Joululahjat ja minimalismi

Joulu on antamisen aikaa, sanotaan. Ja mikäs siinä, mutta tavaran suhteen vähempikin riittäisi. Olen antanut itseni ymmärtää, että jotkut nauttivat saadessaan ostaa ihmisille lahjoja.

Minä en kuulu näihin ihmisiin seuraavista syistä:

1. Kaikilla on jo kaikkea, enkä halua antaa mitään turhaa jo ennestään tiellä pyörivän tavaran seuraksi.

2. En osaisi ostaa täydellisen sopivaa ja tarpeellista lahjaa kenellekään (ilman suoraa pyyntöä), edes – ja varsinkaan – kumppanilleni.

3. Shoppailu ei maistu minulle vieläkään.

4. Ajatus siitä, että itse saisin turhaa tavaraa lahjaksi, ei miellytä pätkääkään.

5. Kun aiemmat kohdat summataan, stressaan itseni kipeäksi, mikä vie tehokkaasti joulumielen. Ja se kai ei ole lahjojen antamisen tai saamisen tarkoitus.

Joululahjojen (tai minkä tahansa lahjojen) antaminen sillä ajatuksella, että pitää nyt antaa jotakin, on minusta vastenmielistä. En pidä siitä, että lahjoja annetaan vain tavan vuoksi. Nopeasti kun lasken yhteen kaikki elämäni lahjat (jotka muistan), voin todeta, että suurin osa on ollut aivan turhia. Lapsena olen saanut lahjoja, jotka ovat olleet todella tarpeellisia ja haluttuja, aikuisena en juurikaan, ellen ole itse jotakin toivonut.

Kaikilla on jo kaikkea, joten onnistuneen lahjan ostaminen edellyttää, että lahjan saajan tuntee todella hyvin. Minä en tunne ketään niin hyvin.

Jotta turhalta stressiltä ja tavaralta vältyttäisiin, olen ehdottanut potentiaalisille lahjan ostajille, että emme ostaisi joululahjoja. (Aika moni on ehdotukseni kuultuaan huokaissut helpotuksesta.) Se on minulle ehdottomasti paras ratkaisu. Minimalismin näkökulmasta ajatellen minulle ainoa ratkaisu. Epäsopivan lahjan saatuani harmittelen antajan hukkaan mennyttä rahaa ja tavaran valintaan hukattua aikaa. Ja seuraavaksi mietin, että mihin minä tämänkin laitan.

Oma oletus siitä, mikä on toiselle sopivaa, ei välttämättä mene ollenkaan oikeaan suuntaan. Ne hetket, kun kuulee perustelun (pieleen menneelle) lahjavalinnalle, ovat sanalla sanoen epämukavia. On ikävä huomata, ettei toinen ihminen tunne minua ollenkaan. Ja seuraavaksi ajattelen, että hän osti lahjan vain, koska ajatteli sen olevan korrektia ja tapojen mukaista. (Ja minä kun viis veisaan suuresta osasta valmiina annettuja tapoja. Pieni vastarannankiiskiys ja luovuus ovat aina paikallaan.)

Millainen olisi minulle sopiva lahja? Jos siis jätetään pois laskuista se todella epätavallinen mahdollisuus, että joku onnistuisi ostamaan jotakin aivan nappisopivaa.

Mielelläni lähtisin kahville jonnekin, viettäisin aikaa yhdessä. Suklaa on aina loistovalinta, varsinkin jos siitä puuttuvat yleisimmin allergisoivat ainesosat. Leikkokukat toimivat aina tai perinteiset joulukukat, jotka eivät tuoksu niin voimakkaasti, että taju lähtee. (Hajuherkälle hyasintti ja vessanraikastin ovat yksi ja sama asia.) Ruukkukukat kuuluvat osastoon ”hän ei siis tiedä, että tuo kuolee minulla viikossa”. Luin jostain joskus, että muiden kuin leikkokukkien antaminen lahjaksi ei ole kovin korrektiakaan. Ymmärrän aivan täysin miksi. Miten tästä nyt kuitenkin tuli luettelo siitä, mikä kaikki ei sittenkään toimi…

