Haaveiden elämää ostamassa

Ostaminen on ilmiönä monitahoinen. Lataamme ostamiimme tavaroihin odotuksia, ja annamme niiden ruokkia haaveitamme. Emme välttämättä huomaa, mitä kaikkea oikein odotamme tavaroiden meille antavan.

Havahduin omiin odotuksiini tiettyjen tavaroiden suhteen, kun yritin minimalismista kiinnostuttuani selittää kumppanilleni minimalismin olemusta minulle.

Yritin selittää kumppanilleni, että suuri osa tavaroista on ostettu ilman todellista tarvetta. Poimin näkökentässäni olevia tavaroita analyysin kohteiksi, ja kerroin miksi mikäkin tavara meillä on, jos se oli sellainen, että minä olin ollut tekemässä ostopäätöstä. Olin alkanut minimalismiin tutustuessani nähdä tarkemmin motiivejani tavaroiden omistamiselle. Otin esineen kerrallaan käsittelyn alle, ja ajattelin ääneen mitä olin tavaran ostamalla halunnut.

Huomasin, että monilla esineillä olin yrittänyt täyttää jotakin haavetta, jotakin kuvaa siitä millaista elämän tulisi olla. Suurinta osaa näkyvillä olevista esineistä ei todellakaan ollut ostettu, koska ne olisivat tarpeellisia.

Hulluinta oli, että osa tavaroista täytti aivan toisenlaisen ihmisen haaveita kuin minun. Luulin olevani itsenäisesti ajatteleva ihminen, mutta kyllä sisustuslehdet olivat minuunkin vaikuttaneet.

Olin ostanut jouluksi kerrostarjottimen. Siihen voisi laittaa joulukoristeita tai herkkuja. Joku muu siis voisi, en minä. Meillä on kaksi kissaa, ja jos herkkuja ei syötäisi välittömästi, niitä saattaisi joku käydä nuolaisemassa. Tai kokeilemassa miten mukavasti ne vierisivät. Tai ne olisivat kohta kissankarvoissa, koska niitä leijailee jatkuvasti kaikkialla. En erityisesti edes pidä koristeista tai yhtään mistään, millä ei ole selvää tarkoitusta. Ei minulla edes olisi ollut koristeita tarjottimelle laitettavaksi. Ja niiden ostamiseen en koskaan edennyt, ajatuskin otti päähän…

Miksi siis ostin kerrostarjottimen? Halusin ostaa joulutunnelman. Halusin ostaa ”täydellisen joulun”. Oliko minun omassa joulussani jotakin vikaa alunperin? Ei. Olin saanut lehtiä lukiessani päähäni, että meillä pitäisi olla enemmän juhlan tuntua. Siitä huolimatta, että minä en erityisesti edes pidä juhlasta. En pidä koristeista tai mistään sellaisesta, mitä ”tarvitaan” vain muutaman päivän ajan, koska kalenterissa sattuu olemaan joku tietty päivä meneillään.

Selittäessäni kumppanilleni tavaroiden ostamisen syitä, tajusin, että hyvin moni tavara oli ostettu jonkun toisen unelmia toteuttamaan. En minä ole kerrostarjotin-ihminen. Kuitenkin olin ostanut tavaroita, jotka sopivat paremmin kodinhengetär-unelmiin, kuin unelmaan yksinkertaisesta elämästä. Kerrostarjotin ei ollut näistä ainoa. Ei ole ihme, jos kotia ei saa näyttämään ja tuntumaan Kodilta, jos yrittää täyttää jonkun toisen haaveita.

Lopetettuani sisustuslehtiin uppoutumisen olen ajatellut asioista toisin kuin ennen. Arvostamme kotia itsessään, sellaisenaan, aivan liian vähän. Pyrimme tekemään kodista jonkinlaisen täydellisen kuvajaisen, osaamatta arvostaa sitä, että meillä on koti.

Meillä on katto päämme päällä, lämmin tila, jossa olla suojassa maailman melskeeltä. Vaikka kotimme olisi länsimaisessa mittakaavassa vaatimatonkin, meillä on silti sellaisia luksustuotteita kuin puhdas, juokseva vesi, lämmin suihku milloin huvittaa ja vesivessa. Kaikki tämä ei ole itsestäänselvää. Edes se, että kotona on lämmin, ei ole itsestäänselvää.

