Kiitollisuus ja hyväntekeväisyys lapsen kanssa

Kiitollisuus on tärkeä etappi tiellä onneen. Siksi kiitollisuudesta kannattaa puhua myös lasten kanssa. Liian usein arkielämä voi pyöriä kaiken sen ympärillä mitä puuttuu, tai mikä ei ole hyvin. Mitä jos keskittyisimme katsomaan elämää siitä suunnasta, mikä kaikki on hyvin? Mistä voimme olla kiitollisia?

Lasten kanssa voi jutella siitä, että kaikilla maailmassa (tai Suomessakaan) elämä ei mene kuten meillä. Keskustelun virittämiseksi voi vaikkapa katsoa valokuvia netistä. Peter Menzel valokuvasi perheitä heidän omistamiensa tavaroiden keskellä eri maissa. Kuvien perheet edustavat keskivertoperhettä maassaan.

Omaa ja lapsensa maailmankuvaa voi halutessaan avartaa esimerkiksi hankkimalla kummilapsen Planin kautta. Kummilapsesta voi muodostua perheelle tärkeä lenkki maailmaan, jossa lasten elämä on kovin erilaista kuin meillä. Maailmaan, jossa meille itsestäänselvät asiat eivät ole ollenkaan selviä.

Millaisia kokemuksia teillä on hyväntekeväisyydestä? Millaisia hyväntekeväisyyskohteita kotimaassamme tai lähialueilla on? Entä kauempana? Suurimman markkinointibudjetin omaavat hankkeet saavat paljon näkyvyyttä, mutta entä pienemmällä rahalla pyörivät hankkeet? Millaisia pienempiä, mutta yhtä tärkeitä hankkeita on olemassa? Varsinkin uskonnollisesti, poliittisesti ja muulla tavalla sitoutumattomat hankkeet kiinnostavat.

8 kommenttia artikkelissa “Kiitollisuus ja hyväntekeväisyys lapsen kanssa

  1. Ottamatta nyt varsinaisesti kantaa hyväntekeväisyyteen, tästä kirjoituksesta tuli ennen muuta mieleen kuinka hassun kaksinaismoralistisesti ihmisiä kannustetaan ajattelemaan. Sitähän toistellaan ”comparison is the thief of joy” jotta ihmiset eivät olisi kateellisia niille joilla ns. menee paremmin. Mutta kun käännetään asia toisinpäin, vertailukohtana huonompiosaiset, onkin oman tilanteensa vertaaminen heihin yhtäkkiä paitsi ok myös erittäin suotavaa, jotta omaa hyvää onnea osattaisi arvostaa.

    • Kaikesta voi ajatella kovin monella tapaa. Itse ajattelen niin, että itsensä vertaaminen heihin joilla on ”paremmin” (mitä me edes tiedämme siitä, onko näin), on turhaa. Kateus heitä kohtaan on turhaa. Mitä hyötyä kateudesta on? Ehkä jollekin se voi toimia voimana pyrkiä kohti tuota ”parempaa”, mutta useimpien mielen se vain tuntuu myrkyttävän. Ja se johtaa siihen, ettei haluaisi muillakaan olevan sitä, mitä itselläkään ei ole. Voimia vievä ja raskas tapa ajatella.

      Minun nähdäkseni myötätunto on olennainen osa hyvinvointia. Myötätunto kaikkia olentoja kohtaan, myös itseä, on tärkeää. Ainakin se tekee elämästä huomattavasti mukavampaa. Voittaa ”miksei mulla ole kun tollakin on” -ajattelun joka kannalta katsottuna. Vertailu on joka tapauksessa hankalaa, ellei verrata konkreettisia, mitattavia asioita. Enkä oikeastaan tiedä, miten tärkeää vertailu edes on. Ihmisillä usein tuntuu olevan omituinen tarve laittaa toisiaan arvojärjestykseen, mitä minä en oikein jaksa.

  2. Myös James Mollisonilta on ilmestynyt kirja Where Chilren Sleep (http://www.jamesmollison.com/project.php?project_id=6) jota hiljattain selailin 3-vuotiaan kanssa. Hän oli ihmeissään siitä, ettei kaikilla lapsilla ole leluja ja kun ehdotin, voisiko hän valita joitain annettavaksi hyväntekeväisyyteen, ei ylimääräisistä luopuminen tuntunut olevan edes vaikeaa.

    Osallistuimme itse tänä vuonna MLL:n Joulupuu-keräykseen, jonka kautta paikalliset vähävaraisten perheiden lapset saavat jokainen ainakin yhden paketin aattona. Itse olemme saaneet saman järjestön kautta opiskeluvuosina Hyvä Joulumieli-kampanjan ruokalahjakortin, josta liikutuin kyyneliin asti. Näistä itse ainakin pidän 🙂

    • Suuri kiitos kirjavinkistä! Kuten myös tuosta Joulupuu-keräyksen esiin tuomisesta. Jostain syystä en ole tuollaista kuullutkaan, Hyvä Joulumieli -kampanjasta kylläkin. Laitan korvan taakse ja tutustun. 🙂

  3. Tässäkin taloudessa on jo useana jouluna osallistuttu tuohon Joulupuu-keräykseen, itselleni on tärkeää, että kohde on kotimaassa ja tiedän, että antamani hyvä menee takuulla kohteeseensa. Toinen hyvä, mitä jokainen kynnelle kykenevä voi tehdä on verenluovutus. Varsinkin näin joulun tienoilla, kun on pitkät pyhät ja ihmisillä kiirettä olisi tärkeää, että mahdollisimman moni kävisi sen yhden pussillisen luovuttamassa, jos vain sopii luovuttajaksi. Jokainen pisara menee taatusti käyttöön. Ja sitten oman alle vuoden ikäisen neitosen kanssa mennään ilahduttamaan työpaikkaani (vanhainkotiin), asukkaita, jotka näkevät pieniä lapsia harmittavan harvoin, vaikka niitä omia lapsenlapsia ja lastenlastenlapsia olisikin. Se on vähän sellainen win-win vierailu, huomiota rakastava tyttö saa sitä roppakaupalla ja vanhukset saavat pidellä sylissä pienokaista, joka tuo mieleen omia muistoja ja ilonaiheita, joita omat lapset ovat aikoinaan tuoneet.

  4. Itse haluan tukea nimenomaan suomalaisia kohteita, eli perheemme osallistuu Pelastusarmeijan joulupata-keräykseen (lapsuudesta tuttu traditio) sekä Merimieskirkon keräykseen, jolla tuetaan ulkosuomalaisia. Jälkimmäinen on minulle tärkeä henkilökohtaisista syistä, ulkomaan vuosieni vuoksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s