Tulipa kerran päivä, jolloin tallentava digiboksi hajosi

Tapaninpäivänä tallentava digiboksimme sanoi sopimuksensa irti. Se oli temppuillut jo jonkin aikaa, mutta lopulta se hajosi kokonaan. Televisiomme ei tarvitse ulkoista digiboksia toimiakseen, mutta katselutottumuksia tallentimen hajoaminen muuttaa.

Tallensimme kuusi vuotta ohjelmia digiboksin kovalevylle myöhemmin katsottavaksi. Sitä ennen tallensimme ohjelmia dvd-levyille, ja sitä ennen vhs-kaseteille. Koko aikuisikäni olen tallentanut ohjelmia jollakin laitteella, ja jo ennen sitäkin. Ainakin viimeiset kymmenen vuotta olen tallentanut selvästi enemmän ohjelmia, kuin mitä olen tullut katsoneeksi. On ollut kätevää, ettei ole tarvinnut olla television äärellä odottamassa jonkin tietyn ohjelman alkamista. Tänä aikana, kun meillä oli tallentava digiboksi, emme katsoneet montaakaan kertaa ohjelmia suoraan televisiosta silloin kun ne tulivat.

Miten tästä eteenpäin? Olen täynnä intoa siitä, että tämä tallentamisen vahva napanuora minun ja television välillä katkaistiin. Emme ole hankkimassa uutta tallennusvälinettä. Jos jotakin haluamme katsoa, niin voimme olla oikeaan aikaan television äärellä, tai sitten katsoa haluamamme netistä. Sen tiedän sanoa jo nyt, että television katselumme tulee vähenemään entisestään. Maailmassa on niin paljon muutakin tekemistä, kuin käyttää aikaansa television äärellä.

Olin jo pidemmän aikaa ollut kyllästynyt laittamaan ohjelmia tallennukseen. Eri kanavien ohjelmatarjonnan kahlaaminen läpi vei paljon aikaa, vaikka olimme jo rajoittaneet kanavia, joita seuraamme. Keveyden tunne tuonkin homman loppumisesta on suuri. Television katsominen ei ole antanut minulle kovinkaan paljoa viime aikoina, mutta silti sitä on tullut kumppanini seuraksi välillä katseltua. Olen tyytyväinen, että niin helppoa vaihtoehtoa kuin valita tallentimesta katsottavaa milloin tahansa, ei enää ole.

On mielenkiintoista nähdä, miten elämämme lähtee rakentumaan tästä eteenpäin. Kumppanini on käyttänyt televisiota aivojen nollaamiseen, katsoen sitä usein iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa. Minulle tuo tapa ei sovi, vaan haittaa selvästi nukkumista. Jatkossa on entistä helpompaa olla irti valaistuista ruuduista illan viimeiset tunnit ennen nukkumaanmenoa. Tietokoneen olen sulkenut aina jo hyvissä ajoin ennen iltatoimia.

Ehdotin kumppanilleni tallentavasta digiboksista luopumista jo ennen kuin se lopullisesti hajosi. Väläytin jopa koko televisiosta luopumista. Yhteinen ajatuksemme on, että tuon television hajotessa sitä ei heti korvata, vaan katsotaan miten elämä rakentuu ilman sitä. Elämme nyt siis jonkinlaista siirtymäaikaa television suhteen. Ja olen tästä käänteestä oikein innoissani! Hauska nähdä millaisia luovempia muotoja ajankäyttöön löytyy silloin, kun pää on niin väsynyt, ettei jaksa enää tehdä mitään ajattelua vaativaa.

14 kommenttia artikkelissa “Tulipa kerran päivä, jolloin tallentava digiboksi hajosi

  1. Olin itse vuosina 2005-2011 ilman tv:tä. Sitten sain siskon vanhan toosan ja aluksi siinä katottiin vain tyttären kanssa dvd:t, digiboxia ei ollut. Nyt mulla on ollut myös appiukon vanha ei tallentava digiboxi kesästä saakka. Tulee katottua aamun ja illan pikkukakkoset, ei juuri muuta. Edes uutisten seuraaminen ei onnistu pienten lasten kanssa kovin keskittyneesti. Jos jotain katson, katson illalla lasten mentyä nukkumaan, mutta usein tv pysyy silloinkin kiinni. On muutama ohjelma, jonka joskus haluaisin katsoa, mutta usein käy niin, että lasten kanssa se on mahdotonta tai olen juuri silloin töissä. Lisäksi osaan ajoittaa iltaruoan lähes aina klo 17, jolloin pikkukakkonen alkaa ja aamuisin vahdataan milloin se pikkukakkonen alkaa, ei sais nukkua pommiin. Näiden syiden vuoksi haaveilen tallentavasta digiboxista. Jotta aamulla lapsetkin nukkuisivat niin kauan kuin huvittaa, jotta saatais rauhassa syödä, jotta voisin katsoa omalla ajalla mitä haluan. Omalla kohdallani en usko, että alkaisin tallentelemaan liikoja ja turhia. Esteenä tälle hankinnalle on kuitenkin raha. Maksaa tolkuttomasti.