Ja itse asiassa edes se, että on koti, ei ole itsestäänselvää Suomessakaan.

Toivon, että jokainen meistä hyväosaisista käyttäisi jonkin aikaa miettimällä, miten hyvin asiat meillä ovat. Ehkä se, mitä ajattelimme käydä seuraavaksi ostamassa, ei tunnukaan enää kovin tärkeältä.

9 kommenttia artikkelissa “Haaveiden elämää ostamassa

  1. Sisustuslehdet ja suositut blogit kyllä vaikuttavat ihmisiin yllätävän paljon. Olen yllättänyt itsenikin ostamasta romanttisia hörhelöitä ja hipelöimässä erilaisia tekstiilejä seurattuani jotain lehteä tai blogia pidempään. Usein nämä ostokset ovatkin päätyneet suhteellisen nopeasti kirpparille. Nyt alan tiedostamaan oman tyylini ja toivon, ettei virheitä pääse tapahtumaan ainakaan niin usein kuin ennen. Kranttu ja kalliskin maku on oikeastaan hyvä asia, ostoksia miettii pidempään, suunnittelee ja pyörittelee. Ja jos täydellisesti mielikuvaa vastaavaa tuotetta ei ole saatavilla, on ostamatta jättäminen erittäin helppoa ja sen jälkeen saattaa huomata, että pärjää itse asiassa vallan hyvin ilmankin.

  2. Minulle on valjennut, että yritän sangen usein ostaa aikaa. Jokin kahvikuppi kirpparilla houkuttaa, koska näen itseni se kädessä istumassa rauhaisesti juomassa kahvia – aivan kuin olisi käyttämieni kuppien vika, että yleensä imaisen nkahvin sisuksiini minuuteissa. Ja kankaita tuli ostettua paljon siinä luulossa, että kiva kangas jotenkin toisi mukanaan sen ajan, jonka huolellinen mekon ompelu vaatii. jne. Koitan parantua tästä pöhköstä tavasta!

    • Lauralii: On ollut hauska huomata, miten ennen niin tärkeät sisustuslehdet ja -blogit eivät enää jaksa kiinnostaa. Se on yllättänyt itsenikin, niin paljon käytin aikaa aiemmin sisustuksen ympärillä. Ja taas lattioita pestessä, kun kannoin kaiken irtaimen pois huoneesta ennen pesua, tuntui ikävältä tuoda nuokin tavarat takaisin. Niin mukavalta tyhjä tila tuntuu. Sitä voisi elää ilman vaikka mitä, huomaan.

      Rinna: Hyvä huomio! Olen huomannut saman. Itsekin on tullut haaveiltua asioista, joiden takana on oikeastaan tarve saada aikaa, joko yksin tai jonkun toisen kanssa.

  3. Tavaroita ostellessa olen itsekin ostellut tunnelmaa. Kynttilänalusia, jotka kynttilöitä voi sitten poltella nätisti kun ne tuovat niin mukavasti tunnelmaa – vaikka niitä harvoin tulen edes polttaneeksi, ainakaan niin paljoa kerralla että alusia tarvitsisi useampia. Tai pieniä kukkavaaseja, koska joskus voisin sitten käydä keräämässä nätin kimpun kukkia kotia piristämään ja sitä tunnelmaa tuomaan – vaikka en raaski niitä usein edes kerätä koska ne kuolevat niin nopeasti :).

    Huoh, kuinka vähän merkitystä tuollaisilla tavaroilla on oikeasti elämääni ollut. Erityisesti viihtyisissä kahviloissa istuessani haikailin kaikenlaista, koska halusin kotiini samanlaisen tunnelman. Jossain vaiheessa ymmärsin, että vika on minussa ja ostamalla uusia tavaroita en toivottua tunnelmaa kotiini saa, tavaran vähentäminen ja siistimpi sekä yksinkertaisempi sisustus on sen sijaan toiminut hyvin :).

