Miten motivoida lapset minimalistisempaan elämään?

Lasten elämä on nykyään selvästi kulutuskeskeisempää kuin lapsuudessani 1980-luvulla. Lelujen määrä kodeissa tuntuu ylittäneen kohtuullisuuden rajat aikaa sitten.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten tuotteistettu lasten maailma nykyään on. Television tarjoamien lastenohjelmien hahmot löytyvät leluhyllystä, vaaterekistä ja karkkihyllystä. Lapset tuntevat eri brändit, ja ovat niistä tarkkoja. Leluja tehdään sarjoina, joihin tulee jatkuvasti uusia osia. Kahden päiväkoti-ikäisen tätinä olen aivan pihalla valtavan laajasta lelumaailmasta, vaikka uskokaa pois, on minua yritetty sivistää aiheesta.

Miten vaikeaa nykypäivänä on kasvattaa lapsensa niin, ettei ostaminen ja kuluttaminen ole kaiken keskiössä? Minulla ei ole aiheesta kokemusta, mutta oletan, että haasteellista se varmasti on. Lapsi on mahdoton kasvattaa umpiossa, josta käsin hän ei olisi kosketuksissa tavaramaailman miljooniin houkutuksiin. Jos lapsi on päivähoidossa kodin ulkopuolella, hän kyllä oppii mikä on tällä hetkellä suosittua ja mikä kannattaisi itsekin omistaa.

Lapset oppivat aikuisilta miten maailmassa ollaan. Jos haluat kasvattaa lapsesi yksinkertaisempaan elämään, jossa kuluttaminen ja tavara ei ole pääosassa, sinun tulee olla itse esimerkkinä. Jos hoidat pahaa mieltäsi ostamalla jotakin piristykseksi, palkitset itsesi tavaralla tai tarvitset erityisiä tavaroita saadaksesi ajan kulumaan, muista että olet esimerkkinä lapsellesi ja viestit teoillasi, että ilman tavaroita ja ostamista ei ole kivaa.

Tavara on kuitenkin suppea ilon lähde, kun maailma on täynnä hienoja asioita. Maailman mahdollisuuksia kannattaa esitellä lapselle paljon laajemmin. Jos haluat palkita lastasi jostakin, älä ensimmäisenä mieti tavaraa palkinnoksi. Mieti lapsen ikään sopiva palkinto, joka ei ole tavaraa vaan yhdessäoloa jonkin kivan aktiviteetin parissa, esimerkiksi (luonto)retki jonnekin, kulttuurielämys, ihan vain yhteistä aikaa ilman kiirettä vaikka vuorotellen tarinaa kertoen, yhdessä leipomista – mitä vain keksitkin ja mikä lastasi kiinnostaisi. Yhdessä tekemisen ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, yhdessä vietetty kiireetön aika on tärkeintä.

Lapsen kanssa voi (lapsen ikä huomioiden) jutella siitä, millaista yksinkertainen elämä olisi ja mikä siitä tekisi nykyistä elämäntapaa paremman. Jos haluaisit siistimmän kodin ja kuluttaa aikaasi mieluummin johonkin muuhun kuin siivoamiseen – tai siitä perheenjäsenille naputtamiseen – kerro ajatuksistasi. Kerro, että siivous helpottuisi, kun tavaraa olisi vähemmän. Voimia jäisi enemmän käytettäväksi johonkin mukavampaan, samoin aikaa. Voitte jutella siitä, mitkä ovat sinulle ja lapsellesi tärkeitä asioita elämässä. Mitä kivaa haluaisitte tehdä yhdessä, jos siihen olisi enemmän aikaa?

Tavaran vähentäminen on minimalistisemman ja yksinkertaisemman elämän alku, ja yksi keino sisältörikkaamman elämän saavuttamisessa. Kun perhe alkaa vähentää tavaraa, ajatus voi tarttua lapsiin ilman erityistä yritystäkin. Tai sitten ei. Leluja kannattaa vähentää lapsen kanssa yhdessä, niiden karsiminen lapselta kysymättä tekee särön luottamukseen. Juttutuokio lapsen kanssa leluasioista voisi olla paikallaan.

Keskity lapseen ja anna hänelle aikaa kertoa lempileluistaan ja ajatuksistaan. Kysy, onko hänellä leluja, joilla hän ei enää leiki tai joista hän ei enää erityisemmin välitä. Voit ehdottaa, että antaisitte tai myisitte tarpeettomiksi jääneet lelut toisten lasten tuleviksi lempileluiksi. On ikävää jos lelu jää käyttämättä, kun joku toinen lapsi voisi siitä kovasti pitää. Laittakaa lelut kiertoon haluamallanne tavalla.

