Käytännön syitä omistaa liikaa tavaraa

Olen mietiskellyt mitä ovat ne käytännön syyt, mitkä saavat meidät hankkimaan liikaa tavaraa. Sitä on ehtinyt miettiä tavaraa vähentäessä moneen otteeseen. On käynyt mielessä miten paljon kaikessa tässä asunnossa olevassa tavarassa on rahaa kiinni. Tai miten paljon sitä tähän mennessä on kulunut tavaroihin, joita ei todellisuudessa tarvittu tai ehkä lopulta haluttukaan.

Astiakaappiin katsoessa on tullut mietittyä, miksen aikoinaan kyseenalaistanut mihin kaksi ihmistä tarvitsee kaapillisen astioita. Varsinkin kun taloudessamme kumpikaan ei pidä ruoanlaitosta eikä sen myötä myöskään harrasta vieraiden kestitystä. Miten tuo kaikki tuli ostettua vähistä rahoista, kun se selvästikään ei olisi ollut tarpeellista? Jossakin vaiheessa on sentään takaraivossa kaikunut, että astioita voi käyttää monipuolisesti. Ei ole tarpeen omistaa jälkiruokakulhoja tai astioita, joita käytetään vain yhdenlaisen ruoan syömiseen. Silti astioita on kertynyt kaappiin turhan paljon siihen nähden minkä verran niille on käyttöä.

Yksi käytännön syy omistaa liikaa tavaraa on kodinkoneiden koko. Kaupasta on vaikea löytää kodinkoneita yhden tai kahden ihmisen tarpeisiin. Astianpesukone, se normaalikokoisena pidetty tai vaikka kapeampikin malli, on aivan liian suuri kahden ihmisen arkikäyttöön. Se määrä astioita, mikä olisi arjessa tarpeen, on nopeasti ladottu likaisena astianpesukoneeseen. Niillä ei saa astianpesukonetta läheskään täyteen. Ongelman ratkaisemiseksi tulee ostettua lisää astioita, kun tarpeeksi monta kertaa mukia kaapista etsiessään tajuaa, että ne odottavatkin astianpesukoneessa likaisina, että kone tulisi täyteen. Ja sitähän ei tapahdu.

Astiaongelma olisi ratkaistu sillä, että ei alun alkaenkaan hankkisi astianpesukonetta. Ja jotta ei joutuisi tiskaamaan järkyttävää tiskivuorta, astioita tulisi olla vain sen verran, että ne tiskaa vaikka kaikki kerrallaan vielä mielellään. Itselläni tuo raja tulee melko pian vastaan. Käsin tiskaaminen on mukavaa, kunhan astioita on vähän. Pesua odottava tiskivuori ei houkuttele tippaakaan, siksi astianpesukone on tullut hankittuakin. Ja olemmekin kierteen ytimessä.

Olipa kerran päivä, jolloin kaapista ei löytynyt enää puhtaita astioita, kun kaikki olivat tiskissä. Niinpä tuli järkeiltyä, että astioita on liian vähän. Kohta olikin entistä enemmän astioita tiskissä, joten eihän niitä enää kukaan jaksanut entisenkään vertaa käsin tiskata. Astianpesukone olisi siis kätevä. Vieläkään kaapista ei löytynyt puhtaita astioita kun niitä olisi tarvittu, ne odottivat astianpesukoneessa koneen täyttymistä. Ja sitähän ei tapahtuisi, ennen kuin omistaisi enemmän astioita… Voi olla, että joskus vielä elän ilman astianpesukonetta. Mutta silloin astioita ei ole kovinkaan montaa asukasta kohden.

Kodinkoneiden koko ei astioiden kohdalla sittenkään välttämättä ole syy omistaa liikaa tavaraa. Ehkä syy onkin silkka laiskuus.

