Siistimpien vaatteiden ongelma

Pukeudun suurimman osan ajasta hyvin arkisesti. Parhaiten viihdyn farkuissa ja trikoopaidassa, kesällä farkut vaihtuvat pellavahousuihin tai rentoon hameeseen.

Haasteellista pukeutumisesta tulee heti, kun olisi syytä laittaa päälleen jotakin siistimpää. Minulle se tarkoittaa jotakin muuta kuin farkku ja trikoo. Jos vaate pitää silittää tai siinä on kaulukset, niin kyse on ehdottomasti siistimmästä vaatteesta. Minun siistimpi vaatteeni on siis monelle ihan arkivaate. Juhlapukeutumista en suostu ajattelemaankaan, vältän viimeiseen asti joutumista juhlapukuun.

Minulla on hyvin hatara käsitys siitä, mitä ikäiseni (36) nainen voisi laittaa päälleen vaikka sinfoniakonserttiin tai teatteriin. Tai siis minulla ei ole käsitystä. Saa valaista asiaa kommenteissa, mieluiten vielä farkku/trikoo -ihmisen näkökulmasta katsoen. Sen olen kyllä huomannut, että pääsen usein arkisimmin pukeutuvien top 10 -listalle konsertissa käydessäni. (Enkä silti tajua katsoa tarkemmin mitä ihmisillä on päällään!) Minulla on joitakin farkku/trikoo -akselilta poikkeavia vaatteita, mutta stressaan aina kun pitäisi pukeutua siistimmin. Se vaan on asia, josta en pidä ja jota en hallitse.

Tähän asti olen toiminut niin, että otan viime tipassa kaapin kätköistä jotakin päälleni ja menen. Tunnelma on kiireinen, ärsyyntynyt eikä itsetunto ole kovin korkealla. Olen aikoinaan jättänyt lähtemättä moniin paikkoihin tai tilaisuuksiin epävarmuuden ja pelkojen vuoksi. Enää en siihen suostu. Olen pitänyt pääasiana, että itse tunnen pukeutuneeni siistimmin kuin yleensä, näytti se sitten ulospäin miltä hyvänsä. Tärkeintä on, että lähden. Yleensä asu on koostunut suorista housuista ja yläosana on ollut paitapusero ja/tai neule huivin kanssa tai ilman. Koruja en oikein osaa käyttää, enkä niitä juuri omistakaan. Kaikki vinkit, miten voi näyttää paremmin pukeutuneelta kuin onkaan, otetaan vastaan.

Kaipaan pukeutumiselta vaivattomuutta, sitä että voin ottaa kaapista asun, jossa kaikki palaset ovat kohdallaan, ja mennä. Jostain syystä en ole tätä tajunnut vaatteita ostaessani, vaan olen kuvitellut valinnanvaran pelastavan lähtötilanteen pukeutumisstressissä. Todellisuudessa valinnanvara antaa minulle liikaa liikkuvia osia ja ahdistun. Minulle mihin tahansa arjesta poikkeavaan tilaisuuteen pukeutuminen on ikävä stressin aihe ja suoritus. Yleensä lähtiessä mieli ei olekaan erityisen kevyt, ja sen haluaisin muuttaa. En halua vaatestressin pilaavan itse tilaisuutta.

Kävin viime talvena pukeutumisneuvojalla, mutta hänkään ei tuntunut olevan erityisen kiinnostunut pukeutumisesta. Valitettavasti en saanut juurikaan uusia ideoita. Sain koostettua yhden asun talviaikaan, villakankaisen liivimekon ja neulepoolon sen alle. (Jotenkin jo ajatuksesta tulee kuuma. Onneksi mekon alle käy jo tutuksi tullut trikoopaitakin.) Sukkahousut asua varten sain ostettua viikkokausia myöhemmin. Poistin hintalapun tuosta poolosta eilen ja järkytyin mitä olin siitä maksanut. Materiaali tuntuu ihanalta, mutta laatu ei liene kovin hyvä. Tuskin olisin sitä ostanut, ellen olisi sokaistunut epätoivosta.

Kengätkin ostin hieman myöhemmin, niihin on korkolaput vaihtamatta. Olen niitä sentään pari kertaa käyttänyt, vaikka muoviset korkolaput huutavat asfaltilla (tai konserttisalin puulattialla), että täältä tullaan. Tuo asu lienee oikein sopiva, mutta en ole sitä käyttänyt. Ainakin se istui viimeksi kokeiltaessa kuin olisi muotojeni mukaan leikattu. Ehkä minua jarruttaa tottumattomuus mekkoihin, sukkahousuihin ja kenkiin, joissa on edes vähän korkoa. Jotkut meistä lienee tarkoitettu juurtumaan farkkuihin, trikoopaitaan ja tennareihin.

Aion kuoriutua jatkossa yhä useammin ulos kotoa. Asian helpottamiseksi pukeutumisprosessia tulisi yksinkertaistaa. Helpointa olisi omistaa yksi toimiva asukokonaisuus vuodenaikaa kohden, mieluiten niin, että asun eri osia voisi käyttää eri vuodenaikoina erilaisina yhdistelminä. Laskin juuri mielessäni, että kaapistani löytyy aiemmin mainitun asun lisäksi 9 osastoon ”siistimmät” kuuluvaa vaatetta. Muutama paitapusero, muutama varsin arkinen neule, parit suorat housut ja kierrätyshuoneesta löytynyt jakku, joka istuu kuin hanska. Yksi paitapusero on jäänne kymmenen vuoden takaa, mutta sattuu sopimaan väriltään ja malliltaan vieläkin. Tosin käytin sitä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten…

Yksi toimiva asu vuodenaikaa kohden ja loput pois hämmennystä aiheuttamasta ja pölyä keräämästä. Sen kun saisinkin aikaiseksi.

