Mitä jätät jälkipolville, kun sinusta aika jättää?

Arjessa harvemmin tulee ajatelleeksi, että jonakin päivänä kun meitä ei enää ole, joku selvittää kaiken sen tavaran mikä meiltä jää. Jotkut meistä vähentävät tavaraa aika ajoin, toiset keräävät sitä koko elämänsä ajan. Riippuu meistä itsestämme, minkä mittaisen selvitysurakan jälkipolvillemme jätämme.

Voimme nähdä tavaramme tärkeinä ja arvokkaina, mutta entä sitten, kun emme enää ole päättämässä tavaroidemme kohtalosta? Voimme kantaa tavaroidemme mukana muistoja, mutta muilla ei ole tavaroistamme tätä kokemusta, joka nostaa niiden arvoa mielessämme. Lapsillemme, tai kuka kotimme kuolemamme jälkeen sitten selvittääkin, tavaramme voivat olla täysin yhdentekeviä. Tavarat, joita olemme vuosikausia tai vuosikymmeniä vaalineet, voivatkin jäädä vain selvitettäväksi taakaksi jälkipolville.

Pula-aika on vahvasti takanapäin ja suurten tavaramäärien jättäminen jälkipolville ei ole tarpeellista. Päinvastoin se vain lisää tavaran tuomaa taakkaa, jota useimmilla on jo omissakin kodeissaan. Voimme ajatella lämpimin ajatuksin tavaroitamme, ja niiden jättämistä lapsillemme. Emme kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, että lapsemme eivät välttämättä välitä niistä vähääkään. Jälkipolvillamme on oikeus omaan elämään omine tavaroineen, eikä heillä ole velvollisuutta kantaa tavaroitamme mukanaan elämässään. Se, että tavaramme ”eivät kelpaa”, ei ole millään tavalla henkilökohtaista meitä kohtaan.

Osa ihmisistä voi kokea syyllisyyttä edesmenneen tärkeän ihmisen tavaroiden hävittämisestä, joku taas ajattelee, että hänen on säilytettävä jokainen mahdollinen tavara. Omalta kohdaltani tuntuisi ikävältä, että joku tuntisi tavaroideni äärellä syyllisyyttä tai velvollisuutta säilyttää niitä. Tavarani ovat kuitenkin vain pieni osa minun elämääni, eikä niiden tarvitse olla osa kenenkään toisen elämää. Minä en ole osa näitä tavaroita.

Kunpa osaisimme jättää jälkipolville jotakin itsestämme jo eläessämme, emmekä vain valtavaa tavarataakkaa kuollessamme. Muistot yhdessä koetusta, eletystä elämästä ovat arvokasta perintöä, kuten myös tarinat meidän ja sukumme elämästä ja sattumuksista. Jos haluamme jättää joitakin itsellemme erityisiä tavaroita jälkipolville, meidän kannattaa kertoa tarinat tavaroiden takana. Tavaran voi alkaa nähdä aivan toisin, kun kuulee, miksi se on meille tärkeä ja millainen tarina siihen liittyy.

Vaikka yleisesti luulemme, että tavarat tuovat meille turvaa, se on vain harhaluulo. Itse löysin turvaa vasta sitten, kun tajusin olla ripustautumatta tavaraan tai ylipäänsä mihinkään. Jos ajattelemme, että jättämällä jälkipolville omaisuutta turvaamme heidän elämäänsä, voimme olla väärässä.

Turvallisuuden tai turvattomuuden tunne ei riipu tavaroista, niiden määrästä tai arvosta. Yksi parhaita asioita, mitä voimme jälkipolvillemme antaa, on luottamus ja usko siihen, että elämä kyllä kantaa. Kaikki ei aina mene hyvin, ikäviä asioita tapahtuu, mutta kaikesta voi selvitä ja elämä voi olla hyvää kaikesta huolimatta.

Mitä sinä toivoisit voivasi jättää jälkipolville tai kanssaihmisille itsestäsi?

