Virkistääkö vaihtelu?

Olen miettinyt mitä vaihtelu ja valinnanvara minulle merkitsevät. Tuoko elämääni todellista iloa mahdollisuus valita kahvikuppini mieleni mukaan, lukuisten erilaisten joukosta? Entä virkistääkö vaihtelu, kun voin valita erilaisten lakanoiden joukosta, mitkä seuraavaksi laitan?

Tekeekö monipuolisempi sisältö vaatekaapissa elämästäni virkistävämpää, kuin jos valittavana on vain muutamia, hyvin toistensa kaltaisia vaihtoehtoja? Onko elämä paljonkin rikkaampaa, kun voin valita useista vaihtoehdoista, missä kipossa haluan kynttilääni polttaa? Näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni sen jälkeen, kun viimeisen vuoden aikana aloin vähentää tavaraa aiempaa enemmän.

Aiemmin lakanoita ja pyyhkeitä kaapista valitessa tuli usein tunne, ettei sopivaa löydy. ”En halua tuota, se on kesälakana, tuota haluan käyttää vain talvella tai jouluna.” Sopiva saattoi olla pyykkikorissa, tai muuten vaan mikään ei kummemmin innostanut juuri valintahetkellä. Aamu ei alkanut hyvin, jos tietty muki oli tiskikoneessa. (Järjetöntä?)

Vaatekaapissa oli takuulla tarpeeksi vaatteita, mutta sopivia etsiessä tuli silti usein huokaistua raskaasti että ”minulla ei ole mitään sopivaa päälle pantavaa”. Tuntuu siltä, että mitä enemmän on ajatellut vaihtelun virkistävän tavaroita käytettäessä, sitä helpompi on kaivata jotakin uutta kaupasta. Jos tavaroita käyttää ajatuksena virkistää niillä itseään, iskee kyllästyminen jo kaapissa oleviin väistämättä.

Enää en ajattele, että tavaroiden pitäisi viihdyttää minua, vaan ajattelen niitä arjen apuvälineinä.

Huomasin, että valinnan mahdollisuus aiheuttaa usein tyytymättömyyttä, ja kiinnittää huomion täysin epäolennaisiin asioihin.

Jos kaikki kaapissa olevat pyyhkeet ajavat asiansa tasaveroisesti, ja kaikissa kaapin lakanoissa on yhtä mukava nukkua, miksi asettaa itsensä jatkuviin valintatilanteisiin? Pyyhettä käytetään suihkun jälkeen pieni hetki, eikä lakanoita nukkuessa katsele. Näen lakanat päivittäin vain muutaman minuutin ajan, joten valintaan laitettu aika ja pohdinta on aivan turhaa. Kahvi maistuu samalta joka ainoasta kupista, joten huomion kiinnittäminen kuppiin kahvin sijaan on älytöntä.

Kun on valinnanvaraa, huomio kiinnittyy helposti tavaraan tekemisen sijaan, ja antaa tavaralle suuremman arvon kuin olisi tarpeen.

Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä vähemmän minulla on valinnanvaraa, sitä tyytyväisempi olen. Aikaa ei tarvitse käyttää jatkuviin valintoihin, sillä elämässä on totta vieköön parempaakin tekemistä kuin pohtia minkä pyyhkeen, mukin, lakanan, vaatteen, laukun tai jonkin muun tavaran nyt haluaisin valita. Ajan myötä tulen päätymään muutamaan samanlaiseen pyyhkeeseen ja lakanaan.

Vaatteita minulla on vähän jo nyt, mutta ne vähenevät edelleen. Valikoima myös yhdenmukaistuu väreiltään ja tyyliltään niin, että kaikki vaatteet tulevat sopimaan yhteen. Kierrätykseen päätyi juuri hiljattain kaulaliinoja ja pipoja, joiden kanssa aloin aina tumpuloida ennen lähtöä, koska ne eivät vaan sopineet tarpeeksi monien vaatteiden kanssa tai en niissä muuten viihtynyt. Olen käyttänyt arkikäytössä viime aikoina yhtä ohuempaa ja yhtä paksumpaa huivia sään mukaan, ja olen huomattavasti tyytyväisempi olooni, kuin tehdessäni valintaa joka kerta uudelleen.

Päästyäni ajatuksesta, että tavaroiden pitäisi virkistää minua, olen keskittynyt eniten niiden käytettävyyteen. Niiden tulee toimia tehtävässään niin hyvin, ettei niitä tarvitse käyttäessään sen enempää miettiä.

Se, että tavara ei toimi kuten pitäisi, on ongelma. Se, että se ei virkistä minua juuri nyt erityisesti, on myös ongelma – mutta pääni sisällä.

Jos tehtäväksemme tulisi listata asioita elämässämme tärkeysjärjestykseen, niin tavara ja sen omistaminen, ei olisi listalla lähelläkään kärkeä. Käytämme tavaroihin kuitenkin valtavasti aikaa ja energiaa, monin eri tavoin.

Kun annan tavaroille vain käyttöarvon, pystyn paremmin keskittymään itse tekemiseen. Alettuani ajatella näin, olen alkanut huomata yhä enemmän hienoja asioita ympärilläni. Tavara voi kahlita ajattelua hämmästyttävällä tavalla, ja estää näkemästä olennaisen elämässä.

Vähennettyäni tavaraa olen löytänyt virkistystä elämääni aivan muualta, minun ei tarvitse enää antaa tavaralle sitä tehtävää.

44 kommenttia artikkelissa “Virkistääkö vaihtelu?

  1. Ainakaan minä en tarvitse sellaista vaihtelyua. Valkoiset lakanat ja samanlaiset pyyhkeet, astiat sun muut käy ihan hyvin. Tuikkukippoina ja kynttilänjalkoina on yhä ne lapsena tädeiltä saadut, enkä vaihda edes verhoja kesäksi. Olen myös huomannut, että tuo tavaroilla viihdyttäminen vie aikaa katsoessani tuttaviani, jotka vaihtelevat pikkuesineitä koko ajan.

    • Minun on tullut aikoinaan ostettua tavaroita piristykseksi, lähinnä juuri lakanoita ja astioita. Eihän se niiden tuoma piristys kauan kestä, piristys on löydyttävä muualta. Tällä hetkellä jos joutuisin tyhjästä aloittamaan, valitsisin yksinkertaisempaa ja vähemmän.

  2. Hei olen jonkin aikaa seurannut blogiasi – kirjoitat tärkeistä asioista.

    Olen huomannut, että useimpiin tavaroihin liittyy minulla nimenomaan se ominaisuus, että haluaa käyttää vain ja ainoastaan sitä yhtä hyväksi havaittua, esim sama kahvikuppi tai vaikkapa pyyhe, koska se on ominaisuuksiltaan, kuten kooltaan tai pehmeydeltään, optimaalinen. Se on vapauttavaa, koska silloin tavara toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Jokaisessa hankinnassa tulisi keskittyä siihen, että tavara on mahdollisimman käyttökelpoinen, jottei muita vastaavia tarvita. Näin ollen en ymmärrä myöskään sellaista ajattelua, että asioita hankitaan vain sisustuselementiksi. Mitä se muka edes tarkoittaa, jos oikein asiaa ajattelee…? Kun verhot on kerran valittu oikein, ei niitä edes halua vaihtaa vuodenajan, trendin tms mukaan. Veikkaan että nykypäivän lyhytjänteinen kulutuskulttuuri johtuu juuri siitä, että tavarat tai vaatteet tehdään tarkoituksella ’vähän sinne päin’, jotta tyhmä kuluttaja huomaa hetken päästä tarvitsevansa uuden. Laatu pettää tai hienoa on alunperinkin ollut vain ulkonäkö, joka sitten pitkällä tähtäimellä osoittautuukin tavaran ainoaksi ominaisuudeksi.

