Miksi halusin pyrkiä kohti minimalismia?

Ennen minimalismin löytämistä tänä keväänä (2012) en saanut kiinni syistä, miksi olin välillä kovin onneton. Olin enimmäkseen tyytyväinen elämäni ulkoisiin olosuhteisiin, mutta jotakin vain puuttui. Korvasin puuttuvaa osaa sisustamalla jatkuvasti, aina oli jokin projekti meneillään. Asunto tuli hiljalleen kauniimmaksi ja toimivammaksi, mutta ei se riittänyt täyttämään tyhjää oloa elämässäni.

Minimalismista kertovien blogien löytäminen osui elämässäni sopivaan saumaan. Olin jonkin aikaa yrittänyt tutkiskella mitä oikein olen vailla, kun en osaa olla onnellinen. Mikä loi lähes jatkuvan tyhjyydentunteen? Lukiessani minimalistisesta elämäntavasta ymmärsin, että elämän yksinkertaisuus ja keskittyminen olennaiseen olivat juuri niitä asioita, joita olin kaivannut jo pitkään.

Olin yksinkertaistanut elämääni jo pidemmän aikaa esim. vähentämällä tavaraa ja rajoittamalla valikoimaa kaupassa. Aikoinaan osasyy kasvissyöntiin sekä luonnonkosmetiikan ja luomuruoan suosimiseen oli nimenomaan valikoiman kutistamisessa, jotta valitsemisesta tulisi helpompaa. Samoin vaatteita ja kenkiä ostaessa laadun ja kestävyyden suosiminen oli tehnyt elämästä helpompaa. Olin muutenkin tehnyt kaikkeni yksinkertaistaakseni ostoprosessia niin, että se veisi mahdollisimman vähän aikaani.

Olin vuosien mittaan kokenut monta kertaa, miten mökkielämä nykypäivän vaatimuksia alkeellisemmissa oloissa sai minut voimaan paremmin, ja miten paluu kotiin lomareissun jälkeen oli todella vaikeaa ja tuskallista. Tiesin, että syy parempaan olooni oli ollut mökkielämän yksinkertaisuudessa.

Stressaannun ja väsyn helposti, jos elämässäni on liikaa ärsykkeitä. En voi sietää kiirettä, enkä sitä, että jatkuvasti pitäisi olla menossa. Liialliset ärsykkeet saavat minut stressaantumaan, oli kyse sitten ihmisistä, äänistä, näkökenttään osuvista asioista ja tavaroista tai tuoksuista. Tuntuu siltä, kuin kaikki aistit olisivat herkistyneet äärimmilleen, jolloin kaikki liialliset aistiärsykkeet kuormittavat entisestään.

Stressaantuneena jokainen väärässä paikassa oleva tavara ärsyttää, ja muiden mielestä kohtuullisen pieni epäjärjestys saa minut kiukkuiseksi. Hyvin monta kertaa olen stressaantuneena tiuskinut, että ”olisipa vain kolme tavaraa”. Tässä asunnossa olen kaivannut enintään kolmea huonekalua tai huonekalukokonaisuutta (esim. kaksi samanlaista tuolia vierekkäin on yksi, kaksi samanlaista matalaa kaappia vierekkäin on yksi jne.) huonetta kohden. Se tuntui epäjärjestyksen keskellä määrältä, jonka kanssa olisi hyvä elää.

Pahiten stressaannuin siitä, että suurin osa ajasta ja voimista meni liiallisen tavaramäärän paikalleen järjestämiseen, puhdistamiseen, siivoamisen tieltä siirtämiseen. Ja kodin siivoamiseen. Tuntui, että koko elämä on pelkkää siivoamista, eikä meillä siltikään ollut siistiä ja puhdasta kuin ehkä pari kertaa vuodessa tai pienen hetken. Joku voisi tuntea itsensä tarpeelliseksi tuossa tilanteessa, mutta minä halusin tehdä jotain aivan muuta kuin yrittää epätoivoisesti pitää yllä jonkinlaista järjestystä.

Nyt kun tiedät minusta kaiken tämän, ymmärrät varmaan miksi minimalismi, elämän yksinkertaistaminen osui ja upposi minuun välittömästi. Olin löytänyt nimen sille mitä tarvitsen voidakseni hyvin. Minimalismista lukeminen auttoi minua ymmärtämään, että voisin paremmin, kun muuttaisin elämääni yksinkertaisemmaksi. Minä en sovi tällaiseen ”sata lasissa” -maailmaan, missä kaikkea pitää koko ajan kokea ja saada mahdollisimman paljon. ”Täysillä.” Inhoan koko sanaakin.

