Kotini on linnani

Koti on minulle tärkeä paikka. Olen aina ollut hyvä viihtymään kotona. Minulla ei tainnut olla tylsää edes lapsena, en ainakaan muista, että olisin koskaan kaivannut jonkun kertomaan, mitä voisin tehdä.

Olen aina ollut kotihiiri, ja nauttinut yksinkertaisista asioista joita voi tehdä kotona. Vietän mielelläni aikaa lukien joko itsekseni tai kumppanilleni ääneen, kirjoittaen, kuunnellen radiosta musiikkia tai puheohjelmia, tehden pieniä käsitöitä tai vaikka pelaten lautapelejä. Television dokumentit ja elokuvat sekä jotkin televisiosarjat viihdyttävät myös mainiosti, viimeistään silloin jos mikään muu ei jaksa huvittaa.

Niin hyvin kuin viihdynkin kotona, olen huomannut, että asiassa on myös kääntöpuolensa. Tavaraa vähentäessäni huomasin, että mitä enemmän tavaraa lahjoitan pois, sitä enemmän kiinnostun mitä maailmalla olisi minulle tarjottavana.

Aivan lähiympäristössäni on monia mahdollisuuksia viettää aikaa, myös varsin edullisesti. En ole vieläkään käynyt tämän kaupungin museoista kuin parissa, vaikka olen asunut täällä yli kymmenen vuotta. Nautin konserteista, tanssitaiteesta ja valokuvanäyttelyistä, mutta välillä on kulunut vuosikin, etten ole muistanut sellaisia olevan olemassakaan. Minulla on kaikki nämä vuodet ollut niin paljon viihdykettä kotona omasta takaa, että vain hyvin harvoin on ollut tarvetta etsiä virikkeitä kotioven ulkopuolelta.

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Toiset kaipaavat seikkailuja ja uusia maisemia, matkailu tuntuu olevan itsestään selvä harrastus monelle, joka suinkin rahallisesti siihen kykenee. Minulle matkustaminen ei ole koskaan ollut tärkeää, eikä oikeastaan edes kiinnostavaa. Osasyy löytynee tämän tekstin riveiltä ja niiden välistä. Jos voi autuaasti unohtaa vaikka vuodeksi minkä kaikkien virikkeiden keskellä elää, niin miten ihmeessä tulisi mieleenkään matkustaa ulkomaille? Minulla on vaikka koko elämäkseni tekemistä ja nähtävää lähiympäristössä ja kotimaassa tällä vauhdilla. (Kuinkahan moni aktiivisesti matkaileva muuten kiertää ulkomailla museoita, vaikkei ole kenties koskaan käynyt kotikaupunkinsa museoissa?)

Pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että tavaran vähentäminen voi lisätä hyvinvointiani vielä useammalla tavalla, kuin olen aloittaessani ajatellutkaan. Mitä enemmän omistan kaikenlaista viihdykettä, sitä helpompi minun on vain pysyä kotona. On tietysti mukavaa, että elämä on antoisaa ja onnellista vaikkei poistuisi kotoa mihinkään, mutta kun maailma on kuitenkin tuolla ulkona. Hyvä konsertti, näyttely tai tanssiteos virkistää aina mieltä, ja on vaihtelua kaikelle sille, mihin yleensä aikaansa käyttää. Miksi sitä tuleekin käytyä virkistäytymässä niin harvoin?

Viime vuonna moni asia elämässäni muuttui. Onnistuin saamaan päivittäisen liikunnan osaksi elämääni, löysin tämän blogin myötä väylän kirjoittaa ajatuksistani, ja sain monen monta oivallusta siitä, miten elämäni voisi olla onnellisempaa. Projekti omannäköisen elämän löytämiseksi lähti käyntiin hyvin, ja vuosi oli varsin antoisa.

