Miten tehokkaasti käytät kotisi neliöitä?

Olipa kerran aika, jolloin ensiasunnoksi ostettiin pieni yksiö. Kotia vaihdettiin suurempaan pikkuhiljaa perheen kasvaessa. Nämä muistelot tuntuvat kovin kaukaisilta aikana, jolloin yhä useampi ostaa ensiasunnoksi kaksion tai kolmion. Ainakin vielä ennen tämänhetkistä talouskaaosta joku saattoi ottaa niin paljon lainaa kuin sai, ja ostaa samantien omakotitalon.

Minkä verran tilaa on tarpeeksi tai sopivasti? Onko enemmän aina parempi? Itse olen asunut aikoinaan soluasunnossa pienessä huoneessa ja enimmillään tilaa on ollut kumppanin kanssa jaettavaksi 82 neliötä. Tällä hetkellä tilaa on 54 neliötä.

Nykyinen tila tuntuu sopivalta, mutta en näkisi ongelmaksi asua pienemmässäkään. Kodissamme on tarpeeksi tilaa sekä meille kahdelle että kahdelle kissalle. Tilaa on tarpeeksi myös tavaroillemme, joiden määrä vain vähenee. Jos huonekalujen tarpeellisuutta miettii kriittisesti, niin asuntomme on suorastaan ylellisen tilava. Huonekaluja voisi vähentää elämänlaadun siitä kärsimättä, jos haluaisimme asua lähes tyhjässä tilassa tai muuttaa pienempään.

Pohdiskelin tässä taannoin miten tehokkaasti käytämme kotimme neliöitä. Totesin, että suuri osa neliöistä on todella vajaakäytöllä. Tehokkaimmassa käytössä on pikkuruinen kylpyhuone, siinä ei ole senttiäkään turhaa tilaa. Samat sanat vaatehuoneesta. Keittiötä käytetään myös paljon, vaikkei juuri kokkailtaisikaan. Se toimii myös työtilana tarvittaessa.

Olohuoneessa yli puolta tilasta käytetään hyvin vähän. Itse olen ehkä noin 90 prosenttia olohuoneessa vietetystä ajasta tietyssä nojatuolissa. Jotain prosentin osia ajasta käytän olohuoneen ruokapöytää, ruokaillessa joulun aikaan ja hyvin harvoin kun ompelen. Lopun ajan vietän sohvalla. Makuuhuonetta käytetään vain öisin, ja ilman koko tilaa tulisi hyvin toimeen, jos sängyn voisi järjestää esimerkiksi kaappiratkaisun avulla piiloon. Se olisi suorastaan mainio ratkaisu, en keksi siitä yhtäkään haittapuolta. Uudenlaiset ratkaisut mahdollistaisivat helposti asumisen nykyistä pienemmässä tilassa.

Minulle enemmän tilaa ei ole parempi kuin vähemmän tilaa. Nykyistä pienemmässäkin tilassa voisin helposti asua, eikä se edes vaatisi kummempia myönnytyksiä. Jos asuisin yksin, en todellakaan haluaisi näin paljoa tilaa. En kaipaa turhaa, tyhjää tilaa. Jos kaipaan laajuutta ja avaruutta, voin lähteä kävelemään ulos.

Pienet tilat ovat aina kiehtoneet minua. Pidän siitä, että pienissä tiloissa ei ole mahdollisuutta itsestäänselvyyksiin samalla tavalla, kuin suuremmissa tiloissa. Pidän siitä, että pienissä tiloissa saa käyttää luovuutta, joutuu haastamaan itsensä ja kyseenalaistamaan mikä on tarpeellista ja mikä ei. Esimerkkejä pienistä asunnoista ja taloista esittelinkin jo joulukuun ”joulukalenterissa”. Pienen tilan suunnitteleminen sekä tehokkaaksi että viihtyisäksi saa minut nostamaan hattua.

15 kommenttia artikkelissa “Miten tehokkaasti käytät kotisi neliöitä?

