Painajainen kauppakeskuksessa

Miksi, miksi ihmeessä päädyin jättikokoisen kauppakeskuksen ennakkoavajaisiin? Kumppanini tunsi houkutusta lähteä sinne avajaistarjousten perässä, ja minä lähdin mukaan muutamasta syystä:

1. Ei olisi juuri nyt rahaa mihinkään turhaan.
2. Kumpikaan meistä ei tarvitse yhtään vaatekappaletta tai mitään muutakaan juuri nyt tai lähiaikoina.
3. Jos en olisi mukana, matkaan saattaisi tarttua jotakin, joka olisi ristiriidassa sekä kohdan 1 että 2 kanssa.

Sisäänpääsystä kauppakeskukseen meni ehkä minuutti, ja olin aivan valmis ulos lähimmästä ovesta. Ihmisiä oli sentään varsin kohtuullisesti, kulkemaan mahtui hyvin. Mutta se häly, meteli ja kaikenlaisten ärsykkeiden tulva! Heti ovesta tultua vastassa oli livebändi, joka soitti niin kovaa, että piti melkein huutaa, jotta vieressä ollut kumppanini kuuli. Jokaisessa kaupassa soi tietysti oma musiikkinsa tämän lisäksi. Joku optimisti yritti vielä kuuluttaa jotakin päälle.

Mikä oli reissun saldo? Kokemus oli kuin olisi vieraalla planeetalla käynyt. En pysty ymmärtämään sitä ihmislajiketta, joka oikeasti viihtyy noissa paikoissa. Turha kai sanoakaan, että mitään emme löytäneet. Minulta lakkasi näköaisti paljolti toimimasta sen kaiken ärsyketulvan keskellä. Kaikki oli yhtä ja samaa sekavaa massaa. Ahdisti aivan todella. Vielä kun vaatteet monissa kaupoissa nykyään sekoitetaan niin, ettei mitään löydä. Kai sen tarkoitus on tarjota löytämisen riemua… Minua vaan ärsyttää suunnattomasti, että jos tarvitsen vaikka huivin, niin minun on kierrettävä koko paikka ympäri, koska ne on ripoteltu ympäri kauppaa.

Kauppakeskukset saavat minut ajattelemaan juuri päinvastoin kuin olisi tarkoitus. Tulen hyvin nopeasti varmaakin varmemmaksi siitä, etten tarvitse yhtään mitään enkä varsinkaan halua yhtään mitään. Ainoa mitä haluan, on päästä ulos. Niin nopeasti kuin mahdollista. Ja kotiini entistä vähemmän tavaraa.

24 kommenttia artikkelissa “Painajainen kauppakeskuksessa

  1. Sama täällä, sama täällä. Enkä oikein pidä megajumbomarketeistakaan. Enkä ymmärrä, miten joku voi vietttää aikaansa tavaroita katsellen, huvikseen. Minulla täytyy olla selkeä kuva, mitä tarvitsen ja vielä oikea fiilis. Pikkukaupoista tarvitsemani useinmiten löydän tai ompelijalta.

    • Sama juttu minullakin isojen markettien kanssa. Itselle sopivia vaihtoehtoja niin suuressa kaupassa on minimaalinen määrä, joten kävely jättikokoisessa hallissa on ajanhukkaa. Ompelijan käyttöä mietin parhaillaankin, mutta en ole vielä rohkaistunut selvittämään esim. hinta-asioita.

      • Ei ompelijan käyttäminen tule sen kalliimmaksi kuin korkealaatuisen vaatteen ostaminenkaan. Ompelutin itselleni talvitakin vuonna 2005, joka on edelleen käytössä. Ompelu maksoi 300 euroa ja matskut vähän päälle 50 euroa. Vuotta kohden hinta on kiitettävän matala, vaikka tietysti kertainvestointina se oli aikoinaan melko kirpaiseva – ei toisaalta hyvää kaupan takkia enemmän. Takki istuu täydellisesti, ja kaikki yksityiskohdat ovat juuri kuten haluankin.
        Minä tykkään vaatekaupoissa käymisestä – mutta en kauppakeskuksista, vaan pienemmistä putiikkityylisistä. Sellaiset vaatekaupat ovat kivoja, jossa sisustus on mietitty vaatteisiin sopivaksi. Niissä on kehitetty aivankuin oma maailmansa, esteettinen kupla, jossa voi vierailla. Erikoisesti pidän siitä, jos myyjä on itse vilpittömän innoissaan myymistään vaatteista (tapahtuu yleensä juuri pienissä putiikeissa, joissa myyjä on muutakin kuin kassaan kytketty rahastaja). Hän tietää vaatteista yhtä sun toista ja osaa osoittaa hienot detaljit tai mietityt ratkaisut. Siinä oppii itsekin.
        Halpavaatekaupoissakin on mielenkiintoinen puolensa, kun tsekkaa miten erilaisia matalan hinnan aiheuttamia esteitä on kierretty, siis miten onnistutaan vaatteessa antamaan vaikutelma jostain työläästä tekniikasta, mutta niin että vaate on silti voitu koostaa parissa minuutissa. Mutta ymmärrän kyllä, että tämä ei ole kaikkien mielestä kaikkein hauskin vapaaajan puuha 😀