Tänä vuonna on aika ottaa lisää askelia eteenpäin elämässä. Jatkossa aion viihtyä enemmän myös kodin ulkopuolella. Olen lisännyt liikuntaa huimasti aiempaan verrattuna, ja aion lisätä sitä pikkuhiljaa yhä edelleen. Sen lisäksi aion ulkoiluttaa itseäni kulttuurin pariin, se on jäänyt elämässäni turhan vähiin, vaikka pidän sitä tärkeänä asiana hyvinvointini kannalta.

Olen joskus ajatellut, ettei vankeusrangaistus olisi minulle kohtuuttoman vaikeaa, koska käytän oikeuttani vapaaseen liikkumiseen olemattoman vähän. (En ole kuitenkaan hankkiutumassa kaltereiden taakse.) Toki siihen on ollut omat syynsä, eikä tilanne ole tällaiseksi pelkästä vapaasta valinnasta johtuen muotoutunut.

Kaikelle on aikansa ja tarkoituksensa, näin uskon. Kotiin linnoittautuminen aikaisempien vuosien mittakaavassa on nyt tullut tiensä päähän, ja on aika katsoa enemmän ympärilleen. Vaikka oikein hyvin viihdynkin itsekseni rakkaissa harrastuksissani, on tullut aika etsiä toisenlaisiakin seikkailuja.

Tämä meneillään oleva minimalismiprojektini on antanut jo tähän mennessä niin paljon, että mielenkiinnolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

13 kommenttia artikkelissa “Kotini on linnani

  1. Tuo on mielenkiintoista. Minulla on vähän samanlainen suhtautuminen kotona olemiseen – luen, teen käsitöitä, kuuntelen radiota (sellaisesta vanhasta putkiradio-Salorasta). En ole koskaan harrastanut mitään aikataulutettua kodin ulkopuolella. Täytyy olla tosi hyvä syy lähteä viihtymään kotoa ulos. Tosin olen joskus käynyt paljon teatterissa. Tässä kaupungissa ei paljon kulttuuriviihdykkeitä ole. Ja elokuvien suhteen olen aika vaativa – saan haluami halvemmalla, kun ostan alesta DVD:n (katson parhaimmat useaan kertaan, muut laitan kiertoon). Toisin kuin sinä, joudun pätkätyöni vuoksi (osa keikoista ulkomailla) matkustamaan jonkin verran ja nautin siitä – varaan aina, jos se työnantajalle sopii, pari ylimääräistä päivää matkakohteessa museoita ja nähtävyyksiä varten. Tosin kaikkia ei siinä ajassa ehdi. Maksan näiden päivien kulut tietysti itse. Varsinaista kesälomaa sitten taas en voi ajatellakaan viettäväni – ainakaan kuukauden mittaista.

    Mutta, tavaraa vähentäessäni olen priorisoinut niin, että kaikki se, mistä on oikeasti iloa itselle, ja tavara, jota käytetään tekemiseen, saa jäädä. Minulla kävi niin, että elokuvien parhaimisto, käsityötarpeet ja kirjat ja kuunnelmat jäivät. Sekä parhaimmat itse tehnyt käsityöt ja matkoilta tuodut muistot (yritän ostaa jotain järkevää sekä kirjoja, jos vain pystyn ko maan kieltä lukemaan). Myös lapsuusmuistot jäivät. Ja hyvät, käytössä olevat astiat. Muuta lähti – ja lähtee, nyt jo rauhallisemmalla tahdilla. Toki kirjahyllyn sisällön tarkistin ja tarkistan aina säännöllisin ajoin. Musiikkitallenteet (lähes kaikki) ja telkkari, tuo aikasyöppö, saivat lähteä.

    • Minulla on ollut koko elämäni aikana vain muutaman kerran aikataulutettu harrastus. Sain niistä enemmän stressiä kuin iloa. Toimin aika lailla fiilispohjalta, ja monta kertaa oli ikävä lähteä harrastukseen, kun olisi tehnyt mieluummin jotain aivan muuta. Olenkin todennut, että aikataulutetut harrastukset eivät ole minun juttuni, ainakaan pitkiä aikoja yhteen menoon.