Minimalismi tarjosi minulle keinon päästä eteenpäin elämäni yksinkertaistamisessa. Halusin elämän, josta kaikki turhat osat on poistettu.

Halusin vähentää stressiä. Halusin olla tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä minulla jo on. Halusin nauttia elämästä joka päivä, oli päivä millainen tahansa. Halusin tuntea eläväni, kokea miltä tuntuu olla läsnä juuri tässä hetkessä. (Se tuntui ajatuksena lähes utopialta, sillä niitä hetkiä oli silloin ehkä yksi vuodessa.) Halusin kuluttaa aikaani vain tärkeimpiin asioihin, tehdä asioita joista todella nautin.

Halusin sivustakatsojan roolista aktiiviseksi toimijaksi. Halusin (ja haluaisin yhä) että kodissamme olisi vain tärkeimmät tavarat, ja paljon avaraa tilaa. Silloin siivoaminen on sille kuuluvassa sivuosassa, ja elämä pääosassa.

Tutustuminen minimalismiin on antanut minulle paljon. Odotukseni minimalismin suhteen ovat osoittautuneet mahdollisiksi saavuttaa, yllättävän nopeastikin. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin nyt.

14 kommenttia artikkelissa “Miksi halusin pyrkiä kohti minimalismia?

  1. Kiinnostavaa! Kirjoitat aiheista, jotka meilläkin on nyt hyvin ajankohtaisia. Olen ajatellut, että meillä tavaran vähentäminen on ollut hyvin käytännöllinen valinta (ekologisuus, säästö, siisteys), mutta tässä kirjoituksessa oli monta asiaa, jotka tunnistan myös itsessäni.

    Minulle estetiikka on ollut aina tärkeää ja on sitä edelleen, kuitenkin olen löytänyt tavan nauttia kauneudesta ilman, että minun pitäisi jatkuvasti ostaa jotakin uutta ja kaunista tai laittaa ja uudistaa kotiani.

    Meillä tavaran vähentäminen ja elämän yksinkertaistaminen liittyy tällä hetkellä suurempaan elämänmuutokseen, etsimme vanhaa taloa, jonka voisi kunnostaa ekologisesti ja voisimme samalla lisätä kotitarveliljelyä ja muutenkin tehdä valintoja, jotka mahdollistaisivat rauhallisemman elämäntavan.

    Mukavaa huomata, että en ole ajatusteni kanssa yksin 🙂

    • Kauneudesta voi nauttia niin monella tapaa. Jo pelkästään luonto tarjoaa valtavasti kauneutta ihmeteltäväksi. On ollut vapauttavaa oppia ajan kuluessa nauttimaan kauniiden esineiden olemassaolosta, ilman minkäänlaista tarvetta omistaa niitä.

      Yksinkertaistamisen tarve näyttää olevan jatkuvassa kasvussa. Et siis ole yksin ajatustesi kanssa. 🙂

  2. Hei,
    olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi, mutta olen ollut laiska kommentoimaan. Nyt kuitenkin kirjoituksesi osui niin, että oli pakko heti vastata 🙂
    Vietän perheeni kanssa vanhempieni loma-asunnolla Välimeren rannalla useita viikkoja vuodessa. Asumme siellä ’kuten mökillä’, eli laitamme itse aamiaiset ja osan varsinaisista ruoistakin. Asunnolla on perusvarustus keittiössä ja kylpyhuoneissa, mutta ei juuri mitään muuta tavaraa. Mukanamme viemme aina pari matkalaukullista vaatteita ja jotain luettavaa. Pärjäämme aivan loistavasti näillä tavaroilla vaikka elämme ns. normaalia elämää (poislukien tietysti työ/koulu ja harrastukset, jotka toki kerryttävät tavaraa). Aina siellä ollessani nautin kovasti yksinkertaisesta elämästä, mutta en ennen luettuani kirjoituksesi ole sitä näin perinpohjin ajatellut. Nyt tiedän miksi siellä on ”helppo hengittää” (toki lomalla ja lämmölläkin on vaikutusta!) ja miksi kotiin tullessa ahdistaa joka puolella oleva tavara. Kotonakin meillä on pyritty saamaan kaikki ylimääräinen kaappeihin että kodin yleisilme on selkeä, mutta minulle riittää jo tietokin kaapeissa piilevästä valtavasta tavaramäärästä. Mieheni ja poikani harrastavat nikkarointia ja monia eri urheilulajeja, joten heidän tavaroitaan täytyy vain sietää, mutta omat tavarani ja varsinkin aikataulutetut menoni yritän nyt saada aivan minimiin.
    Kiitos kovasti inspiroivasta postauksesta!

