Ajateltavaa näin alennusmyyntien aikaan

Luin hiljattain Serge Latouchen kirjaa Jäähyväiset kasvulle. Kovin tarkasti en jaksanut sisältöön paneutua, mutta sivulla 23 törmäsin tuttuihin ajatuksiin, jotka haluan kanssanne jakaa:

”Mainonta saa meidät haluamaan sitä, mitä meillä ei vielä ole, ja vie meiltä ilon siitä, minkä jo omistamme. Se luo aina vain lisää tyytymättömyyttä ja toteutumattomien halujen jännitettä. Erään kyselytutkimuksen mukaan Yhdysvaltain suurimpien yritysten johtajista 90 prosenttia on sitä mieltä, että uusia tuotteita olisi mahdotonta myydä ilman mainontaa, 85 prosenttia uskoo, että mainonta saa ”usein” ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät tarvitse, ja 51 prosenttia arvioi, että mainonta saa ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät oikeastaan halua.”

Ostokäyttäytymiseni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun olen poistanut mainokset elämästäni niin tarkkaan kuin mahdollista. Ostan vain todella tarpeellista, ja sitäkin aika vastahakoisesti. Mitään uutta ei tee mieli ja arvostan enemmän sitä mitä minulla jo on. Enää en haaveile kaiken aikaa jonkin uuden tavaran saamisesta sitten kun on rahaa. On todella vapauttavaa huomata, että voin olla aivan tyytyväinen ostamatta mitään muuta kuin ruokaa ja välttämättömyydet.

Aina ei ole ollut näin. Aikoinaan otin kaiken irti mainosten lukemisesta. Ja halusin kaikenlaista jatkuvasti. Hyvät tarjoukset piti toki hyödyntää. Olin suuren osan ajasta tyytymätön, koska en voinut mitenkään ostaa kaikkea mitä olisin halunnut. Mainosten lisäksi seurasin sisustuslehtiä, joten kaikenlaisia houkutuksia oli ilma sakeana.

”Mainonta saa ihmiset ostamaan tavaroita, joita he eivät oikeastaan halua.”

Tämän olen huomannut käytännössä. Monesti olen välttynyt ostamasta viime hetkellä, kun olen viettänyt kaupassa niin paljon aikaa, että halu uuden tavaran ostamisesta on ehtinyt lässähtää ja tavara on menettänyt hohtonsa. Liian monta kertaa olen kuitenkin kotona muutaman päivän päästä tajunnut, ettei tavara teekään minua niin iloiseksi kuin miltä kaupassa tuntui.

Alennusmyynneissä käyn silloin, kun tarvitsen jonkin tietyn tavaran tai vaatteen, joka on alennuksessa. Tällä hetkellä en tarvitse yhtään mitään uutta, joten en ole menossa alennusmyynteihin. Alennusmyynnit voivat saada aikaan hullaannuksen, kun on mahdollisuus saada jotakin todella hyvällä alennuksella.

Alennusprosenttia ja alennuksen ansiosta ”säästettyä rahaa” ei kannata tuijottaa, vaan tuotteen todellista hintaa. Jos tuote olisi alennetulla hinnallaan normaalisti myynnissä, niin ostaisitko sen? Vai haluatko sen vain, koska se tuntuu huippulöydöltä halvan hintansa vuoksi?

Kaupassa koetut riemunkiljahdukset harvoin kantavat montaa päivää pidemmälle. Kannattaa siis miettiä muutama hetki, ennen kuin ostaa lisää täytettä kaappeihin. On niin monia parempia keinoja saada hyvää mieltä ja piristää itseään kuin uuden ostaminen.

19 kommenttia artikkelissa “Ajateltavaa näin alennusmyyntien aikaan

  1. Olen ihan samaa mieltä mainosten vaikutuksesta. Kaiken lisäksi paljon mainostetaan sellaista tavaraa, jota meillä jo on kaapit pullollaan. Itse normaalikokoisena, joka ei tarvitse erikoisvälineitä urheiluun tai esim. toppavaatteita,olen huomannut, että alennusmyynneissä ei ole minulle mitään, tuntuu, että alennuksessa on joko joulun jämät tai erikoiseriä vaatteita, jotka saattavat olla laadultaan heikompia kuin tavallisesti liikkeessä myytätävä tavara. Itse olen keskittänyt vaateostot pariin kertaan vuodessa ja silloin kyllä katson ns löytörekit.

    • Minusta tuntuu taas joskus, että minulle riittää pelkkä mainosten katselu ja se tyydyttää himoni kauniisiin tavaroihin ja vaatteisiin. Mutta varsinkin joulua ennen mainoksia tulee ihan liikaa ja nehän menee vaan paperiroskikseen. Pitäisi saada laitettua se mainoskielto postilaatikkoon.