    • Kiitos, mukava kuulla, että olen onnistunut kirjoittamaan jotakin merkityksellistä.

      Ajattelen kuten sinäkin, että ominaisuuksiltaan parasta käyttää mieluiten. Haluan että tavarat toimivat, enkä säilytä sellaisia, jotka osoittautuvat huonoiksi. Ajan myötä olen oppinut tietämään mitkä ovat itselleni parhaat vaihtoehdot, joten näitä huonoja ei ole vuosikausiin tullut ostettua. Näitä hyviä tavaroita on tullut kerättyä turhan monia aikoinaan, vähempi riittäisi. On tullut siis haettua sitä vaihtelua ja piristystä ostamalla uutta, vaikka juuri sopivat, toimivat tavarat olivat jo olemassa. Ja nyt niitä sopivia ja toimivia, hyvälaatuisia tavaroita on vaan liikaa.

      Voi verhot! Olisin mieluiten kokonaan ilman, mutta ovat tarpeen vedon ja kaiun vuoksi, sekä makuuhuoneessa pimennykseen. Verhojen vaihtelu ei ole minun juttuni, ei meillä olisi tilaakaan monien verhojen säilyttämiseen.

      On nykyäänkin mahdollista valita hyvälaatuista tavaraa, kaikki vaan eivät halua maksaa siitä, kun on niin paljon halpatavaraa tarjolla. Halpaa ostaessa voi ostaa helpommin ”vähän sinne päin” -tavaraa, koska uuden saa halvalla kun kyllästyy tai jos tavara ei toimi. Tavaran kierron nopeutuminen kodeissa johtuu mielestäni siitä, että halutaan ostaa mieluummin usein, paljon ja halpaa kuin harvoin, kalliimpaa ja parempilaatuista. Tavaraa käytetään itseilmaisuun ja sisustamiseen, käyttöesineeksi ostaminen ei luullakseni ole enää yleisin syy ostaa kuten ennen. Valitettavasti.

  3. ”Kahvi maistuu samalta joka ainoasta kupista, joten huomion kiinnittäminen kuppiin kahvin sijaan on älytöntä.”
    Onhan sitä tutkittu että esim. kaakao maistuu parhaalta oranssista mukista (googlaamalla löytyy aiheesta lisää) ja ymmärrän sen kyllä. Erilaisilla tavaroilla on erilainen ”fiilis” ja kyllähän ne voivat tuoda paljonkin lisäarvoa asialle. Toisaalta tämä on yksi syy sille etten juuri kaipaa vaihtelua, pitäydyn näissä parhaiksi osoittautuneissa ja sopivimmissa jutuissa. Yksi paras korvaa kymmenen ihan kelvollista, eli laatua määrän sijaan.

    • Kahvilan kahvi maistuu hyvältä, vaikken ole itse valinnut kuppia. Tavaroilla on erilainen fiilis, mutta me luomme sen fiiliksen niille itse. Toisaalta jos muki on kömpelö ja ruma, niin toki valitsen jotain muuta jos mahdollista. Meille on kertynyt Muumimukeja. Valitsimme mallin aikoinaan, koska mukin malli on paras mitä tällä hetkellä tiedän. Se vaan toimii juodessa ja siitä on helppo syödäkin. Kaipasimme väriä mukin ulkopintaan, muttei sisälle. Tällaisia vaihtoehtoja ei ollut kuin Muumimukeissa. Yhdessä vaiheessa valitsin mukin fiiliksen mukaan, aamu saattoi alkaa väärällä jalalla, koska Mörkö oli tiskikoneessa. Esitän siis itselleni kysymyksen: miksi annoin tuollaisen asian vaikuttaa siihen, miten aamuni alkaa? Mielestäni annoin tavaralle turhan suuren arvon, jokaisesta muustakin sarjan mukista kahvia on ihan yhtä hyvä juoda.

      Laatua määrän sijaan, aivan. Meillä on nyt sekä laatua että määrää. Ja se tekeekin tavaran vähentämisestä hankalaa. Varsinkin kumppanini mieluummin omistaa tuon kaiken hyvän ja toimivan tavaran, kuin luopuu siitä. On helppoa luopua edullisemmasta tavarasta. Jos valitsisin astioita nyt, valitsisin perusvalkoisia. Yksiväristä neutraalia myös lakanoihin ja pyyhkeisiin. Toimivuus on pääasia.

  4. Itse kyllä kaipaan tiettyjä rituaaleja, tyyliin joululakanat. Ja kun vie talvivaatteet kellariin ja hakee esiin kesävaatteet, se merkkaa/juhlistaa mukavalla tavalla vuodenajan vaihtumista. Vaikka käytännön syyt (siis sää) eivät pakottaisi vaihtamaan garderoobia pari kertaa vuodessa, tekisin sen silti.
    Mutta tekee kyllä hyvää miettiä *kuinka* paljon vaihtelua sitä tarvitseekaan. Project 333sta olen kyllä oppinut, että vaatteissa sitä kaipaa paljon vähemmän kuin luulisi. Nyt on enää 3 viikkoa jäljellä tätä 3kk:n vaateperiodia, ja ei vielä yhtään tunnu siltä, että valikoimani kyllästyttäisi. En ole edes oikein kunnolla saanut kokeiltua kaikkia yhdistelymahdollisuuksia!

    • Voihan vaatevalikoima ja yhdistelymahdollisuudet. Osuit itselleni ajankohtaiseen aiheeseen. Tarkoitus olisi tehdä vaateinventaario vaatteideni yhteensopivuuden selvittämiseksi. Seuraava postaukseni koskee tätä aihetta. Kyllähän tuon vielä harvojen arkivaatteidensa kanssa tekee, mutta ns. siistimmät ja harvemmin käytettävät vaatteet aiheuttavat vastustusta. Tulen kaipaamaan sinun ja muiden vaatteista kiinnostuneiden kommentteja myöhemmin, kun kirjoitan ongelmastani siistimpiin vaatteisiin liittyen. Olisi mukava kuulla ajatuksia teiltä lukijoilta, joille vaatteet tarkoittavat jotakin keveyttä ja iloa tuovaa, kun itselleni varsinkin ns. siistimpien vaatteiden miettiminen käy lähinnä työstä.

      • P333sta sen verran, että jos urheiluvaatteita käyttää muuten kuin urheillessaan, ne lasketaan samaan tapaan kuin muutkin vaatteet (alempiin kommentteihin viitaten). On joka tapauksessa avartavaa huomata, kuinka eri määrä vaatteita on ihmisille riittävä tai sopiva määrä. Tai itselle…
        Odotan suurella mielenkiinnolla seuraavaa kirjoitustasi!

        • Tulee parikin postausta vaatteisiin liittyen lähiaikoina, ettei tekstistä tule turhan pitkä. Pitää miettiä vaatekaappinsa sellaiseksi, että se olisi mahdollisimman huoleton ja yhteensopiva. Valitettavasti homma ei ole ollenkaan mieleeni, mutta on tehtävä, jotta lähteminen mihin tahansa helpottuu. En jaksa sitä viime hetken tuskailua ennen lähtöä, kun mikään ei tunnu käyvän yhteen ja missään vaatteessa ei oikein viihtyisi.