Uuden haluamisen sijaan opeta lapsellesi tavaran arvo. Tavarat maksavat, ja jokainen turhaan tavaraan laitettu sentti on poissa jostakin tärkeämmästä. Opeta lapsellesi, että turhia tavaroita ei osteta, ja niistä mitä ostetaan, pidetään huolta.

Jo varsin pienille lapsille kannattaa opettaa, että leikkien loputtua tai ennen iltatoimia lelut laitetaan omille paikoilleen. Lelujen säilytyspaikat kannattaa merkitä kuvin, jotta pienikin lapsi tietää, minne tavarat kuuluvat. Pikkuautot löytävät helpommin omaan laatikkoonsa, kun laatikossa on pikkuauton kuva. Isommille traktoreille tai ajopeleille voi vaikkapa teipata ”parkkiruudut”, joihin ne voi ”peruuttaa” leikkien loputtua. Lelujen säilytys tulisi olla lapsen ulottuvilla, jotta järjestäminen olisi helppoa.

Jos lelujen vähentäminen on lapselle vaikeaa, voitte kokeilla millaista elämä olisi vähemmillä leluilla. Laittakaa yhdessä osa leluista väliaikaisesti laatikossa tai jätesäkissä pois näkyvistä, ja kokeilkaa millaista elämä on. Onko siivous vähemmän työlästä? Onko mukavampaa leikkiä ja helpompi keskittyä, kun on enemmän tilaa käytössä ja vähemmän sotkua?

Tavara on vain pintaraapaus lapsen elämässä, aivan kuten aikuistenkin. Tavara on (lähes) aina korvattavissa uudella tavaralla. Mikä siis on lopulta tavaran todellinen arvo? Kun mietitään, mikä kaikki ei ole korvattavissa, päädymme paljon tavaraa suurempiin ja arvokkaampiin asioihin.

Rakastavat aikuiset eivät ole korvattavissa. Aikuisen kiinnostus lapsen elämää ja ajatuksia kohtaan ei ole korvattavissa. Yhdessä lapsen kanssa vietettyä aikaa ei myöskään korvaa mikään. Jos lapsilta jotakin nykyään puuttuu, niin yhä useammin se puuttuva pala on läsnäoleva, lapsesta kiinnostunut aikuinen.

Miten siis motivoida lapset minimalistisempaan elämään? Tiivistäisin asian seuraavasti. Olemalla läsnä lapsen elämässä, osoittamalla kiinnostusta lasta kohtaan, välittämällä lapsesta ilman ehtoja. Kokemalla lapsen kanssa maailman tarjoamia pieniä ja suurempia ihmeitä. Viettämällä yhteistä aikaa esimerkiksi luonnon ja kulttuurin tarjoamien elämysten parissa. Kiinnittämällä huomiota kaikkeen siihen hienoon ja upeaan, mitä emme voi ostaa kaupasta.

Maailman ja elämän jokapäiväiset pienet ihmeet voittavat ostamisen, kuluttamisen ja tavaran sata nolla. Ne pitää vain huomata. Jos lapsesi ne jo huomaa, mutta sinä et, niin keskity katsomaan maailmaa lapsesi silmin. Millainen elämys maailma voikaan olla, joka hetki – ja aivan ilmaiseksi.

10 kommenttia artikkelissa “Miten motivoida lapset minimalistisempaan elämään?

  1. Vaikka lasta ei voikaan kasvattaa tynnyrissä, niin jo se, ettei lapsen anna katso televisiosta mainos-kanavia auttaa aika pitkälle. Jos perheestä löytyy televisio, niin tämä voi tietenkin olla hankala toteuttaa isompien lasten kohdalla, mutta pienempien kanssa voi katseluun valita ylen ohjelmia. Jos lapsi katsoo silloin tällöin maikkarin tai nelosen ohjelmia ja näkee välissä mainokset, niin välittömästi puheisiin tulee, kuinka hän haluaisi sitä ja tätä, vaikka lapsi ei muuten tunnu pitävän tavaraa kovin merkityksellisenä. Toki isommalle lapselle voi opettaa kriittisyyttä mainoksien suhteen ja keskustella muutenkin kuluttamisesta, niin kuin kehoititkin. Ja television katselua voisi tietenkin muutenkin pitää minimissä ja tehdä yhdessä niitä oikeasti merkityksellisiä ja onnelliseksi tekeviä asioita.
    Itse olen syyllistynyt siihen, että laitan sellaisia leluja pois, joilla lapsi ei leiki kysymättä häneltä. Tämä siksi, ettei lapsi kysyttäessä suostuisi niistä luopumaan, mutta ei ole koskaan edes huomannut niiden puuttumista jälkeen päin. Niiden tavaroiden pertään, jotka on yhteistuumin laitettu vaikka kirppikselle lapsi taas on itsenyt, vaikka niillä ei ollut aiemmin käyttöä. Mutta ehkä tapani ei silti ole oikein reilua lasta kohtaan.

