Onko minimalismi elitismiä ja vain varakkaita varten?

Välillä törmään ajatukseen, että minimalismi on niitä varten, joilla on jo kaikkea ja näin ollen paljon mistä luopua. Ajatukseen, että vain varakkailla on varaa olla minimalisteja. Olen aivan toista mieltä. Mielestäni minimalismi sopii kaikille, ja vieläpä erityisen hyvin pienituloisille.

Olen itse hyvin pienituloinen, ja ollut sitä aina. Tilannettani kohentaa se, etten asu yksin. Jos asuisin yksin, eläisin varmasti vielä nykyistäkin minimalistisemmin. Itse asiassa minimalismi on mielestäni järkevin mahdollinen elämäntapa, kun taloudellinen tilanne on haastava.

Ostan vähemmän ja vain tarpeellista, en huvin tai tavan vuoksi – säästän rahaa. Omistan vain vähän tavaroita, joten en tarvitse suurta asuntoa – säästän taas rahaa. En ole koskaan nähnyt autoa tarpeellisena, säästän paljon rahaa.

Minimalismi, elämän yksinkertaistaminen, tuo tunteen siitä, että omistan aivan tarpeeksi. Keskittyminen elämän tärkeisiin asioihin tuo elämäniloa. Kun tavarat ja kuluttaminen eivät ole elämän keskiössä, luottamus tulevaisuuteen kasvaa, varsinkin kun käytettävissä olevat tulot ovat pienet.

Minimalisti keskittyy itselleen tärkeimpiin asioihin ja pudottaa pois elämästään kaiken turhan. Se turha usein myös maksaa jotakin, jolloin sen pois jättäminen säästää rahaa. Kun ostaa vain aivan tarpeellisen, pystyy pienilläkin tuloilla valitsemaan laadukkaampaa, kalliimpi tuote tuleekin kestävyytensä vuoksi lopulta halpatuotetta edullisemmaksi.

Köyhän ei kannata ostaa halpaa, kuten sanonta kuuluu. Kalleimpia ostoksiani ovat olleet halpatuotteet, etenkin kengät, joiden kestoikä on lyhyt, jolloin ne on aivan liian nopeasti korvattava uusilla. Jos olisin ostanut kerralla kunnolliset kengät, ja maksanut niistä vaikka reilustikin enemmän, olisin silti loppujen lopuksi säästänyt rahaa. Toisaalta, jos osaa tunnistaa laadukkaan tuotteen, voi joskus tehdä halpatuotteidenkin seasta löytöjä – tosin tämä ei kokemukseni mukaan koske kenkiä.

Ennen minimalismia koin usein huolta ja pelkoa siitä, että rahat eivät riitä. Tai jos riittävätkin, niin vain juuri ja juuri. Ajatus siitä, että kunpa saisi lisää rahaa, oli lähes jatkuva. Tunne siitä, että jotakin puuttuu, teki elämästä kurjempaa kuin sen olisi tarvinnut olla. Löydettyäni minimalismin en tunne enää olevani mitään vailla. Päinvastoin, olen ymmärtänyt, että hyvinvointini ei olisi mitenkään uhattuna, vaikka omistaisin selvästi vähemmän tavaroita.

Kaikkien muiden syiden lisäksi pienet tulot ovat minulle yksi hyvä syy lisää olla minimalisti. On ollut vapauttavaa hylätä kuvitelma siitä, että rahan määrällä ja onnellisuudella olisi yhteys keskenään. Minimalismiin tutustuminen on laittanut ajattelemaan, mikä elämässä on todella tärkeää. Ja se mikä minulle on todella tärkeää, ei ole kiinni tulojen määrästä.

21 kommenttia artikkelissa “Onko minimalismi elitismiä ja vain varakkaita varten?

  1. Olen aina joskus ihan kaivannut aikaa, jolloin elin opintotuella ja asuin minikokoisessa yksiössä ja ostin vaatteet kirpputoreilta. Minulla oli muutama tarpeellinen huonekalu, kuten puinen varastohylly ja runkopatja ja jokunen astia ja kattila. Kouluun kuljin bussilla tai koulukaverin vanhan ladan kyydissä. Rahat riittivät kaikkeen tarpeelliseen, enkä kaivannut enempää.