Voin kuulostaa nirsolta ja kiittämättömältä, mutta juuri näin se menee, jos ei halua elämäänsä mitään turhaa tavaraa. Arvostaisin kaikkein eniten ihmisten kauniita ajatuksia ja aikaa, en materiaalisia lahjoja. Ihania lahjoja olisivat itse kirjoitettu runo tai ”hajatelma”, kauniit sanat siitä mitä ystävyytemme merkitsee, lämmin halaus ja yhteinen kahvihetki, yhteinen kävely ilman kiirettä. Vielä parempi olisi, että kaikkea kaunista ei jätettäisi jouluun, vaan muistaisimme toisiamme ihan arkena.

On erikoinen paradoksi, että on helppoa saada jotakin mikä maksaa, mutta vaikea saada jotakin sellaista, mikä ei maksaisi mitään. Tämä tuntuu pätevän miltei kaikkeen elämässä.

10 kommenttia artikkelissa “Joululahjat ja minimalismi

  1. Taidan olla astetta nirsompi suklaan kanssa, mutta kukkien kanssa ne kuuluvat materiaalisista lahjoista silti parhaimpiin. Muuten allekirjoitan jokaisen lauseen! Hyvä teksti näin joulun alla, vaikka kuten kirjoitit, kaikki kauneus kuuluu (tai pitäisi kuulua) myös arkeen.

  2. Olisi mielenkiintoista tietää, miten suhtaudut itsetehtyihin lahjoihin. Jos vaikka joku sukulainen, tuttava ompelisi kassin, sorvaisi kulhon tai virkkaisi huivin? Tekstissä oli puhe nimenomaan ostetuista lahjoista. Tavaraa se on itsekin tehty tavara, mutta eikö nimenomaan saajalle tehdyssä tavarassa ole enemmän tunnetta ja ajatusta mukana?
    Miettii hän, joka rakastaa lahjojen tekemistä, mutta ei tietty halua raskauttaa lähimmäisiään turhaksi koetulla tavaralla.

    • Olen siitä onnekas (kuka mitäkin onnena pitää) etten ole sukulaisiini (perhettä lukuunottamatta) yhteydessä ollenkaan. Tietääkseni en tule saamaan lahjoja mistään, mikä on aivan ideaalitilanne. Jos saisin itse tehdyn lahjan, todennäköisintä olisi, että minua harmittaisi antajan minuun käyttämä aika ja vaiva. En tiedä tarvitsevani mitään juuri nyt, mutta esim. huovutetut tumput olisivat hyödylliset silti. Todennäköisyys antaa jotakin, mitä todella tarvitsisin, on olemattoman pieni.

      Miksi sen tunteen ja ajatuksen pitää tulla tavaran välityksellä? Voisiko sitä tunnetta ja ajatusta saada ilman mitään tavaraa? Lähinnä aikaa ja vaivaa vaatineen tavaran saaminen herättäisi vain syyllisyyttä, kun pitäisi olla kovin kiitollinen toisen minulle tekemäänsä tavaraan laittamasta ajasta. Kun hän olisi voinut vaikkapa antaa sitä aikaa suoraan, eikä välillisesti tavaran muodossa.

      Paras lahja olisi kiireetön läsnäolo tai kauniit sanat, ei mikään tavara, vaikka ajatus sen takana olisikin hieno. Jos jotakin kaipaan ”lahjaksi”, niin sitä, että ihmiset lakkaisivat muistamasta toisiaan vain tiettynä, kalenteriin merkittynä päivänä. Rakkaiden huomaaminen kerran-kaksi vuodessa ei riitä. Mieluummin kaipaisin arkista elämän jakamista, välittämistä, oman ajan ja läsnäolon antamista.