      Minä löydän lähes aina jotain alennusmyynnistä, koska olen pienikokoinen ja -jalkainen. Niinpä usein tarkoituksella välttelen menemästä edes pöyhimään niitä vaatteita ja kenkiä. Ihmettelen myös suuresti joulun jälkeen alkavia alennusmyyntejä (kesällä vastaava on ehkä helpompi ymmärtää). Ihmiset ostavat itsensä turvoksiin joululahjoja yms., lepäävät jouluaaton ja joulupäivän ja tapanina jo ryntäävät taas ostamaan 😳 Minä en jaksaisi lähteä vielä silloin ostoksille.

      En ole vielä joutunut testaamaan mielenlujuuttani ”älä osta mitään”-lupaukseni kanssa, kun en ole käynyt vielä ns. ihmisten ilmoilla, en edes ruokakaupassa tämän vuoden puolelle. Ensi vkolla täytyy käydä keskustassa useita kertoja, ja silloinhan se ostohimo tavallisesti iskee! Mutta toisaalta, olen niin hyvin motivoitunut, että kyllä minä selviän.

      • Voin lämmöllä suositella mainoskieltoa! Roskan määrä vähentyy huomattavasti. Tuntuu todella hyvältä kun oppii sen asenteen, että kaupassa voi joskus vain katsella uusia juttuja ja nauttia niiden kauneudesta haluamatta niitä ostaa. Joskus hyvin harvoin käyn esim. astiaosastolla katsomassa ja nauttimassa väreistä. Olen iloinen jokaisesta hyvin suunnitellusta tuotteesta ihan niitä ostamattakin ja siitä olen valtavan kiitollinen. Aina ei ole ollut näin.

        Olen hengessä mukana ”älä osta mitään” -haasteessasi. Kannattaa pitää huolta, että tekee paljon asioita, jotka tuottavat iloa – silloin ei haasteen aikana ehkä niin paljon tunne jäävänsä jostakin paitsi. Niille tärkeille asioille kannattaa joka päivästä nipistää edes hetki. Pidän peukkuja haasteeseen!

    • Itselläni on aivan sama juttu, alennusmyynneissä ei ole minulle mitään. Tai ainakaan silloin ei ollut kun niissä vielä tuli käytyä. Itsekin olen huomannut nuo huonolaatuiset ale-erät, jotka ärsyttävät aivan todella. Tällä hetkellä en saa mistään tietoakaan mitä jossakin on alennuksessa, paitsi rajoitetusti yhden liikkeen alennuspäiviin liittyen. Ei haittaa yhtään jäädä vaille sitä tietoa, mitä nyt saisi tavallista edullisemmin. Yhtä hyvin voin ostaa vaikka alennuksessa olleen tavaran normaalihinnalla jos tarvitsen, sillä säästän jatkuvasti enemmän rahaa kuin koskaan, kun en seuraa mainoksia ja tee niiden vuoksi turhia ostoksia.

  2. Kävin juuri alennusmyynneistä etsimässä lapselle toppahaalaria. Kävin viidessä eri kaupassa, ja olin tukehtua frustraatioon. Kaikki 2-3 vuotiaiden koot oli myyty loppuun, haalareiden sijaan tarjolla oli läjittäin mekkoja, paitoja ja tunikoita. Teki mieli kirkua ja heitellä niitä riepuja ympäriinsä – miksi on myynnissä niin paljon sellaista, mitä lapsiperheeseen muutenkin sikiää lähes itsestään, mutta ei sitä pakollista haalaria, mikä joka lapselle on aivan pakko hankkia vuosittain!? Paita nyt kestää vaikka viidellä lapsella, mutta haalari max kahdella, joten niitä pitäisi olla enemmän myynnissä kuin paitoja.
    En kirkunut enkä heitellyt. Ehkä tuosta reissusta sain jonkinlaisen rokotuksen shoppailua vastaan – tosin haalarihan on pakko jossain vaiheessa hankkia…
    Itsekin pidän sääntönä, että katson vain ostoksen alkuperäistä hintaa. Jos nyt sattumoisin saan hinnasta alennuksen, se on ihan kiva ylläri. Korkea hinta voi olla ostoksen este, mutta matala hinta ei saa olla ostoksen syy.

    • Joskus jotakin tiettyä etsiessä kyllä ihmetyttää, että miten sitä voi olla niin vaikea saada, kun kaikkea on määrättömän paljon. Joidenkin tavaroiden kanssa pitäisi olla kuudes aisti millä hetkellä pitää olla kaupassa tarvitsemansa saadakseen. Se on todella turhauttavaa, kun samalla kaikkialla on kaikkea tarpeetonta.

      ”Korkea hinta voi olla ostoksen este, mutta matala hinta ei saa olla ostoksen syy.” Aivan näin ja papukaijamerkki!