    Ei minimalismiin minusta hyviä tuloja tarvita, vaan enemmänkin mielikuvitusta ja rohkeutta, että uskaltaa irrottautua jatkuvasta materian haalimisesta.

    • Mielikuvitus on ehdottomasti hyödyksi, varsinkin siinä, että osaa nähdä mahdollisuudet käyttää tavaroita monipuolisemmin. Etenkin keittiöön haluttaisiin myydä joka tarkoitusta varten erilainen kippo ja väline, ja laitteet vielä päälle. Loppujen lopuksi aika vähällä pärjää, ja itse asiassa monesti pääsee helpommallakin yksinkertaisin välinein.

  2. Juuri näin olen sen itsekin ajatellut, kun olen alkanut tätä minimalismin sanomaa tarkemmin ajattelemaan. Itsekin olen tilanteessa, jossa tuloni ovat pudonneet mutta olen jo nyt alkanut karsimaan kaikesta siitä, mikä tarkemmin ajateltuna onkin turhaa. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Kaikkeen ei ole varaa mutta ei tarvitsekaan olla. Minulla on ne välttämättömät: suojaa, vaatteet, ruokaa ja lähimmät ja tärkeimmät ihmiset lähelläni. Kun menot on karsittu minimiin, ei se silti tarkoita, että elämä olisi jotenkin niukempaa ja kurjempaa kuin muilla. Kulutustottumuksemme on ohjattu ovelasti markkinavoimien taholta siihen,että olisi oltava kaikkea tavaraa, että tuntisit itsesi onnelliseksi jne. On parasta, kun ei katsele turhia mainoksia ja laittaa oveen ”Ei mainoksia”- tarran, niin ei tarvitse tuntea, että jää jostain paitsi. Eli ei todellakaan tarvitse olla varakas, että voi olla minimalistinen elämäntapa. Kaupassa osaan jo käydä niin, etten kiinnitä mitään huomiota turhaan vaan haen vain sen, mitä todella tarvitsen ja muusta viis. Kannattaa käyttää muutama hetki jonkun houkuttelevan tuotteen äärellä ja käydä keskustelua itsensä kanssa, että tarvitsenko todella vai onko kyse vaan haluamisesta. Itseäni tuo on auttanut ja nopeasti siitä on tullut tapa. Ja taas säästyi rahaa siihen mihin sitä todella tarvitsee. Kiitos tästä blogista, on aina ilo lukea vinkkejä ja oivalluksia todella kiinnostavasta asiasta!

    • Kiitos kommentistasi! Todella asiaa kirjoitat. Ajatuksesi kuulostavat kovin tutuilta.

      ”Kaikkeen ei ole varaa mutta ei tarvitsekaan olla.” Juuri näin! Se kaikki on loputon suo. Tavaraa tulee jatkuvasti lisää, se ei maailmasta lopu. Jos haluaa kaikenlaista kaiken aikaa, saa olla jotain vailla lopun ikää.

      Tavaran ja kuluttamisen sijaan onni on löytynyt aivan muualta. Elämä ei tosiaan ole niukempaa tai kurjempaa kuin silloin, kun on kuluttanut enemmän – täysin päinvastoin.

  3. Muuten olen (ainakin teoriassa, jos en vielä kaikilta osin käytännössä) samaa mieltä, mutta yhdessä suhteessa minimalismi on varakkaille.
    Jos asuu itsessään todella kauniissa asunnossa kauniilla alueella, kuten linkin http://www.theminimalists.com/apartment/ tyyppi, niin yksi pöytä ja läppäri ainoana sisustuksena on eteerisen tyylikästä. Kauniit puulattiat, viehkosti vanhentuneet tiiliseinät jne eivät vaadi mitään naamiointeja. Mutta jos asuu rapistuvassa 70-luvun kerrostalossa vuokralla, ruma muovilattia ja ikävät tapetit (joita ei saa edes itse vaihtaa), niin jotta ei ihan masentuisi, niin on pakko hieman sisustaa. Ihmisen elinympäristöllä on kuitenkin suuri vaikutus psyykeen. Tietysti rumassa vuokra-asunnossakin kannattaa aivan ylimääräistä rojua karsia. Mutta samalla sisutuksella kuin The Minimalistilla, ankea asunto näyttäisi aivan selliltä.