    • Olen viime aikoina vähentänyt kaapeista runsain mitoin erilaisia kynttilätarvikkeita. Olen ehkä herkempi kuin ennen kynttilöiden tuoksulle, siis tuoksuttomienkin kynttilöiden. Arvostan aivan liikaa raikasta ilmaa nykyään polttaakseni kovin montaa kynttilää kerrallaan. Ja maljakot ovat olleet toinen artikkeli, jota on tästä taloudesta lähtenyt ulos. Joka ainoa kerta kukkia maljakkoon laittaessani kokeilen useaa maljakkoa, jotka vaan eivät toimi. Parissa kaupassa olen katsonut toimivampaa maljakkoa, mutta valikoimat olivat surkeat. Luullakseni löysin lopulta sopivan, ja laitoin toimimattomia pois.

      Onkohan niissä kahviloissa tunnelman syy osaksi se, että itsellä on aikaa pysähtyä? Mietin vaan, että onkohan se tunnelma sellaisenaan edes kotiin siirrettävissä, sillä tunnelman osana ovat myös ne kahvilan toiset ihmiset. En tiedä, kunhan mietin.

  4. Tämä on niin totta, että ostamalla jotain sellaista, mitä on sisustuslehdissä tai – liikkeeissä nähnyt, ostetaan pala sitä unelmaa, jonka avulla luulotellaan,että oma koti muuttuu kertaheitolla juuri siksi, mitä on unelmoitu. Ehkä siksi en lue sisustuslehtiä tai -blogeja,koska niiden sisältö ”ohjaa” sitä, mitä haaveilemme hankkivamme omaan kotiimme luodaksemme sen unelmakodin. Kannattaa katsoa ympärilleen kotona ja keskittyä siihen olennaiseen, mitä jo omistaa, voi yllättyä iloisessti. Ja jo se, että on katto pään päällä ja mukavuudet, siinä on todellakin jo luksusta!

    • En tosiaan lue sisustusaiheisia asioita enää minäkään. Ja olo on kummasti parempi. Itse asiassa oma koti näyttää varsin täydelliseltä juuri nyt, varsinkin kun on todella siistiä. Jatkossa näitä ”joulusiivouksia” voisi tehdä huomattavasti useammin. 😉

  5. Viisaita ja rauhoittavia sanoja taas kerra, kiitos niistä.
    Kun joulukuun alussa tein oman vaatekkapin inventaariota, oli hyvin valaisevaa analysoida jokainen vaatekkappale, jonka kirpparikassiin laitoin. Työlästä se oli, mutta opin paljon tästä haaveminästä ja mikä ero sillä on todelliseen minääni. Oivalsin samalla, että minullahan on aina ollut se haaveminä, jolle tavaroita ostan. Kaapit ovat aina olleet pullollaan vaatteita, joita en osaa käyttää tai ovat käsittämättömän epämukavia, kenkiä, joissa on liian korkeita korkoja sekä meikkejä, jotka lähtevät avaamattomina ystävilleni ja siskolleni. Blogeilla ja lehdillä olen onnistunut ruokkimaan vain tämän toiveminän nälkää, itseni ne ovat jättäneet tyhjäksi. Kymmenistä blogeista luenkin enää vain viittä, niistä jää itselleni hyvä olo, eikä blogissa vierailun jälkeen tule sellaista oloa, että pitäisi ostaa jotain.
    Joulukuun projektini onkin ollut tutustua todelliseen minääni, joka on ollut viime vuodet huonolla huomiolla ja hyvästellä lempeästi, mutta päättäväisesti tämä haaveminä. Minimalismin myötä se on ollut yllättävän helppoa.
    On aivan huikaiseva tunne, kun on sellainen olo, kuin olisi viimeinkin päässyt perille ja samalla kuitenkin on innoissaan siitä, mitä kaikkea hienoa tämä matka minimalismiin tuo vielä tullessaan.
    Tärkein oivallus on kuitenkin ollut se, että minun ei tarvitse ostaa haaveideni elämää, minähän elän sitä.

    • Oi, ole hyvä! On aina mukava kuulla projektistasi ja sen etenemisestä. Itse kun en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut vaatteista, niin en ole kovin montaa haaveminän vaatetta ostanut. Muutaman kuitenkin. Useimmiten niitä tarttuu matkaan silloin, kun kaupassa ollessaan on jonkinlaisessa alemmuudentunnossa ja surullisella mielellä.

      Tuo perillä olemisen tunne on kyllä hieno. Ja tunne siitä, että koko ajan pään sisällä tapahtuu kasvua. Ja viimeinen lauseesi, todellakin!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s