45 kommenttia artikkelissa “Siistimpien vaatteiden ongelma

  1. Höh, pukeutumisneuvoja, joka ei ole kiinnostunut vaatteista!? Ja poolokaulus siisitimpään pukeutuniseen? Jossain tapauksissavoi sopiakin, mutta ei nyt ensimmäisenä tulisi mieleen.
    Ehdotukseni on, että hankit hyvälaatuiset siistit tummanharmaat housut (jos et heti löydä kaupasta, muista myös ompelija), ihanteellisesti ohutta kampalankavillaa jos vain raaskit. Ei takataskuja, ei tikkauksia, ja muutenkin niin kaukana farkun olemuksesta kuin voi. Jopa eurokankaan palalaarista olen muuten kampalankavillaa löytänyt, mutta ei tietysti ole mitään takuuta, että juuri nyt onni suosisi. Näitä housuja voit käyttää syksystä kevääseen, vai kesäksi tarvitset kevyemmän alaosan.
    Yläosaksi sitten himmeäkiiltoinen silkkinen paita. Kskapa viihdyt t-paidassa parhaiten, t-paidan mallinen -mutta ei trikoinen- yläosa voisi olla toimiva. Pääntie saa olla laajahko, mutta ei syvä. Ei t-paidan tyyppistä resoriviimeistelyä pääntiessä, eikä sporttihenkisiä tuplatikkauksia. mieluiten muotokaitaleella näkymättömästi tehty pääntien huolittelu. Valkoinen on hyvä, tai voi olla mikä väri nyt sopiikin. Jokin voimakaskin väri voi olla aivan mainio. Jakku päälle viileillä ilmoilla, lämpimillä ilman (jos siis ”istuu kuin hanska” oli positiivinen ilmaus, eikä tarkoittanut vähän liian pientä).
    Silkkinen tai kashmirneulekin voi näyttää juhlavalta, mutta neule ei saa ollayhtään, yhtään virttynyt, ja esim juuri kashmirin siistinä pitäminen vaatii ärsyttävän paljon työtä. Eikä neule saisi näyttää liian sporttiselta, tai ’siisteys’ asusta katoaa.
    Lopuksi tarvitset vielä esim. helmillä koritstetun mutta aivan yksinkertaisen mallisen pienehkön juhlalaukun, joka toimii koruna. Jos helmet nyppivät, satiininen kirkkaanvärinen käy myös -kunhan on selvää, että kyseessä on juhlalaukku.
    Arkisemman laukun (siis ei kuitenkaan liian arkisen, ei luonnollisestikaan tahraista kangaskassia) ja matalahkojen kenkien kanssa näytät tässä asussa tavanomaisen siistiltä, juhlalaukun ja juhlavampien kenkien kanssa fiinimpäänkin ympäristöön sopivalta. Bonuksena et edes tarvitse joka vuodenaikaan eri vaatekokonaisuutta, vain kesäksi joku keveämpi on paikallaan.

    Kotelomekko on muuten aina sopiv valinta, ympärivuotisesti, mutta jos ei pidä mekoista, niin sittenpä ei kannata pistää siihen rahaa.

    Sinua näkemättä en osaa enempää sanoa, toivottavasti tästä oli jotain apua!

      • Kiitos pohdinnoistasi! Varatessani pukeutumisneuvojaa ihmettelin, kun myyjä sanoi, että ”täällä on aikoja vain x:lle”. Ihme asenne, ajattelin. Ymmärsin paremmin, kun näin henkilön. Hän oli myyjistä se, joka vähiten näytti välittävän ulkoasustaan, vaikka on kaunis nuori ihminen ja työvaatteissa olisi valinnanvaraa.

        Ehdotuksesi oli kiinnostava. Materiaalien huoltoa jäin miettimään, kuulostavat omaan korvaani kovin hienoilta. (Vaikka mikä yllätys se nyt enää on.) Jakun olen koittanut päälle nopeasti, ja silloin tuntui juuri sopivalta, ei liian pieneltä. Vaikuttaisi olevan mittojen mukaan ommeltu. (Pitäisi olla olemassa alkeiskurssi pukeutumisesta, lähtien vaatteiden oikeasta koosta…)

        Se J-sana pukeutumisessa aiheuttaa kohdallani kylmiä väreitä. Sen vuoksi hieman nikottelin lukiessani, sillä vaikka ehdotuksesi kuulostavat hyviltä, ne tuntuvat ajatuksena itselleni liian juhlavilta. Jätän hautumaan. Kotelomekko kuulostaa helpolta, mutta tietysti vaatisi tottumista alkuun. Kateeksi käy miehiä, jotka voivat mennä kaikkialle vaikka rippipuvussaan, jos siihen sattuvat sopimaan! Jakkupuvussakin voisi olla puolensa. Haasteena on joka tapauksessa vaatteiden korkea hinta, johon en ole tottunut, koska pukeutuminen ei ole ollut elämässäni millään tavalla tärkeää.

      • Ehkä minun pitäisi kouluttautua pukeutumisneuvojaksi, kun eko- ja tavarankarsimisherätyksen jälkeen vaatepähkäilyenergiaa jää ikäänkuin yli omasta käytöstä! Olisi ihan mukavaa pähkäillä toimivia asuja eri ihmisten elämäntilanteisiin.

        Joku tuolla alempana sanoi, että yksinkertainen silkkitoppi sopisi tummien farkkujenkin kanssa, ja näin on! kun en itse ikinä ikinä käytä farkkuja, en tule niitä ajatelleeksi. Näin ehkä liikaa juhlavuutta saisi lievennettyä? Siistit farkut ja silkkiyläosa sopii lähes kaikkiin kulttuuritapahtumiin suuria ensi-iltoja lukuunottamatta. Ja joku tuolla kanssa ehdotti herrainkenkiä korkkareiden sijaan – aivan loistava idea!

        Ei ole hyvä, jos tuntee pistävänsä liian arkisena silmään, mutta ei tietty sekään ole hyvä, että tuntee olevansa ylipukeutunut tai jotenkin naamioitunut. Mutta olen ihan varma, että olemassa on sinulle sopiva pukeutumisratkaisu. Eikä sen välttämättä tarvitse olla hirmuisen kallis, tsekkailin huuto.netistä että siellä oli silkkitoppeja alkaen 4 euroa.

        Silkillä ja villalla on huono maine vaikeahoitoisina, mutta kampalankavillaa voi pestä hellällä ohjelmalla pesukoneessa silloin aniharvoin, kun se pesua kaipaa, ja silkistäkin on olemassa konepestäviä laatuja (ei kuitenkaan kaikki). Pesusilkki-nimistäkin silkkiä myydään, joskin harvoin viime aikoina olen törmännyt (viimeksi kalastin kaksi pesusilkkistä puseroa roskalavalta, niistä tuli juhlamekon vuori). Nämä matskut eivät ainakaan varmasti kutita tai raavi 😀

        • Tuo ekoasia on sitten vielä asia erikseen. Jos en tiedä muutenkaan merkeistä mitään, niin vielä vähemmän ekologisista vaatemerkeistä. Ehkä sinun pitäisi tosiaan kouluttautua pukeutumisneuvojaksi. Saisit sitten ihmetellä tällaisia farkut-college -osaston ihmisiä, joille kaikki muu on vierasta. 😀 No, voihan se olla että olen vähemmistöä.

          Naamioitunut on oikea sana! Juuri siltä tuntuu helposti, jos vaatteet eivät tunnu omilta. Liian siisti pukeutuminen ei tosiaan ole minun juttuni, koska en osaisi kuin kingertää vaatteideni sisällä epämukavuudesta. Ja koska joutuisin ostamaan alusta asti aivan kaiken asua varten. Minulla ei olisi yhtä ainoaa osaa valmiina, koska olen tottunut pukeutumaan tavallisemmin. Siksi joku välimuotoratkaisu olisi varmasti lähinnä minua. Syys-talviaikaan minulla vaatteita ensi alkuun onkin, kun karsin toivottomat vaihtoehdot pois ja asustan sitä mitä on paremmin. Kesä on suuri ongelma, koska oli millainen kesä tahansa, niin minulla kyllä on kuuma.

      • Olispa olemassa ekoeettinen pukeutumsneuvoja, menisin sinne itse ensimmäisenä! Hän saisi sitten kertoa, mistä löytää esim. ekologiset rintaliivit. Mutta ehkä sitten minun on tosiaan perustettava tälläinen palvelu, juttelin sen tarpeesta jo erään ystävänikin kanssa. Kylläpä nyt ideoita syntyy, pitäisi vain vielä toteuttaa joku…

        Mittasuhteesi muuten tuovat mieleen Jennifer Lopezin, ja kukaties hänenkin on vaikea löytää pehvalleen sopivia housuja, mutta kyllähän ne sitten näyttävät hyvältä kun sellaiset ovat löytyneet. Yhtään ei sovi valitella, jos on siunattu litteällä vatsalla ja pyöreällä pepulla, onhan se nyt kuitenkin pukeutumisenkin kannalta noin sata kertaa helpompi tilanne kuin litteä pehva ja pyöreä vatsa!