Jos astiat vielä pesisikin käsin, niin vaatteita ei. Ja vaatteiden kanssa pienten pesukoneiden olematon saatavuus on jonkinlainen este omistaa todella vähän vaatteita. Meillä on nykyään viiden kilon pesukone, ennen oli kolmen. Kumpikin on ollut vaikea saada täyteen pesua varten. Vaikka nykyinen pesukone säätääkin itse veden määrää ja pesuaikaa, niin en minä sinne hyvällä omatunnolla muutamaa vaatetta kerrallaan laita. Pieni pyykkimäärä ei myöskään linkoudu tarpeeksi kuivaksi.

Viimeksi tänään pesin kaksi muutaman vaatteen koneellista, ja siihen tulee loppu. Jatkossa aiomme suosia vain muutamia värejä vaatehankinnoissa, jotta vaatteet saa nopeasti käytön jälkeen pesuun, eikä niitä tarvitse hautoa pyykkikorissa. Ja eipä se siitä hautomisesta miksikään tulekaan, kun mistään ei tule enempää samanvärisiä vaatteita pesuun. Jo tällä hetkellä tilanne on parempi kuin vielä joitakin aikoja sitten, kun kaapista löytyi vaatteita lähes kaikissa sateenkaaren väreissä.

Turhia tavaroita voi kuuleman mukaan tulla hankituksi myös siksi, ettei muista mitä omistaa, jolloin tulee ostaneeksi samoja tavaroita useaan kertaan. Tai jos muistaakin, niin ei löydä etsimäänsä, koska tavaroille ei ole omaa paikkaa. Nyt on kyllä myönnettävä, että tämä ilmiö on minulle täysin vieras. Kaikilla tavaroillani on aina ollut paikka, josta ne löydän, tai korkeintaan kaksi mahdollista paikkaa mistä etsiä.

Tavaroita voi myös hukata pysyvästi, jolloin saman tavaran voi joutua ostamaan useamman kerran. Tämäkin ilmiö on minulle vieras. En muista, että olisin koskaan hukannut mitään pysyvästi. Sen vuoksi epäilenkin järkeäni, jos jokin tavara on hukassa eikä löydy omalta paikaltaan. Tai itse asiassa ensiksi epäilen, että kumppanini on tarvinnut tavaraa eikä ole palauttanut sitä paikalleen… Olen ilmeisen hyvin oppinut pitämään tavaroistani huolta jo lapsena, ne olivat järjestyksessä paikoillaan jo silloin.

Ehkä selkein käytännön syy liiallisen tavaramäärän omistamiseen on liian suuri asunto. Pienessä asunnossa ei voi omistaa mahdottoman paljon tavaraa. Kun muuttaa isompaan, tyhjää tilaa alkaa täyttää ostamalla kaikenlaista. Hankitaan lisää huonekaluja ja mahdollisesti entistä suuremmat säilytystilatkin täyttyvät nopeasti. Olisihan uusi, suurempi koti pienemmän kodin tavaroilla sisustettuna aivan liian kolkko ja minimalistinen, jos ei sinne ostaisi kaikenlaista… Niinpä niin.

Tavaraa vähentäessään ja tämänkaltaisia asioita miettiessään huomaa, että elämässä on vielä rutkasti yksinkertaistamista. Nykyisessä kulutusyhteiskunnassamme käsitys siitä, mikä on tarpeeksi tai sopivasti on selvästi hämärtynyt.

Mitenköhän monta kertaa omistamansa tavaramäärän voisi puolittaa, jotta omistaisi vain sen mitä todella tarvitsee?

28 kommenttia artikkelissa “Käytännön syitä omistaa liikaa tavaraa

  1. Näitä samoja asioita on taas tullut mietittyä, sillä olemme muuttamassa kuukauden kuluttua uuteen (vuokra-)asuntoon. Asuimme nykyisessä vasta puoli vuotta, mutta silti tässäkin välissä tuli osteltua kaikenlaista ”tarpeellista”, vaikka yritämme tarkkaan miettiä, mitä ostamme. Juurikin astioita ja keittiövälineistöä on uusittu melko paljon. Vaikka edellisillä käytännössä pärjäsi, niin tykkään ajatuksesta, että astiat miellyttävät myös silmää. Edelliset astiat nimittäin olivat edelleen niitä opiskelunaikasia lautasia ja kulhoja sekä mieheltä että minulta, jotka eivät tietenkään olleet yhtään samaa sarjaa, vaan kaapissa melkein jokainen lautanen oli erilainen. Edelleenkään astioita ei ole paljon, mikä näkyy todellakin tuossa, ettei astianpesukonetta tule käytettyä, kun sitä ei ikinä saa täyteen asti – ja tulevassa asunnossa sitä ei onneksi edes ole.