      • Iiks, minusta sukulaiset ovat suuri rikkaus, elämäni olisi kyllä varmaan helpompaa, mutta myös paljon tylsempää ja köyhempää jos en olisi sukuun missään yhteydessä. Ihan eri elämänpiirissä eläviä sukulaisia tavatessaan pääsee tutustumaan sellaisiin näkökantoihin ja elämäntapoihin, mistä ei muuten olisi lainkaan tietoinen. Näkökulmani jäisi kovin suppeaksi, jos pyörisin ainoastaan kaltaisteni taidekouluopiskelleiden kanssa, joita lähes kaikki ystäväni ovat. Mutta kukin tavallaan. Suku voi olla tietysti myös rasite.

        ”Kun hän olisi voinut vaikkapa antaa sitä aikaa suoraan, eikä välillisesti tavaran muodossa.” Mietin tätä. Mutta yleensä vaihtoehto ei ole jäädäkö kotiin virkkaamaan huivia ystävälle vai lähteäkö hänen kanssaan kahville, kun ystävät ovat hajaantuneet pitkin Suomea ja maailmaa. Kai ajan voisi käyttää myös puhelimessa puhumiseen, mutta oikeastaan inhoan puhelimessa puhumista muuta kuin välttämättömissä asioissa. Kyse on siis siitä, virkkaanko ystävä mielessä, vai muuten vain itsekseni. Nautin kyllä käsitöiden tekemisestä, joten tekemäni lahjan vastaaottaessaan ystävä samalla ilahduttaa minua. Mutta jos nyt tietäisin, että joku ystäväni on piintynyt minimalisti, eikä missään tapauksessa halua mitään, niin tuskin hänelle alkaisin mitään valmistamaan – on siis tärkeää kertoa hyvissä ajoin etukäteen, että on päättänyt vähentää tavarat minimiin eikä halua enää mitään uusia tavaroita :D!

        Ehkä kompromissi olisi antaa ystävälle lahjakortti, jossa luvataan saajan toiveiden mukainen käsityötuote, jolloin hän voisi valita sellaista mitä tarvitsee (ja mitä antaja osaa tehdä)?

        • Lauralii, olen kovin samoilla linjoilla kanssasi lahjojen suhteen.

          Rinna, nykyään tuo ihmisten hajaantuminen pitkin Suomea ja maailmaa vaikeuttaa kyllä asioita. Ja tuo idea lahjakortista, jolla luvataan valmistaa saajan toiveiden mukainen käsityötuote, oli kerrassaan mainio!

  3. Onhan tuo hieman surkuhupaisaa, että ihmiset käyttävät (tavara)lahjojen hankkimiseen tai tekemiseen niin paljon aikaa, sitten kun lahja ei olekaan saajalle mieluinen, antaja loukkaantuu, ”kun hän käytti siihen niin paljon aikaa”. Kommentoit mielestäni oivallisesti rinnalle, että miksi se aika pitäisi antaa konkreettisena tavarana, että miksi ei mennä vaikka kahvittelemaan, näyttelyihin kiertelemään, luontoon seikkailemaan tms?
    Olen aina kokenut tavaran antamisen vaikeana, en keksi mitään ja haluaisin kuitenkin antaa jotain persoonallista. Olen sitten ajatellut, että olen huono keksimään ihmisille lahjoja. Nyt tiedän, että se johtuu vain siitä, että meillä on jo kaikkea, siksi uuden tavaran ostaminen onn niin vaikeaa. Parisen vuotta olen antanut lahjaksi jotain aineetonta ja yhtäkkiä minusta tulikin kekseliäs lahjojen antaja. Hieman kun kuuntelee toista, huomaa, mistä ihmiset haaveilevat. Äitini päivittelee aina, kuinka kynnet menevät piloille töissä, siis lahjakortti kynsihoitolaan. Mieheni harmitteli välillä, kun tarvitsisi töissään venäjää, edes alkeet oppimalla voisi murtaa jäätä asiakkaiden kanssa. Hän luki nyt syksyn opistolla venäjän alkeita synttärilahjanaan ja tammikuussa jatkaa taas, innostuneena maksaa opintonsa itse. Tämä vaatii vain sen, että pitää korvat höröllä läheisen kanssa 🙂
    Mutta väkisin en ole lahjoja (niitä aineettomiakaan) suostunut ostamaan moneen vuoteen, joten niinä vuosina olen sanonut suoraan, että en ole keksinyt mitään hyvää joululahjaa, minullekaan ei tarvitse ostaa mitään. Ja yleensä aikuisten kesken on onnistunut sopiminen, että lahjoja ei sitten anneta. Anoppiinhan tämä ei tosin uppoa, niin kuin olen aiemmin kertonut.
    Ja tuo loppuun kirjoittamasi paradoksi on niin totta! Me emme kaiken materian takaa näe, mihin se meidän aikamme menee.