  5. Olet minusta oikeassa. Tavaran vaihtelu ei lisää onnellisuutta, vaan tuo elämään turhaa jahkailua.

    En ole (onneksi!) ollut koskaan innokas haalimaan erilaisia lakanoita, pyyhkeitä ja muita vastaavia. Minulla ja miehelläni on esim. tällä hetkellä kaksi parivuoteen aluslakanaa ja neljä mukia. Ne riittävät ihan loistavasti. Luin vähän huvittuneena tuosta rinnan mainitsemasta vaateprojektista, koska minulle tuottaa vaikeuksia käyttää talven aikana yli 33 eri vaatekappaletta. Olen niin mukavuudenhaluinen ja tietyissä asioissa kaavoihin kangistunut (ehkä hyvässä mielessä kuitenkin), että käyttäisin mieluiten jatkuvasti paria vaatekertaa. Talvella vaatteita ei tarvitse pestä yhtä usein kuin kesällä, koska en hikoa niin paljon ja koska suurin osa vaatteistani on villaisia. Ja tämänhän ei missään tapauksessa tarvitse tarkoittaa rumien tai tylsien vaatteiden käyttämistä, vaatteeni ovat laadukkaita ja persoonallisia. Olenkin ihan murtunut, jos jokin hyväksi havaittu vaate alkaa runsaan käytön myötä mennä rikki 😉

    Villa on muuten mahtavan monipuolinen vaatemateriaali. Jos kasaisin uutta garderoobia, niin yrittäisin ostaa mahdollisimman paljon villavaatteita.

    • Juuri tuo jahkailu minua nyppiikin. Olen opettanut siitä itseäni ulos hiljalleen, enkä anna tavaralle enää niin paljoa tilaa kuin ennen. Koska vaihtoehdot ovat yhtä hyviä käyttää, valitsen jotakin. Ja vähennän vaihtoehtoja sitä mukaa, kun taloutemme toinen osapuoli on suostuvainen… Astiakaapin pölyjen pyyhintä on aina yhtä ärsyttävää, kun osa astioista ei ole käytössä tarpeeksi usein, vaan niihin kertyy pölyä. On älytöntä joutua tiskaamaan astia, ennen kuin sitä voi käyttää.

      Tuo vaateprojekti on varmasti avartava, jos omistaa paljon vaatteita. Eikös siinä jätetä laskuista pois alusvaatteet ja urheiluvaatteet ainakin? Minulla olisi miettimistä, mistä teen sen 33 vaatetta käyttöön, kun en juuri asusteitakaan käytä. En kyllä minäkään käytä talven aikana noin montaa vaatetta. Jatkuvassa käytössä on vain muutama vaatekerta.

      Olen miettinyt villavaatteiden huoltoa. Minä nimittäin hikoan helposti, termostaattini laittaa liikaa lämpöä tulemaan hyvin nopeasti kun vähänkin liikkuu. Tai jos vaikka jännittää. Eli pyykkiä tulee nopeasti, varsinkin kun en käytä alumiinia ja moninaisia kemikaaleja sisältäviä antiperspirantteja. Merinovillainen villatakki minulla kyllä on kylmien ilmojen varalta (joita on minun mittapuullani harvoin). En tiedä miten villa kestäisi minulla jatkuvassa käytössä.

      • Villavaatteitten kestävyydessä on tietenkin eroja. Pehmeä merino nukkaantuu usein helposti, mutta esim. Partioaitasta on saanut hyvälaatuisia merinovillaisia kerrastoja (Icebreaker?), jotka voi pestä kerta toisensa jälkeen 40 asteessa villapesuohjelmalla ja -aineella. Ovat eettisesti tuotettujakin 😉 Villatakeissa suosin tavallista villaa, se ei mene helposti miksikään, kunhan osaa valita oikean tyyppistä. Minusta villa on siitäkin hyvä materiaali, ettei se ala haista helposti. Hikoaminen ei siksi haittaa niin paljon.

      • Siipan villakommenttiin vielä lisäisin, että korkealaatuinen, aivan ohut kampalankavilla ei kuumota. Eikä rypisty. Eikä sitä juuri tarvitse pestä, kun vaan tuulettaa. Ja kestää iän kaiken. Ainoa vika oikeastaan on sen korka hinta ja vaikea löytyvyys.

        • Siippa ja Rinna, kiitos villatiedoista!

          Siippa, olen jostain kuullut noista merinovillaisista kerrastoista. Aktiiviliikkujat taitavat niitä suosia, mutta hinta lienee aika kova. Kenties kuitenkin ovat hintansa arvoisia. Itselläni on merinovillainen villatakki, jonka löysin vakiokaupastani jokunen vuosi sitten. Olin etsinyt villatakkia varmaan pari vuotta, törmäämättä yhteenkään. Mikä on ”tavallista villaa”? Miten montaa lajia villaa oikein on ja mistä ihmeestä ne toisistaan erottaa, ellei esim. vaatteen pesulapussa kerrota? Villatakkini pesulapussa ystävällisesti kerrotaan, siksi tiedän mitä se on.

          Rinna, kuulostaa hyvältä. Itselläni on ennen merinovillaan törmäämistä villasta vain se kokemus, että se kutittaa. Minun oli tosiaan vaikea löytää mistä tahansa villasta tehtyä villatakkia. Ehkä en osaa etsiä oikeista paikoista.

  6. Olen ajatellut, etten voi kutsua itseäni minimalistiksi, koska minusta tuntuu, että omien kriteerieni mukaan en elä (ainakaan vielä) tarpeeksi vähällä ja yksinkertaisesti. En stressaa ajatuksella itseäni, mutta huomaan, että ihmiset asettavat ”tarpeellisuuden rajat” hyvin eri kohtiin. Olisi mielenkiintoista joskus keskustella asiasta kasvotusten samanhenkisten ihmisten kanssa, omat ystäväni ovat lähinnä keräilijä-tyyppiä 🙂

    Jo ennenkuin törmäsin ja tutustuin minimalismiin (viime syksynä) olin kova tavaran ja aikaa vievien asioiden karsija. En edes omista 33 vaatetta, jos alusvaatteita ei lasketa mukaan. Lakanoita ja pyyhkeitä on kahdet per nuppi eikä kukaan kaipaa enempää. Vaihtoverhoja tai -mattoja en ole koskaan ajatellut tarvitsevani. Astioita on minäkin aikoinani keräilin, kunnes tähän blogiin tutustuttuani karsin niistä varmasti 2/3 ja kuten Tuulia jo mainitsikin, jos nyt saisin valita, kelpuuttaisin vain valkoisia posliinia ja kirkasta lasia. Vaikkakin meidän tavaramäärä taitaa ihan oikeasti olla aika pieni nelihenkiselle perheelle, olisi tässä vielä paljon karsittavaa ja muutettavaa niin, että laatu, käytettävyys ja estetiikka kohtaisivat.

