Pohdintaa haaveista, tavoitteista ja elämän suunnittelusta

Olen pohtinut viime päivinä paljon otsikon asioita ja niiden yhteyttä onnellisuuteen. Minulla ei ole koskaan ollut suuria haaveita. En haaveillut suuresta menestyksestä, maailmanympärimatkasta, miljonäärielämästä, kuuluisuudesta, vuorien valloittamisesta tai maratonin juoksemisesta.

Välillä tuntui siltä, että ollakseen kelpo ihminen pitäisi olla tukku suuria haaveita ja tavoitteita. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että koko aikuisikäni määritelmä menestyksestä elämässä on kasvanut näyttävämmäksi ja vaativammaksi. Elämästä pitäisi ottaa ”kaikki irti” ja ”elää täysillä”, ”ettei sitten kaduta myöhemmin”.

Mistä minä sitten haaveilin nuorempana? Haaveilin rakkaudesta ja mielenrauhasta. Omasta kodista, jossa elää omaa rauhallista elämää. Mielenrauha oli haaveistani se, jota en uskonut koskaan löytäväni. Ja kuitenkin löysin senkin muiden haaveideni kruunuksi, vaikka se hetkittäin onkin kuin hauraan langan päässä. Haaveeni voivat näyttää pieniltä ja vaatimattomilta, mutta kun ajattelee elämää onnellisuuden kannalta, asia kääntyykin ympäri.

Miten onnellista olisi elämä ilman rakkautta tai mielenrauhaa? Ehkä jollekin haaveeni ovat itsestään selviä, mutta minulle ne eivät sitä olleet.

Tavoitteet eivät ole minun juttuni, joillekin ne taas luovat elämälle selkärangan. Toki minulla on ollut tavoitteita, joita olen saavuttanut vaihtelevalla menestyksellä. Se, mistä en tavoitteissa pidä, on kokemus epäonnistumisesta ja riittämättömyydestä, jonkinlaisesta elämän hukkaan menemisestä, jos tavoitetta ei saavuta. Aivan kuin itse matka ei merkitsisi mitään, ainoastaan jonkin tietyn tavoitteen saavuttaminen.

Olen huomannut, että jos tavoitteita on hyvin vaikea saavuttaa, ne eivät välttämättä olleet omia tavoitteitani alkuunkaan. Olen pyrkinyt tavoitteisiin, jotka eivät todellisuudessa merkinneet minulle mitään erityistä. Yritin kulkea niitä kohti, koska ajattelin minulta odotettavan niiden saavuttamista. Voi miten turhauttavalta tuntuukaan epäonnistua jossakin kerta toisensa jälkeen, vain ymmärtääkseen myöhemmin, että tavoitteli jonkin aivan toisen ihmisen haaveita.

Asetamme tavoitteita myös pyrkiessämme muuttamaan itseämme jollakin tapaa ”paremmiksi”. Tällöin tavoitteet voivat kääntyä helposti tunteeksi siitä, ettemme riitä tällaisenaan, vaan vasta sitten kun olemme saavuttaneet mitä tavoittelimme. Ei tarvitse omata kummoistakaan mielikuvitusta keksiäkseen monta asiaa, joita itsessään voisi muuttaa tai parantaa.

Tässä vaiheessa elämää haluan nähdä asian mieluummin niin, että olen hyvä juuri näin. Toki voin silti pyrkiä eteenpäin vaikka missä jos haluan, mutta minun ei ole pakko muuttua yhtään ollakseni tarpeeksi hyvä. Jos pidän jotakin muutosta tärkeänä elämänlaadulleni, lähden sitä kohti askel kerrallaan. Nimenomaan (pieni) askel kerrallaan, ei katse johonkin lopulliseen päämäärään ja tavoitteeseen naulittuna.

Tänä päivänä minulla ei ole erityisiä tavoitteita, enkä varsinkaan halua suunnitella elämääni. En nimittäin usko siihen, että elämää voisi hallita, vaikka suunnittelisi miten paljon. Vaikka en pidäkään erityisesti yllätyksistä, jätän mieluusti varaa elämälle yllättää. Elämässä on kovin vähän varmoja asioita, enkä halua elää siinä harhaluulossa, että voisin saavuttaa elämässä jonkinlaisen varmuuden, jos vain suunnittelen tarpeeksi. Päinvastoin, opettelen joka päivä ymmärtämään, että mikään ei kestä loputtomiin. Kaikelle on aikansa, ja kaikki päättyy aikanaan. Mitään ei voi suunnittelemalla kiveen kirjoittaa.