    • Löytyisikö ohjelmia, joita haluat katsoa, netistä? Itse kun olen kartoittanut mitä ennen katsoimme, niin vain yksi ohjelma taitaa olla sellainen, jota en löytänyt tv-kanavien omista nettipalveluista.

  2. Itse olen jo kauan katsonut kiinnostavat (ne harvat) ohjelmat tietokoneelta ja yleensä aina jälkikäteen. Siellä huomaa yhdellä silmäyksellä, mitä on tarjolla ja voi katsoa milloin huvittaa. Meillä ei ohjelmia tallenneta lainkaan, itse en katso tv:tä juuri lainkaan , koska suurin osa on mielestäni ajan hukkaa. Itse voisin luopua tv:stä vaikka kokonaan, mies haluaa sitä meillä katsoa, mutta ainahan voi haaveilla kodista ilman tv:tä ; )

    • Itse olen nyt opettelemassa uutta tapaa katsoa haluamani ohjelmat netistä ja se on kyllä huomattavasti yksinkertaisempaa kuin tallentavan digiboksin kanssa pelaaminen! Nimenomaan tuo, että yhdellä silmäyksellä näkee nopeasti mitä olisi, eikä tarvitse päivä kerrallaan kanavittain käydä tarjontaa läpi kuten tallentavan kanssa tein. Minäkin olen tullut jo siihen tulokseen, ettei ilman tv:tä olisi mikään ongelma olla. Aivan tarpeeksi ja liikaakin sitä pystyy katsomaan koneeltakin. Isompi ruutu mistä katsoa on minulle täysin yhdentekevä.

  3. Meillä ei tallentavaa boksin ole ja tuskin tuleekaan. Edellisen boksin pettäessä olimme jo aikeissa hankkia tallentava, mutta mieleisen hinta oli niin jäätävä, että se jäi ostamatta. Ja hyvä niin. Nyt katson ne ohjelmat mitkä ehdin/jaksan ja loput näkee netistä. Tosin en ole sieltä netistäkään ohjelmia hirveästi katsellut. Moni, joilla se tallentava digiboksi on, on sanonut, että tallenteet vain kerääntyvät sinne, eikä lopuksi ole itsekään selvillä, mitä kaikkea on tallentanut. Ja jotkut taas sanovat, että tallentamiseen takia tulee seurattua sellaisiakin sarjoja, joita ei varmaankaan katsoisi ellei tallennusmahdollisuutta olisi.
    Mitään niin merkittävää ei telkkarista ole vielä tullut, että minua harmittaisi, etten sitä nähnyt.

    • Helposti tulee tallennettua ”varmuuden vuoksi”. Ja suurin osa näistä ei tule koskaan katsottua. Ja tuo taitaa pitää paikkansa, ettei sieltä mitään niin ihmeellistä tule, että suuresti harmittaisi jos ei sitä näkisi.

  4. Olen itse elänyt ilman TV:tä ulkomailla asuessani. TV oli liian kallis, ja englanninkielistä ohjelmaa vähän. Katson TV:tä nykyäänkin todella vähän, hyviä leffoja tulee aniharvoin ja harva sarja on oikeasti hyvä.

    Mutta ilman digiboxia ja TV:tä arki olisi huomattavasti hankalampaa. Erityislapseemme ei nimittäin suostu katsomaan kuin muutamaa hassua sarjaa, joten tässä mielessä digiboxi on taivaanlahja. VHS-nauhat olisivat varmaan jo kuluneet puhki meidän käytössämme 😉

    Yksi digiboxin kovalevyn rikkoutuminen on jo koettu, ja se oli melkoinen katastrofi, nimenomaan lapsen suosikkisarjojen pyyhkiytyessä taivaan tuuliin…

    • Silloin kun tallennettua ohjelmaa tarvitaan jatkuvassa käytössä, niin kyllähän tallentava digiboksi VHS:n voittaa. Paitsi tietysti sinä päivänä, kun kovalevy hajoaa. Tallentava digiboksi oli kyllä kaikista tallennusvälineistä paras, mitä olen käyttänyt.

  5. Minä pidän telkkarin katselusta, ihan rehellisesti tunnustan. Varsinkin nyt kun olen ollut jalkaleikkauksen vuoksi pitkällä sairaslomalla. Katselen uutisia lukuunottamatta ohjelmia vain tallenteina, ja vain kiinnostavaa tarjontaa.

    Toisaalta, en pidä telkkaria pahana, kun sitten en käytä aikaani esim. netissä juuri lainkaan. Suurin aikasyöppö tuntuu ihmisillä olevan Facebook, jossa itse en ole. Siispä katselen telkkaria sen minkä katson ja hyvällä omallatunnolla.

