Olen hyvä juuri tällaisena

Halusin olla täydellinen. Mielellään kaikin tavoin. Virheetön. Halusin olla kevyt, pirskahteleva, sosiaalinen ”hyvä tyyppi”. Kun minua kuvailtiin ”asialliseksi” ihmisten toimesta, jotka eivät minua todella tunteneet, tiesin olevani aivan liian kaukana ”hyvästä tyypistä”.

Mielestäni en ollut missään tarpeeksi hyvä. Jätin asioita kesken, tai kokonaan kokeilematta, koska en uskonut osaavani tarpeeksi hyvin. Lannistuin, jos itselleni hankala asia sujui joltakin toiselta tuosta vain. Olisin mielelläni ollut jotakin aivan muuta kuin ujo ja arka, kaikkea jännittävä ihminen. Halusin olla rohkea, ja uskaltaa elää pelkäämättä turhia asioita. Onnistuin löytämään itsestäni aina jotakin vikaa. Ihmettelin, miten minusta ylipäänsä voisi pitää.

Vuodet ovat kasvattaneet monin tavoin. Tuntuu aina yhtä hämmentävältä saada palautetta pirskahtelevalta, sosiaaliselta, kaiken keskipisteessä viihtyvältä ihmiseltä, että voi kun hän voisi olla yhtä hillitty kuin minä. Voi kun osaisi miettiä hetken, ennen kuin sanoo tai tekee jotakin. Näitä palautteita on tullut joitakin, ja joka kerta ne auttavat ymmärtämään, miten ihminen mielellään haluaisi jotakin muuta, kuin mitä hänellä jo on.

Eniten arvostan vuosien mittaan karttunutta ymmärrystä siitä, etten voi jättää itselleni tärkeitä asioita tekemättä sen vuoksi, mitä minusta mahdollisesti ajateltaisiin. Useimmiten tuskin ajatellaan mitään, hyvä jos edes huomataan. On liian suuri menetys jättää tekemättä ihania asioita. Niiden vuoksi kannattaa ottaa riski, ettei kaikki menekään kuten piti. Täydellisesti.

Enää en halua olla jotakin muuta kuin olen. Olen oppinut, että itse asiassa minä olen aika hyvä tyyppi. Introverttius ei ole toistaiseksi tullut tavoiteltavaksi ominaisuudeksi, mutta mitä sitten. Viihdyn paremmin yksin tai kaksin, kuin ryhmässä. Tarvitsen reilusti aikaa olla yksin tai väsyn.

Olen aivan sopivan kokoinen ja näköinen, on aivan turha pilata päivänsä ajattelemalla toisin. Olen hyvä monissa asioissa, ja kehityskelpoinen vaikka missä. Rohkaistun päivä päivältä, mistä tämä blogi on yksi osoitus. Ja jotain minun on pitänyt tehdä oikein, kun rinnallani on 12 vuotta jaksanut sama ihminen. Myötä- ja etenkin vastoinkäymisissä.

Jos haluan halata puuta puistossa, niin minähän halaan. Jos haluan hypätä lätäkköön kumisaappaissani, niin minähän hyppään. Jos haluan tehdä mitä tahansa hassua, mistä saan hyvää mieltä, niin minähän teen. Maailmassa on aivan liian vähän kepeyttä.

Itsensä hyväksyminen on yksi tärkeimpiä taitojamme, sillä se vaikuttaa elämäämme niin kokonaisvaltaisesti. Sen opetteluun kannattaa laittaa niin paljon aikaa, kuin se vaatii. Maailmassa on kevyempi kulkea, kun voi olla suoraselkäisesti oma itsensä. Kun opimme hyväksymään itsemme juuri sellaisina kuin olemme, meillä on yksi onnen avain taskussa. Yksi niistä tärkeimmistä.

6 kommenttia artikkelissa “Olen hyvä juuri tällaisena

  1. Voi, kiitos aivan hurjasti tästä tekstistä! Todella taitavasti ja kauniisti kirjoitettu. Hymy vain leveni loppua kohden ja ihan kylmiä väreitä tuli viimeisillä riveillä.