  1. Minäkään en periaatteessa haluaisi yhtään enemmän tilaa kuin tarvitsee, enemmän tilaa tarkoittaa aina enemmän siivottavaa :). Asumme tällä hetkellä miehen kanssa kaksiossa vanhassa kerrostalossa kaupungin keskustassa, mikä on meille kahdelle ihan riittävästi. Asunnon pohjapiirros on vaan niin huonosti suunniteltu että siellä on pakostikin hukkatilaa. Kylpyhuone on juuri sellainen mini, missä ei ole neliösenttiäkään liikaa ja säilytystilaa luodessa saa olla todella kekseliäs.. Monissa muissa huoneissa on tehty huonosti toimivia ratkaisuja, esimerkiksi pitkiä kapeita tiloja, joissa on paljon neliöitä, mutta kulkureitin sujuvuuden varmistamiseksi ei varsinaisesti mitään käyttöä. Suunnittelulla/arkkitehdilla on siis paljon merkitystä.
    Ja nyt saa kauhistella: olemme muuttamassa isompaan :D. Pääasialliset syyt tähän ovat asuntojen hinnat, tarjolla olevien asuntojen laatu ja oma elämäntilanne. Muutamme siis 83 neliöiseen rivitaloon kauemmas keskustasta. Tarkoituksena oli hankkia kerrostalokolmio (jälkikasvua saisi tulla ja joudumme muuttamaan nyt joka tapauksessa) hieman keskustan ulkopuolelta tietyltä akselilta, jolloin minun työmatkani lyhenisi nykyisestä tunnista (työpaikka keskustan ulkopuolella) ja miehen säilyisi samana (työpaikka keskustassa).Tarpeita vastaavia oli tarjolla pääasiassa 70-luvun elementtitaloista (putkiremontit! arvon lasku?), tai uudistuotannosta (hinnat!), minkä vuoksi päädyimme yhtä huonetta isompaan rivitaloon rauhalliselta alueelta, jossa on myös palvelut lähellä.
    Siis yleisellä tasolla, aina toiveita vastaavaa asuntoa ei löydy ja joutuu tekemään kompromisseja. Tällöin voi olla ihan järkevääkin ostaa hieman ajatuksia isompi asunto. Ennen myös lainaa saatiin vain kymmeneksi vuodeksi, joten oli pakko ostaa pieni ja pikkuhiljaa vaihtaa isompaan. Nykyään saa pidempiä laina-aikoja, joten voi usean lyhyen peräkkäisen lainan sijaan maksaa yhtä pitkää, eikä tarvitse vaihdella kotia välissä. Kuitenkin myös muuttaminen maksaa, etenkin hermoja ;).
    Mutta siis, täysin samaa mieltä olen siitä että isomman ostaminen siksi ettei tavarat mahdu pienempään on hulluutta! Tiloilla on myös taipumus täyttyä pian ja ongelma seuraa vain perässä, kohta tarvitsisi taas lisää tilaa. Vuokrattavat varastotilat toimivat todisteena tästä ilmiöstä. Unelmani on koti, jossa jokainen tavara on tarpeellinen ja kaikilla on oma paikka, mitään ei tarvisisi etsiä ja penkoa, vaan kaikki olisi helposti löydettävissä. Olen siis jatkuvasti koittanut pitää tavaramäärää kohtuullisena ja aion jatkaa sitä uudessakin kodissa. Ajattelen minimalismin niin ettei se koske pelkästään tavaran määrän järkeistämistä, vaan myös muut elämää hankaloittavan ylimääräisen. Siis niin että lyhyempi työmatka ja keskustan ruuhkien välttäminen tavallaan vievät elämästä pois sitä ylimääräistä (aineetonta) sälää, mikä aiheuttaa vain turhaa stressiä. Mahdollisen jälkikasvun tullessa voimme keskittyä heihin, ei asunnon vaihtoon, eikä taloyhtiöön ole tulossa pitkään aikaan isoja, stressaavia remontteja. Toisaalta voin hyvinkin ajatella että esim. lasten muuttaessa pois kotoa, voisimme vaihtaa pienempään ja käyttää rahat vaikka matkusteluun ja harrastuksiin! 🙂

    • Totta, aina ei voi löytää asuntoa, joka vastaisi aivan tarkalleen odotuksia. Ja tuosta olen aivan samaa mieltä, että minimalismin idea on poistaa elämästä kaikenlainen turha, ei vain turha tavara. Sillä miksi laittaisi aikaansa ja energiaansa itselleen toisarvoisiin tai kokonaan turhiin asioihin.