    Hassu juttu tuli tuosta tavaroiden hukkaamisesta mieleen. Muutama muutto takaperin oltiin hankittu kissa ja kissalle sellaisia pieniä leluhiiriä n. 5-6 kappaletta. Muutossa järjestellään aina kissan kamppeetkin erilleen, mutta missään vaiheessa noista hiiristä ei löytynyt kuin puolet. Edelleen on hiukan hämmentävää, mihin ne loput olivat kadonneet?

    • Minusta alkaa tuntua, että keittiö on paikka, josta tavaraa voi vähentää loputtomiin. Aina sitä vaan riittää. Tuo kissan hiirien katoaminen muutossa on kyllä kiintoisa juttu. 😀

  2. Itse olen yksinkertaistanut tuota pyykkiosastoa myös vaatekaappini kautta. Sen lisäksi, että olen vähentänyt vaatteiden määrää, olen huolehtinut, etttä jäljelle jäävät voi huoletta pestä helposti. Kaikki vaatteeni menevät 40 asteen pesuun tai villapesuun. Vaatteet ovat myös joko sen verran vanhoja tai laadukkaita, etteivät ne ihan mahdottomasti värjää. Näin pyykinlajittelukin on yksinkertaistunut: kaikki vaatteemme (minun ja mieheni) voi pestä yhdessä. Tummat ja värikkäät voi muutenkin hyvin pestä yhdessä. Ainoastaan herkät vaaleat kankaat ja valkoiset vaatisivat erottelua, ja niitä meillä harvemmin käytetään.

    • Voi olla, että olen liiankin tarkka pyykin lajittelussa. Toisaalta on tullut huomattua, että kirkkaankeltainen pyyhe ei ole enää kirkkaankeltainen, jos sen pesee oikeastaan vähänkään eriväristen kanssa. Meillä oli samanlaiset keltaiset pyyhkeet (2 kpl), joista toisen pesin kerran eri pyyhkeiden kanssa kuin ennen. Erityisen tummia en joukkoon kuitenkaan sekoittanut, ja ajattelin, ettei ikivanhoista pyyhkeistä väriä lähde. Mutta niin vaan lähti, ja pyyhe on saanut harmaantuneen sävyn entisen puhtaan, kirkkaankeltaisen tilalle. Sitä ei välttämättä huomaisi, ellei näitä kahta pyyhettä laittaisi rinnakkain. Tämänkaltaisten pesuyllätysten vuoksi olen aikoinaan alkanut pestä pyykit hyvinkin tarkkaan väreittäin. Ja sen vuoksi meillä kaikista sateenkaaren väreistä siirrytäänkin vähempiin värivaihtoehtoihin.

  3. Tämän ongelman edessä olen itsekin, kun asumme kahden hengen huushollissa ja olen koettanut viimeiseen asti välttää uuden tavaran kantamista sisään. Aika hyvin olen onnistunut ja astioiden ym. kohdalla tilanne on melko hyvä. Mutta nyt asumme melko isohkossa vuokra-asunnossa, ja olemme alkaneet suunnitella muuttoa pienempään, joten tarvinnee alkaa jo ajoissa vähentää näistäkin olemassaolevista astioista vain ne oleellisen tärkeät. Kyllä tässä työtä riittää! Mutta on vaan niin totta, että tosi vähälläkin pärjää.

