Viimeinen vuosi kun lähetän joulukortteja?

Olen pohdiskellut, että tämä joulu on viimeinen, kun lähetän joulukortteja. Tälle joululle on kortteja hankittuna, joten lähetän ne vielä pois. Jatkossa lähetän joulutervehdyksen sähköisesti tai soitan kuulumiset ja joulutervehdykset.

Tarkoitukseni on lahjoittaa joulukorttirumbasta säästyneet rahat jonkinlaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen. Tällä hetkellä on vielä täysin auki, mikä tuo hyväntekeväisyyskohde voisi olla.

Joulukortin elinikä on olemattoman lyhyt. Ainakaan meillä joulukortteja ei säilytetä joulun jälkeen. Joulukortteihin laitettu panostus tuntuu olevan useimmiten se, että raapustetaan nimet alle eikä muuta. Tunnustan, että itsekään en ole sen kummempaan panostanut. Kiireessä lähetettyä korttia enemmän arvostan vaikkapa juuri minulle lähetettyä tekstiviestiä tai puhelua.

Joulu on joka ainoa vuosi samana päivänä. Jostain kumman syystä meidän taloudessamme on silti vaikeuksia saada kortteja kirjoitettua ajoissa. Niitä raapustellaan yleensä hammasta purren viimeisenä päivänä, kun ne voi vielä lähettää joulupostimaksulla. Mitä järkeä tässä on? Sitä olen miettinyt monena vuonna, ja uhannut kirjoittaa joulukortit heti joulun jälkeen. Postiluukusta kolahtaneista korteista ja sähköisistä tervehdyksistä näkisi ainakin tuoreeltaan minne kortteja oli tarkoitus lähettää.

Olen aika varma, että korttien lähettämisen lopettaminen tuottaa pelkkää hyvää kaikille osapuolille. Henkilökohtaisen tekstiviestin lähettäminen tai puhelu vaatii enemmän ajatusta, kuin vain nimien kirjoittaminen korttiin. Ehkä olisi pitänyt järjestää asia itseään kuunnellen jo vuosia sitten, kuin stressata turhaan korttien lähettämisestä ja sen miettimisestä, tuliko nyt lähetettyä kortti kaikille keille ”pitäisi”.

P.S. Tarkemmin ajatellen taidan kierrättää joulukortit jollekin, joka haluaa niitä lähettää, ja siirtyä uuteen käytäntöön jo tänä vuonna.

17 kommenttia artikkelissa “Viimeinen vuosi kun lähetän joulukortteja?

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Monet lähettävät joulukortteja juuri kiireessä ja silloin siitä jää usein puuttumaan jotakin. E-kortit ovat erittäin kätevä vaihtoehto ja niitä on todella kauniita. Olen aina pitänyt korttien lähettämisestä ja toki myös saamisesta, mutta olen rajannut lähetettävät hyvin pienelle määrälle ihmisiä ja lopuille sitten sähköinen kortti. Toimii ainakin minulla hyvin. Mukavaa joulun odotusta!

    • Tuo onkin hyvä idea, että lähettää vain osalle tavallisen kortin, ja lopuille e-kortin. Miksiköhän en ole tullut ajatelleeksi tuota aiemmin. Ehkä olen hiukan enemmän joko-tai kuin sekä-että -ihminen, huomaan.

      Ja kiitos, mukavaa joulunodotusta sinullekin!

  2. Hmm! Minusta joulukorttien tekeminen on hauska joulukuun puuha, vaikka lähettäminen valitettavan usein valahtaa juuri sinne viime hetkille (pariinkin kertaan on pingottu postiin juuri ennen sulkeutumista…). Samoin korttien vastaanottaminenkin on mukavaa. Mutta onneksi tässä vallitsee valinnan vapaus, myös puhelut ja muut viestit ovat tervetulleita joulumuistamisia.

    • Niin, kuka mistäkin tykkää. Tiedän ihmisiä, jotka haluavat itse askarrellakin kortit, minua koko ”askarrella” sanakin jostain syystä puistattaa. Sepä tässä onkin, että kun kuuntelisi enemmän itseään, ja tekisi sen mukaan. Miksi kerätä suotta turhautumista, kun voi toimia itselleen sopivammaksi katsomallaan tavalla.

  3. ”Kiireessä lähetettyä korttia enemmän arvostan vaikkapa juuri minulle lähetettyä tekstiviestiä –”
    Jännä juttu, minusta juuri tuo kiireessä lähetetty tekstari nimenomaan kielii siitä ettei aiemmin ole jaksanut vaivautua korttiostoksille ja ihan omakätisesti kirjoittamaan korttiin osoitetta ja lähettäjää, hankkimaan erikoispostimerkkiä (vaikka kulkeehan kortti toki tavallisellakin) ja sitten vielä kuljettamaan korttia postilaatikolle. Sen sijaan se 15 sekuntin panostus aaton liepeillä tuntuu äärettömän paljon pienemmältä vaivalta.

    Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto joulukorttien lähettämisen puolesta, meiltä ne laitettiin muutamalle alle kouluikäiselle sukulaislapselle (omalla nimellä tuleva posti on jännittävää!) mutta muuten en ole koskaan kokenut velvoitteekseni postitella joulutoivotuksia kellekään. Ehkä juuri sen tekstarin aattona parille läheisimmälle.

    • Toki tavallisten postikorttien lähettämisestä on enemmän vaivaa kuin tekstiviestistä. Mutta jos tekstiviesti on lähetetty selvästi vain minulle, eikä ole osa massapostitusta, se on vaatinut enemmän ajatusta kuin nimien laittaminen korttiin. Minä siis arvostan tässä enemmän sitä ajatusta, en niinkään sitä, minkä verran vaivaa jokin vaatii.

      Itselläni myös poikkeuksen korttien lähettämättömyyteen tekevät juuri nuo pienet ihmiset, joille kortti lähtee. Oudointa minusta on vuosien mittaan ollut se, että ihmiset, joiden kanssa ei ole ollut missään tekemisissä koko vuoteen tai ylikin, lähettävät joulukortin. En jotenkin ymmärrä mikä sen tarkoitus on.

      • Eli itse asiassa tässä ovat vastakkain yksilöity ja yleinen joulutervehdys, eikä niinkään sähköinen ja paperinen. Eihän kukaan kiellä kirjoittamasta postikorttiakin täyteen omia mietteitä =)

        • Mielestäni tässä ei ole mitään vastakkain asettelua. Itse olen vain kyllästynyt persoonattomiin joulukortteihin, joita lähetellään tavan vuoksi – puolin ja toisin. Muunlaisia kuin näitä persoonattomia ei ole tullut vuosikausiin, enkä ole jaksanut itsekään aikoihin vaivautua. Minusta koko postikortin idea on kuollut, jos siihen valmiiksi painetun toivotuksen alle ei ole muuta laitettavaa kuin nimi. Onko postikortilla jouluna jotakin merkitystä jollekin nykyään? Tuntuu lähinnä tavalta, jota useimmat vain sen tavan vuoksi jatkavat.

          Käytän tekstiviestiä arjessani paljon. Vaikka sen lähettää nopeasti, siinä on sentään mahdollisuus kuulumisten vaihtoon siinä joulujuttujen lomassa. Se tuo toisen ihmisen hetkeksi lähemmäksi kuin se kiiressä kirjoitettu kortti. Kaikkien kanssa ei tule välttämättä vaihdettua edes sitä tekstiviestiä, mutta kun arjessa ollaan tekemisissä, niin sillä ei ole minulle merkitystä. Enemmän painottaisin sitä arkista yhdessäoloa ja yhteydenpitoa, kuin ”skarppaamista” joulun vuoksi.

          • Ja voi miten koomista! Olin juuri lukemassa kirjaa Sunnuntaikirjeitä Suomesta, jonka on kirjoittanut ranskalainen Philippe Guicheteau. Hän on koonnut kirjaksi kirjeitä, joita hän lähetti ystävälleen Ranskaan Suomessa asuessaan. Luvussa Joulurauhaa hän kirjoittaa kuin minun ajatuksiani suomalaisesta joulukorttiperinteestä:

            ”Miksihän suomalaiset – jotka yleisesti ottaen ymmärtävät mikä on aitoa – harrastavat joulukorttien massapostitusta, tuota järjetöntä, toivotusten valepukuun puettua kaupallista tunteellisuutta? Joulukorttiperinne on eräänlaista liukuhihnatyötä. Ensiksi ostetaan viitisentoista korttia, joiden tyyliä siedetään vain jouluna. Kotona kortit lajitellaan: lumen peittämät tunturit isoäidille, lähikuva hyasintista Rovaniemen-tädille, ikkunalla palava kynttilä Lahden-serkulle. Sitten kirjoitetaan osoitteet ja oma nimi, liimataan viisitoista postimerkkiä, sitten on jäljellä vain näiden tuotteiden postittaminen. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta on painettu korttiin valmiiksi, useimmiten pyöreillä kaunokirjaimilla. (…) Toivotukset jäävät pelkäksi kuvaksi, ainoastaan nimi luetaan.”