    • niin ja itse asun suureksi ilokseni sattumalta kauniissa vanhassa kerrostalossa, puulattiat ja kaikki. Esteettiseltä kannalta yksi pöytä ja läppäri riittäisi 🙂 Mutta jos joudun tästä muuttamaan, tuskin löydän enää yhtä ihanaa.

      • Puulattiat ottaisin minäkin mielelläni, valitettavasti ne eivät olleet sopiva vaihtoehto, kun lattiaa laitoimme vuosia sitten. Vanhat kiviseinät rapisivat kyllä tapetteja poistettaessa oikein mukavan näköisiksi, mitä rouheampi jälki on tullut, sitä enemmän tykkään. 😉

    • Tässä tullaan siihen, miten minimalismi määritellään. Tuo minimalistibloggaajan koti on aika ääriesimerkki minimalismista. Olet oikeassa, että jos karsii omistamansa tavarat oikein todella minimiin, niin kauniit puitteet edistävät viihtyvyyttä valtavasti. Samat minimitavarat kuvaamassasi asunnossa eivät riittäisi tuomaan samaa viihtyisyyttä kuin kauniimmassa ympäristössä. Mutta mielestäni voi olla minimalisti, vaikkei omista niin vähän tavaraa kuin The Minimalists -blogin kirjoittaja. Sinne hyvin ikävältä kuulostavaan vuokra-asuntoon voisi laittaa jonkin verran enemmän tavaraa ja väriä, mutta olla silti minimalisti. Tuskin paljonkaan tavaraa edes tarvittaisiin, verhot ja matot voisivat tehdä jo yllättävän paljon. Itse laittaisin asioita, joihin huomio kiinnittyisi ikävän lattian ja tapettien sijaan.

      Elinympäristöllä on todellakin suuri vaikutus psyykeen. Siksi minä jatkaisinkin asunnonetsintää, jos suinkin mahdollista, enkä muuttaisi miten ikävään asuntoon tahansa. 😉 Onneksi ei ole ollut mikään pakko asua kovin ikävässä asunnossa tähän mennessä, vaihtoehtoja on aina ollut.

      • Hyvin kirjoitit! Minimalismissa kun kuitenkin on loppujen lopuksi kyse juuri tuosta, että karsii itselleen turhan, että voi keskittyä itselleen tärkeään. Silloin tavaran määrä tai vähyys voi olla epäoleellistakin. Minimalismi ehkä turhan usein tuo mieleen juuri tavaran karsimisen minimiin, vaikka se yhtä hyvin voi tarkoittaa ajankäytön muuttamista. Minimalismi toki usein tarkoittaa juuri tavaran vähentämistä, koska nykyään tavaraa on niin paljon. Mutta jos itselle on tärkeää kaunis ja koristeellinen ympäristö, niin silloinhan kauniita tavaroita saa olla ja minimalismissaan voi keskittyä ensisijaisesti johonkin muuhun.

        • Kiitos kommentistasi! Nimenomaan, karsitaan turha, jotta voi keskittyä itselle tärkeään. Se, mikä kenellekin on tärkeää ja olennaista vaihtelee valtavasti. Kun mietin miten minimalismiin perehtyminen on minun elämääni muuttanut, niin suurin muutos on tapahtunut ehdottomasti pään sisällä. Olen laskenut irti kaikenlaisesta turhasta huolesta ja turhista ajatuksista, ja alkanut keskittyä elämässä olennaisempiin asioihin. Olen vaihtanut jatkuvan hälyn hiljaisuuteen, telkkarin katsomisen kirjoihin ja kirjoittamiseen jne. – muutoksia on paljon, ja suurin osa koskee muuta kuin tavaraa. Tavarakin on vähentynyt, ja vähentyisi enemmänkin, ellei kumppani olisi toista mieltä… 😉

      • Juu, toki tuo linkin minimalisti on aivan ääriesimerkki. Silti välillä tulee mieleen epäilys, että nykyään rakennetaan niin paljon rumia rakennuksia sen takia, että vähänkään esteetikot ovat pakotettuja hankkimaan kaikenlaista sisustetta voidakseen kestää arkkitehtonisen rumuuden (salaliitto sisustuskauppojen ja rakennuttajien välillä?). Ja onkohan kukaan tutkinut, onko ikävännäkoisillä asuinalueilla ja masennuksen ylwisyydellä tilastollista yhteyttä?
        Mutta huomaan, että olen ehkä tietämättäni ollut ’aikaminimalisti’ jo pitkään. Internetistä nvoisi kyllä vielä nipistää.