    • No en minäkään elä niin yksinkertaisesti kuin haluaisin, mutta olen sinne toivottavasti matkalla. Tilanne ei riipu täysin minusta, ja se toki hidastaa kulkua. Tarpeellisuuden rajat voivat olla tosiaan hyvin eri kohdissa eri ihmisillä. Henkilökohtaisesti alan kyllästyä tavaran vähentämisen yhteydessä kuulemaan ”mutta kun minä tykkään siitä” -perustelua tavaran säilyttämiselle. Mielessäni kerään kasaan kaapeista nuo kovin tykätyt, mutta tarpeettomat tavarat, ja tykkääjä saa ne järjestää mihin haluaa… No, käytäntöön tämä ei toki etene. En vain käsitä, mitä iloa siitä tykkäämisestä on tavaroiden kanssa, joita ei käytetä tai käytetään olemattoman harvoin. Yhtä hyvin niistä voi tykätä päänsä sisällä ajatuksissaan (jos muistaa…), jos niitä ei millään tavalla arjessaan kohtaakaan.

      En tiedä miten monta vaatetta omistan, enkä tiedä onko tarpeen laskea. Ellei sitten puhtaasta mielenkiinnosta. 33 kuulostaa kyllä nopeasti ajatellen suurelta määrältä. Vaihtoverhot – verhot yleensäkin – ovat rasittavia. En siis kaipaa kuin yhdet ja nekin olosuhteiden pakosta. Mattoja ei ole, paitsi suuri sisalmatto eteisessä ja sängyn molemmin puolin pikkuiset matot, joihin voi jalkansa pyyhkäistä nukkumaan mennessään.

      Astiat. Kun olisikin vaikka eripariastioita tai muuta helposti karsittavaa, mutta kun ei ole. On pienesti tuskallista ymmärtää, miten paljon astiakaapissa on rahaa kiinni. Tai vaikka lakanoissa. Itseäni se vähemmän karsimisessa mietityttää, mutta toinen osapuoli vaan muistuttaa, että miksi niitä piti aikoinaan ostaa. Niin miksi.

      • Tarinasi kuulostaa tutulta, itsekin toivoisin eläväni minimalistisemmin. Olen vähentänyt jo parin vuoden ajan ja suurimmat raivaukset ovat ohi. Toki omissakin tavaroissa riittää vielä karsittavaa, mutta se etenee kun pikkuhiljaa raaskii paremmin luopua jäljellä olevista tavaroista. Tuntuu jokseenkin turhauttavalta yritää kun oman vaikutuksen alla on vain 1/3osaa talouden tavaroista. Toinen kolmasosa on yhteisen talouden tavaroita ja viimeinen osa miehen henk.koht.tavaroita joten omapäisesti en voi näitä karsia. Vaivannäöllä on siis melko pieni vaikutus kokonaisuuteen.

        Meillä myös säilytysperustelut alkaa koetella hermoja kun lähes aina vastaus on vain että hän haluaa säästää sen, ei edes että tykkäisi siitä saati TARVITSISI sitä. Saanko edes vaatia perusteluja tuolle? Kai aikuinen ihiminen saa pitää omalla rahalla ostamansa tavaran selittelemättä? Mutta olisiko pahasta jos säilömisen kyseenalaistaisi edes joskus? Mies on selvästi perinyt kotoaan ”ei tiedä mitä sadassa vuodessa tarvitsee” -ajattelutavan ja jämähtänyt siihen. Tuota ajatusta vielä ruokkii se jos näitä jemmailtuja tavaroita satutaan tarvitsemaan, asiaa ei muuta se että esim pahvilaatikot olisi voinut käydä pyytämässä lähikaupasta nyt kun niitä tarvittiin sen sijaan että niitä on pidetty (anoppilan)vintin täytteenä vuosia(!). Olisin melko monen turhan/käyttämättömäksi jääneen tavaran kohdalla valmis heittämään sen pois ja ostamaan uuden tilalle jos sellaista jostain kumman syystä tarvittaisi. Tuo ei sovi miehelleni lainkaan, uutta ei pidä ostaa jos vanha on tietoisesti heitetty pois, ymmärtäisin tuon jos hän olisi muuten nuuka. Ehkä hän pelkää että tapa riistäytyisi käsistä? Myös meillä tavaraa karsittaessa muistutellaan että miksi niitä piti alunalkaen ostaa, noh, olen ollut minimalisti vasta pari vuotta ja sitä ennen hamsteri joten lienee selvä että typeriä ostoksia on tullut tehtyä. Miestä ei kuitenkaan vaivaa tavaroihin käytetty raha.

        Minä taas mielessäni vien kaikki tavaramme pois ja niitä saisi tuoda takaisin sitä mukaa kun niitä tarvitaan, kaivataan tai edes muistetaan niiden olemassa olo. En usko että mieheni muistaa kovinkaan monia sekalaisia tavaroitaan mutta nähdessään ne hän haluaa säilyttää kaiken. Hänelle riittää että tavarat suurinpiirtein mahtuu kaappeihin, mutta kaappeja saisi toki ostaa lisää.

        Olisi mukava kuulla asiasta enemmän ja miten tämä hoituu muilla vastaavassa tilanteessa. Miten minimalisti-säästäjä-pariskunta voisi päästä molemmille tyydyttävään ratkaisuun? Meidän ”kompromissimme” on luokkaa: minä en vähennä kaikkea haluamaani ja mies joutuu käymään raivauskeskustelua joka tavarasta. Sanottakoon nyt miehen eduksi ettei hän sentään kerää lisää tavaraa ja heittää rikkinäiset pois. Ja lisättäköön vielä kauhistelujen välttämiseksi etten heitä mieheni tavaroita luvatta pois enkä vaadi häntä täysin muuttumaan mutta josko joskus edes kyseenalaistaisi tuon sadan vuoden säilytysasian.

        • Turhautuminen on tuttua täälläkin. Yritän muistaa, että muutos tuli kumppanilleni nopeasti, itse olin ehtinyt asioita pyöritellä mielessäni jo paljon pidempään. Siihen nähden asiat ovat sujuneet oikein hyvin, ja kehitystä on tapahtunut nopeasti. Hänellä ei henkilökohtaisia tavaroita edes kovin paljoa ole, yhteisten tavaroiden kanssa meillä enemmän on ollut keskusteltavaa.

          Olen minäkin saanut välillä perusteluksi, että ”haluan säästää sen”, eikä siihen ole sen kummempia perusteluja aina tullut. Enkä minä voi sellaisia vaatiakaan, vaikka joskus harmittaa, ettei pysty näkemään asioita toisen silmin ja ymmärtämään, mitä kaiken takana on. Suosittelen yrittämään rauhallista keskustelua; vaikka lopputulos ei olisikaan mieleinen, niin sinua saattaa helpottaa ymmärrys siitä, miksi miehesi ajattelee kuten ajattelee. Kyllä tavaran säilyttämisen tarpeellisuuden voi mielestäni kyseenalaistaa, varsinkin jos tavaraa on tilaan nähden paljon. Onhan kyse yhteisestä kodista ja molempien viihtyvyydestä.