        • Tuo koko ekologisuus/eettisyys -asia on niin monimuotoinen, ettei minusta ainakaan ole joka tuotteen kohdalla asiaa selvittämään. Jätän ostamatta halpatuotteet ja pyrin suosimaan vaatteita, joita ei ole tehty kovin kaukana Suomesta. Näistä asioista pitäisi saada paljon enemmän tietoa, ilman että jokainen meistä joutuu kyselemään erikseen valmistajalta jos haluaa jotain tietää.

          Voihan se olla noinkin vaatteiden löytymisen kanssa. Minä ja Jennifer Lopez samassa lauseessa on varsin hupaisaa. 😀 Vartalon perusmalli voi olla samankaltainen, mutta hän on himpun verran enemmän viihtynyt treenaamassa… Joskus kun netissä törmäsin keskusteluun istuvista farkuista, niin tuntui että joka ainoalla vartalotyypillä oli ongelma löytää sopivia. Valikoiman laajuus on nykyään kyllä joka asian kohdalla niin älytön, että jos ei sitä heti jo saa reilusti rajatuksi, niin varmasti onkin vaikea löytää itselleen sopivaa.

      • Hei,
        Hieman lyhyemmälle varrellesi voisi sopia esim. kyseinen neuletakki harmaana:
        http://collection.filippa-k.com/s13/woman/knitwear/merino-short-cardi

        Tässä on kokeilemani ja ostamani trikoinen hame, joka oli hyvää polyesteriä ja istui hartioista hyvin Espritiltä.

        http://www.esprit.fi/new/women/mekot-hameet/essential-mekko-N28679_408

        Alli & Aino, Puijonkatu 15, 70100 Kuopio myy Noolani vaatteita. Niillä on mallistossa pellavainen hihaton A-linjainen heposti asustettavissa oleva mekko, jota voisit käydä kokeilemassa. Lookbook sivulla 43, Inger mekko.

        http://www.noolan.com/index.php?option=com_content&view=article&id=385&Itemid=116

        Yhtään hyvää ohuesta villasta valmistettua mekkoa en ole nähnyt, mutta niitä tulee talveksi varmasti harmaana.

        • Kiitos vinkeistä, näyttävät oikein mukavilta! Ja kiitos vinkistä tuon liikkeen suhteen, näin sen ensimmäisen kerran ohi kulkiessa kadun toiselta puolelta viime viikolla, mutta en edes tajunnut sitä vaateliikkeeksi. (Johtuu kaupungin laajamittaisesta työmaasta, joka rajoittaa kulkua.) Pellavan kanssa on rypistymisen tuska, ellei sitten vaan suosiolla hyväksy sitä materiaalin ominaisuutena. Pellavahousujeni (tai itse asiassa ovat ramia, mutta minulle on se on aika sama asia) kanssa pärjään, kun ripustan ne jo pesusta suoraan tietyllä tavalla ja henkariinkin niin, että niihin muodostuu prässit. Sillä tavalla ei tule ryppyjä paikkoihin, joissa niitä ei ainakaan kaivata.

          Vaatemaailmamme ovat aika kaukana toisistaan, kaikki mainitsemasi merkit (paitsi Esprit) ovat minulle aivan outoja. Mutta juuri siksi kommentteja kaipasinkin, koska ei ole haitaksi oppia jotakin uutta pukeutumisen saralta.

          Tiedoksi muuten kaikille, että jos kommenttinne eivät hetkeen näy blogissa, ne ovat todennäköisesti joutuneet hyväksyttäväksi esim. useamman linkin vuoksi. Ne tulevat näkyviin, kun ehdin käydä ne hyväksymässä.

          • Laatua on nykypäivänä aivan uskomattoman vaikea löytää. Samoin aivan perusvaatteita. Aina laitetaan ihmeellisiä härpäkkeitä ja leikkaukset ovat huonoja. Pesua kestämättömiä kertakäyttövaatteita. En minä sellaista halua ostaa.

            Noolan on Pietarsaarelainen pieni vaatemerkki. Villaiset vaatteet ovat minulle liian paksuja, moni vaate ei sovi minun pyöräilevään elämäntyylliin, mutta pellavamekko kesällä taipuu moneen.

            Filippa K on taas ruotsalainen minimalistinen vaatemerkki, joka on leikattu suoralle melko kapealle ja pitkälle ihmiselle. Jakut ja suorat housut eivät istu minulle. Farkut ovat hyviä. Osa hameista sopii kurvikkaammallekin. Tyyliltään moni tuotteista sopii farkku ja t-paita ihmiselle.

            Tiger of Sweden on tyyliltään minulle vaikeampi, mutta heidän vaatteensa on leikattu minun vartalolleni. Jakuissa hartialinja on oikea, hihan istutus sopiva, housut istuvat täydellisesti.

            Espritin laatu vaihtelee, mutta ihan hyvää löytää joukosta.

            Oletkos käynyt suomalaisen Nanson valikoimia katsomassa. Paksummasta trikoosta oli minun silmiin kauniisti leikattuja vaatteita. Nansolta ostan paituleita eli yöpaitoja, jotka ulottuvat polven tienoille.

            Kuopiossa olen käynyt vain työasioissa jakku päällä, mutta kyllä sielläkin kauppoja on.

          • Kiitos kun kerroit tarkemmin noista merkeistä! Pieni kotimainen vaatemerkki kuulostaa hyvältä. Filippa K:n luonnehdinta kuulostaa epäsopivalta minulle. Jos jotakin en ole niin suora, enkä myöskään kapea. Lanteikkuus ei helpota vaateostoksia. Pituuttakin on vähän. Joskus tuntuu, että näin lyhyenä pitäisi olla tikkulaiha ja suora, jotta vaatteet olisivat vähänkään sopivia. Espritin laatu tosiaan vaihtelee, tarkkana saa olla.

            Nanson valikoimia olen välillä netistä katsonut. Ihmettelen heidän vaatteidensa surkeaa saatavuutta kaupoissa. Heidän omassa liikkeessään Nokialla olen pari kertaa käynyt ja joka kerta ihmettelen mitä kaikkea heillä oikein olisikaan, jos niitä vaan jostakin muualtakin saisi kuin netistä tai heidän omasta kaupastaan. Heidän yöpaitansa ovat minullakin käytössä olleet jo vuosia, kestävyys aivan mainio. Muutamia t-paitojakin löytyy.

          • Kävin Tampereen reissulla Nanson liikkeessä katsomassa, olivat avanneet Hämeenkadulle liikkeen. Lasten kanssa ei ollut mahdollisuutta pysähtyä ostoksille.