  3. Tuo on kyllä totta, että mainokset saavat vain haluamaan lisää. Varsinkin nyt alennusmyyntien aikaan entinen himoshoppaaja on alkanut nostaa minussa päätään. Olen tavoittanut itseni mietiskelemästä, että ”entäs jos se koko syksyn ihailemani mekko/pusero/housut ovatkin nyt alessa?” No, niinhän siinä sitten kävi, että aikani tuskailtuani lähdin kiertelemään kauppoja. Tein kaupoilla saman havainnon kuin muutkin ovat ylempänä kommentoineet, alessa oli paljon jotain viime kesän aleista jääneitä kesätoppeja ja jotain jämäeriä. Mutta, koska sinne alennusmyynteihin oli vaivauduttu, niin eihän sieltä tyhjin käsin voinut lähteä, vaikka ne vaatteet, joita olin tullut katsomaan, eivät alessa olleetkaan (ehkäpä voisin nekin unohtaa, jos en kerran ole valmis maksamaan niistä normaalia hintaa, kuinka paljon edes haluan kyseisiä vaatteita). Päädyin sitten punaisten lappujen sokaisemana ostamaan vaatteita, jotka jo kotiin tullessa kaduttivat. Täysin hölmöyksiin en sortunut, vaan ihan käyttökelpoisia vaatteita ostin, en vain olisi tarvinnut uusia, kaapista löytyy lähes samanlaisia. Hyvä opetus itselleni.
    Itselläni on muuten aikoinaan käynyt samalla tavalla, kun aikani haahuilin kaupassa, keräämäni tavarat menettivät hohtonsa ja kävinkin viemässä ne takaisin paikoilleen. Joskus kävi niin että, kun jätin vaatteita varaukseen tarkoituksenani hakea ne, jos ei mitään parempaa tule eteen, en enää myöhemmin halunnutkaan vaaramiani vaatteita. Kunpa olisin tajunnut tehdä tuon tempun aina!
    Nuuskamuikkunen on sanonut Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvassa näin: ”Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” Tuollaista elämänasennetta siis tavoitellaan tänä vuonna 🙂

    • Itse olen myös huomannut, että joskus/usein on hyvä, jos voi vaikka noin 15min kierrellä vielä ennen ostopäätöstä. Joskus myös yön yli kannattaa miettiä mihin kyseiset vaatteet sopii ja onko minulla oikeastaan jo useampi samantyyppinen/värinen vaate. Silloin nimittäin olenkin huomannut, että en tarvitse enkä haluakaan kyseistä vaatetta. Ainakin silloin jos ostos ei ole oikeasti tarvittu tai suunniteltu. Jos olen työmatkalla kuljeskellut kaupan ohi ja innostunut jostain alevaatteista, useimmiten ne ovat päähänpistoja, joita en olisi normaalihinnalla ostanut. Silloin, jos aletuotteet voi palauttaa, palautan ne, mutta usein aletuotteita ei voi palauttaa. Näin on itselleni käynyt usein. Yritän tänä vuonna välttää kaupoilla kiretelyä ja ostotilanteessa hiukan hidastella, jotta tiedän onko ostos mieliteko vai oikeasti tarve. Olen yrittänyt myös listan tekemistä tarvittavista vaatteista/sisustus tms. tuotteista. Lista on hyvä, jos siinä pitäytyy.

      Terveisin

      Talla

      • Lista on tosiaan hyvä idea, jos siinä pitäytyy. Alennusmyynneissä saattaa kyllä käydä niin, että houkutus vie voiton ja lista unohtuu.

    • Tuo Nuuskamuikkusen suulla esitetty ajatus pitää hyvin paikkansa. Tavarat helpottavat elämää vain tiettyyn pisteeseen asti, joka on nopeasti saavutettu. Sen jälkeen tavarasta tuleekin pitkälti rasite.

  4. Hei, tuli vähän outo olo kun löysin blogisi. Olen nimittäin kaimasi, mutta bloggerin puolelta. Yksinkertaistaminen ja ostamisen vähentäminen on minullekin tärkeää. Mainoksista ei yleensä tule minulle mitään ostopakkoa tai halua, roskan määrä vaan ärsyttää.

    • Tervehdys kaimani! 🙂 Mainosten kieltämisen jälkeen on mukavaa, kun paperijätettä voi viedä huomattavasti aikaisempaa harvemmin eikä kaappi ole aina täynnä.