        • Ehkäpä selvitän jossain vaiheessa ompelijan käyttöä, mutta se lienee kohdallani aika tavalla viimeinen vaihtoehto. Minulla on ennakkokäsitykseni hinnasta, minkä vuoksi käyttäisin ompelijaa vasta sitten, kun en valmista löydä. Takkisi on varmasti ihana, koska on juuri sinulle tehty. Mainittu 350 euroa on summa, jota en ikipäivänä pystyisi laittamaan takkiin, yhtään minkäänlaiseen takkiin. Kallein takkini on tainnut maksaa jotakuinkin 130 euroa, ja sekin on ollut aika tavalla kipurajalla. Tuota takkia on siis jo todella pitkään ja hartaasti harkittu ennen ostamista. Ja hyvin pitkään ja hartaasti myös käytetään, kuten muitakin vaatteitani.

      • Toivottavasti en nyt karkoittanut sinua ompelijoiden luota! Kaikki takit eivät ompelijallakaan maksa noin paljoa, tämä 300 euron takki on vimpan päälle tehty superlämmin talvitakki, kaikkine sisuksineen. Minulla on myös vuoreton välikauden takki, jonka ompelutyö maksoi pari euroa yli satasen. Minulle ompelijan kâyttö on parasta luksusta, koska olen tosi tarkka ja nipo vaatteistani, ja on lähestulkoon mahdotonta löytâä kaupasta takkeja, joissa kaikki asiat ovat kohdallaan. Helpomat vaatteet voi ommella itse, jos hyvää ei löydy kaupasta, mutta koska olen niin nipo, oma ompelujälkeni ei hankalammissa vaatteissa ole riittävän laadukasta.

        • Kiitos vaivannäöstäsi hinnaston suhteen. Et sinä minua karkottanut ompelijalta, en ole joutunut vielä niin pulaan vaatteiden kanssa, että olisin oikein tosissani miettinytkään. Helpommat vaatteet voisi tosiaan ommella itse, jos voisi olla tyytyväinen työnjälkeensä, mutta harvoin olen. Olen tainnut luovuttaa ompelun suhteen, ompelen lähinnä tyynyliinoja tai yksinkertaisia kauppakasseja tms. En jaksa stressata, ja rennosti en osaa asian kanssa ottaa.

          Ompelijaa mietin lähinnä siksi, että ostin joskus aikoinaan hamekankaan, tarkoituksena ommella se itse. Mitä enemmän asiaan perehdyin, sitä varmemmaksi tulin, että onnistun sössimään sen kuitenkin. Harmittaisi pilata hyvä kangas ja hukata aikaa stressaamalla asiasta. En tiedä, saa nähdä ompelutanko hameen joskus. Kangas on ainakin iätön, joten hameesta tulisi pitkäikäinen.

      • Mittatilaustyönä valmistetut vaatteet (vaikka ne ompelisi itse) kannattaa vaivannäön arvon takia ommella mahdollisimman laadukkaista materiaaleista, enkä oikein ymmärrä miten todella hyvän ja lämpimän talvitakin (johon ”kannattaa” sijoittaa 350€) materiaalit voivat maksaa vain 50€. Onko ne tilattu jostain ulkomaisesta tukusta vai mitä suhteita materiaalien hankkijalla täytyy olla? Vai maksoiko takissa oikeastaan vain ompelijan työpanos, ja materiaali on sitä samaa kuin ihan perushalpistakeissakin?

        Toisekseen täytynee toistella itsestäänselvyyttä, että ”kallis” ja ”korkealaatuinen” eivät millään muotoa ole synonyymejä. Nauran aina sisäänpäin kun markkinointipuheissa verrataan ”edullisia” ja ”arvokkaita” asioita. Edullisen vastakohta on kallis, ja korkealaatuisen huonolaatuinen. Se miten ne linkittyvät toisiinsa vaihtelee tapauskohtaisesti…

        • Tuo on niin totta mitä kirjoitit hinnan ja laadun suhteesta. Hinta, sen paremmin kuin tunnettu merkkikään, ei kerro välttämättä yhtään mitään tuotteen laadusta. Tarkkana kuin porkkana saa olla kaupassa, jos yhtään välittää minkälaatuista tavaraa tai vaatetta ostaa.