          Lähipiirissäni on myös näitä ”sitä voi vielä tarvita joskus tässä elämässä” -ihmisiä. Olen huomannut, että tällä ajatusmallilla varustettu ihminen kyllä keksii, mihin sitä pois heitettyä ihan-mitä-tahansa juuri nyt tarvitsisi. Ihminen näkee asiassa juuri ne puolet, jotka vahvistavat omia ajatusmalleja. Onko kysymys luottamattomuudesta asioiden järjestymiseen tavalla tai toisella tulevaisuudessa, en tiedä. Siltä se omaan korvaan kuulostaa, että kaikki mahdollinen säästämällä varaudutaan tulevaan. Se voi olla toisen mielestä järkevää (olikin joskus aikoinaan, kun kaikesta oli pula). Toinen taas voi nähdä niin, että jos pois laitettua tavaraa joskus tarvitsisi, niin tilanteessa keksii kyllä keinot selvitä ilman sitä, tai vastaavan saa helposti ja edullisesti hankittua tai vaikka vuokrattua.

          Kuvaamasi kompromissi kuulostaa tutulta. Asioista puhuminen on tärkeää, se että ymmärtäisitte toisianne. Miksi sinä haluat vähentää suuren määrän tavaroita, ja miksi hän taas haluaa säästää. Meillä kumppanini suhtautumiseen on vaikuttanut paljon se, että hän on nähnyt miten paljon minua voi ahdistaa ja pinnaani kiristää turha tavara ja sotku. Olen huomattavasti mukavampi ja rennompi ihminen, kun tavaraa on vähemmän. Hänelle minun, ja samalla meidän molempien, hyvinvointi on ollut tärkeämpi asia kuin luopumisen välttäminen, ja arvostan sitä suuresti.

          Sadan vuoden säilytys. Niin. En tiedä onko se juurtunut hänelle hyvin tiukkaan jo lapsena, jolloin sen kyseenalaistaminen voi olla hyvin vaikeaa. Mutta asiat voivat muuttua, toisen ihmisen ajatusten kuuleminen voi liikauttaa omaakin ajattelua ajan kanssa. Näin meillä on tapahtunut.

  7. Minäkin tarvitsen vaihtelua, mutta sen saan hyvin vähäisellä määrällä tavaraa aikaiseksi. Kimppu leikkokukkia juhlistaa joulua ja pääsiäistä. Tulilatvoja ym. kausikukkia en voi ostaa niiden eläessä vuosikymmeniä meillä. Keittiön pöydän ja tuolit (70-luvulta Muuramen) olen maalannut kahdesti ja päällystänyt sekä olohuoneen että keittiön tuolit samalla kankaalla yhtenäisen ilmeen saamiseksi. Samalla sain tehdä jotakin käsilläni.

    Ikkunoiden pesun yhteydessä pesen verhot kahdesti vuodessa ja silittämisen jälkeen puolimärkänä laitan riippumaan. Ainostaan keittiön kappa vaihtuu jouluksi ja keittiön vahaliina. Verhoissa oli oppimiskäyrä nähtävissä, siirryttyäni pellavaisiin valkoisiin en ole tarvinnutkaan enää vaihtelua. Koko kodin kaikki verhot ovat samasta kankaasta ja pidän yhtenäisestä ilmeestä. Pojalla on tosin vaalean vihreä verho. Minä en jaksa kuvioita pitkään, yksinkertainen sisustuksessakin kestää aikaa. Yksityiskohtia ja värejä lapsiperheessä on muutenkin liikaa.

    Rinnan kommenttiin yhdyn project 333:n suhteen. 33:ssa vaatteessa on paljon valinnanvaraa. Kolmen kuukauden välein kauden vaihtuessa on ihana saada ”uutta” päälle. Suunnittelukin on mukavaa. Minulla seuraava kausi alkaa maaliskuun alussa hiihtoloman jälkeen. Toivottavasti sinäkin kokeilet project 333:sta.

    • Tarkoitatko minua? Siis, että kokeilisin project 333:a? Ei ole oikeastaan kokeilemista, sillä minulla ei taida olla jatkuvassa käytössä talviaikaan 33 vaatetta. Jos jätetään pois ulkoiluvaatteet, siis vain liikunnan vuoksi käytettävät? Ja alusvaatteet? Ei varmaan lasketa myöskään vain kotona käytettäviä kissankarvaisia vaatteita? 😀 Mietin ihan ”ääneen”, mitä on tullut päälle laitettua talven mittaan. Yhdet kengät, yksi takki, kahdet farkut, kolme pitkähihaista t-paitaa, yksi poolopaita, kaksi huivia, kolme pipoa, yhteensä neljät tumput kun käytän niitä kaksia päällekkäin. Joku välipaita on myös ollut käytössä kylmemmällä ilmalla, muistan kahta eri paitaa käyttäneeni, kumpaakin kerran. Kävin vielä katsomassa ympärilleni, ja lista on tosiaan tässä. Ja tässä on sitä vaihteluakin jo useamman vaatekappaleen verran, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Laskin yhteensä 19 vaatetta. Ai niin, vielä on se yksi pipo ja huivi, joista luovuin, kun en niitä oikein osannut käyttää. Ja yhtä takkia käytin jokusen kerran, kunnes luovuin siitä. 22 vaatetta siis.

      33 vaatteessa on paljon valinnanvaraa, varmasti, koska minulle tuossa 22 vaatteessakin on useita vaatteita, joita olen käyttänyt ehkä kerran-kaksi tämän talven aikana. Listani jää näin lyhyeksi, koska käytän enimmäkseen urheiluvaatteita, olen paljon kotona, eikä minun tarvitse miettiä työtä varten pukeutumista. Käytän mieluiten hyväksi havaittuja, mukavia arkivaatteita. Niissä olisi kaapista löydettävissä enemmänkin valinnanvaraa, mutta en oikein kaipaa sitä. Pääasia, että vaatteessa on mukava olla ja se toimii tehtävässään.

      • Oli ihan pakko laskea myös! Tosin pitää ottaa huomioon, että olen enimmäkseen kotona ja viimeisellä kolmanneksella raskaana.

        1 pipo, 2 huivia, 2 hanskat, 2 talvitakkia, 1 toppahousut, 1 siistimmät housut, 1 onepiece, 3 kerrastoa, 1 neuletakki, 2 toppia. Eli yhteensä 19 vaatetta. Kerrastoista voisin karsia yhden parin ja kotitopista teen rättivärkkiä heti, kun pallo pienenee. Tuossa 19 vaatteessa on siis kotiasut, ulkoiluasut, kyläily- ja juhlavaatteet 🙂 Täytyy sanoa, että kaipaan kyllä jo vaihtelua alaosien suhteen, mutta näillä mennään kevääseen saakka.

      • Jos urheiluvaatteet ovat sinun arkiasusi, on ne laskettava mukaan. Jos käyt joka päivä jumpassa ja siksi trikoot on päälle ei niitä lasketa. Vaatteita ei tosiaankaan tarvitse paljon, jos on paljon kotona ja työtä varten ei tarvitse pukeutua. Työvaatteet vähentävät vaatteiden kulumista huomattavasti.

        • Jos urheiluvaatteet on arkiasu? En käytä urheiluvaatteita kuin urheillessa. Tai laitetaan nyt vaikka näin, että aina kun minulla on ulkoiluvaatteet päälläni, niin en voisi niissä esim. poiketa kahvilaan. Niiden alla olevat vaatteet kun on valittu hikoilun ja ulkolämpötilan mukaan, eivätkä sovi ihmisten ilmoille. 😀 Saatan kuitenkin yhdistää kauppareissun kävelylenkkiin.