      Tavara jota käytetään tekemiseen. Tätä olen miettinyt. Suuri osa tavaraa on luokiteltavissa tähän luokkaan, mutta toinen juttu onkin sitten se, käytetäänkö tätä tavaraa todellisuudessa. Tai jos käytetään, niin onko se kerran vuodessa jos silloinkaan. Meillä on tämän kategorian tavaroita hyvin vähällä käytöllä, esim. laajahko kokoelma urheiluvälineitä. Niitä säilytetään vinttivarastossa, koska eivät mitenkään mahtuisi asuntoon sisälle.

  2. Minä olen myös täysin koti-ihminen. Muistan jo lapsuudesta, että kun aloitin jonkun uuden harrastuksen, loppui se pian vain siitä syystä, että halusin vain olla kotona koulupäivän jälkeen. Kuopukseni on täysin samanlainen, hän ei ole koskaan halunnut harrastaa mitään kalenteriin tai kelloon sidottua.

    Harrastan liikuntaa, kuntosalia ja vesijuoksua. Käyn molemmissa silloin kun minulle sopii. Kotona puuhastelen kaikenlaista. Kotitöiden lisäksi katselen telkkaria, luen, teen käsitöitä ja ylipäätään vaan olen. Uusin innostus on viime vkolta, eli palapelin tekeminen. Sain juuri eilen valmiiksi 1000 palan palapelin. Tosin siinä auttoivat myös muut perheenjäsenet. Aionkin ostolakostani huolimatta käydä ostamassa uuden lähiaikoina, onneksi niitä saa marketista halvalla.

    • Kello ja kalenteri eivät ole minunkaan juttuni. Pidän vapaudesta tehdä asioita oman aikataulun mukaan, fiilispohjalta. Kumppanini muuten tekee myös palapelejä, olohuoneen lattialla on tälläkin hetkellä 3000 palan palapeli kesken. Itselläni menee hermo minuuteissa, ja kaipaan vasaraa palojen paikoilleen sovittamiseksi… 😀 Kärsivällisyyteni näkyy ihan muissa asioissa kuin palapelin teossa. Meillä sattuu olemaan tuttavapiirissä muitakin palapeliharrastajia, joten palapelien kierrätys sujuu mallikkaasti. Kannattaa huhuilla tuttavapiirissä, jos muillakin olisi sama harrastus.

  3. Kiinnostavaa. Minä olen tavallaan koti-ihminen, koska en todellakaan ole koko ajan jossain menossa ja viihdyn kotona yksin tai puolison kanssa. Minä kuitenkin kaipaan matkustamista, retkeilyä ja uusia paikkoja aivan valtavasti. En ole ollenkaan hyvä nauttimaan tästä hetkestä ja usein inhoan arkea, vaikka miten yritän suhtautua positiivisesti ns. tavalliseen elämään. Minusta matkustamisen yksi parhaista puolista on se, että mukana on vain oikeasti tarpeellisia tavaroita. Se on tietyllä tavalla hyvin selkeää elämää.

    • Minä en ole teidän kuvaamalla tavalla koti-ihminen vaan nomadi, jonka koti on siellä missä sydän on. Elämä on tunturipuron soljunnassa, tuulen tuivertuksessa ja meren pauhannassa. Hyvän ystävän kohtaaminen herättää minut eloon ja lasten nauru on salvaa sielulleni. Olen kotona nykyään aikaisempaa enemmän, nytkin pieni tyttö nukkuu mahani päällä. Ihanaa elämää kotona.

      • Minäkin voisin allekirjoittaa tuon, että koti on siellä missä sydän on. Näen asian jotenkin niin, ehkä hivenen kummallisen runollisesti, että ruumis on sielumme koti. Missä näiden molempien on hyvä olla, niin silloin on tavallaan kotonaan. Minimalismin löydettyäni olen laajentanut ”kotiani” hiljalleen. En ole enää niin jumissa seinien sisällä kuin ennen, vaan haen kotoisaa oloa myös luonnosta, puistoista, maailmasta näiden seinien ulkopuolella. Elämä on ihanaa kotona, mutta ihanaa se on myös vaikka luonnossa. Luonto on minulle se paikka, joka laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja järjestykseen. Sitä tajuaa, että kun oikein korkealta katsoo, niin en ole sen kummempi kuin tuo muurahainen tuossa. Se saa kummasti turhat huolet kaikkoamaan.