        • Ihana tuo salaliittoajatus! 😀 En ole päässyt käymään uusissa asunnoissa, jotta näkisin millaisia ne ovat sisältä. 2000-luvun kerrostalokoti oli kyllä kaunis silmääni, myös ulkoapäin. Toki näitä on rakennettu monenlaisia. Tässä lähiympäristössä on paljon uusia taloja, jotka sopivat silmääni varsin hyvin, mutta sitten on myös hieman erikoisempia ratkaisuja vauvapastelliväreineen… Jonkin verran lähiympäristööni on rakennettu 50-luvun henkisiä taloja, joista pidän todella paljon. Yksinkertaisen kauniita. Kaavoitus minua taitaa enemmän tökkiä, kun pienelle alalle laitetaan niin paljon kerrostaloja, että ainoa näkymä on suoraan naapuriin.

          Monet 50-60-luvun kerrostalot on rakennettu ihanasti vinottain tiehen nähden, ja sen verran väljästi, että talojen väliin jää viheralueita ja suuria puita. Parhaimmillaan tuo vihreä alue muistuttaa vielä luonnontilaista, eikä muodostu pelkästään huolitelluista istutuksista. Tuollaisten talojen ulko-ovet vetävät minua kovasti puoleensa, tie ovelle on välillä kuin polku, ei aivan viivasuora. Harmi, että nykyään ei rakenneta väljemmin, viheralueetkin jäävät todella vähäisiksi.

          Voisin kuvitella, että asuinalueiden viihtyvyys on tärkeä tekijä ihmisten hyvinvoinnille, ja että sitä olisi myös tutkittu. Ainakin minulle se on aivan ehdottoman tärkeä asia. Kiinnostavaa olisi kyllä löytää tutkimus aiheeseen liittyen.

  4. Aivan mahtavaa, että löysin sattumalla blogiisi. Jotain tällaista kaipaan elämääni. Mulla on kaksi pientä lasta, joiden myötä koti lainehtii kaikesta tavarasta. Ja sitten ite vielä jätän tavaravanan jälkeeni, niin sen tietää, miten mua ahdistaa jatkuva sotku ja raivaaminen. Varasto ja kaapit ovat täynnä laatikoita, joissa sekalaista sälää. Ne häiritsee kovasti, mutta ongelmana meinaa olla ajanpuute. Lasten kanssa on niin mahdotonta pitää muutenkin kotia siistinä ja sitten vielä pienempi on tonkimis- ja kaivamisiässä. Puuh..

    Aion lukea blogisi tekstit kyllä tarkasti läpi ja luulempa, että täältä riittää paljon ammennettavaa. MUTTA en aio kyllä ottaa stressiä, vaan aloitan ihan pikkuriikkisestä. Siitä yhdestä ja pienimmästä lootasta vaikka.

  5. Ai niin, vielä piti heittää ilmoille sekin, miten järkevää on pyrkiä vähempään tavaraan lastenkin takia. Siis ajatella, mihin omat lapseni kippaavat mun tavaravuoren, sitten kun minusta aika jättää. Me hukutaan tavaraan muutenkin. Oletko käsitellyt asiaa tältä kantilta? Varmaan olet, mutta niin kuin jo mainitsinkin, niin en ole vielä perehtynyt tarkemmin blogiisi.

    • Kiitos kommentista, Meinaaja! Nimimerkkisi osuu ja uppoaa minuun kuin veitsi voihin. 🙂 Tai ehkä olen oppinut ajan kanssa saaman itsestäni irti hiukan enemmän toimintaakin, etten vain meinaa… 😉

      Itselläni ei ole lapsia, mutta muistan hyvin miltä siskoni kotona näytti, kun hänen lapsensa olivat pienempiä. Onhan se sotku pahimmillaan melkoinen, minkä kaksi pientä saavat aikaan – eikä siinä kauan kestä. 🙂 Minun silmääni tilanne näytti siltä, että niin nopeasti ei ehdi siivota, että siitä jotakin hyötyä ehtisi olla, ennen kuin tilanne on taas samanlainen. Saat täyden sympatiani sotkutaisteluun!