  8. Lauralii ja blogisti. Milenkiintoinen aihe, niin mielenkiintoinen, että piti alkaa ajatella.Tässä tulos.
    Tuolla aikaisemmin kommentoin, että olen säästänyt itselle tekemiseen (harrastamiseen) liittyviä tavaroita – tässä tulee se tarpeellisen raja. Lähden siitä, että vanhalla tavaralla ei ole etiikkaa, se ei sinänsä ole paha (itse saan ystäviltä ja annan paljon pois, joten tulisimme varmaan pari vuotta tällä porukalla ilman kauppoja toimeen). Eri asia on uusien tavaroiden jatkuva ostaminen, noin ympäristön ja esim. ihmisoikeuksien kannalta sikäli, että lapsityövoimaa käytetään paljon.

    Olen aika paljon saanut vanhemmiltani joululahjoiksi lakanoita, pyyhkeitä ja tuoka-astioita, ekoa tai valkoista. Olen myös saanut kotoa vanhaa lähtiessäni opiskelemaan. Ainoastaan yhden pyyhesetin ja keittiöpyyhkeitä olen ostanut itse, ja ruuanvalmistusastioita tarpeen mukaan. Mulla oli sellainen lista, jonka mukaan hankin, toimivinta ja parasta, mitä kaupasta sai, ja kun sen listan mukaan hankinnat olen tehnyt, sen jälkeen en juurikaan ole kotitaloustavaroita kaupassa vilkuillut. Lähdin kotoa reippaasti alle parikymppisenä ja vajaassa kahdessa kymmenessa vuodessa minulla on ollut 2 astiastoa. Joista sen ensimmäisen myin, kun toisen sain lahjaksi. Se ensimmäinen ei ollut mielestäni kestävä. Muumimukien sun muiden aika on sitten, jos lapsi tulee.

    Missä sitten menee tarpeellisen raja? Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Kun tämä minun omaisuus alkaa olla enemmän tätä kirja- ja käsityötavaravoittoista, tai epämääräisiä muistoja matkoilta. Epämääräinen tarkoittaa esimerkiksi kaunista museon pääsylippua tai ulkomaista lehteä, jota olen lukenut tietysssä kahvilassa nauttien jostain erityisestä. Monet heittäisivät nämä roskiin, mutta itse olen huomannut, että vähintään kerran pari vuodessa tulee tuota muistojen laatikkoa pengottua ja tunnelmoitua. Kyse on siis parista kodin säilytyslaatikosta pienintä mallia. Mulle nämä jutut on tärkeitä sen vuoksi, että en ehdi enkä pysty sitoutumaan kodin ulkopuoliseen harrastukseen tai tekemiseen työni vuoksi. Kirjamakuni kulkee omia latujaan, ja luen paljon sellaista kirjallisuutta, mitä ei suomeksi ole käännetty, eikä sitä siis juurikaan ole kirjastoissa saatavina. Käsitöissä taas olen karsinut ja pyrin siihen, etten osta materiaaleja, ellei minulla ole suunnitelmaa ja aikataulua ostamalleni langalle tai kankaalle – ja kierrätän jämät tai sellaiset, joista joudun toteamaan, että ei tästä mitään tullutkaan. Niinkin voi joskus harvoin käydä.

    Pari selkeää kriteeriä minun ”tarpeelliselle” on. Minun tavaroissani ei ole mitään sellaista, josta sanoisin, että tätä saatan joskus tarvita (tiedän milloin tai mihin tavaroitani tarvitsen). Minulla ei myöskään ole tavaroita sen vuoksi, että kaikilla muillakin on. Minulta puuttuu esim keittiöstä mikroaaltouuni, vedenkeitin, leivänpaahdin, imuri on menossa kirpparille, koska pidän luutuamisesta mielummin, TV puuttuu…

    Ne työpaperit ja työhön liittyvät arkistot sitten, ne on toinen juttu.

    Jokaisen pitää löytää se itselle tarpeellisen raja itse, sitä kait yritän tuolla omakohtaisella jaarituksella sanoa. Ei kai minimalismi ole arvo sinänsä, vaan keino jotakin itse määriteltävää varten. Itsellä homma liittyy paitsi johonkin ekologiseen ajatteluun niin myös siihen, että havahduin, että olisi vaikka kuinka paljon mielenkiintoista lukemista ja tekemistä, mutta telkkari vei vapaa-ajan. Eikä kaupunkikaksioissa niin hirveästi säilytystilaakaan ole, enkä varastokoppeja käytä. Ja niin ulkomaille muutot helpottuvat kun tavaraa ei ole liikoja.

    • Ei meilläkään tavara, esim. astiat, ole vaihtuneet uusiin kuin kerran, nuoruuden halpa-astioista Arabiaan. Niitä on vain ajan kuluessa kertynyt liian paljon siihen nähden, mikä olisi se minimitarve millä pärjäisi hyvin. Lakanat vaihtuivat laadukkaampiin jossain vaiheessa, kun huomasin miten paljon pölyä peittoon voi kertyä, jos lakana ei ole kovin laadukas. (Liiallisen kertymän syistä kirjoitinkin hiljattain.)

      Minimalismi ei tosiaan ole arvo sinänsä. Meillä se minun mielestäni liiallinen tavaran määrä aiheuttaa turhaa siivousta ja täyttää pienet säilytystilat turhan tarkkaan. Käyttämättömän tavaran huoltoon menevä aika on minusta aivan järjetöntä, enkä haluaisi uhrata aikaani sellaiseen yhtään. Ihan tarpeeksi olisi siivottavaa, vaikkei olisi huonekalujen lisäksi kuin aivan välttämättömin. Minun tarpeeni tyhjän tilan suhteen esim. kaapissa on suuri. Missään säilytystilassa meillä ei tarvitse tavaraa tunkea, vaan se mahtuu aivan siististi, mutta kaipaan silti enemmän väljyyttä ja tilaa ilman kiertää. Ei haittaisi, vaikka olisi aivan tyhjiä hyllyjä. Minulle tarpeellinen tavaran määrä tarkoittaa sitä, että kaapeissa on tavaroita, joita oikeasti käytetään. Tavaroiden säilyttämisestä vain säilyttämisen vuoksi en pidä. Mieluummin karsisin kaiken turhan pois, ja vähentäisin sen myötä myös turhia kalusteita, jotta olisi enemmän tyhjää, avaraa tilaa. Minimalismin arvo minulle on myös vähentää kaikenlaista tavaraan kohdistuvaa huomiota ja ajankäyttöä, ja sen myötä saada lisää aikaa ja energiaa tärkeämpiin asioihin. Sekä oppia jotakin uutta itsestään, ja löytää uusia suuntia elämässä, kun huomio ei keskity typeriin asioihin. Olen kaikenlaista hyvää jo löytänytkin, ja lisää oivallan jatkuvasti.

      • Minulle minimalismi auttaa arjen kaaoksen hallinnassa ja toivon, että lapsenikin oppivat, että tavaramäärä ei tuo onnea. Siivoukseen käytän aikaa kuten ennenkin, mutta järjestelemiseen ja tavaran hakemiseen kulunut aika on huomattavasti vähentynyt. Vaatteissa minimalismi auttaa mielestäni ”oman tyylin” löytämiseen ja itse olen kokenut sen auttavan myös minäkuvan paranemiseen. Nämä vaatteet ovat laadukkaita, oman tyylisiä ja yhteen sovitettavia = hyvä mieli omasta ulkonäöstä.