      Asuntoa kalustaessa on hyödyksi miettiä miltä aikakaudelta asunto on. Kodissamme huoneet eivät ole varsinaisesti kovin kapeita, mutta huonekaluja ei voi ostaa sokkona mieltymystensä mukaan. Nykyiset huonekalut ovat huomattavasti asunnon rakennusajankohdan, 50-luvun, huonekaluja massiivisempia. Keittiöön ei olisi sopinut nykyaikaisen kokoista pöytää, tai olisi toki, mutta se olisi tehnyt kulkemisen hankalaksi. Huoneiden mittasuhteet ovat sellaiset, että nykyaikaiset usein muhkeat kalusteet eivät kerta kaikkiaan sovi tänne. Tai sopivat toki, siis mahtuvat, mutta niillä saisi pilattua avaruuden tunnun mainiosti ja asunto näyttäisi täyteen ahdetulta nopeasti.

  2. Ystäväni etsii parhaillaan uutta asuntoa miehensä kanssa. Kyseessä on ensimmäinen omistusasunto nuorelleparille, joille ajatus perheenlisäyksestä ei ole juuri nyt ajankohtainen, mutta myöhemmissä toiveissa kyllä. Rouva haluaisi ison, uuden tai uudehkon, kalliin asunnon, jossa ainakin 4h+k. Mies yrittää hillitä toiveita, ehkä kolmio riittäisi näin aluksi. Tuttavapiirissäni on myös pariskunta, jotka hankkivat melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen neljän huoneen kalliin vuokra-asunnon, vaikka eihän vauva ainakaan ensimmäisenä elinvuotenaan juuri tilaa tarvitse. Unohtavatko ihmiset, että mitä suurempi asunto, sitä suuremmat ovat myös kustannukset? Vuokra tai yhtiövastike, mahdollinen sähkölämmitys, asunto-osakeyhtiön mahdollisten korjausten osuus… Moni kustannus määräytyy suhteessa asuinneliöihin.

    Asuntoa etsivää pariskuntaa muistutin myös siitä, että usein asteittain asunnon vaihto suurempaan on myös taloudellisesti viisaampaa. Mitä pienempi lainapääoma, sitä nopeammin se myös lyhenee, eikä tarvitse maksaa lähestulkoon pelkkiä korkoja kuukausittain. Asuntojen arvot yleensä nousevat, joten asuntoa vaihtaessa on mahdollisuus saada myös reilusti myyntivoittoa edellisestä asunnosta. Varainsiirtovero on kuitenkin suhteessa niin pieni, ettei sen takia kannata ensiasunnoksi ostaa ylisuurta lukaalia vain sen takia, että kymmenen vuoden päästä yli sadalle neliölle on varmasti käyttöä.

    Inspiroivaa on se, että toinen ystäväpariskuntani asuu noin 50 neliön kaksiossa leikki-ikäisen lapsen, pienen vauvan, keskikokoisen koiran ja 100-kiloisen suuren koiran kanssa. Asumiskulut ovat vähintäänkin järkevät 🙂

    • Kuka mihinkin neliöihin kokee hyvin sopivansa. 🙂 Välillä tuntuu, että vaatimukset sopivasta neliömäärästä ja asumisen tasosta ovat aika korkeat. Ei toki kaikilla ole näin. Matala lainan korko ei ainakaan ole hillitsemässä vaatimuksia.

  3. Näin jälkiviisaana, nyt jo teini-ikäisten lasten vanhempana, voin kertoa muutaman meillä toimivan keinoin. Vauvojen ja pienten lasten kanssa perhepeti koko perheelle säästi tilaa ja hermoja (kuten tuolla jo aiemminkin kirjoitin). Kannatti myös hyväksyä se, että pienet lapset haluavat leikkiä siellä missä muukin perhe on, eli esim. keittiössä ja olohuoneessa. Jos lelut ja tavarat häiritsevät ”sisustusta”, voi hankkia lelulaatikoiksi omaan tyyliin sopivia, koreja, puulaatikoita yms. jotka ehkä näyttävät olohuoneessa kivemmilta kuin riemunkirjavat muovilaatikot.