    • Meillä lapsi 2,5 v takertuu kanssa leluihin, jos niiden poistamista ehdotetaan, vaikka ei olisi ollut niistä yhtään kiinnostunut pitkiin aikoihin. Osa on vaivihkaa siirretty syrjään (mutta ei kokonaan pois), ja saavat piilossa pysyäkin.
      Mutta omien vanhojen lelujen antaminen lahjaksi esim. serkkuvauvalle on lapsesta kivaa. Löytyisiköhän jokin hyväntekeväisyyskohde, johon teidän lapsen leluja voisi lahjoittaa? Muistan itsekin, kun olin ala-asteella, ja Romanian lastenkoteihin kerättiin käytettyjä leluja, kuinka hienolta tuntui laittaa jokin oma pehmolelu matkaan kauas aivan leluttoman lapsen iloksi. Lapselle kumminkin lelut ovat persoonallisuuksia, ja niiden vieminen kirppikselle tuntuu ehkä hylkäämiseltä.

      • Tuo hyväntekeväisyyskohde käytetyille leluille olisi kiinnostavaa tietää. Itse vein joskus aikoinaan itselleni (?) kertyneitä pehmoleluja Pelastusarmeijan joulupatakeräykseen, mutta hekään eivät aina tai joka paikassa edes halua ottaa vastaan tavaroita. Siis jos joku tietää hyväntekeväisyyskohteen käytetyille leluille, niin toivottavasti kertoo.

    • Niin, tuo on hiukan kaksipiippuinen juttu. Riippuu niin monesta asiasta, lapsen iästä eniten ja toki luonnekin vaikuttaa. En voi sanoa, ettenkö saattaisi toimia itse samoin, jos minulla olisi lapsia.

  2. Lapset tosiaan tuntevat lelut ja brändit. Kaksivuotiaatkin tunnistavat ja osaavat sanoa angry birds..

    Uskon että myös sisarusten määrällä voi olla myös vaikutusta siihen, miten syvästi lapsi kiintyy leluihinsa. Toki lapsen luonnekin vaikuttaa. Meillä on kolme alle viisivuotiasta, jotka eivät ole osoittaneet suurtakaan kiintymystä suurimpaan osaan leluistaan ainakaan vielä. Kantavat itse rikkinäiset lelut roskiin:)

    • Minulla oli aikoinaan katkos yhteisymmärryksessä lapsen kanssa, joka ei osannut vielä sanoa ärrää. Hän yritti selittää minulle mitä gormiitit ovat, ja minä ihmettelin että kaikenlaisia golmiitteja sitä onkin. 😀 Lapsi piti minua ihan yksinkertaisena, kun en osannut sanoa nimeä oikein. Onneksi tuli tulkki apuun, ettei uskottavuus ihan täysin mennyt.

  3. Tuo on kyllä totta, että voisi auttaa, jos lelu menisi hyväntekeväisyyteen. Itse muistan kanssa, kun lahjoitettiin lapsena leluja vietäväksi karjalaan ja olin siitä ylpeä.

  4. Hyviä vinkkejä, varsinkin lapsen kanssa luonnossa liikkuminen kuulostaa parhaalta tavalta synnyttää sellaisen sisäisen kipinän luonnollisuuteen ja vähemmän kuluttamiseen =)

    • Kiitos kommentistasi! Teimme paljon luontoretkiä kun olin lapsi. Kävimme myös ajelulla katselemassa peuroja ja hirviä. Olen todella kiitollinen, että minut opetettiin pienestä pitäen arvostamaan luontoa ja saamaan sitä kautta iloa ja sisältöä elämääni. Minusta luontoretket olivat aina hauskoja.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s