  4. Me olemme mieheni kanssa aikoinaan, kun laitoimme hynttyyt yhteen, laittaneet eriparisia astioita menemään ja ostimme yhteensopivan astiaston. Sen verran se rahallisesti kirpaisi opiskeluaikana, että emme hankkineet kuin tarpeelliset. Niillä on menty tähän päivään asti, eikä täydennystä ole juurikaan tarvinnut tehdä.
    Kodinkoneista taas minä arvostan tiskikoneen olemassaoloa. En tykkää yhtään käsintiskaamisesta ja edellisessä asunnossa tiskivuori kasvoi päivän aikana ja sitten se oli päivän ärsyttävä viimeinen homma ja toisaalta, kun yritin tiskata astiat aina käytön jälkeen niin tuntui, etten päivän aikana muuta tehnytkään kuin tiskasin 🙂 Haluan, että keittiön tasot ovat siistit, niin se on helppoa latoa astiat koneeseen. Astioiden peseminen käsin taisi kuluttaa vettä enemmän kuin koneessa pesu, oletuksena tietty, että pesee täysiä koneellisia. Meillä on pienempi kone, joka tulee kyllä lapsiperheessä päivässä täyteen.
    Pyykinpesukone taas on iso, mutta se säätelee veden painon mukaan. Mutta tämän olen nähnyt vain hyvänä asiana, pesen lauantaina värilliset ja valkoiset, niistä tulee tasan kaks koneellista pyykkiä, eikä pyykkitouhuun tarvitse uhrata enempää aikaa. Meiltä löytyy pääasiassa puuvillavaatteita niin kaiken voi pestä 60 asteessa. Villavaatteet yleensä tuuletan, joten erikoispyykkiä on harvemmin ja nekin pesen yleensä käsin.
    Turhista kodinkoneista on miehen kanssa nyt keskusteltu, kun tavaramäärä on karsittu ja kahvinkoneesta tekisi mieli luopua, kun emme kumpikaan juo kahvia. Mutta jouduimme toteamaan, että meillä käy joka viikko sellaisia kavereita, jotka kahvia juovat. Joten kahvinkeitin saa olla kaapissa piilossa niinä päivinä, kun ei ole käytössä. Ehdotin jopa,että eikös teen ja kahvin keittäminen käy samalla koneella, niin kahvia nauttiva ystävä oli kauhuissaan, että eihän kahvinkoneeseen saa missään nimessä mennä sotkemaan mitään teejuttuja 😀

    • Käsin tiskaaminen kuluttaa vettä enemmän kuin tiskikone, se on totta. Kun vedestä maksetaan mittarilukeman mukaan, niin tiskikoneen osto näkyi vesilaskun pienenemisenä. Minulle käsin tiskaaminen olisi ok, mutta ei missään tapauksessa tällä hetkellä omistamallamme astiamäärällä. Astioita pitäisi olla sitten niin vähän, ettei niistä edes saa tiskivuorta. Tiskikone on oikein miellyttävä kapistus, varsinkin nyt kun meillä on tarpeeksi pieni tiskikone liesi-uuni-tiskikone -yhdistelmälaitteessa.

      Olen yrittänyt totuttaa itseni ajatukseen, että tuo nykyinen pesukone säätää käytettävän veden määrää pyykkimäärän mukaan, mutta vaikeaa se on. Jossakin takaraivossa sitä miettii, että pitäisi pestä täysiä koneellisia, ja siihen pyrin vieläkin. Toki siitä joskus on joustettava.

