Itsenäisyyspäivän aistikävely

Käyn joka päivä kävelyllä. Välillä otan kuntoilun kannalta ja juoksen osan matkasta, tai kävelen muuten pidemmälti. Käyn kävellen kaupassa tai hoidan muita asioita. Usein käyn kävelyllä ilman mitään muuta tarkoitusta, kuin nauttia olemisesta ja luonnosta. Tuollaiset kävelyt antavat voimia, virkistävät ja muistuttavat, miten kaunis maailma meillä on.

Suosittelen lämmöllä, että käyt tänään kävelyllä (yksin tai perheesi kanssa) vain siksi, että sinulla on mahdollisuus liikuttaa itseäsi ja nauttia raikkaasta ilmasta ja luonnosta. (Kaupunkiluonto lasketaan myös, mikä tahansa puistopläntti sopii tarkoitukseen.) Itse aion tehdä tuollaisen kävelyn tänään.

Nautin kaikista aistimuksista, joita kävely tuo tullessaan. Kuuntelen ympäristössä kuuluvia luonnon ääniä. Lintujen laulu, kaislojen havina, tuuli, kuivuneet lehdet kenkieni alla, lumen narske. Kiinnitän huomiota siihen, miltä tuntuu liikuttaa itseäni. Tunnustelen, miltä päivän sää tuntuu kasvoillani. Mietin miltä ilma tuoksuu. Katselen lintujen touhuja.

Tarkastelen maailmaa aivan kuin suurennuslasilla, kiinnitän huomioni kaikkeen mitä näen. Talventörröttäjiä, kuivuneita lehtiä, puun rungossa kasvavaa kirkkaan keltaoranssia jäkälää, sinitiainen kaislassa vaappumassa. Keskityn kaikin aistein vain olemaan läsnä hetkessä.

Kiinnostava ja aiheeseen liittyvä juttu löytyy Voi hyvin -lehden sivuilta. Siinä ekopsykologi Kirsi Salonen kertoo, mikä merkitys ympäristöllä ja luonnolla meille on.

On niin paljon pientä ja kaunista, jota emme näe, ellemme todella katso. Mitä kaunista sinä näit tänään?

6 kommenttia artikkelissa “Itsenäisyyspäivän aistikävely

  1. Aurinko pilkottaa hieman pitkästä aikaa, lunta on vihdoin satanut kunnon kerros maahan, taidanpa ottaa perheen ja lähteä läheisen järven rantaan pulkkamäkeen ihailemaan valkoista maisemaa, kiitos inspiraatiosta! 🙂

  2. Lasten myötä sitä huomaa luonnon eri tavoin. Toki tällä hetkellä vain haaveilen yksin tehdyistä pitkistä kävelyistä, mutta olen iloinen ja suuresti hämmästynyt lasten tarkkaavaisuudesta ja mielikuvituksesta. Tänään lapset opetti mulle taas luonnosta paljon. Suuren ilon toi pieni aura-auton työntämä lumikasa, joka ulottui mua varmaan kainaloon (ja mä olen lyhyt!). Se kasa toimi kerrostalona, pulkkamäkenä ja laivana. Risu kasan reunalla toimi lippuna ja minä tuulena, kun heilutin keppiä. Tytär nosti toisen jalkansa korkeimman lumikokkareen päälle ja tähyili merelle. Eipä mulla vaan olisi tullut mieleenkään. Mietittiin yhdessä miksi lumesta ei voi tehä lumipalloja ja ihasteltiin huurtunutta puuta. Sen oli varmasti Helinäkeijun sisko huurrekeijujen kanssa huurruttanut ja sitten jo tarkasteltiin miten ison urakan keijut olivat tehneetkään. Sitten tutkittiin lumihiutaleitten kuvia ja askarreltiin kotiin päästyämme lumihiutaleita.

    Tytär on suuri aarteiden kerääjä ja oli aluksi surullinen, kun lumi peitti kaikki aarteet. Nyt on mielikuvitus kuitenkin lumileikkien myötä taas kehittynyt. On vähemmän ”tavaraa” ulkona ja tytär liikkuu enemmän kuin kesällä. Tajusin tämänkin juuri nyt. Vau, ihanaa taas oivaltaa asioita tekstiesi myötä. Kiitos!

    • Ai niin, asiasta kukkaruukkuun. Piti jo aiemmin kommentoida tuohon turhan roinan poistoon, että taidan viettää jouluni keittiön kaapeissa, kun ne sain siivottua viimein. Yksi korkea säläkaappi, kolme kuivamuona/jauhokaappia. Roskiin lähti ruokakaapeista pari vanhentunutta maustetta ja yksi ryynipussukka, joten hyvä saldo mun mielestä luonnon kannalta. Mutta se säläkaappi! Siitä lähti 3 muovikassillista (!) pelkkää rikkinäistä romua pois. Huono juttu luonnon kannalta, hyvä juttu mun oloni kannalta. Nyt helpottaa. Uskomatonta miten monta nuppineulaa, ruuvia, hiuspinniä, heijastinta ja teippirullaa sieltä löytyikään. Ja uskomatonta miten tyhjää siellä nyt onkaan. Seuraavaksi vaatevaraston kimppuun. Yhden valtavan vaateröykkiön viikkasin tänään kaappeihin ja ne täyttyivät ihan kiitettävästi. Kylppärissä oottaa samanlainen pyykkivuori likaisena. Miten ihmeessä saan kaikki mahtumaan kaappeihin? onkohän tyttärillä liikaa vaatteita? jo vain, monta sellaista vaatetta osui silmään, joita tytöt ei edes suostu pitämään. On aika ilahduttaa sukulaistyttöä vaatteilla. Kylläpäs tuli taas jorinat, mutta helpottikin.

      • Hienoa, että sait aikaan järjestystä! No, minäkin sain siivottua vihdoin siivouskomeron toimivammaksi. Ja keittiöstä poistin avohyllyn, koska päätin, etten siivoa sitä enää koskaan. Muutakin tekemistä olisi elämälle kuin jatkuva siivous.

        Säläkaappi? Minulle aivan uusi tuttavuus. Nimen perusteella kuulostaa itseään toteuttavalta ennusteelta. 😉 Siis paikalta, johon kertyy sitä sun tätä, jolla ei ole muuta paikkaa. Hienoa, että sait kaapin kuntoon ja turhat roinat sieltä pois! Mahtoi olla urakka. Itselläni siivouskomerossa on paikka monille sekalaisille asioille. Paitsi ettei mikään tunnu oikein sekalaiselta, kun kaikelle on looginen paikkansa. Ja ne tavarat, joille ei ole, ovat yllättävän usein osoittautuneet turhiksi.

        Hyvä, että helpotti kertoa kuulumisia. 🙂

    • Mukavaa kun kerroit ulkoilureissustanne ja oivalluksestasi! Lapsilla on tosiaan loistava mielikuvitus. Olen myös huomannut miten mielikuvitus kärsii, kun on jatkuvasti tavaraa ympärillä, jolla on ”tarkoitus” leikkiä tietyllä tavalla. Tarkoitan nyt kaupan leluja, joihin liittyy esim. tv-ohjelma, josta sitten otetaan mallia leikkiin, ilman että itse tarvitsee käyttää mielikuvitusta.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s