      • Niinkin proosallisesta paikasta kuin eurokangas voi löytää hyviä takkikankaita edullisesti, jos jaksaa etsiä. Toki kalliimpia ja laadukkaampia kankaita on, mutta en kokenut niiden hankkimista tarpeelliseksi. Ulkokangas on huopamaista villaa pienellä polyamidilisällä. Kangas itsessään ei ole erikoisen ylellistä, mutta kulutusta kestävää ja miellyttävän tuntuista. Cuprovuorinkin olisi voinut vaihtaa silkkiseen. mutta toisaalta olen ollut jo monta vuotta takkiin tyytyväinen tälläisenään, ja takki on säilynyt siistinä, joten koen kyllä että takin hankinta kannatti, eikä vain ”kannattanut”. Se, että takki on pysynyt hyvänä, ja minua tyyliltään ja toteutukseltaan minua miellyttävänä jo vuosia, on osoitus hyvästä hankinnasta, vaikka sen halpa kangas ei jollekin internetin ’h’lle olisikaan riittävhän hienoa (ihme tyyppi – ja kyllä, kiitos kysymästä, minua kävi nyppimään tuo tapa jolla arvostelit takkihankintaani).
        Phjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa asia nyt kaikenlisäksi vaan on niin, että aine on halpaa ja työ kallista.

        Ongelma vaatteiden kansa on se, että halvalla ei saa hyvää, mutta ei saa välttämättä kaliillakaan. Toivoisin hartaasti, että vaatetuskankaisiin tulisi pakolliseksi samat kestävyysmerkinnät kuin sisutuskankaissa jo on. Se olisi jo askel eteenpäin.

      • Tuulia, viisas on se joka tietää omien kykyjensä rajat! Kaikkien ei tarvitse olla hyviä ompelijoita, kyllä ammattiompelijan käytössä on usein järkeä (jos on kiinnostunut ompelujäljen laadukkuudesta).

        • Ajatuksesi kestävyysmerkinnöistä vaatetuskankaisiin ei olisi ollenkaan hassumpi! Itselläni on ikuisuustoiveena, että jo ihan maapallon rajallisen kestokyvyn vuoksi huonolaatuiset tuotteet jätettäisiin kokonaan valmistamatta. Mitä järkeä on siinä, että näennäisesti on paljon valinnanvaraa esim. vaatekaupoissa, mutta tarpeeksi laadukkaita vaatteita saa katsoa todella tarkalla silmällä.

          Nostan hattua takkihankinnallesi, että se on palvellut noin pitkään ja palvelee yhä. Itseäni hirvittäisi ompelijan käytössä myös ne rajattomat mahdollisuudet, millaisen vaatteen voisi saada. Minulla ei ole niin tarkkaa visiota siitä, mitä haluaisin. Valmisvaate on helppo valinta, koska se on jo valmis eikä sen malliin voi enää itse vaikuttaa. 😉 Helppo valinta, jos sattuu löytämään sopivan. Ja tosiaan, työn hinta Suomessa on kova – teettäisi sitten mitä tahansa.

          Olen hiljalleen tullut siihen tulokseen, että kärsivällisyyteni ei riitä ompeluun. Enkä halua hutaista vain jotakin kasaan. Ompelen tosiaan vaan hyvin yksinkertaisia juttuja, pari tyynyliinaa olisi työn alla nytkin. Kun olen pyrkinyt keskittymään elämässäni olennaisiin asioihin, niin olen tullut siihen tulokseen, että vaatteiden ompelun opetteleminen ei ole minulle olennaista. Ainakaan juuri tällä hetkellä, kuka tietää mitä joskus tulevaisuudessa.

      • Ohhoh, aika ärhäkkä vastaus mielestäni täysin asialliseen kommenttiin. En toki loukkaannu jonkun satunnaisen tuntemattoman pahanolonsa purkamisesta näin minuun vaikka onhan se hieman lapsellista käydä nimittelemään ihme tyypiksi vain siksi että uskalsin tiedustella mistä löytää halvalla laatukankaita.
        Tuo kannattaminen oli lainausmerkeissä koska kuten blogin pitäjäkään, en voi kuvitella laittavani 350€ yhteen takkiin, vaikka se kuinka olisi uniikki ja ihana, sille rahalle on muitakin kohteita jotka ovat minulle ”kannattavampia”. Valintoja, valintoja 😉 Sinulle se on kannattava ostos, ja se on oikein kiva juttu että olet osannut panostaa ns. oikeassa paikassa.