          • Itsekin huomasin joskus bussilla ohittaessani sen siinä. Pitänee ottaa asiaksi jonkinlainen ostosreissu jossain vaiheessa. Ja katsoin muuten tarkemmin niitä Noolanin vaatteita. Ovat aivan jumalaisen kauniita! Pahoin pelkään, että hinta on aivan liikaa minulle. Siltikin, vaikka ostaisin ikuisuusmekon. Siinä on itselleni paljon haastetta, että ymmärtäisin mikä sopii hyvin, kun on lyhyt ja muodokas. Esim. kuvissa niin kauniit leveät pellavahousut ovat aivan ei-ei, lyhentävät lyhyttä ihmistä entisestään. Samoin tahtoo käydä vaatteiden kanssa, joissa väljyyttä on reilummin. Helpottaisi kaupoissa valtavasti, kun ei edes poimisi sovitettavaksi vaatteita, jotka eivät ollenkaan tule sopimaan.

  2. Olen Rinnan kanssa samoilla linjoilla, ei kannata lähteä liian kauas niistä vaatteista, missä tunnet olosi mukavaksi. Jos et tunne oloa ”omaksi” vaatteissa, ei niitä tule käytettyä tai et ainakaan osaa rentoutua ja nauttia esim. siitä teatteriesityksestä ne päällä. Oman oloiset ja hyvin päälle ja tilanteeseen istuvat vaatteet tuo myös itsevarmuutta, ”väärissä” tuntee itsensä jotenkin todella kömpelöksi.

    Tuollainen t-paidan mallinen väljempi sifonki- tai silkkipaita voisi sopia hyvin, noita on myös osittain trikoisina, eli vaikka takaosa on trikoota (kuten tässä: http://www.esprit.fi/sale/women/clothes/t-paidat/yksivaeriset-casual/kangaspaita-selk%C3%A4-trikoota-I21657_127). Paidan kanssa suorat pitkät housut tai farkun malliset, mutta kankaiset housut. (siis tälläiset:http://www.esprit.fi/women/koko_mallisto/CLOTHES/Housut/trendi_vaerikkaeaet_housut/rennot-023CC1B047_001#!ThumbMainView) . Koska tykkäät trikoopaidoista, joku trikoomekko voisi toimia sellaisissa puolijuhlavissa tilaisuuksissa? (Esim: http://www.esprit.fi/women/koko_mallisto/CLOTHES/Mekot/business_tyoe/viscose-jersey-dress-O79775_001) Trikoomekot on mukavia päällä eikä rypisty. Lisäksi ne voi tarvittaessa asustaa myös juhlaan laittamalla juhlavammat korut. Jos olo tuntuu mekossa paljaalta, voi alle laittaa peittävät tummat sukkahousut. Kenkinä jotkin matalat, mutta sirot, myös tennareista löytyy sellasia salonkikelposempia versioita, jotka ovat silti rennot päällä, juhlaan sitten ballerinat tai kävelykengät.

    • Oman oloiset vaatteet, siinäpä se. Muistan monista juhlavammista tilanteista vain tuon kömpelön olon, joka on saanut inhoamaan kaikkia vastaavia tilanteita. Siistimpien vaatteiden ostaminen on ajatuksenakin raskas, koska virheostokset tulevat huomattavan kalliiksi. Kun siistimpiä vaatteita tarvitsee harvoin, ei ehdi oikein tottuakaan johonkin tiettyyn tapaan pukeutua, mikä helpottaisi vaatteiden hankkimista. Olen siis aloittamassa käytännössä nollapisteestä. Kun jostain saisi opastusta käytännössä kädestä pitäen.

      Käyn mielelläni kesäisin Kuopio Dance Festivalin tapahtumissa, ja annan tunnustusta tapahtuman taiteelliselle johtajalle Jorma Uotiselle rennon tunnelman luomisesta. Hän osoittaa esimerkillään, että pukeutuminen ei ole pääasia, vaan taiteesta nauttiminen. Viime kesänäkin hänet kohtasi mitä erilaisimmissa, rennoissa vaatteissa. Kerran taisi olla farkuissa ja t-paidassakin. Olen myös lueskellut pukeutumisohjeita esim. sinfoniaorkesterin ja teatterin sivuilta, ja monessa paikassa yritetään korostaa sitä, ettei ole tarvetta juhlapukeutumiseen, siistimpi arkivaatekin on ymmärrettävä, koska usein ihmiset tulevat tilaisuuteen suoraan töistä. Tätä olen yrittänyt takoa selkärankani jatkeeksi, jotta tulisin lähteneeksi, vaikka tiedän että pukeutumiseni ontuu.

      Itselleni voisi sopia lyhyestä ja malliltaan muodokkaasta varrestani johtuen (161 cm) jokin melko yksivärinen asu. Jonkinlainen mekko ei kenties olisi hassumpi valinta. Se voisi auttaa, etten näyttäisi lyhyemmältä kuin olenkaan. Varsinkin kun en suostu korollisissa kengissä kompastelemaan. Jalan räpylämallikin asettaa rajoituksensa kenkien valinnalle. Niin usein suosittu musta ei valitettavasti minulle sovi, näytän siinä sairaalta. Niin näyttää kyllä moni muukin suomalainen, mutta valitettavasti se ei aina kaupan hyllyillä näy.

  3. Minä taas ehdottaisin neulemekkoa. Sellaista, jonka alle ei tarvitse laittaa paitaa tms, ja jonka helma on itsellesi sopivalla korkeudella. Neuleelle tarkoitan kankaan laatua, eli sellaista että se joustaa ja on mukava päällä. Materiaalin ei välttämättä tarvitse olla villaa, vaan mitä tahansa laskeutuvaa ja joustavaa materiaalia. Neuleen etuna on, että sitä ei koskaan tarvitse silittää ja se mukautuu hyvin erilaisille vartalomalleille. Mekon kanssa sukkahousut (ainakin talvella) ja pikkukengät, joissa ei tarvitse olla korkoa. Ballerinat on hyvä vaihtoehto korkokengille. Talvella siistit saappaatkin sopivat neulemekon kanssa. Itse suosin tällaista ”siistimpää” pukeutumista, koska se on niin helppoa. Käytännössä vetää yhden vaatteen päälleen ja on valmis.

    • Tuli vielä mieleen, että mitä tummemat ja simppelimmät farkut ovat, sitä siistimmäksi ne muuttuvat. Kaikki kulutukset, koristelut, niitit yms. tekevät farkuista rennomman näköiset. Mutta hyvin istuvat klassiset tummansiniset farkut ovat minusta ihan ok, jos ne yhdistää esim. silkkiseen paitapuseroon tai Rinnan esittelemään toppiin ja halutessa jakkuun. Kyllä tuolla yhdistelmällä voi minusta ihan hyvin teatteriin yms. mennä. Aika paljon vaikuttaa myös asusteet, eli jos mukana on vielä vähän hienompi käsilaukku ja koristeellisemmat kengät (ei vaadi korkoa) niin täydestä menee.

      • Aivan totta. Tykkään muutenkin kaikkein eniten tummista ja yksinkertaisista farkuista ilman mitään krumeluureja. Ja minun on helpoin olla vaatteissa, joiden materiaali ei ole niin hienoa, että sitä varoo kaiken aikaa. Ehdotuksesi kuulostaa oikein hyvältä, käyttökelpoiselta ja helposti toteutettavalta. Yleensä en kuitenkaan niin hienoissa tilaisuuksissa käy, etteikö tuo riittäisi. Ja juuri tuota ”asustamalla paremmin pukeutuneeksi kuin oikeastaan onkaan” -asiaa olen hiukan pohtinutkin.