Olen onnellinen siitä, että minimalismin myötä ymmärrykseni elämästä on syventynyt. En yritä enää kaikin voimin pitää lankoja käsissäni sellaisissakin asioissa, joihin en mitenkään voi vaikuttaa. Opettelen hyväksymään sen, että elämä on jatkuvaa muutosta, ja hyvä juuri sellaisena. Olen onnellinen, että sain mahdollisuuden ajatella ja ymmärtää asioita tällä tavalla jo tässä vaiheessa elämääni, eikä vasta myöhemmin.

Kiitollinen olen siitä, että koen jo nyt olevani tyytyväinen siihen mitä olen elämältä saanut. En todellakaan tiedä mitä minun vielä pitäisi haluta, kaikki on hyvin jo nyt. En koe tarvetta huolestua siitä, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä, jotta en katuisi myöhemmin.

Aion jatkossakin elää päivä kerrallaan, itselleni tärkeiden pienten asioiden parissa ja nauttia joka hetkestä niin paljon kuin suinkin voin. Voin vain toivoa, että näitä hetkiä riittää vielä pitkään.

7 kommenttia artikkelissa “Pohdintaa haaveista, tavoitteista ja elämän suunnittelusta

  1. Jälleen kerran erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Ajattelen aika paljon samoin kuin sinäkin. Erityiset suuret haaveet vuorten valloituksista eivät ole minun juttuni. Eivätkä ne nyt niin suositut minimalismiinkin yhdistetyt jutut ”luovun kaikesta ja kierrän maailmaa pieni reppu selässä”.

    En osaa sanoa mikä olisi oikea sana, mitä tunnen kun luen lehdistä tai netistä juttuja ihmisistä, joilla on noita em. haaveita ja tavoitteita. Ehkä tunnen eniten huojennusta siitä, että itseni on hyvä olla tässä ja nyt. Olla oman perheen kanssa, käydä töissä, mennä lomalla mökille ja katsoa kissojen temppuja.

    • Itse olen myös tyytyväinen siihen, että olen onnellinen juuri näin. Tyytyväinen pienistä asioista, vaikkei mitään ihmeempää tapahtuisi. Toisaalta välillä mietityttää, että olenko todellinen luonnonoikku, kun ihan tavallinen arki riittää minulle inspiraatioksi.

      Olikohan Voimala-ohjelmassa joskus vuosia sitten, kun joku miesvieras (jonka nimeä en muista) kertoi, että hän ei kaipaa yllätyksiä elämäänsä, vaan nauttii tutuista asioista. Haluaa käydä tutussa kahvilassa ja elää arkista, tavallista elämäänsä ilman jatkuvia uusia kokemuksia. Hän osasi pukea loistavasti sanoiksi sen, miltä minusta tuntuu.

  2. Olipas ajatuksia herättävä juttu 🙂
    Minun mielestä taas pitää olla erilaisia tavoitteita elämässä, nehän ovat niitä asioita, jotka saavat nousemaan sängystä ylös aamulla. Ja minulle on ainakin minimalismiin tutustumisen myötä tullut monta uutta tavoitetta, joita kohti menen, samalla on tullut hylättyä joitakin muita. Tavoitteitaan (ja unelmiaan) ei vain saa ottaa liian vakavasti ja ymmärtää se, että niitä saatta joutua muuttamaan, sillä niinhän se on, että koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteen. Se on totta, että niiden tavoitteiden ei tarvitse olla mitenkään maata mullistavia ja uskomattoman yleviä ja ne tavoitteet pitää lähteä omasta itsestään, eikä siitä, että pitäisi näyttää muille.
    Minulle tavoitteet kuitenkin toimivat elämässä jonkinlaisena piristeenä: on mukavaa aloittaa uusi liikuntalaji, jotta näen mihin kaikkeen kroppa pystyy; uudet erikoistumisopinnot syventävät ammattiosaamistani ja innostavat kehittämään omaa työtä; uusi matkustushaave auttaa jaksamaan läpi pimeän talven jne. Eli en ehkä ihan tavoittanut, mitä tarkoitit kirjoittaessasi, että ”alemmuudentunnon ja riittämättömyyden olen jättänyt elämässäni taakse, ja siksikin pysyn erossa tavoitteista.” Minun mielestäni alemmuutta ja riittämättömyyttä tuntee silloin, kun haluaa todistella muille ja epäonnistuu. Mutta jos lähtee uuteen tavoitteeseen uteliaana näkemään, mitä se tuo tullessaan niin ”epäonnistuessaan” voi ajatella, että ”kiitos tästä kokemuksesta”.

