tai t-paidalta en enempää kaipaakaan.
        Ja tosiaan kestävät, kestävät, kestävät…

        • Kiitos vinkistä! Tiedätkö onko kyseisen merkin neuleet kestävyydessä hintansa väärti? Joskus kauan sitten katselin, mutta hinta oli ainakin sillä hetkellä liian kova.

      • Peruutan vinkin, suureksi harmikseni nimittäin huomasin, että Linnonmaan firma on lopettanut. Nyyhk! Pitää pitää huolta varastoissa olevista Linnonman trikoista. Neuleista en osaa sanoa, niitä en koskaan tullut hankkineeksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s