    Me hankimme asumisoikeusasunnon ennen omistusasuntoa. Turhan aikaisin tuolloin muutimme 4h+k -asuntoon ja maksoimme paljon vastiketta. Nyt taas vastaava huoneluku on hyvä.

    Tällä hetkellä olisin valmis vuokraamaan sen paljon parjatun varastokuution vaikka vaan 1 m2 -suuruisen. Mies kirjoittaa vapaa-ajan harrastuksena historiaan liittyviä kirjoja ja lähdeaineistoja on meillä kaikki paikat täynnä. Ihmisiltä lainaksi saatuja tai lahjoitettuja vanhoja lehtiä, leikekirjoja, valokuvia. Osa vielä tosi ummehtuneen tai homeen hajuisia. Olen sitä mieltä, että kenenkään yksityiskoti ei voi toimia arkistona, mutta käymme yhä keskustelua miehen kanssa tuosta vuokravarastosta hänen tavaroilleen 😉😉😉

    • Tuon minäkin olen sivustakatsojana huomannut, että pienet lapset tuovat leikkinsä sinne missä muutkin ovat. Omalle huoneelle on kovin vähän käyttöä.

      Koteja harvemmin suunnitellaan ajatellen harrastuksia, joihin liittyy tilaa vieviä tavaroita tai välineitä. Voin hyvin ymmärtää, että tila tulee nopeasti vastaan suurten lähdeaineistomäärien kanssa. Ja varsinkin tuo ummehtuneisuus saisi minutkin kaipaamaan nopeasti jonkinlaista ratkaisua säilytyksen kanssa.

  4. Minulla on yksi ystävä, joka myös haluaa asua mieluummin ”pienesti” kuin suuresti, hänkin viihtyy pienessä asunnossa oikein hyvin. Itse taas nautin avaruudesta ja tilasta, myös sisätiloissa. Vaikka neliöitä olisi enemmän, en halua tukkia niitä tavaroilla, vaan pitää jäädä väljyyttä, ”tilaa hengittää”.

    • Tuo avaruus on minullekin tärkeää, juuri tuo tila hengittää. Tyhjää tilaa en silti erityisesti kaipaa, mutta juuri väljyyttä kalusteiden ympärille. Tilantuntua pitää olla, vaikka neliöitä olisi vähänkin.

  5. Minä pidän avarasta tilasta. Pidän tilasta, jota ei ole tukittu yksityiskohdilla. Tilasta, joka on suunniteltu toiminnan näkökannasta eli tavaroille ja asukkaille on paikkansa. Pidän avarasta maisemasta ja kauniista valosta joka laskeutuu asuntoon. Sateen ropinasta ja tuulen tuiverruksesta ikkunaa vasten huomaan nauttivani sisätilojen tuomasta suojassa.

    Domman C-salissa tentteihin lukeneena ja 19 neliöön opiskelija-asunnossa eläneenä en haluaisi asua pienessä pimeässä luukussa. Pienessä, mutta avarassa ja valoisessa voisin sen sijaan asua. Ulkonakin asetun aina merelle päin ja tuuleen 🙂

    Kiikulainen, kirjastosta saa muuten vuokrata säilytystilallisia työtiloja 😉 Appeni kirjoittaa siellä uutta kirjaansa.

    • Pieni, avara ja valoisa kuulostaa oikein hyvältä. Ja vain hyvin vähän yksityiskohtia, kiitos. Oikein minun näköistä. En osaa sanoa kotiamme pieneksi, vaikka se sitä kai yleisellä mittapuulla jotakuinkin onkin. Pienikin voi näyttää suurelta, kun ei ahda tilaa täyteen.

      Tuo vinkki säilytystilallisesta työtilasta oli kiintoisa, kiitos siitä!