    • Kyllä telkkarin katselusta saa pitää ja saa sen vielä myöntääkin. Itsekin pidän siitä tiettyyn rajaan asti, ja sen rajan vetämisen vaikeuden takia aikoinaan aloin karsia mitä katson. Tottumukset ovat muuttuneet, en siedä enää niin paljon television katselua, vaan siitä on harmia. Pidän televisiosta välineenä. Seuraan mieluummin dokumentteja ja asiaohjelmia televisiosta, kuin että lukisin joka mahdollisesta kiinnostavasta asiasta. Luettua tulee muutenki niin paljon, että on vaihtelua saada tietoa muulla tavalla. Toisaalta radio toimii myös hyvin, ja enemmän kuuntelen nykyään radiota kuin katson televisiota. Television katselusta juuri silloin, kun joku ohjelma tulee, en enää pidä. Tai jotenkin siihen on vaikea tottua. Mieluummin katson koneelta silloin kun huvittaa.

      Televisiosta saa helposti aikasyöpön, mutta se ei tosiaan ole ainoa. Joku jää jumiin nettiin, joku Facebookiin. Itse en niin helposti juutu enää mihinkään hukkaamaan aikaa, kun television katselu on vähentynyt. Netissä en jumita yhtä helposti, enkä ole Facebookissa. Se, että kirjoitan television katselun vähentämisestä, on heitä varten, jotka kokevat sen tärkeäksi omassa elämässään. Olen huomannut, että kaltaisiani ”jumittajia” on muitakin. En todella tarkoita, että jokaisen olisi tärkeää vähentää television katselua. Jokainen elää miten parhaaksi kokee, ja käyttää aikansa mihin haluaa. Katsele ihmeessä hyvällä omatunnolla!

  6. Olen elänyt suurimman osan elämästäni ilman televisiota, enkä kaipaa sitä lainkaan. Katson joskus ohjelmia areenalta ja ruutu.fistä, sekä tilaan BBC Globalia ipadille, mutta äärimmäisen harvoin tulee mitään sellaista, että harmittaisi television puute. Sen sijaan olen iloinen, ettei olohuoneessa ole telkkaria, joka vie tilaa eikä edes ole kovin tyylikäs esine. Joskus harmittaa, jos satun missaamaan esim. areenalta jonkun kiinnostavan ohjelman, joka on ollut katsottavissa vain vähän aikaa. Mutta kovin kauan ei niitäkään jaksa surra – kyse on kuitenkin vain telkkariohjelmasta, ei mistään historiallisesti merkittävästä tapahtumasta…. 😉

    • Jo monta vuotta sitten harmittelin, että olohuoneen sisustus pitää järjestää television mukaan. En yhtään pidä siitä, että televisiosta niin helposti tulee huoneen keskipiste. Meillä televisiosta tuskin luovutaan, ennen kuin se hajoaa, koska kumppanini tuskin tulee olemaan siihen valmis. Tai mistä sitä tietää. Jo nyt tallentavan digiboksin hajottua suurin osa ohjelmista on katsottu koneelta, koska silloin kun ne tulevat televisiosta ei useinkaan olla television äärellä.

      Television kanssa asian ydin ei olekaan siinä, etteikö sitä ilman voisi hyvin olla. Kyse on tottumuksesta tiettyyn tapaan olla, kuten niin monessa muussakin asiassa elämässä. Vaikeinta on se hetki, kun riuhtaisee itsensä irti entisestä tavasta olla, ei niinkään se uusi tapa. Kaikkeen tottuu kyllä, olen huomannut. Montaakaan päivää ei mennyt tottuessa siihen, että ohjelmia ei voi enää tallentaa, vaikka tallennin oli olemassa koko aikuisikäni. Kyse lienee jälleen siitä, että asioita omistetaan tai säilytetään ”varmuuden vuoksi”. Jos vaikka haluankin katsoa jotakin ohjelmaa ihan milloin tahansa. Kuitenkaan minua ei nyt haittaa yhtään, että esim. Areenassa on määritelty, miten pitkään jokin ohjelma on katsottavissa. Katson sen jos haluan, ja jos en ehdi ennen kuin se katoaa, niin sitten en ehdi. Ei se ole kovin suuri ongelma. Ihminen on lopulta hyvin sopeutuvainen.

  7. Hei Tuulia! Minullakin on nyt oma blogi. Tervetuloa lukemaan! Eilen vasta aloitin, mutta eiköhän tekstejä ala tulla pikkuhiljaa lisää 😊 Kiitos kun olet toiminut yhtenä inspiraation lähteenäni.

    • Tiedätkö, tätä minä hiukan salaa toivoinkin! Hieno juttu! Tulen kyllä lukemaan, projektisi kiinnostaa minua suuresti. Eiköhän sitä tekstiä synny, on sinulla sellainen matka menossa. Toivon kaikkea hyvää matkallesi ja blogille! Hienoa kuulla, että olen voinut olla inspiraation lähteenäsi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s