    • Ah, kahvinkeitin, tuo ikuinen piinaaja. Me olemme aina juoneet kahvia mieheni kanssa ja pidämme pannukahvista.. Kun muutimme yhteen keitimme kahvin pannussa, mielestäni se oli kätevää koska sillä pystyi keittämään myös vettä, eikä sitä pysty hajottamaan, lisäksi se oli suvusta tullut vanha ja kivan näköinen. Miehen äiti järkyttyi kuultuaan ettemme edes aio ostaa kahvinkeitintä, hän puhkui jotain että eihän niin kuulu olla ja toi meille keittimen. Nyt tuosta on kulunut 8vuotta ja 3keitintä. Lopputuloksena on kahvinkeitin SEKÄ vedenkeitin ja se ihana pannu kaapin perällä. Voin vaan kysyä että mitä ihmettä tapahtui?! Ymmärrän vielä sen etten parikymppisenä kehdannut sanoa ”anopille” vastaan, mutta nyt vuosien jälkeen pidän tuota loukkaavana ja entistä enemmän on alkanut ärsyttää muiden tietäväisyys siitä kuinka meidän kuluu hoitaa asiat. Tämä näkyy myös siinä ettei minimalistisuuttamme noteerata lainkaan esim heidän kysyessä lahjatoiveita, vain konkreettiset tavarat ovat oikeita lahjoja ..huoh, taistelen tuulimyllyjä vastaan..

      • Käytännön syiksi omistaa liikaa tavaraa voimme siis lisätä anopin. 😀 Loukkaavaa tuo on minustakin, että joku ns. ulkopuolinen kokee voivansa määritellä, mitä meillä pitäisi kodissamme olla. En tiedä näkeekö hän asian niin, ettei teidän pitäisi kärsiä sellaista puutetta, ettei teillä olisi kahvinkeitintä, vai mistä moinen puuttuminen. Ikävää tuo kuitenkin on.

        • Ei ole mikään puute jos ei ole kahvinkeitintä, kun kerran on kahvipannu jossa kahvinsa keittää. Sitä paitsi pannukahvi on parempaa kuin kahvinkeittimellä tehty. Mielestäni kahvinkeitin on likainen kun sitä ei voi kunnolla puhdistaa sisältä. Kahvipannu helppo pitää puhtaana.

          • Kiitos kommentistasi! Olen tullut samaan tulokseen, pannukahvi on parempaa kuin kahvinkeittimellä tehty. Osasyynä on juuri tuo kahvinkeittimen puhtaanapidon hankaluus. Ja mitä tulee vedenkeittimen tarpeellisuuteen, olen samaa mieltä, että kattila ajaa saman asian ja paremminkin – ainakin kun miettii taas puhtaanapitoa. Meillä on silti vedenkeitin sen vähäisemmän sähkönkulutuksen vuoksi. Vaikka en tiedä onko säästetyn sähkön määrä hiusten halkomista. Toisaalta kun vettä keitetään monta kertaa päivässä, niin josko sillä olisi merkitystä pidemmän päälle.

      • Tuo on totta, että muiden ihmisten tuntuu olevan välillä vaikeaa ymmärtää, mitä tarkoitan sillä, että emme (enää) halua tavaraa lahjaksi. Olen laittanut asian sen seikan piikkiin,että olemme varsin tuoreita minimalisteja, joten ihmisiltä vie aikaa tottua uuteen tapaan, mutta onhan tuo ärsyttävää, jos monta vuotta joutuu toistamaan papukaijana samaa asiaa. Meillä käytiin anopin kanssa keskustelua leivänpaahtimsta, hänellä itsellään on sellainen käyttämättömänä laatikossaan ja olisi halunnut antaa sen meille. Meillä ei ole koskaan ollut leivänpaahdinta, joten kieltäydyimme, sillä tarvetta ei ole nytkään. Anoppi suorastaan loukkaantui, sillä kyllähän noin käytännöllinen lahja pitää ottaa vastaan ja takuulla tarvitsemme vielä leivänpaahdinta, kun tyttömme kasvaa ja alkaa vaatia paahtoleipää….jne. No leivänpaahdinta emme ottaneet.
        Se on turhauttavaa, että kun itse oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja odotuksista ja alkaa elää omannäköistään elämää, niin aina vain sitkeämmin jotkut alkavat tuputtaa omia ”oikeita” näkemyksiään ja ovat tietävinään, mikä on minulle parasta!

        • Leivän voi paahtaa uunissa siihen ei mene kuin muutama minuutti. (Paitsi uunin lämmittämiseen) Leivänpaahdinta ei tarvitse. Uunissa paahdettu leipä paljon parempaa kuin leivänpaahtimessa.