10 kommenttia artikkelissa “Mitä jätät jälkipolville, kun sinusta aika jättää?

  1. Näin se on. Minulla tosin on tavaroita, joita en vielä ole kohteliaisuussyistä voinut hävittää – mutta jos päiviä riittää, sen teen. Jos saisin nyt aloittaa alusta, niin minun henk koht omaisuuteni menisi laukkuihin, mutta sisältäisi ehdottomasti pari kaunista tavaraa lapsuudesta. Huomasin, kuinka vähällä selviää, kun asuin ulkomailla pari vuotta. Lähdin sinne mukanani 2 matkalaukkua. Täytyy tietysti muistaa, että asunto oli astioita myöten valmiiksi kalustettu, mutta eihän vuokra-asunnossa liikaa mitään irtaimistoa ollut.

    • Tuo ulkomailla asuminen on ollut varmasti monella tapaa rikastuttava kokemus. Tarpeellisen tavaran määrän suhteen varmasti hyvinkin avartavaa. Joskus on mielenkiintoista palata mielessään ajatuksiin tavaroiden tarpeesta silloin, kun ensimmäisen kerran muutti itsekseen asumaan. Missä vaiheessa se määrä tavaraa ei enää riittänyt ja mikä muka muuttui?

  2. Toivoisin, että jälkipolville olisi jotain hyötyä kirjoittamistani kirjoista, tosin käsityökirjat ovat aikansa lapsia eivätkä 100 vuoden päästä ole luultavasti kuin historiallisia kuriositeetteja. En halua kuolla niin pian, että kirjani ovat vielä aivan ajankohtaisia 😀
    Muuten toivoisin, että minulta säästettäisiin muutama käsityö. Jos voin kuvitella, että sukuni jatkuu esim. lapsenlapsenlapsenlapsiin, ja tulevaisuudessa kaukainen jälkeläinen köllisi tekemäni tilkkupeitteen päällä vauvana, niin tulen hyvälle mielelle. Haluaisin myös, että harvinaisten pitsien kokoelmani säilyisi jossain, sama se kenellä, kunhan niitä ei kipata roskiin. Pitääkin varmaan tehdä testamentti ja luvata ne vaikka jollekin museolle!
    Tietysti olisi hienoa, jos tyttärelleni jäisi kodista perinnöksi tietynlainen arvomaailma, mutta sen enenpää en rohkene omasta henkisestä perinnöstäni tehdä haloota.

    • Siinähän on osa viehätystä, että käsityökirjat ovat aikansa lapsia. On kiinnostavaa katsoa välillä ajassa taaksepäin. Itse joskus ihailin vanhaa neulontakirjaa, joskaan ei sata vuotta vanhaa, enkä voinut kuin ihailla sen aikaista käsityötaitoa.

      Museolle lahjoittaminen on loistava idea, jos omistaa jotakin millä museaalista arvoa olisi. Silloin tavarasta olisi iloa useammalle kuin vain omalle jälkeläiselle, joka kenties säilöö tavaraa jossakin varastossa, eikä koskaan sitä katsokaan, mutta säilyttää kuitenkin.

      Henkinen perintö jälkipolville. Minulla ei jälkipolvia ole eikä tule, mutta toivottavasti minusta jonkinlainen muistijälki jollekin tärkeälle ihmiselle jää. Mieluummin positiivinen. 😀

  3. Toivoisin, että lapseni muistaisivat minut vahvana ja kannustavana naisena.Olen myös päättänyt kasvattaa varallisuuttani jonkin verran, jotta jälkipolvilleni jäisi jonkinlainen taloudellinen turva kun minusta aika jättää, ainakin hautajaiskulut kattava jos ei enempää 🙂

  4. Hei Tuulia!
    Kiitos ihanasta blogistasi! Luin jokaisen kirjoituksesi heti ensimmäiseltä istumalta ja inspiroiduin täysin. Mikään hamstraaja en ole ollut ennenkään, mutta aina löytyy tavaroita, joista hankkiutua eroon. Kiitos ja ihanaa alkanutta vuotta!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s