            Tätä minulle kuin nenä päähän osuvaa tarinaa riittää vielä sen matkaa, etten voi sitä kaikkea tähän kirjoittaa. Kirjoittaja kuitenkin pohtii, että kortti, jossa on vain valmiiksi painettu toivotus ja allekirjoitus on vailla mieltä. Hän myös ihmettelee, miksi hänen ystävänsä on lähettänyt hänelle joulukortin, vaikka he tapaavat kahdesti viikossa. Onneksi yksi kortti pelastaa päivän henkilökohtaisuudellaan. Lopuksi hän kirjoittaa: ”Muut kortit ovat kokoelma nimikirjoituksia, pahvinpaloja joilla ei lue mitään, jotka eivät merkitse mitään. Mitä useampia tällaisia kortteja lukee, sitä yksinäisemmäksi itsensä tuntee.”

            Juuri tätä hain ajatellessani lopettaa korttien lähettämisen. Minäkään en ymmärrä näitä nimillä varustettuja pahvinpaloja vailla ajatusta. Turhaan käytettyä aikaa, vaivaa, rahaa – muttei aitoa ajatusta.

  4. Minä en ole lähettänyt joulukortteja vuosiin. Saan niitä edelleen muutaman vuosittain, hetken saavat koristaa ja sitten heitän pois. En muutenkaan pidä korteista, ajatuksesta kylläkin, mutta esimerkiksi henkilökohtaisen kirjeen saattaisin säilyttääkin. En pidä e-korteista tai joulutekstiviesteistä. Siitä pitäisin jos tärkeät ihmiset (joiden joulutervehdyksestä aidosti ilostuisin) piipahtaisivat Joulun alla vaikka kahvilla 🙂

    • Henkilökohtainen kirje tuntuisi nykypäivänä aivan luksukselta! Kirjoitin aikoinaan paljon kirjeitä, se tapa loppui kun tuli sähköposti. Nyt on sähköpostin käyttökin jo todella vähissä.

      Olen kanssasi samoilla linjoilla. Itse en kaipaa joulun vuoksi mitään erityistä, kunhan tärkeitä ihmisiä tulisi tavattua joulun alla tai muuten tarpeeksi usein. Joulutervehdys ei kummia heilauta, jos muuten ei juuri tavata tai ei tule pidettyä yhteyttä. Joulukortti on laiha lohtu, jos yhteys muuten jää vähäiseksi.

  5. Meidän perheemme ei ole lähetellyt joulukortteja pariin vuoteen, lukuunottamatta isoäitiäni (yli 90 v) jolle lähetän kortin ja lapsen tuoreimman valokuvan.
    Valokuvista tuli mieleen, että inhoan yli kaiken lapsiperheiden viime vuosien trendiä, valokuvakortteja joita ei voi viedä paperin-/pahvinkeräykseen, vaan ovat (turhaa) sekajätettä. Valokuvakortti on varmasti mukava isovanhemmista, mutta tuttavaperheissä … ei tarvittaisi. Toinen inhokkini on itse tehdyt kortit, joista irtoaa hilettä tai jotain muuta sotkua, kiitos ei niillekin. Joulukirje olisi todella kiva, mutta en minäkään ole sellaista vuosiin saanut (en tosin lähettänytkään). Jos sitä tänä vuonna ehtisi?

    • No, täytyy sanoa, etten minäkään ole suuri valokuvakorttien ystävä. En oikeastaan tiedä mikä niissä tökkii. Kirjoitin aikoinaan pitkän kirjeen joulun alla lapsuudenystävälleni, jonka kanssa olimme pitäneet yhteyttä aina vain harvenevaan tahtiin. Hän ajatteli vastata siihen lähipäivinä, en muista montako vuotta tuosta jo mahtaa olla kulunut. No, elämä on.

  6. Itse en lähetä joulukortteja, enkä niitä kyllä juuri saakkaan, vaikka minulla on esim. iso läheinen suku, jonka jäsenet varmasti lähettelevät kortteja toisilleen. Olisikohan niin, että kaikki vain jatkavat perinnettä velvollisuudesta ja huokaisevat sitten helpotuksesta kun joku ei enää lähetäkään joulukorttia, niin ei tarvitse heidänkään tätä henkilöä enää kortilla muistaa.

  7. Itsellä on tapana tehdä kortit kokonaan itse. Teen niitä vain lähimmille 10-20 ihmiselle tai perheelle. Yleensä valikoin niihin jotain kivaa sanottavaa ja joskus on tullut kirjoitettua jopa kuulumisia kuluneesta vuodesta. Minulle kortin antaminen on tärkeä juttu – se kertoo kortin saajalle olevansa tärkeä, sillä sitä varten on nähty vaivaa. Se toimii myös joululahjana, ellei mitään muuta lahjaa ole tehty tai hankittu. Lahjoja taas pyrin hankkimaan mahdollisimman vähän ja mahdollisia muistamisia tekemään paljon itse.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s