        • Lasken itse siivoukseksi tuon järjestelynkin. Vielä on joulun jäljiltä esillä valosarja ja kynttilänjalat, joita ei enää ennen seuraavaa joulua käytetä. En vaan ole saanut niitä kaappiin, jossa on liikaa vastaavia liian harvoin käytettäviä tavaroita. Ei tarvitse olla paljonkaan tavaraa näkyvillä, niin tuntuu kuin liimautuisin lattiaan aloitekyvyttömyydestä. Hämmentävän hyvin vie voimia pienikin sotku.

          Voi kun ”oma tyyli”, farkut ja t-paita kelin mukaan vaihtelevalla hihan mitalla kävisikin joka paikkaan! Niissä minulla on hyvä mieli itsestäni, vaikeus tulee sitten kun nuo vaatteet eivät riitä. Siitä myöhemmin lisää.

  9. Tosta valinnan vaikeudesta ja siitä että kun on monta vaihtoehtoa mistä valita ja mikä aika siihenkin tuhrautuu. Tuli mieleen, että sama fiilis on jo kaupassa esim. leipähyllyllä. Miksi pitää olla niin valtavasti vaihtoehtoja? siinä saa pyöriä jokusen tovin, että löytää jonkun mukamas sopivan tuotteen. Ahdistavaa!

    • Vaihtoehtoja on valtavasti. Aivan liikaa. Siksi olen kaupassa tietoisesti rajoittanut valikoimaa. Etusijalla luomu, reilu kauppa, kotimainen. Järjestys näiden välillä vaihtelee tuotteen mukaan. Viljat jäävät allergian vuoksi kauppaan, ei siis enää leipähyllyongelmaa. Lisäaineet pyrin jättämään kauppaan niin hyvin kuin mahdollista. Näillä eväillä ostokset ovat helpottuneet jo paljon, kun monta hyllyä saa jättää väliin jo saman tien.

      Valinnanvara ja vaihtoehdot eivät ole minun juttu. Mitä vähemmän sen parempi.

    • Ihan parasta ja mukavinta on, jos voi pyytää kaupan pitäjää tai muuta asiantuntevaa henkilökuntaa valitsemaan omiin spekseihin sopivan vaihtoehdon. Esim. jos on mahdollisuus käydä leipomossa, kysyy vaan että mikäs leipä tänään on parasta, ja ottaa sitten sen, mitä suositellaan (jos se ei jostain syystä ole aivan sopimaton). Mutta nykään palvelu on niin poikkeuksellista tai siis itsepalvelu on niin yleistä, että tätä pääsee vain harvoin tekemään.

  10. Tämä kirjoitus onkin kohdallani aika ajankohtainen, sillä olen viimepäivinä keskustellut paljon muutaman ystävän kanssa minimalistista ja tavaroiden merkityksestä meille.
    Sillähän ei tosiaan ole merkitystä millaisissa lakanoissa nukkuu, millaisesta mukista kahvinsa juo ja millaisen ruokapöydän ääressä sen tekee. Pääasia on, että tavara hoitaa sille tarkoitetun asian. Mutta, sitten voikin kysyä, että miksi astiani ovat Arabiaa/Iittalaa, lakanoiden on oltava valkoiset ja sopivaa ruokapöytää etsittiin useammasta kaupasta, ennen kuin sopiva löytyi? Tähän voi vastata, että vaikka tavaroita on vähän, haluan niiden olevan kauniita/ajattomia/yhteensopivia. Mutta silloin mielestäni taas antaa tavaralle muutakin merkitystä, ja tavara onkin apuvälineen lisäksi viihdyke.
    Olen pohdiskellut ja keskustellut paljon siitä, mikä merkitys tavaralla on minulle. Haluan, että koti näyttää harmoniselta, värit ja muodot ovat yhteensopivia ja tietenkin kalusteiden ja tavaroiden täytyy olla käyttöä kestäviä. Kun tavaran pitää täyttää edellä mainitut kriteerit, tarkoittaa se sitä, että esim. jos tarvitsemme uuden sohvan, joudun näkemään aikaa ja vaivaa sopivan löytymiseen. Kun kriteerit on asetettu, on myös päässä yleensä kuva siitä, millainen uuden tavaran pitää olla. Silloinhan meille ei kelpaa vaikkapa sukulaisen tarjoama sohva, joka on täysin käyttökelpoinen, mutta ei sovi tyyliin. Olenkin miettinyt voiko olla minimalisti, jolle tavaran ei pitäisi olla tärkeää, vaikka kuitenkin haluaa että tavarat ovat tietynlaisia?
    Ystäväni, jonka kanssa olen asiasta paljon keskustellut, pohdiskeli, että onhan se aika elitististä tietyllä tavalla, että me voimme valita, paljonko meillä on tavaraa ja millaista se on. Vähän ja laadukasta saattaa sitoa yhtä paljon kuin iso määrä roipetta, sillä yleensä siihen vähään on käytetty enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa, jolloin siitä luopuminen voi olla vaikeampaa kuin suuresta määrästä tusinatavaraa. Kyllä minua varmasti kirpaisisi, jos meidän pitäisi yhtäkkiä myydä kodin irtaimisto, sillä nämä on ajatuksella, vaivalla ja rahalla hankittuja.
    Ystävälleni tämä taas ei olisi ongelma, hänellä on edelleen samat kalusteet , joita hän sai sukulaisiltaan ja osti kirppiksiltä, kun muutti kymmenen vuotta sitten kotoaan. Hän ei ole hankkinut yhteneväisiä astiastoa ja lainailee harvoin tarvitsemaan tavaroita muilta. Jonkin mennessä rikki, hän ei ryntää ostamaa uutta tilalle, vaan jää odottamaan, että vastaan tulee mahdollisuus ostaa käytettyä ja kun toimiva tulee kohdalle, hän hankkii sen miettimättä sen kummemmin onko se oikean värinen tms. Hänen esimerkistään voisin ottaa itsellenikin vaikutteita, sillä vaikka se kahvi maistuu samalta, joi sen mistä kupista huolimatta, haluan silti juoda sen valkoisesta Arabiastani 😉

    • Kiitos jälleen ajatuksistasi! Kommenttisi herätti niin paljon ajatuksia, että taidan kirjoittaa siihen liittyen kokonaisen postauksen. Otit esille asioita, joihin törmää oikeastaan toistuvasti, kun minimalismista kirjoittaa. Yksi jos toinenkin miettii, että ”onko minimalismin kanssa ristiriidassa jos…”, miettijän mukaan ristiriitaa mahdollisesti aiheuttava aihe vain muuttuu.

  11. Virkistääkö vaihtelu… Ainakin kaupat haluavat uskotella meille, että virkistää ja on melkeinpä välttämätöntä. Joulun jälkeen täytyy jo ryhtyä tilaamaan keväisiä verhoja ja lakanoita, ja sitten onkin jo kesävaatesesonki, ja sitten tulevat syksyn ihanat illat, joihin koti on tietysti varustettava lämmintä tunnelmaa luovilla sisustuselementeillä…

    Tämä teksti on todellakin asian ytimessä, koko kulutusyhteiskunnan ytimessä. Tavaroille annetaan merkityksiä ja nuo merkitykset määrittävät tavaroiden omistajia. Olisiko autokauppa klassisimpia esimerkkejä? Kun autoliike myy urheiluautoa, se myy vähintäänkin yhtä paljon statusvaikutusta: ”Tällä kun ajelet, niin kyllä muiden tielläliikkujien päät kääntyvät”. Auton ostaminen vastaa siis tarpeeseen tulla huomatuksi ja arvostetuksi. Eiköhän sama motiivi ole kodin sisustuksessa ja omassa pukeutumisessa? Eihän tässä sinänsä ole mitään väärää, ja arvostetuksi tulemisen tarve on ihmiselle luonnollista, mutta ehkei ostaminen kuitenkaan ole oikea tapa toteuttaa tuota tarvetta.