    • Minä voisin ilmoittautua arjen rakastajaksi. Nautin juuri siitä kaikesta tavallisesta elämässä. Päivän kohokohdaksi riittää hyvin vaikkapa kuppi hyvää teetä ja pari palaa tummaa suklaata, hyvän tekstin tuomat uudet ajatukset ja oivallukset, kaikenlaiset pienet ja monelle aivan huomaamatta ohi menevät asiat. Hetkestä nauttiminen on yllättänyt minut totaalisesti. En todellakaan arvannut, että vain olemassa oleminen voi olla hyvin onnellista. Sen lahjan soisin jokaisen löytävän, se voi muuttaa näkökulman asioihin melko totaalisesti.

      Näin olen kuullut monen matkustamisesta kommentoivan, että on niin kevyt olo vähin tavaroin. Hotellihuonemainen sisustaminen tuntuu myös olevan yhä tavoitellumpaa. Itse pyrin räpylällinen kerrallaan kohti sitä, että matkalla olemisen lisäksi myös kotona olisi vain oikeasti tarpeellisia tavaroita. Itse olen asian sulattelussa kumppaniani pidemmällä, joten eteneminen tapahtuu hiljalleen.

  4. ”Kuuletko elämän äänet
    joen kohinassa
    tuulen henkäyksessä

    Se on kaikki mitä aion sanoa
    se on kaikki”

    Nils-Aslak Valkeapään runoa siteeraan sinulle saamelaisten päivänä

  5. Harvinaista pidempää lomaa (isäkuukausi) viettäessäni olen tehnyt samanhenkisiä havaintoja matkustamisesta.

    Ensinnäkin uuteen paikkaan saapuminen vähien matkatavaroiden kanssa (verrattuna kodin tavaramäärään) tuntuu vapauttavalta. Tyhjät kaapit, avoimet paikat ja tilaa. Miksi ei kotona voisi olla edes joku nurkka tyhjillään ja miksi kotona ei voisi elää samalla tavaramäärällä kuin pärjää matkan päällä?

    Toiseksi lähiseutuun tutustuminen tulee tehtyä matkoilla lähea poikkeuksetta kävellen. Miksi ei kotopuolesssa ole ”aikaa” vain kävellä ympäriinsä ja katsella mitä lähistöltä löytyy?

    Oma minimiin-projekti edistyy hiljalleen. Turhaa omaa tavaraa olen karsinut kovalla kädellä ja on samalla saanut raivattua paljon perheen yhteistäkin kerääntynyttä rojua. Hiljaa hyvä tulee ja toivottavasti oma esimerkki ja positiiviset fiilikset tavaravapaudesta tarttuvat muihinkin.

    • Ja vielä päälle oma päänsisäinen filosofini halusi lisätä seuraavaan ajatelman:
      Koti on linna, kun se on täynnä tilaa ja turvaa. Koti on vankila, kun se on täynnä tavaraa, joka kahlitsee aloilleen.

      • Tuttuja ajatuksia. Miksei kotona voisi pärjätä yhtä vähällä kuin matkalla? Mikä saa ihmisen täyttämään kotinsa? Miksi se tyhjä tila kotona huutaa niin nopeasti täytettä? Miksei sitä voisi elää vähän enemmän, vaikkei olisikaan matkalla vaan tukikohtana olisi oma koti?

        Hiljaa hyvä tulee meilläkin, ja kyllä sillä esimerkillä on vaikutusta. Vaikka se vaikutus joskus vähän hitaasti kanssaihmisille sisäistyisikin.

        Ja kiitos päänsisäisen filosofin mietteistä! Osui ja upposi aivan nappiin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s