        Suurimman murheen pukeutumisessa minulla aiheuttavat kengät. Räpyläjalkaisena, jota kaikki kengät hankaavat, kenkien ostaminen on todella ikävää. Kesän alussa jalat rikkoutuvat kengissä kuin kengissä, ja jäljet siitä ovat nähtävillä pitkälle kesään… Olen saanut jopa lenkkareista pahat hankaumat (pohjallisen outo muotoilu), samoin tennarit ovat raastaneet kantapäät auki, vaikka niissä on erityiset pehmusteet takana akillesjännettä vasten. En omista yksiäkään oikeasti siistimpiä kenkiä, ajatuskin kovista avokkaista tms. ahdistaa. Olen tehnyt kengissä suuria myönnytyksiä mukavuuden hyväksi, ja toisaalta se ei ole ollut kovin vaikeaa kun muu pukeutuminenkaan ei ole ollut erityisen hienoa. Vielä kun olisi persoonaltaan hiukan boheemimpi, niin voisi tuolla hiihdellä missä hyvänsä vaatteissa. Valitettavasti en ole, eikä persoonani ole aivan niin katseenkestäväkään. Mieluummin hukkuisin massaan, siihen turvalliseen keskiväliin pukeutumisen suhteen.

    • Kuulostaa mukavuuden ystävän mielestä mainiolta. Ja helpolta, myös vaatehuollon kannalta. Vielä kun täysin vaateummikkona ymmärtäisin, mistä tällaisia edes lähtisi hakemaan. Trikoota löydän kyllä, mutta kaikki siitä eteenpäin onkin temppu sinänsä. Kun ei tunne vaatemerkkejä eikä liikkeitä, niin on kuin etsisi neulaa heinäkasasta. Niin, enkä tosiaan asu Helsingin valikoimien äärellä vaan Kuopiossa. Voihan se olla, että täältä saa vaikka mitä, mutta mieleeni tulee vaan kaksi tai kolme liikettä, joista lähtisin alkuun. Toisaalta yksikin liike riittää, jos se vaan on hyvä.

      • Minäkään en ole vaatespesialisti, ostan vaatteita yleensä kaksi kertaa vuodessa, kesä- ja joulualennusmyynneistä. Mutta olen jo pitkään ostanut hyvin rajatun merkkisiä vaatteita, koska tykkään merkkien tyylistä, ja inhoan kaupoissa marhaamista. Viime aikoina olen myös löytänyt nettikaupat, ja ostanut esim. nordstrom.comista sellaisia merkkejä, joita Suomesta ei saa. Valitettavasti en osaa sinua sen paremmin tässä asiassa neuvoa! Mutta sen tiedän, että vaateostoksille pitää aina lähteä hyvällä tuulella ja hyvin syöneenä, sekä ilman kiirettä. Muuten menee hermot puolessa tunnissa. Jos epätoivo alkaa iskeä, homma pitää jättää sikseen ja tulla paremmalla tuulella takaisin. Kireässä tunnelmassa tulee tehtyä huonoja ostoksia. Arvostelukyky ei toimi silloin oikein. Sen sijaan hyvällä tuulella ei haittaa, vaikkei täydellistä vaatetta tulisikaan vastaan.

        • Minä en osta vaatteita säännönmukaisesti ollenkaan, vain kun selvästi jotain puuttuu. Sen vuoksi olen toisaalta myös aivan pihalla siitä, mitä kaupoissa edes on. Inhoan myös kauppojen kiertämistä yli kaiken, ja siksikin tämä siistien vaatteiden ongelma alkaa tuntua painona hartioilla jo miettiessä. Kun ei tosiaan ole edes sitä alkupistettä mistä lähtisi. Ja olet niin oikeassa tuossa, että kaupoille on lähdettävä hyvin syöneenä ja hyvällä mielellä, ja kiire ei yhtälöön sovi. Kireässä tunnelmassa olen nimenomaan tehnyt huonoja ostoksia, ja arvostelukyky on epätoivon vuoksi loistanut poissaolollaan.

          Mahdotontahan se onkin neuvoa toista, kun ei ole koskaan nähnytkään. Niin moni asia vaikuttaa. Haluan jo tässä vaiheessa kuitenkin esittää suuret kiitokset kaikille kommentoineille! Olen saanut uusia ajatuksia, ja huomannut että vaihtoehtoja on monia, kunkin omasta tyylistä riippuen. Joka tapauksessa olen saanut paljon uusia ideoita, joita oma pääni ei koskaan olisi tuottanut. Ehkä ne suodattuvat johonkin muotoon ja pääsen asiassa eteenpäinkin.

  4. Vaikka karsastan kaikenlaisia listoja siitä, mitä vaatekaapissa ainakin pitäisi olla yms. Niin ne ovat hyviä silloin, kun ei itse halua miettiä pukeutumisasioita ja eihän niitä listoja tietenkään tarvitse orjallisesti noudattaa.
    http://kaikkimitahalusin.bellablogit.fi/2012/03/06/klassikot/
    Tuon linkin alta löytyy lista kuvien kanssa, niistä siisitimmistäkin vaatteista. Minun mielestä kyseinen lista on oikein hyvä perusvaatekaapin rakentamiseen.
    Itse suosittelisin hankkimaan pikkumustan. Omannäköisen ja mallisen mustan mekon ja jos kaupoista ei löydy niin eikun teettämään. Itselläni on a-mallinen, lyhythihainen pikkumusta ja sitä voi pitää neuletakin ja saappaiden kanssa talvella, kesällä sellaisenaan korkkareiden tai ballerinojen kanssa, keväisin ja syksyisin seuraksi pääsee värikäs jakku tai sukkikset….erilaisia variaatioita on loputtomiin!
    Itselle sopivan ja laadukkaan pikkumustan löytyminen voi viedä aikaa ja vaivaa, mutta se kannatta! Ja niin kuin aikaisemmin mainitsin, sopivan voi myös teettää, näin saa varmasti sellaisen kun haluaa.

    • Niin karsastan minäkin, mutta antavathan ne ehkä jotain ajatusta.

      Pikkumusta aiheuttaa mielleyhtymiä liian siististä, mutta kenties termiä voi käyttää hyvin laajasti. Minulla pitäisi olla kuitenkin pikkuharmaa tai pikku-jotain-muuta, sillä musta tekee minusta vain sairaan näköisen. Ja teettäminen on varmasti mainio vaihtoehto, ongelmaksi muodostuu vain se, että pitäisi tietää mitä haluaa. Se on oikeastaan syy numero yksi, miksi en ole ompelijaa käyttänyt. Vaikea luoda tyhjästä jotakin, jos ei tiedä mitä edes haluaisi.