      Tavara on pahimmillaan melkoinen energiasyöppö, joten ymmärrän kyllä ahdistuksesi sotkusta. Kuulostaa hyvältä aloittaa pienestä ja olla ottamatta stressiä. Parempihan se on, että asiat etenevät pikkuhiljaa, kuin etteivät etenisi ollenkaan. Liian suuri askel eteenpäin voisi tuoda stressin ja projekti pysähtyisikin tukevasti paikoilleen. Olen hengessä mukana!

      Ja kiitos loistavasta kirjoituksen aiheesta! En ole kirjoittanut asiasta tuolta kannalta, mutta tulen kyllä kirjoittamaan.

  6. Olen aivan samaa mieltä, minimalismi sopii hyvin nimenomaan pienituloiselle. Ja parasta on ollut vapaus valita oma ala välittämättä pätkääkään palkkauksesta! Opiskelen todella pienituloiselle alalle, joka tulee varmasti antamaan minulle runsaasti muuta kuin materiaalista rikkautta elämääni.
    Itselläni on vain yksi lapsi, mutta koska olen pitänyt tavarat aina minimissä, niin lapsiperheelle tyypillistä kaaosta ei meillä ikinä ole ollut. Itseasiassa kotimme on huomattavasti siistimpi, kuin monien lapsettomien ystäviemme koti ja tämä ei vaadi juuri ollenkaan työtä tai aikaa. Tämä tavaroiden minimalisointi koskee myös lapseni leluja ja olenkin ohjeistanut myös sukulaiset antamaan materiaalittomia lahjoja, joista lapsikin saa varmasti usein enemmän. Esimerkiksi tänään hän on menossa isovanhemman viemänä muumimusikaaliin, josta tulee varmaan kokemus, jota hän muistelee pitkään ja saa samalla viettää ”laatuaikaa” mummon kanssa.

    • Oikein tuli hyvä mieli lukiessa kommenttiasi. Toivon kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuden työssäsi.

      Jonkin uuden kokemuksen ja oman ajan antaminen lapselle on hieno lahja. Varsinkin kun nykyään aikuisen todellinen läsnäolo lapsen kanssa tuntuu olevan varsin harvinaista. Tavara on aina korvattavissa toisella tavaralla, mutta mikään ei korvaa aikuisen läsnäoloa ja aikaa lapselle.

  7. Minusta tuli minimalisti ulkomailla asuessani. Vain välttämättömimmät huonekalut, vaatteet ja keittiötarvikkeet. Ihminen tulee todella vähällä toimeen! Tuo minimalistin asunnon blogilinkki oli aika nostalginen, tuon suuntaista minullakin oli. Viherkasveja kuitenkin kaipaisin, monet niistä puhdistavat huoneilmaa ja kasvun ihmettä on mukava seurata esim. orkideojen kohdalla.
    Aiemman kirjoittajan mainitsema korrelaatio sisustamisen ja asuinalueen arkkitehtuurin välillä pitää varmasti osin paikkansa. Jos asuisin rumassa neukkukuutiossa Matinkylässä, niin tekisin varmasti omasta ”asuinpesästä” vastapainoksi toisennäköisen.
    Ja vielä alennusmyynneistä ja kengistä: olen ostanut todella monet kengät Aleksi 13:n alennuskampanjojen aikana. Merkkejä on ainakin pk-seudulla paljon, ja -40% alennus tuntuu jo kukkarossakin.
    Antoisaa bloggausta hienolla teemalla 🙂

    • Kiitos kommentista ja kannustuksesta! Kuulostaa aika mukavalta tuo elämäsi ulkomailla. Ihminen tosiaan tulee vähällä toimeen, ja elämä on selkeästi helpompaa, kun tavaraa on vähemmän. Nimimerkillä inhoan jatkuvaa, turhaa, tavaroihin liittyvää siivousta.

  8. Hei. Löysin hiljattain blogisi ja olen lueskellut innolla. Olen samaa mieltä että minimalismi sopii oikein hyvin pienituloiselle. Itse ainakin olisin säästynyt monelta turhalta ostokselta jos olisi ollut vain niin vähän tavaraa että olisin tiennyt/muistanut omistavani vastaavan tavaran tai vaatteen jo ennestään.
    Nelilapsisessa perheessä ja vähissä neliöissä nämä ajatukset ja vinkit tuntuvat ihan pelastukselta, kunhan tässä saa ryhdyttyä tuumasta toimeen ja oikeasti saa karsittua tavaraa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s