  6. Minäkin olen todennut että makuuhuone on meillä vähän turha, sillä se on nukkumista varten ja siihen ei tarvita kokonaista huonetta, vaatteillekaan ei tarvita kaappia, kun ne ovat vaatekomerossa. Olemmekin miettineet, että josko joskus seuraavassa asunnossamme olisi makuuhuoneen paikalla joku parvi tai makuualkovi-tyyppinen ratkaisu. Harmittelen välillä, että meillä ei ehkä ole parhaiten käytetyt neliöt: on kaksi vessaa, toinen on alakerran kylppärissä ja erillinen wc vielä yläkerrassa, jonne mahtuu myös pesukone. Toisaalta taas kylpyhuoneessa voisi ehkä olla neliöitä lisää juuri sen yläkerran vessan verran. En ole sitäpaitsivielä kertaakaan ajatellut, että onneksi meillä on kaksi vessaa…. Ja koska kaksikerroksisessa rivarissa asutaan, jää yläkertaan hukkaneliöitä portaiden verran ja ne tulevat alakertaan sellaiseen välitilaan, joka vie neliöitä yhden kokonaisen huoneen verran. Portaiden aluksen olemme hyödyntäneet säilytystilana ja siellä on matala lipasto, mutta esim. edellisellä asukkailla se oli tyhjillään. Ollaan tulleet siihen tulokseen, että jos asuisimme yhdessä kerroksessa, voisimme asua pienemmässäkin. Tämä ajatus houkuttaa varsinkin kun miettii, että neliöistähän sitä maksetaan… 🙂

    • Pohjapiirustus vaikuttaa kyllä paljon neliöiden tarpeeseen. Neliöistä tosiaan maksetaan. Hidaste kaksiosta pienempään muuttamiselle (jos joskus niin tekisi) omassa päässäni on suhteessa selvästi kalliimmat neliöt. Naapurin asunto, kooltaan puolet meidän asunnosta, ei ollut myytäessä paljonkaan edullisempi kuin samasta yhtiöstä myydyt kaksiot. Toki vastikkeen määrään neliöt vaikuttavat enemmän, mutta yksiön neliöt tulevat selvästi kaksion neliöitä kalliimmaksi. Ihan vain pohdintana tuli mieleeni.

  7. Olemme miehen kanssa rakentamassa taloa tässä ”lähitulevaisuudessa” (=kymmenen vuoden sisään :D). Haluaisimme mahdollisimman pienen omakotitalon, mutta sopivia pohjaratkaisuja ei oikein tahdo löytyä. Tällä hetkellä lapsia on yksi ja toinen tulossa, mutta Perhelukumme on toivon mukaan kasvamassa vielä tästäkin… Haluaisin nähdä pieniä perheiden koteja. Meille makkareita pitäisi olla vähintään kaksi (tytöille ja pojille omansa), mutta niihin ei tosiaan tarvitsisi mahtua muuta kuin kaksi kerrossänkyä kumpaankin huoneeseen. Vaatteet ym voisi säilyttää muuallakin.

    Jos jollakin on vinkata hyvistä pienen (mielellään ainakin alle 70m2) talon pohjaratkaisuista, joissa asuu perhe, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan 🙂

  8. http://www.hs.fi/sunnuntai/N%C3%A4in+nelihenkinen+perhe+asuu+35+neli%C3%B6n+yksi%C3%B6ss%C3%A4+Helsingiss%C3%A4/a1359788575882

    Hesarissa oli myös juttua ”ahtaasta” asumisesta. Kannatan itsekin tiivistä asumista, mutta nyt on pakko esittää yksi kysymys perheenisille ja -äideille: kuinka intiimielämän käy, jos koko perhe nukkuu samassa huoneessa? Asia on vaivannut minua paljon, sillä nykyinen kaksiomme olisi niin tilava ja pohjaratkaisu erinomainen, joten siinä mahtuisi asumaan vaikka kuinka pitkään. Onko intiimi kahdenkeskinen aika vanhemmille siis muisto vain, kunhan samassa huoneessa nukkuva lapsi alkaa muutaman vuoden ikäisenä ymmärtää enemmän?

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s