      • Jos musta ei käy (se muuten käy hyvin harvan suomalaisen väreihin) niin sitten tummansininen! Tiedän, että pikkumusta kuulostaa liian siistiltä ja unohdin tuossa ylhäällä mainita, että omani on tosiaan hyvin muuntautuva mekko: se on ollut päälläni teatterissa ja savonlinnan balettijuhlilla ja viimeksi eilen, kun kävin kavereiden kanssa keilaamassa. Asusteilla saa paljon aikaan.
        Valitettavasti joudun toteamaan sinulle saman kuin äidilleni. Hän yleensä valittelee siistimpien vaatteiden puutetta ja sitten ei kuitenkaan halua/jaksa/viitsi käydä kaupoiss etsimässä niitä. Niin se nyt vain menee että jos haluaa oikeat vaatteet löytää, joutuu käymään vaatekaupoilla ja sovittelemaan paljon vaatteita 🙂

        • Yllätyin ostaessani oikein tummansinisen paidan, että se sopii mainiosti, vaikka musta todellakaan ei. Alan kallistua siihen, ettei jonkinlainen mekko olisi ollenkaan huono idea. Itse asiassa mainittu pukeutumisneuvoja oli valinnut jonkin joustavan mekon, mutta se ei mallinsa puolesta sopinut minulle. Malli oli siis ihana, mutta ei istunut minulle. Harmitti, koska sellaista en olisi ikinä osannut itse valita, ja ihastuin siihen heti. Siinä oli helppo olla.

          Ja kiitos noista totuuden sanoista, huomaan kyllä näitä vastauksia kirjoittaessani miten vastahankaisesti helposti suhtaudun asiaan. Olen saanut näiden kommenttien avulla jo edes hiukan suuntaa mitä kohti lähteä. Uskon ettei kaupassa käynnistä tule enää niin kauheaa kuin joskus, jos ei ole mitään tietoa minne menisi tai mitä olisi oikeasti vailla. Kunhan vaan muistaisin, että mustaa ei tule valita. Se on monikäyttöinen, mutta ei ihmiselle, jolle se ei yhtään sovi.

          Balettijuhlat… kuulostaa ihan minun tapahtumalta.

  5. Mä olen trikoo- ja verkkari-ihminen. Neuleet on joustavaa puuvillaa/viskoosia (villa kutittaa, vaikka olisi mitä laatua). Olen päättänyt, että menen juhliin(kin) sellaisissa vaatteissa joissa viihdyn. Yleensä ihmiset eivät kiinnitä huomiota niin paljon toisten ulkonäköön kuin omaansa, eli huoli siitä, että pistäisi jotenkin silmään, on aiheeton. En tietenkään tarkoita, että tuulipuvussa voi mennä mihin vaan, mutta ei sitä nyt niin ”siistikään” ole mikään pakko olla. Itse käytän ns. parempina vaatteina trikoo- tai neulemekkoja, kenkinä matalat kävelykengät/loaferit. Voin samoja vaatteita pitää arkenakin, eli minulla ei ole erikseen juhlavaategarderoobia. Ennen valikoimaan kuului myös mustat suorat housut, mutta enää ei ole sellaisiakaan. Jotkut värilliset farkut tai pellavahousut (kesällä) saattavat käydä mm. konserttiasuna. Paitani ovat kaikki trikoota, yksivärisiä ja suht. avokaulaisia ja vartalonmyötäisiä. Ne kyllä mielestäni käyvät aivan hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen ja päälle vaan joku kiva neuletakki. Hääpukunikin oli jotain joustavaa mitälie stretshiä ja mielestäni tosi ihana! Kyseessä olivat ihan kohtuuisot kirkkohäät. Butiikin myyjä kuvitteli ensin, että menen vieraana häihin ko. asussa ja kertoi, että heilläkin joku myyjä oli ollut häävieraana samanlaisessa mekossa ja oli saanut kehuja 🙂 . Omasta mielestäni mekko kyllä sopi hyvin vihkiasuksi ja oli aivan minun tyyliseni. Myös juhlavieraat kehuivat asuvalintaani (vaikka ei kai kukaan rupea morsiamen vaatetusta päin naamaa haukkumaan, mutta mistäs tiedän mitä oikeasti ajattelivat).
    Mutta mitä siis halusin sanoa. Noudata pääasiassa omaa tyyliäsi, muuten konserteista ja muista tapahtumista tulee vain kärsimystä kun tunnet olosi vieraaksi vaatteissasi. Itselleni materiaali on tärkeä (joustava + luonnonmateriaali). Mitään kauluspaitaa tai jakkupukua en voisi laittaa päälleni, vaikka olisi mikä tilaisuus kyseessä. Myös värit ovat tärkeitä. Jos et halua olla kirkuvana liikennemerkkinä, valitse maanläheisiä sävyjä eikä kovin kirjavaa yhdistelmää. Hillitty on usein tyylikkäämpää, varsinkin jos ei ole varma omasta kyvystään yhdistellä erilaisia värejä ja kuoseja. Juhlavaatteet voivat olla ja niiden tuleekin olla myös mukavia päällä, muuten ei ole kenelläkään kivaa. Mielestäni ”perinteisten” juhlavaatteiden pahin vika on juuri materiaalissa: ei jousta, on paksua, kuumaa, kinnaavaa, kutittavaa. Minä en suostu sellaiseen. Verkkareiden tilalle on kyllä olemassa mukavia ja kauniita vaihtoehtoja trikoisina tai neuloksena. Itse en myöskään siedä sukkahousuja, joten kylmän rauhallisesti pidän trikoolegginsejä mekkojen kanssa. Toki laitan sukan ja kengän siten, ettei näytä hullulta 🙂 . Talvisaikaan myös joku puolisääreen ulottuva saapas sopii mekko-leggariyhdistelmään. Mulla on El-naturalistan saapikkaat, jotka joidenkin mielestä ovat varmaan tosi epämuodikkaat. En myöskään meikkaa ellen ole juhlien keskipiste tai esiinny jossain roolissa (esim. tanssiharrastukseni puitteissa). Ponnari käy myös juhlakampaukseksi. Olen joskus yrittänyt olla hiukset auki, mutta se tuntuu vaan niin omituiselta ja esim. syödessähän ne on koko ajan siellä sopassa. Joten vaikka miten lehdissä olisi väitetty, ettei ponnaria voi pitää kun jumpassa, niin minähän pidän ihan missä vaan (tai nuttura käy myös). En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta siis ole oma itsesi vaan, tilanteessa kuin tilanteessa. Mihinkään pukeutumiskonsultteihin en uskoisi pätkääkään.

    • Kiitos niin paljon ettei sanat riitä! Miten osasitkin pukea sanoiksi juuri sen mitä ajattelen. Pukeutumistyylisi kuulostaa kovin tutulta. 🙂 Tällaisia rohkaisun sanoja todella kaipasinkin. Olit suureksi avuksi! Juuri tälle tielle olen yrittänytkin hankkiutua, että pukisin päälleni sitä missä olo on mukava. En vain ole vielä löytänyt sitä parasta tyyliä itselleni, vaan olen hakenut vaihtoehtoja väärästä suunnasta. Ehkä olen jäänyt ajatuksineni johonkin 80-luvulle, kun ainoa mieleen tullut asia olivat suorat housut ja kauluspaita. Tai jakkupuku. (Olen pukeutujana aika unisex, ns. naisellinen pukeutuminen on aika vierasta tai olen siinä vasta alkumetreillä.) No, kaikkia ei vaan kiinnosta kaikki asiat, minulla pukeutuminen kuuluu kiinnostamattomien ryhmään. Ja mitä tulee hiuksiin ja meikkiin, niin koska nämä kuuluvat samaan osastoon, näyttäisin ehkä kummalliselta ns. hyvin pukeutuneena, mutta muuten itseäni kummemmin laittamatta.