    t. Mari

    • Mukavaa että kommentoit! Kiva kuulla, että kirjoitukseni herätti oivaltavia ajatuksia. Minulla on tavaran kanssa sama juttu, liika tavara on liikaa kaapissakin. En ole myöskään koskaan osannut olla tyytyväinen siihen, että kaapin ovi peittää tavarakaaoksen. Haluan, että tavarat ovat siististi, vaikka olisivatkin kaapin oven takana.

      Nuo urheiluvälineet ovat muuten asia, jota olen kovasti joutunut miettimään. Lajien kirjo, mihin kumppaniltani löytyy välineitä, on valtava. On ollut tosiaan miettimistä, miten ne saa pois tieltä mutta saataville pienessä asunnossa. Joskus ärsyttää kaikki se vaiva, kun suurinta osaa niistä käytetään ehkä pari-kolme kertaa vuodessa…

  3. Kiitos tästä blogistasi! Olen alkanut seurata blogiasi sen vuoksi, että jo pitkään olen alkanut pikkuhiljaa ja tietoisesti vähentää tavaroitteni määrää kodissani. On todella tarpeeseen saada lukea, mitä kaikkea asiaan paneutumista ja ennen kaikkea aikaa vaaditaan, että pääsee alkuun ja varsinaiseen toimintaan.Elämässä selviää paljon vähemmällä kuin monet kulutushysterian keskellä oivaltavatkaan…

    • Kiitos itsellesi, että kommentoit! Tuo on niin totta, että elämän ei tarvitse olla ollenkaan niin monimutkaista, kuin nykyisessä kulutuskulttuurissa välillä näyttää. 🙂

  4. Kirjoitat asiasta loistavasti, löydän niin paljon itseäni tästä! Hyvin samanlainen halu ajaa minua kohti minimalismia koko ajan enemmän. Päällisin puolin minimalismi voi näyttää vain siltä, että luovutaan turhasta ja tullaan toimeen vähemmällä, mutta syyt ovat syvemmällä ja monipuolisemmat ja minimalistiksi ns. kääntyminen on koko elämään vaikuttava muutos. Yksinkertaisempi elämä onkin monipuolisempaa ja antoisampaa 🙂

    • Nimenomaan! Ulkoapäin katsoen ei välttämättä tavoita sitä, miksi joku haluaa muuttaa elämäänsä minimalistisemmaksi. Toisen pään sisään kun on hankala päästä, niin voi olla vaikea käsittää, mitä kaikkea näihin muutoksiin sisältyykään. Ja toisaalta voi olla myös vaikea ymmärtää miten paljon elämäänsä voikaan muuttaa vain yksinkertaistamalla sitä.

  5. Tunnistin itsessäni paljon samaa. Olin itsekin noin viiden vuoden ajan kasvissyöjä yläasteesta alkaen. Samoihin aikoihin vielä asuessani kotona tyhjensin yhdessä vaiheessa huoneestani kaken muun paitsi patjan ja yhden lipaston. Tosin totesin muutaman päivän jälkeen ettei selkä kestänyt läksyjen tekemistä kovalla lattialla. Opiskeluaikana pidin myös asuntoni hyvin tyhjänä huonekaluista. Hassua, että olin havainnut jo aikaisemmin jotain olennaista, mikä sitten hukkui useiksi vuosiksi kaiken muun alle. Nyt kun olen löytänyt oman tieni jälleen tiedän etten eksy.

      • Yksinkertaistaminen lähti tarpeesta saada arkiset asiat kotona toimiviksi ja talous paremmin tasapainoon. Jo pienet muutokset toivat niin paljon tilaa ja vapautta hengittää, että lähdin laajentamaan muutosta. Aika oli kypsä. Olin etsinyt omaa tapaani olla onnellinen. Katsellessani aiheeseen liittyviä kuvia ja lukiessani ulkomaisia ja kotimaisia blogeja tuntui kuin olisin tullut kotiin:)

        • Tuo kokemus minullakin on. Kuin olisi vihdoin löytänyt kotiin. Sellaiseen elämäntapaan, joka olisi ollut itselle ominaista alun alkaenkin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s