    Tekstissäsi on ajankohtaisia teemoja minullekin: itsensä hyväksyminen juuri sellaisena kuin on. On jo nyt perillä, ei tarvitse tavoitella muuta. Introverttius ei ehkä tosiaan ole in yhteiskunnassamme, mutta sitä arvostettavampaa se minusta on. Introvertit ovat yleensä niitä sosiaalisesti taitavimpia ja ne kyvyt tulee juuri esiin kahden kesken tai pienessä ryhmässä. Introverittus on myös jossain määrin perinnöllistä, ja ainakin itseä on tuo seikka vapauttanut hurjasti: ettei ”vika” ole kasvatuksessa, minussa tai missään, tämä on ihan luonnollinen olemisen tapa, ei tarvitse olla mitään muuta. Niin kuin sinäkin, olen itsekin alkanut oivaltamaan, että olen itse asiassa aika hyvä tyyppi ja rakastettava. En minä olisi minä jos olisin jotain muuta. Ja juuri tuo on niin totta, että sitä vain aina haluaa juuri sitä mitä ei ole (niin kuin persoonallisuuden piirteitä, tavaraa yms). Vaikka olisikin se estoton ekstrovertti, kaipaisi ehkä eniten juuri tasaisuutta ja harkitsevuutta.

    Kun hyväksyy itsensä, voi rohkeasti elää elämäänsä ja tavoitella unelmiaan. Joka tapauksessa ihana, positiivinen ja voimaannuttava teksti! Hyvä sinä!

    • Lämmin kiitos kommentistasi! Meinaa vetää sanattomaksi. Tärkeitä asioita kirjoitit.

      On vapauttavaa tajuta, että introverttius ei ole vika vaan ominaisuus siinä missä muutkin. Maailma ei toimisi, jos kaikki puhuisivat, mutta kukaan ei kuuntelisi. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Oman hyvinvoinnin kannalta on ollut todella tärkeää ymmärtää, ettei minun tarvitse tulla joksikin muuksi, toisenlaiseksi. Olen mikä olen ja sillä hyvä.

      ”Kun hyväksyy itsensä, voi rohkeasti elää elämäänsä ja tavoitella unelmiaan.” Nimenomaan! Allekirjoitan tuon aivan täysin.

  2. Hei,

    minäkin tahdon kiittää tästä tekstistä. Täsmälleen näitä asioita minäkin olen ajatellut viimeisen viikon ajan ja olen huomannut olevani aivan liian itsekriittinen ihan kaikessa. Tästä lähtien aion olla itselleni lempeämpi ja yrittää olla ottamatta itseäni turhan vakavasti.

    • Ole hyvä! Ja kiitos kommentistasi!

      ”Kuka sanoi, että elämän pitäisi olla vakavaa.” En muista mistä tuon joskus luin, mutta se jotenkin osui ja upposi. Harjoittelun alla on itsellänikin juuri tuo, etten ottaisi itseäni aivan turhan vakavasti. Kun olen alkanut suhtautua itseeni lempeämmin, huomaan suhtautuvani muihinkin lempeämmin. Näkökulman muutoksesta on iloa joka ainoa päivä, koska ns. virheitä itsessä tai muissa on loputtomiin, jos niitä jää katselemaan. Ja se on oikeastaan aika tylsää katseltavaa.

  3. Jälleen niin osuva kirjoitus. On niin helpottavaa olla 30-vuotias, kun mietin 20-vuotiasta itseäni. Ajatusmaailma on varmasti pitkälti sama, mutta asenne on armollisempi. Lainaus ”Those who mind don’t matter, and those who matter don’t mind.” on helppo allekirjoittaa. Itsesensuurini on ollut äärimmäisen kova ja olen saanut tehdä töitä päästäkseni siitä edes vähän.

    • Onneksi ikä on tuonut armollisuutta itse kullekin. Elämä keventyy kummasti, kun ei ota itseään ihan niin vakavasti kuin nuorempana tuli otettua. Mutta tosiaan, ei sitä armollisuutta pelkästään ikä tuonut, piti sen eteen kyllä töitä tehdä. Ja matka senkin suhteen jatkuu.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s