      Minulla todellakin jää huomaamatta mitä muilla on päällä, kun mietin vain millaista itselläni on omissa vaatteissani olla. Tai miltä näytän. Tai näkyykö päälle, että olisin mieluummin ihan toisenlaisissa vaatteissa. Tai näkyykö päälle, että hiki valuu juuri nyt selkääni pitkin… Juhlavaatteissa ärsyttää nimenomaan materiaalien kiristys, kankeus, kutitus – ja se jos sen päälle on vielä kuuma. Minun kanssani ei ole kyllä seuralaisellakaan kivaa, jos minulla on vääränlaiset vaatteet. Nämä asiat pääsin unohtamaan, kun aiemmin kommentoin, että voisihan sitä jakkupukuakin harkita. Jakkupukuajatuksessa lähinnä se univormumaisuus, yksi asu käy kaikkialle, oli ensimmäinen ajatukseni. Samaa ideaa voi jalostaa ilman jakkupukuakin, keksimällä jonkinlaisen muun univormun itselleen, missä on hyvä olla.

      Kommenttisi oli oikein inspiroiva ja kannustava, sopi lähtökohtiini hyvin. Suuri kiitos kun kommentoit!

  6. Täällä myös yksi ’farkut ja trikoopaita’ -fani! Löysin ihan vähän aikaa sitten mustan trikoobleiserin ja se on ollut oikea pelastus! Sen alla yksivärinen tai raidallinen trikoopaitakin näyttää heti paljon siistimmältä. Plus että se on todella mukava päällä.

    • Meitä on siis todistettavasti olemassa enemmänkin. 😀 Ei hassumpi idea tuokaan, voittaa avattavan hupparin tai vastaavan collaritakin pystykauluksilla mennen tullen. (Toimivat minulla kesäaikaan takin sijaan, tosin huppareita ei enää kaapista löydy, kun ovat talvella hupun takia hankalia.)

  7. Pukeutuminen on asenteesta kiinni! 😉 Minusta on ihan turhaa yrittää pistää itseään johonkin normimuottiin, jos ei siltä tunnu. Korkokenkien sijaan voi käyttää vaikka herrainkenkiä http://3.bp.blogspot.com/-q5hDyYrs3h0/TbbpfxqV13I/AAAAAAAAAzg/0SxspTEXBOg/s1600/Kenkut3.jpg Tuollaisten kanssa sopisivat esim. kapealahkeiset villaiset housut, mutta myös mekko tai hame. Tärkeintä on, että kengät ovat puhtaat, laadukkaat ja muutenkin siistit. Sama pätee tietysti muihinkin vaatteisiin.

    • Tuota asennetta minäkin olen itselleni yrittänyt kasvattaa, koska en sellaisenaan sovellu muotteihin. Onneksi kävi juuri niin kuin ajattelinkin, että kommenteissa on tullut hyvin erilaisia ehdotuksia. Saan siis jonkinlaisen käsityksen millaisia vaihtoehtoja voisi olla.

      No voi elämä, onhan hauskat kengät! Herrainkenkiä minulle kenkäkaupassa joskus taidettiin ehdottaakin, kun vierastan korkoja ja jalat eivät kapoisiin kenkiin mene. Kiitos muistutuksesta, että tällaisiakin on olemassa.

  8. Löytyypäs paljon erilaisia ehdotuksia!

    Itse olen myös farkkuihmisiä sillä erotuksella, että inhoan trikoota ja strechiä. Mielestäni on hankala löytää hyvänlaatuisia trikoovaatteita, joko materiaali nypistyy pesussa tai saumat rupeavat kiertämään. Itse hankin pari vuotta sitten lyhythihaisen Filippa K:n pikkumustan, joka on tekokuitua (tarkistaisin mitä, mutta mekko on ompelijalla korjattavana), se on ihana päällä, ei rypisty ja taskut sopivat rennomman pukeutujan juhla-asuun ja useimmistä tekokuiduista poiketen ei edes hiosta. Itse kannattaisin pikkumustan (tai -harmaan) hankkimista, se on varma ja klassinen valinta, kunhan löytää omaan tyyliin ja muotoihin sopivan mallin.

    Astetta rennompana juhla-asuna olen pitänyt tummansinisiä, siistejä pillifarkkuja valkoisen hihattoman silkkitopin (kevät+kesä) tai mustan hihattoman puuvilla-sekoitetopin ja mustan merinovilla-neuletakin kanssa (syksy+talvi). Molemmat topit ovat malliltaan hieman juhlavampia. Tällaisen arkena Onepieceen luottavan silmään esimerkiksi Zarasta löytyy mielestäni mukavan minimalistisesti juhlavia yläosia 🙂 Olen saanut tälle juhla-asulleni siunauksen mieheltä, joka työkseen joutuu käyttämään surupukua, joten uskon sen olevan tarpeeksi siisti 🙂 Neuletakin ja silkkitopin ”silitän” roikottamalla henkarilla pesuhuoneen höyryissä. Jos et ole korkokenkä-ihmisiä, esimerkiksi French Sole:lla on niin kauniita ballerinoja, ettei kukaan voisi moittia, jos käyttäisit vastaavia juhlissa.

    Materiaalituntemus karttuu kokemuksen ja kiinnostuksen myötä, mutta kun huomaa eron laadukkaan ja laaduttoman materiaalin välillä, ei huonompaan enää halua vaihtaa. Itse olen hankkinut kaikki juhlavaatteeni käytettyinä pilkkahintaan (tunnistaen kuitenkin merkin ja laadun), kenkiin panostan rahallisesti niin arjessa kuin juhlassakin, ne ovat minulle juhlavuuden, tyylikkyyden ja ennen kaikkea mukavuuden kannalta asun tärkein elementti.

    Itse olen koko ajan mieltynyt minimalistisempaan asustamiseen. Koen vieraaksi sen, että esimerkiksi muuttumisleikeissä ihmisille tungetaan kaulakoru, korvakorut, huivi, pitsisukkikset, vyö, laukku ja ja ja.. Huh. Arkisemmasta asustamisesta juhlavampaan siirryttäessä saatan vaihtaa nappikorvakorut roikkuviin ja lisätä rannekorun rannekellon lisäksi ja se on siinä. Ja juu, en minä siinä Onepiecessä arkenakaan ihmisten ilmoilla liiku; ainakaan ihan joka päivä 😉

    • Ja tuli vielä mieleen, että farkkunaisena vierastaisin hurjasti villakankaisia suoria housuja ilman takataskuja! Ethän pahastu Rinna 🙂

      • Hahaa, en pahastu :D! Minä olen niin kaukana farkusta kuin vain olla voi, en edes välillä meinaa muistaa koko vaatekappaleen olemassaoloa. Mutta myönnän, että siistit farkut sopii kyllä moneen. Ajattelen vain, että jos hankkii ”siistit housut”, niin sitten niin siistit, että nillä pärjää viittä vaille Linnanjuhliin. Farkut farkkuina ja suorat housut suorina housuina (paitsi kohta tietysti joku esittelee jotkut älyttömän tyylikkäät takataskulliset ja tuplatikatut villakangashousut ja sitten joudun muuttamaan mielipidettäni).