    • Kiitos loistavasta kommentista jälleen! Olet oivaltanut minusta jotakin erityistä tavassasi ostaa lahjoja. Jos pitäisimme korvat auki ja olisimme oikeasti läsnä ihmisten elämässä, voisimme huomata, mitä he aivan todella tarvitsevat. Esim. tuo venäjän alkeet -lahja miehellesi osoittaa kannustusta ja välittämistä, mitkä ovat lahjoista parhaita. Tuokin on juuri sitä toisen arjen jakamista, että antaa apua haaveiden toteutumiseksi.

  4. Jos minä saisin sorvatun kulhon tai ommellun kassin, olisin lähinnä vaivaantunut. Minusta sillä ei ole juurikaan merkitystä, kuinka paljon vaivaa eli toisin sanoen aikaa on käyttänyt lahjan hankkimiseen tai valmistamiseen. Sillä on merkitystä tuleeko lahja tarpeeseen ja onko se saajalleen todellinen ilon aihe.

    Minä pitäisin myös lahjakorteista palveluihin tai vaikka siitä, että joku lukisi minulle ääneen kirjaa. Ravintola-illallinen, teatterielämys tai rauhassa vietetty ilta savusaunassa.. Kaikista mieluisin lahja kotiäidille arjessa jaksamiseen olisi vilpitön lastenhoitoapu; sellainen josta äitikin tulisi syyllisyyden tunteiden sijaan kiitolliseksi ja iloiseksi.

    Ja tuo viimeinen paradoksi! Miten tyhjentävästi sanottu!

  5. Ihana kirjoitus! Joulunaika on melkoita tasapainoilemista kohteliaisuuden vaatimusten ja miellyttämisen paineessa. Miksi tuntuu niin vaikealta sanoa suoraan, että älä osta minulle sisustustavaraa tai astioita? Vihjailu ei ole mennyt perille, ja taas on joulun vietosta palatessa auto täynnä kristallilaseja, mukeja, seinätaulua, liinaa, kirjoja jne. Tällaisia lahjoja antamalla viedään toiselta se suuri itse valitsemisen ilo ja nautinto juuri oikeanlaisesta esineestä.

    • Kiitos kommentistasi! Niin, miksi se suoraan sanominen tuntuu vaikealta? Varsinkin nyt kun olet huomannut, että vihjailu ei riitä, jotta tulisit ymmärretyksi toiveinesi, niin mitä jos ottaisit härkää sarvista, ja sanoisit suoraan mitä ajattelet? Ehkä ensi vuosi voisi olla erilainen? Voisi olla hyvä suoraan sanomisen yhteydessä esittää vaihtoehtoinen toimintamalli entisen sijaan, esimerkiksi toive saada vain syötäviä/juotavia lahjoja, toive ettei hankittaisi lahjoja ollenkaan, toive tehdä jotakin mukavaa yhdessä tavaralahjojen sijaan, tai mikä ikinä omaan tilanteeseesi sopivalta tuntuisikaan. Toivottavasti tilanne joulun vietosta palatessasi on ensi jouluna toisenlainen. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s