      • Tuota hintaa muuten pohdinkin siksi että olen itse hankkinut muutamat takkikankaat juuri sieltä Eurokankaasta, ja 50€ on usein aika pieni summa koko takin materiaaleille, semminkin jos kyse on lämpimästä talvitakista.

        • Tämä kommentti on nyt yhteisesti aivan kaikille. Tekstissä on se huono puoli verrattuna kasvokkain kommunikointiin, että tekstiin jää paljon tulkinnanvaraa. Eri ihmiset voivat ymmärtää saman tekstin kovin eri tavoin, oli kirjoittajan tarkoitus sitten ihan mitä tahansa. Joka tapauksessa toivon jokaiselta kirjoittajalta harkintaa tekstinsä kanssa. Sitä en tarkoita, etteikö saisi olla eri mieltä asioista, toki saa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sanansa voi asettaa kovin monella tapaa.

          Elämä on valintoja, kukin valitsee itselleen sopivia asioita, itselleen sopivaan hintaan. Joku valitsee laadukkaan, juuri itselleen räätälöidyn takin, toinen jotakin muuta. Minä olen valinnut esim. valaisimen, jonka hinnalla olisi saanut monta erilaista valaisinta. Joku saattaa pitää ostostani hölmönä, mutta valinta siitä, mikä on minulle tärkeää, on minun. Kunnioittakaamme toistemme valintoja, vaikka itse emme valitsisikaan samoin.

      • h, jos ihan vilpittömästi halusit vain tiedustella edullisten kankaiden ostopaikkoja, etkä tarkoittanut olla närpivä, niin pyydän anteeksi että nimitin sinua ihme tyypiksi. Toivottavasti nimitykseni ei pahoittanut mieltäsi. Kuten Tuulia kirjoitti, kirjoitetusta tekstistä ei ole helppo tulkita sävyä. Vastaukseni ei myöskään ollut tarkoitus olla pahan olon purkaus, vaan (ehkä turhankin yksityiskohtainen) selostus takkini materiaaleista ja hintarakenteesta.
        Eurokankaan kankaiden hinta, laatu, ja hinta-laatu-suhde vaihtelee ällistyttävän paljon, mutta niinpä ne onkin hommattu ympäri maailmaa varmaan tuhannesta eri paikasta. Muistaakseni ostin takkikankaan kevätalennusmyynnistä, vai mikähän ale olikaan kyseessä, aika vähän se todella maksoi. Toisaalta samalla hinnalla saattaa saada paljon huonommin kestävää kangasta, ja vaikka jonkin verran teidänkin kankaista, ei aina pysty arvaamaan saako kestävää vai ei.

    • Minua kiinnostaisi aivan aidosti tietää, mikä tekee kaupoista ja shoppailusta niin ihanaa. Mitä siitä siis voi saada itselleen, että joka päivä haluaa käydä ostoksilla? Löytämisen riemua? Esteettisiä elämyksiä? Eikä tämä siis tosiaan ole mitään kettuilua, vaan olen vain kiinnostunut – kuten monista asioista. 🙂

  2. En todellakaan viihdy minkään sortin mega-jätti-supermarketeissa tai ostoskeskuksissa! Koen sen ärsykkeiden ja kakofonian niissä niin häiritseväksi, että alan voida pahoin jo pelkästään siitä,että hetken itse seisahtuu ja seuraa sitä hulinaa ja kaiken sen tarjolla olevan tavaran määrää…itse poikkean näissä ostoskeskuksissa vain silloin, kun todella tarkkaan tiedän, mitä olen hakemassa, en kyllä lähde sinne aikaani viettämään. Yleensä suosin tavallisen kokoisia kauppoja, saan sieltä nopeasti sen, mitä tarvitsen kävelemättä kilometrikaupalla ja kun keskittyy olennaiseen, säästää rahaa ja vaivaa =)

    • Kunpa näitä hyviä, tavallisen kokoisia kauppoja (erikoisliikkeitäkin) säilyisi kaupunkien keskustoissa jatkossakin. En pidä ajatuksesta, että ne viedään kaupungin laitamille suuriin kauppakeskittymiin.