    • Jos teeveden keittää kahvinkeittimessä niin siihen tarttuu kahvinmaku keittimestä. Sitten tee on pilalla ja todella pahanmakuista, joten en suosittele keittämään samalla laitteella. Testasin itsekin tämän. Sitäpaitsi (tee)veden voi keittää kattilassa, siihen ei tarvita erillistä vedenkeitintä. On myös nopeaa. Niin tehtiin ennenvanhaan kun vedenkeitintä ei ollut edes keksitty. Kattila on myös helppo pitää puhtaana, toisin kuin vedenkeitin. Vedenkeitin mielestäni täysin turha keksintö sitä ei tarvitse mihinkään. Heitin omani roskiin. Leivänpaahdin on turha, leivät voi paahtaa uunissa. Heitin senkin menemään. Mielestäni todella epähygieeninen kun vanhat homehtuneet leivänmurut jäävät paahtimen sisään eikä niitä saa sieltä kokonaan pois edes ravistamalla. Eikä sitä voi sisäpuolelta edes pestä. Yököttävää. Mikron heitin myös menemään. Jostain luin että on ihan tutkittu juttu että se aiheuttaa vakavia sairauksia kuten syöpää (oikeasti!) Myöskin kun ruuan lämmittää mikrossa niin vitamiinit ynnämuut tärkeät ravintoaineet tuhoutuvat, jäljelle ei jää mitään ravintoaineita. Maidosta tuhoutuu myös kaikki ravintoaineet mikrossa, joten lasten maitoa ei kannata missään nimessä lämmittää mikrossa kuten monet tekevät nykyään, vaan kattilassa. Ruuan maku menee mikrossa lämmitettäessä ja koko ruoka muuttuu moskaksi. Parasta lämmittää liedellä ja uunilla. Eikä mikrolla lämmittäminen nyt kovin paljon aikaa säästä. Minuuttiaikataulua minulla ei ole eikä tule. En aio hankkia vatsahaavaa. Hellalla lämmittäminen ei vie aikaa kovin paljoa kuitenkaan. Itse en ole niin kiireinen että en ehtisi käyttää siihen muutaman minuutin enemmän aikaa kun lopputulos on paljon parempi kaikinpuolin. Sähköäkään ei kovin paljoa kuluta. Muutama euro kuukaudesa sähkölaskua lisää ei ole juuri mitään.

  5. Me jouduimme ostamaan uuden, induktio, lieden vuodenvaihteessa, kun vanhasta oli uunin luukku vääntynyt ja huomasimme lämmittävämme keittiön ilmaa. Mielestäni induktioliesi oli järkevä hankinta, vaikka sangen kallis. Etukäteen pelkäsin, että joudumme ostamaan paljon uusia kattiloita ja paistinpannuja. Olinkin tosi tyytyväinen, kun saimme vaihdettua välineitä niin, että toimme mökiltä induktiolle sopivat kotiin ja päinvastoin. Yhtään uutta ei tarvinnut ostaa! Ja induktioliesi on kyllä aivan loistava ruuanlaitossa, en enää vaihtaisi vanhaan.

    • Hyvä, että sopivia keittovälineitä löytyi paikasta toiseen siirtämällä. Meillä on keraaminen liesi, johon olen hyvin tyytyväinen. Siskoni luona käytin aikoinaan induktioliettä, mutta jostain syystä en päässyt sen kanssa sinuiksi. Joko ruoka kiehui täysillä, tai sitten ei ollenkaan. Olisi vaatinut ilmeisesti enemmän aikaa opetella käyttämään sitä niin, että ruoanlaitosta olisi tullut jotain muuta kuin kohtuullisen kokoista kiukkua.