    Kiitos Tuulia todella mielenkiintoisesta blogista! Kirjoitat tosi tarkkanäköisesti ja sujuvasti, ja olet vieläpä tuottelias. Jokin lehti voisi olla kiinnostunut julkaisemaan näin hyviä tekstejä kolumnina…

    • Kiitos kommentistasi ja kauniista sanoista, ihan tässä hämmentyy. Minulta on tulossa postaus juurikin näistä asioista, joista kirjoitit. Siitä, mitä markkinavoimat haluavat meille uskotella.

      Tavaroille todella annetaan merkityksiä, ja useimmiten huomattavasti suurempi arvo ja osa elämässä, kuin mitä ne ansaitsisivat. Tarve tulla arvostetuksi, huomatuksi tai toisaalta tarve sopia joukkoon, taitavat olla aika suuressa osassa ostopäätöstä tehtäessä. Minusta tämä näkyy esim. siinä, miten tietyt virtaukset sisustuksessa leviävät kulovalkean tavoin suuren joukon tietoisuuteen. Ensin tiettyjä juttuja näkee vain parissa blogissa, ja jonkin ajan päästä joka lehdessä, ja sitten suuri joukko jo haluaakin niitä kotiinsa. Tai jos alkuperäiseen ideaan ei ole varaa, niin sitten se kopioidaan tavalla tai toisella. Olen monta kertaa miettinyt, että entä jos haluaa olla juuri yhtä tyylitajuinen kuin muutkin, tyylitajuisten kärkikastia, mutta ei siedä sitä juttua, mikä juuri nyt sitä tyylitajua parhaiten kuvaisi. 😀 Minusta siis on aika epätodennäköistä, että jokainen tuotteen ostanut valitsisi sen, jos ei sitä olisi jossain nostettu tavoittelemisen arvoiseksi.

      Tarkkoja huomioita sinulla. Näkee, että olet miettinyt asioita. Tavaraa vähentäessä ja ostamista kyseenalaistaessa törmää kiinnostavalla tavalla itseensä. Saa kiinni niistä ajatuksista, mitä ostaessa on ollut, kun luopuu tavarasta, joka ei koskaan toiminutkaan itsellä. Juuri laitoin taas vaatteita kiertoon, jotka olin ostanut alakuloisena, jonkinlaista ärtymystä tuntien, kun oli tarpeen ”näyttää ihmiseltä”. Tarvitsin siis siistimpiä vaatteita kuin tavallisesti käytän. Tuollaisissa tilanteissa ostoksilla ei ole mitään mahdollisuuttakaan onnistua, ainakaan minun kohdallani. Silloin ei osta omista lähtökohdistaan, vaan jonkun nimettömän ulkopuolisen. Onneksi oppimista tapahtuu.

      Kolumniajatuksesta sen verran, että mikähän lehti haluaisi tilata kolumneja kirjoittajalta, joka on sitä mieltä, että kaiken turhan ostamisen voisi lopettaa? Aika moni lehti kun yrittää myydä jotakin. 🙂

  12. ”Kolumniajatuksesta sen verran, että mikähän lehti haluaisi tilata kolumneja kirjoittajalta, joka on sitä mieltä, että kaiken turhan ostamisen voisi lopettaa? Aika moni lehti kun yrittää myydä jotakin.”
    Jospa vaikka uusi lehti Huili http://www.huililehti.fi/index.html , kun nimikin on osuva?

    • ajattelin ehdottaa samaa, mutta ne ei varmaankaan maksa, ei ainakaan kuin hiluja, koska lehti pelastui juuri nipin napin konkurssilta yhteisörahoituksen avulla. Mukava lehti kyllä, ja Tuulian tekstit sopisivat sinne hyvin!

      • Toisaalta erilaista elämänfilosofiaa tarjoavat tekstit sopisivat yhtä lailla moniin perinteisiin naistenlehtiin, vaikka niissä myös mainostetaan ja pyritään myymään tuotteita. Niissä on nytkin juttuja mitä erilaisimmista elämäntavoista. Asia erikseen on tietysti se, minkälaiseen lehteen itse haluaa tekstejään antaa.

        • Ajatus minusta kolumnistina tuli niin puun takaa, että oksat pois. Kiitos, että tarjosit uuden ajatuksen. Ei löydy sanoja sille miltä tuntuu, kun huomaan, että kirjoitukseni antavat teille lukijoille jotakin. Hämmennys, nöyryys ja kiitollisuus lienevät lähimpänä oikeaa sanastoa.

      • Tavaraton taivas ja Rinna, kiitos lehtivinkistä! Ja kauniista ajatuksista. Kunpa edes yhden päivän elämästään voisi nähdä itsensä toisten silmin. Voisi yllättyä.

        Olen lehden nimen joskus kuullut, mutta siinä kaikki. Lehden saatavuus näillä kulmilla on surkea. Turha kuvitella saavansa sitä mistään kaupasta, eikä sitä ole kirjastoonkaan tilattu. Juankosken (!) kirjastosta sain varatuksi yhteensä kolme numeroa, vuosilta 2011 ja 2012. Muita ei ollut. Lehti vaikuttaa kiinnostavalta, ja aion siihen tutustua. Vaihtoehtoja lehtivalikoimaan todella kaipaankin. Lehtiä on välillä hauska lukea, mutta tällä hetkellä oikein mikään lehti ei suuremmin inspiroi. Kuluttamisen ajatus puskee liikaa läpi ja tökkii. Pitäisi ehkä joskus selvittää, minkälaisia lehtiä sitä oikein olemassa onkaan. Seuraavan kerran suuremmassa kaupungissa käydessä pitänee tehdä treffit lehtihyllyn kanssa.

  13. Villasta vielä. Ostan villavaatteita yleensä ihan näppituntumalla, sitä on vaikea selittää kirjoittamalla. Mutta eri villoista löytyy jotain tietoa täältä: http://www.virtuaaliamk.fi/opintojaksot/030507/1086702266491/1146637794621/1146644801821/1146644883556.html Jos villaan on sekoitettu akryylia tai polyamidia, niin se nukkaa yleensä enemmän. Hyviä villavaatteita löytää vaikka mistä, mutta minä olen juurikin vähäisen valinnanvapauden suosimisen takia niin merkkiuskollinen, että en osaa neuvoa sen paremmin 😉 Ainakin Ruskovillalta saa myös aluskerrastoja, jotka ovat villaa ja silkkiä. Kestävät tosi hyvin käyttöä, mutta kutittavat ehkä enemmän kuin ne Partioaitan vastaavat. Tyylikkäämpiäkin ohuita villavaatteita on joskus myynnissä, esim. Stockmannilla. (Kauheita mainoksia nämä minun tekstit.)

    • Kiitos tiedoista ja linkistä, tutustun asiaan vastaisuuden varalle. Eikä syytä huoleen, eihän viestistäsi lähtenyt edes suoria linkkejä mainittujen yritysten verkkokauppoihin. 😀

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s