  3. Minä taas en pidä pikkuputiikeista juuri sen takia, että myyjä ”hyökkää” kimppuun. Ei kehtaa olla ostamatta mitään, jos on pitkän tovin jutellut myyjän kanssa, ja se ahdistaa. Tulee tunne, että on pakko ostaa, koska myyjä oli niin kiva, vaikka itse tuote ei vakuuttaisikaan. Vaikka kyllä niitä kyttääjämyyjiä on isoissakin kaupoissa. Saatan jopa lähteä pois liikkeestä jos koen, etten saa katsoa rauhassa. Jos kysyttävää on, lähestyn kyllä itse myyjää. Muuten kyllä pikkukaupat ovat ihanampia, koska tavara on usein uniikkia ja niistä puuttuvat markettien loistevalot ja pauhaava mainosmusiikki. Muistan, että kun itse olin opiskeluaikoina osa-aikatöissä isossa kauppakeskuksessa, niin vapaa-ajalla en halunnut vilkaistakaan sinne päin (vaikka olisi pitänyt jotain ostaa), kun olin saanut yliannoksen kaikkia renkutuksia ja myyntipuheita. Tavallaan ymmärrän halun shoppailla, ”löytöjen” tekemisestä saattaa saada mielihyvää pitkäksikin aikaa. Kuitenkin tuo kauppakeskusten ilmapiiri on saatu nykyisellään todella epämiellyttäväksi, joten joskus kun sellaiseen ostoksille menen, niin aika nopeasti kyllästyn ja ahdistun, varsinkin kun tarjontakin on nykyisin pääosin sellaista, jota en suin surminkaan itselleni hankkisi. Kuvaavaa on se, että ainakaan juuri sitä et löydä, mitä tulit hakemaan, vaikka kaikkea muuta tavaraa onkin tarjolla kilometrikaupalla. Eli hirveä vaiva turhan takia. Kirppiksissä on se vika, että suurin osa tavarasta on todellakin ihan lumppua, ja jos niitä helmiä haluaa joukosta löytää, niin pitää käydä penkomassa todella usein. Eräillä lastenvaatekirppiksillä taas hinnoittelu on mennyt ihan överiksi, en tiedä ostaako kuitenkin joku niillä hinnoilla.

    • Olen kotoisin pikkukaupungista, jossa oli aikoinaan vain pieniä liikkeitä. Sain silloin kammon pikkuliikkeisiin juuri näiden ”hyökkäävien” myyjien vuoksi. Aikuisena olen ottanut itselleni haasteeksi ottaa pikkukaupassa olemisesta irti ihan sen mitä haluan. Ihastelen, juttelen, ihmettelen, mietin – ja lähden pois ostamatta mitään jos siltä tuntuu. Ja useimmiten juuri siltä tuntuu. Hyvin harvoin käyn ylipäänsä missään pikkuliikkeissä.

      Oikeasti hyviä myyjiä on harvassa, ja arvostan heitä valtavasti. Odotan myyjältä ammattitaitoa ja tuotetuntemusta, sekä kykyä ja halua auttaa asiakasta löytämään tuote, jonka hän tarvitsee – ei sellaista, jonka myyjä mieluiten myisi. Inhoan myyjiä, jotka yrittävät hoputtaa tekemään ostopäätöksen, silloin minä kieltäydyn yhteistyöstä ja vaihdan paikkaa. Jos lähtökohtani on ostaa tavara tai vaate niin pitkäksi aikaa kuin se kestää, niin minähän mietin juuri niin kauan kuin tarvitsee, että olen varma ostoksestani. Minä olenkin todella epäkelpo asiakas, koska ostan vain tarpeeseen. 😀

  4. Tuosta ompelijan käytöstä. Itse olen teettänyt iltapuvun, koska tarvitsen sellaisen työnikin vuoksi, maksoin ompelusta ja kankaista (villakreppi, hyvälaatuinen peruskangas, ompelijantukusta) n. 300. Sen lisäksi olen teettänyt ja ostanut vaatteita ompelijalta, jolla oli pienimuutoista sarjatuotantoa. Koska en valmiista malleista löytänyt itselleni sopivaa, joko kankaista tai työn alla olevista vaatteista ompelija muokkasi minulle sopivan – minulla on notkoselkä ja muutama muu juttu, jotka pitää ottaa vaatteita mitotettaessa huomioon. Silloin sain hameeni n. samaan hintaan kuin olisin kaupasta saanut.- ja laatu on parempi, koska kankaat ovat ompelijan tukusta. Toki olen huomannut sen, että esim. Eurokankaan valikoimat vaihtelevat vähän eri kaupungeissa – vai meneekö joissakin kaupungeissa laatu nopeammin kaupaksi.

    • Valmisvaatteen korjausta itselleni paremmin sopivaksi olen joskus miettinyt, mutta asiasta selvän ottamisen laiskuus lienee ollut jarruna etten ole kysellyt asian perään. Hyvä, että on olemassa vaihtoehto, jos valmisvaatteista ei löydy sopivaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s