  6. Mä olen ihminen, joka hukkaa koko ajan tavaroita, koska ei osaa laittaa niitä paikoilleen. Olen huomannut, että monellakin tavaralla (ei kaikilla) on kyllä paikkansa, mutta minäpä en vaan keskity yhtään tavaran takaisin laittoon. Nyt onkin menossa ”laita tavara paikoilleen” opettelut menossa. Joskus tuntuu vaan siltä, ettei yksinkertaisesti ehdi laittaa jotakin paikoilleen, kun on oikein tilanne päällä. Esikoinen huutaa kuudetta kertaa pyyhkimään, kuopus siinä samalla on kiipeämässä pöydälle jne. Sitä vaan laskee tavaran johonkin pois käsistä ja syöksyy hommasta toiseen ja unohtaa koko tavaran.

    Pyykkikone ja astianpesukone ovat ihan tärkeimpiä vekottimia meiän lapsiperheessä. Varsinkin kuopus opetellessaan syömään kuluttaa paitoja enemmän kuin laki sallii. Joka päivä kaatuu ainakin yksi maito/vesilasi, joka aterialla ruokaa eksyy paidallekin ruokalapusta huolimatta jne. Huoh, noh, tämäkin vaihe on ohimenevää.

    • Kannattaa miettiä onko tavaroiden oma paikka lähellä paikkaa, jossa niitä käytetäänkin. Tavara löytää varmasti heikosti paikalleen, jos sen säilytyspaikka on kaukana käyttöpaikasta.

    • Tavarat voi laittaa paikoilleen vaikka kerran päivässä, ei niitä jaksa olla koko aikaa takaisin laittamassa. Niin löytyvät sitten hyvin seuraavana päivänä. Vaikka lopuksi illalla lasten mentyä nukkumaan. Aikaa ei mene paljoa.

  7. Tuli muuten mieleen, kun oikein minimalismiin hurahtaa, kannattaa tarkistaa myös kotivakuutuksen irtaimiston enimmäismäärä, jonka vakuutusyhtiö siis korvaisi vaikkapa tulipalon sattuessa. Suuntaa-antavia laskelmia on tarpeen tehdä, sillä vuotuisessa vakuutuslaskussa voi säästää siten useita kymppejä. Ei ole mitään järkeä vakuuttaa rivitalokaksion irtaimistoa 70 000 euron arvosta, jos kaikki vastaavat irtaimistot saisit ostettua vaikkapa 20 000 eurolla.

    • Tuo on totta, monella on varmasti yläkanttiin nuo vakuutusmäärät varmuuden vuoksi. Hyvä kuitenkin tietää, että täyttä korvausta ei saa jos todetaan alivakuuttamista, eli jos vakuutusmäärä on merkitty liian pieneksi. Huomatkaa laskea myös mukaan varastossa olevat polkupyörät ja muut urheiluvälineet.

    • Kiitos vinkistä! Minulla ei ole hajuakaan taloutemme vakuutuksista, mutta pitääpä selvittää. Mitään erityisen arvokasta meillä (onneksi) ei edes ole.