    • Ehkä tässä tullaan siihen, miten tavoitteet määritellään. Toki itsellänikin on elämässä erilaisia suuntaviivoja, muttei varsinaisia tavoitteita, että ”sitten kun olen saavuttanut tämän, niin…”. En siis tee jatkuvaa, päämäärätietoista työtä jonkin tietyn tavoitteen saavuttamiseksi, jonka voi nähdä jonkinlaisena toiminnan keskiönä, kunnes se päämäärä on saavutettu. Hankala selittää mitä ajattelen.

      Tuo lainaamasi lause voisi viitata esim. siihen, miten moni yrittää laihduttaa, ja kokee itsensä riittämättömäksi, jos ei saavuta tavoitettaan. ”Sitten kun olen laihtunut x kiloa, olen kauniimpi. Sitten olen onnellisempi.” Ja tätä voi jatkua on/off vaikka vuosikymmeniä. Ihminen ei ole tyytyväinen itseensä välttämättä koskaan. Tätä haluan välttää, että pyrkisin kovasti kohti jotakin pistettä, joka jotenkin mystisesti muuttaisi elämäni paremmaksi – mihin tahansa asiaan liittyen. Haluan mieluummin nauttia joka hetkestä juuri tässä ja nyt, enkä odottaa jotakin tavoitetta täyttyväksi. Mutta tämä on nimenomaan minun näkökulmani, jota oman elämäni kautta katson.

      EDIT: Poikkeuksellisesti muokkasin tekstiä, koska tuo yksi lause pisti minuakin silmään uudelleen lukiessa. Se vain hankaloitti ajatusteni ymmärtämistä, eikä tuonut lisäarvoa, joten poistin sen sekoittamasta asioita.

  3. Itse olen siinä elämän vaiheessa, että olen tajunnut yhtäkkiä paljon asioita itsestäni. Vuosia olin lasteni isän sairauden takia varpaillani, ahdistuneena nurkassa, pienessä mytyssä ja hoidin lapsia, mutta muuhun en kyennyt. Nyt tilanne on toinen. Aluksi tuli valtava helpotus, että lasten isä sai hoitoa ja keskityin vain siihen, että lapsilla arki sujuu mahdollisimman samanlaisena, että on ruokaa, lämmintä ja puhdasta yllä. Sitten olin onnellinen, että kerrankin saan itse sisustaa itselleni ja lapsille turvallisen kodin. Sellaisen kuin itse haluan. Sen jälkeen heräsi ahaa elämys, minun täytyy hoitaa itseäni, jotta voin hoitaa lapsetkin hyvin. Nyt olen alkanut tutustumaan enemmän itseeni ja tekemään mahdollisimman paljon sitä mistä ITSE pidän. Lasten kaa on arki pitkälti saman kaavan mukaan toistoa, mutta nautin suunnattomasti siitäkin. Olen saanut vanhoja kavereita takaisin,on ollut mukavaa yhdessä tekemistä ja itsensä hemmottelua. Nyt on herännyt varovainen toive siitä mitä tekisin isona. Meidän perheen tilanne on kuitenkin se, että päivä kerrallaan mennään, iloitaan lasten kanssa pienistä ja suurista. Mun kantani on siis se, että olkoon tavoitteet mitkä tahansa, pääasia että se tuottaa iloa ja voimaa itselle. Ja tärkeintä on, ettei elä muiden unelmia. Se onkin taitolaji.
    (Liittykö tää avautuminen yhtään aiheeseen?!)

    • Kiitos kun avauduit. Minun mielestäni kommenttisi liittyi aiheeseen loistavasti. Ainakin minun ajatuksiini se kävi yksiin mainiosti. Siinä oli jotakin tuttua.

      ”Mun kantani on siis se, että olkoon tavoitteet mitkä tahansa, pääasia että se tuottaa iloa ja voimaa itselle. Ja tärkeintä on, ettei elä muiden unelmia. Se onkin taitolaji.” Naulan kantaan! Yllättävän helposti sitä lähtee kohti itsen ulkopuolelta tulleita unelmia, ilman että sitä itse huomaakaan kuin vasta myöhemmin. Samalla voi piilottaa omat unelmansa, ja pyrkiä elämään todeksi sellaisia, jotka muut helpommin hyväksyvät. Ja joskus on myös elettävä keskittyen vain välttämättömimpään, kuten kuvasit. Joskus selviytyminen on etusijalla.

  4. Hyvä kirjoitus! Nostit hyviä näkökulmia esille, olen samoilla linjoilla kanssasi.
    Olen juuri aloittanut oman blogin ja kirjoittelen myös hyvinvoinnista, unelmista ja tavoitteista, tastyandloose.blogspot.com 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s