  5. Huomasin taas kerran, että innoissani lähdin pitkästä aikaa etsimään itselleni housuja alennusmyynneistä. Ajattelin säästäväni edes vähäsen. Jaa mitenkäs kävi? No niin kuin aina ennenkin. Kyllä sieltä housut löytyi, mutta ei todellakaan alennettuun hintaan. Taas muistin, etten ole muinakaan vuosina löytänyt alennusmyyntien aikaan mitään vaatetta itselleni enkä lapsilleni sillä alennetulla hinnalla, vaan kivoja normaalihintaisia, joita vailla en välttämättä es ollutkaan. Muistaisinkohan ensikin vuonna?

    • Minullakin silloin harvoin kun alennusten aikaan olen kaupassa tarttuu silmään juuri ne tuotteet, jotka eivät ole alennuksessa. Johtuu kenties siitä, ettei se alennustarjonta yleensä ole kovin kummoista.

  6. Itselläni jo vuosia ollut ulko-ovessa ”Ei mainoksia, kiitos!” -tarra, joten olen säästynyt siltä paperien roskiin kantamisesta ja siltä, että mainokset voisivat saada aikaan vaikka ryntäyksen ale-myynteihin! En tiedä mitään, mitä on tarjolla, koska en lue mainoslehtisiä vaan jos tarvitsen todellakin jotain, käyn paikan päällä ja vielä siinä ostotilanteessa mietin, saatan jopa jättää ostamatta, koska hieman mietittyäni toteankin, etten todellakaan tuota(kaan) tarvitse. Toki ”loppuunkäytetyt” vaatteet ym. tuiki tarpeellinen on ostettava mutta nykyisen ajattelutapani mukaan en näe mitään kiinnostavaa noissa ale myynneissä, koska jos todella tarvitsen jotain, ostan sen tarpeen, en halun mukaan.

  7. Minulla on hyviä kokemuksia alennusmyynneistä, vaikkei suomalaisten ale-myyntien hintataso ole niin hyvä kuin Keski-Euroopassa. Olen keskittänyt vaateostokset ale-myynteihin varmaankin viimeisen kymmenen vuoden ajan, itse asiassa ostan sangen harvoin mitään ’ylennyksestä’ 😉 Minulla ei olisi varaa ostaa laadukasta jakkupukua täyteen hintaan, joten hyödynnän ale-myynnit.

    Toki tällainen vaatii oman strategiansa. Kun vaatteita tulee ostettua vain 2-3 kertaa vuodessa, niin on aikaa (ja pakkokin) suunnitella mitä oikeasti tarvitsee. Menenkin alennusmyynteihin muistilistan kera. Listalle kirjoitan, mitä tarvitsen – ja ajoittain kirjoitan mitä en tarvitse. Listan teko kuulostaa helpolta, mutta itse asiassa on sangen vaikeata muodostaa mielessä kokonaisuuksia tuotteista, joiden saatavuudesta ei ole varmaa tietoa. Toisaalta oman vaatekaapin avaaminen ja sängyn päälle istahtaminen kertoo nopeasti ainakin sen, mitä väriä ei tarvita lisää. Kun ostaa vaatteita harvoin, ehtii oikeasti miettiä mitä tarvitsee. Syksyn aikana huomasin, että tarvitsen harmaan housupuvun, T-paitoja ja mustat, matalat talvikengät. Kaikki löytyivät ale-myynneistä nopeasti.

    Ale-tärpeistä tärkein on sännätä alennusmyyntiin heti ensimmäisenä päivänä, laadukkaita tuotteita kun on jäljellä yleensä pari kappaletta per kokonumero (jos sitäkään). Pitkähkön ja keskipainoisen ihmisen näkövinkkelistä tuntuu, että ensimmäisen ale-päivän iltana on enää jäljellä hajakokoja ja omituisia värejä/malleja. Ale-myyntien loppu on sen sijaan surullista aikaa, kymmeniä kertoja kokeiltuja rättejä epämääräisesti ryhmiteltyinä. Ja usein Suomessa alennusprosentti ei loppuvaiheessa vastaa tavaran arvoa (alennusprosentin pitäisi olla -80% tai -90%).

    Ei ale-myynneistä kaikkea löydy, esim. jo aiemmin mainitut lasten haalarit joudun ostamaan täysihintaisina. Joskus olen onnistun käyttämään Stockan kevään kantisedun, jos keväthaalarit ovat ehtineet saapua. Mutta 10 euron alennus 140 euron haalarista on kyllä aika mitätön.

    Muiden kuin vaatteiden osalta pidän ’hankintalistaa’ eli ostan, jos kohdalle sattuu sopiva tarjous. Hankintalistan etuna on sekin, että osa tavaroista tippuu listasta pois ajan myötä, ne eivät olleetkaan niin tarpeellisia.

    Ja sitten viimeinen juttu, mutta sangen tärkeä: jokaista kotiin tuotua vaatetta kohden yksi lähtee: joko UFFille, pölyrätiksi tai roskikseen. Jos en raaski jostakin luopua, ei uuttakaan tarvita.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s