  8. Tuttuja ovat minullekin nuo pyykki- ja tiskikonesatsien optimoinnit…
    Tiskikoneesta en luopuisi. Kovin rasvaiset astiat lähtevät helpommin puhtaaksi tiskikoneessa, esim. paistinpannuja käsin tiskatessani keitän vedenkeittimellä kiehuvaa vettä hyvän lopputuloksen vuoksi… Meillä on perheen kokoon nähden turhan iso tiskikone, eli arkena kone käy vain joka toinen päivä. Mikäli kone on jäämässä vajaaksi, niin kerään mukaan tavaraa joita pestään silloin tällöin eli mikrouunin kupu, espresokoneen tippa-alusta, muovinen tarjotin, kylppäristä hammasmukit, jne. Toki voisin valita lyhyemmän ohjelman, mutta usein ne vähät astiat ovat juuri niitä rasvaisia, joten alhaisempi lämpötila ei riitä 😦
    Pyykin pesun optimointi onkin sitten oma juttunsa… Yksin ulkomailla asuessani pyykkäsin itsepalvelupesulassa, 7 kg:n koneella. Ja tuo 7 kg on määrä on oikeasti PALJON. Koska koneellisen pesu oli kallista, niin hyvin nopsaan tuli ostettua läjä sukkia ja alusvaatteita, että sai pestyä täysiä koneellisia. Hyvä puoli oli, että vaatevarasto tuli käytyä läpi hyvin säännöllisesti 😉 Ja huono puoli se, että juoksuvaatteet olisivat kaivanneet tiheämpää pesua. Käsinpesu ei oikein ollut vaihtoehto, kun asuntoni käyttövesi lämmitettiin kaasulla eli oli sangen kallista.
    Tämän vuoksi olen kovin onnellinen omasta pesukoneesta ja sen erikoisohjelmarepertuaarista 😉 Nykyinen pienen perheemme pyykkirumba käsittää viikottaisen valkopyykin, 60 asteen pyykin (lapsen pk-vaatteita ja pyyhkeet), lakanapyykin, 40 asteen kirjopyykin, 30 asteen hienopyykin (paljon omia vaatteitani jotka sisältävät elastaania) sekä talvisin villapyykin (joka toinen viikko). En sen kummemmin katsele vaatteiden värejä (tosin tummat farkut heitän ekaan pesuun yksin), mutta kirkastan ajoittain värillisiä vaatteita kloriitilla. Eihän sitä kovin usein voi tehdä, mutta kerran kaksi vuodessa, kun harmaus rupeaa häiritsemään. Olen tarkka pesuohjeista, koska olen oppirahani maksanut. Elastaani ja lycra eivät kuumista lämpötiloista tykkää, ja villa kutistuu todella helposti väärässä ohjelmassa. Yksittäisiä rättejä en pese, joten suunnittelen työvaatetuksen viikoksi kerrallaan ja pyrin pitämään viikon aikana saman tyyppisiä materiaaleja, jotta saan viikonloppuna pesurumbaan järkeviä pesukoneellisia. Tämä onnistuu vaihtelevasti.

    • Minun vaatteissani elastaani on kestänyt 60 asteen pesua. Osassa vaatteita on valmiiksi pesumerkintä 60 asteeseen, ja osaa pesen 60 asteessa pesumerkinnän vastaisesti. Esim. 40 asteen pesumerkinnällä varustetut alusvaatteet ovat vuosikausia kestäneet 60 asteen pesua muuttumatta miksikään. Samoin on muidenkin elastaania sisältävien vaatteiden kanssa, paitsi jos vaate on jo lähtökohtaisesti huonolaatuinen ja neulos on löysää. Osa yövaatteista on venähtänyt ajan myötä, mutta silloinkin vaate on ollut jatkuvassa käytössä yli viisi vuotta. En pysty edes muistamaan mistä olen ostanut yövaatteet, joista juuri leikkasin rättejä, niin kauan ovat pesua kestäneet. Jos olisin pessyt vaatteet 40 asteessa, ne olisivat olleet roskiskamaa paljon nopeammin, koska eivät olisi puhdistuneet kunnolla pesussa. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut ja linkittänyt seuraavan linkin, mutta tulkoon toistamiseen. Linkissä siis Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n tarjoamaan tietoa elastaanista ja sen hoidosta. http://www.finatex.fi/index.php?mid=7&pid=80

      • Kiitos mielenkiintoisesta linkistä – täytyypä kokeilla jollakin vanhemmalla tekstiilillä, että onko kuumemman pesulämpötilan ongelmana sittenkin kutistuminen, eikä elastaanin ”hapristuminen”…

        • Ole hyvä vain. Oman kokemukseni mukaan esim. Espritin täyspuuvillaiset paidat eivät kestä pesua 60 asteessa kutistumatta ja lähtee niistä kyllä ajan myötä väritkin. Laadussa on sanomista kyllä muutenkin, tarkkana ainakin saa olla. Sopiva liike varmasti, jos ei hae käyttöä ja pesua kunnolla kestävää, pitkäikäistä vaatetta vaan lyhytaikaista vaihtelua.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s