      • Tämä on taas minulle outoja asioita. Siis villakankaiset suorat housut. Kyllä, nainen voi hyvin elää 36-vuotiaaksi muistamatta, onko koskaan törmännyt villakankaisiin housuihin. Ja ilman takataskuja… mikäs siinä, mutta viimeksi kun kokeilin takataskuttomia housuja, näin peilistä kunnon latinopyllyn. 😀 Eipäs sittenkään, pellava- tai siis ramihousuni tekevät poikkeuksen. Niissä en näytä aivan niin pyöreätakalistoiselta. Ihan sivumainintana vain, että ei ole muuten helppoa löytää housuja, jos on pyöreyttä lantiossa muttei vatsaa. Kun takapuoli ja reidet mahtuvat, niin sitten vyötärö on kilometrin liian suuri. Vaateostoksilla tulee eteen niin monenlaisia haasteita.

    • On tosiaan tullut monenlaisia ehdotuksia! Virkistävää huomata, miten eri tavoin ihmiset asiat näkevät. Itsellä kun on vain yksi pää, ja sekin tämän aihealueen suhteen tolkuttoman rajoittunut.

      Tuo trikoon huono laatu ja varsinkin saumojen kiertäminen nyppii minua suuresti. Siksi minulla onkin vakiokauppa trikoopaitojen ostolle, josta olen aiemminkin maininnut. Mainitsen jälleen, enkä edelleenkään hyödy asiasta mitään. R-collection. Heidän trikoonsa on melko paksua, luomutrikoot ovat ohuempia ja ihanan pehmeitä. Saumat eivät kierrä ja laatu kestää vuosikausia. Yksi kymmenen vuottakin täyttänyt t-paita löytyy kaapistani. Kun paitojen saumat suorii pesun jälkeen, niin paidat saa viikattua täysin ongelmitta, saumat eivät jää kiertämään. Paksummat paidat eivät yleensä kierrä vaikkei edes suorisi.

      Mekko jossa taskut! Aivan minua varten! Ensimmäinen hame, jota muutama vuosi sitten kokeilin ja jonka ostin, on taskullinen. Katsoin kaupassa ja totesin, että tuo olisi ihana, kenelle vaan sopii. Päätin kokeilla sitä silti, vaikka olin aivan varma, ettei se sovi minulle ollenkaan. Ja hups, niin vaan sopi. Myös liivimekossani on taskut ja tunnen oloni huomattavasti rennommaksi, kun vaatteessa on taskut. Pieni, mutta niin suuri asia!

      On tässä kuulkaa minulla opettelemista. Silkkitoppi? Aika monta kertaa mainittu jo, enkä tiedä olenko sellaiseen koskaan törmännyt. Yksi selvitettävä asia noin miljoonan muun joukossa.

      Asustamisesta sen verran, että minulla ei ole korvakoruja eikä edes reikiä korvissa. Vierastan kaikkia koruja, mitä myydään kultasepänliikkeissä. Siistimpää laukkua en omista. Huivit myös arkisia, kuten vyötkin. Huiveja olen opettelemassa käyttämään, ne käyvät hyvin suojapanssarista. 😉

      • Ensi töiksesi hommaa se siistimpi laukku, vaikka kirppikseltä joku pieni nahkainen. Tekee niiiiin ison eron, onko ihmisellä esim. tavallien kauluspaita, farkut ja isorohjo arkilaukku vai sama paita, samat farkut ja siro käsilaukku. Sillä pienellä käsilaukulla, jonka voi takkia jättäessään kaivaa esiin myös vaatesäilytykseen jäävästä arkilaukustaan, ei siis paljoa käytännön hyötyä ole (eihän sinne mahdu kuin just lippu, lompakko ja kännykkä), mutta muuttaa koko asun olemuksen.

        • Arkilaukkuni, jota käytän siistimpien vaatteiden kanssa, on melko pieni ja yksinkertainen, mutta on se toki arkinen. Laitetaan korvan taakse ja laitetaan etsintään. Laukku on nimittäin tuntunutkin vaivalloiselta käytössä vaikka konsertissa. Kun saisikin kasattua osa kerrallaan asun, joka palvelisi hyvin monenlaisissa tilanteissa. Ja saahan sen kun jaksaa nähdä vaivaa ja miettiä itselleen sopivimmat ratkaisut. Arvostan suuresti kaikkien kommentoineiden vaivannäköä ja apua! Niistä on todella hyötyä, päädyn sitten ihan mihin tahansa ratkaisuun.

      • Taskullinen mekko on minulla kielettyjen listalla. Laitan kädet taskuun ja notkun puhuessani. Oli kamalaa katsoa itsensä hytkyntää julkisessa tilaisuudessa puhuessa jälkikäteen videolta.

  9. Minun mekossani taskut ovat sivusaumoissa, joten niitä ei ulkopuolinen välttämättä edes huomaa, mutta pääasia, että minä tiedän niiden olemassaolon. Minä pidän taskuja käytännöllisinä, koska en useinkaan käytä laukkua ollenkaan. En siis säilytä taskuissa tavaraa, vaan saan tarvittaessa kädet taskuun, jos tulee eteen ongelma ”Mihin mä laitan käteni??” 10cm:n koroilla kaatuisin varmasti, jos rupeaisin hytkymään 😀

    • 365morelife, voin kuvitella miltä tuntui nähdä hytkyntänsä videolta. 😀

      Lauralii, minulla on aivan sama juttu, en pidä laukkua aina mukana. Oikestaan vain silloin, kun sitä ihan tosiaan tavaroiden kuljettamiseen tarvitsen. Taskujen olemassaolo on minulle rentoutta lisäävä tekijä, ja tosiaan on joku paikka mihin laittaa kätensä tarpeen tullen. 🙂

  10. Mulle oli aikanaan suuri apu asiaan perehtyneemmästä ystävästä. Itse kun ei tiedä mihin kauppaan pitäisi mennä, saatikka löydä mitään sieltä vaatepaljouden keskeltä, tai osaa silmämääräisesti arvioida sopivia kokoja tai malleja. Olin ihan ihmeissäni (ja hyvin kiitollinen) , miten helposti ihan eri kokoinen ja tyylinen ystäväni osasi etsiä minulle vaatteita. Jotkut sitäpaitsi ihan oikeasti tykkäävät siitä, niinkuin täällä kommenttiboksissakin huomaa 🙂 Sittemmin vaatteiden ostaminen on muuttumut itsellenikin helpommaksi, kun olen oppinut mistä kaupoista ja miltä merkeiltä saattaa löytyä ei-standardimitoilleni sopivia ja silmääni miellyttäviä vaatteita. Ja olen oppinut käymään pienissä putiikeissa, niissä on usein todella hyvät myyjät.

    • Minulla on aika lailla itseni kaltaisia ystäviä mitä vaatteisiin tulee. Ellei jollakulla heistä sitten ole puolta, josta en vielä tiedä. 😉 Sinä olet saanut hyvin apua vaatteiden kanssa. Se helpottaa kyllä valtavasti vaatteiden ostoa, kun tietää merkkejä joiden vaatteet itselle hyvin sopivat.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s