Vaateinventaarion tuloksia

Miten monella eri tavalla vaate voi olla sopimaton, olisi myös käynyt otsikoksi. Kävin läpi farkku/trikoo -akselilta poikkeavat vaatteeni. Sovitin kaikkia vaatteita, tarkoituksena luopua sellaisista, joissa tuskin osaisin olla kotioven ulkopuolella.

Vaatteita sovitellessani alkoi jo huvittaa, kun lähes jokaisessa vaatteessa oli jotain vialla. Minulle alkoi valjeta, miksi kotoa lähteminen ja sitä edeltävä vaatteiden sovittelu olivat aiemmin tuottaneet harmaita hiuksia. Ajan kanssa vaatteita tarkastellessani huomasin, että lähdön maailmanlopun tunnelmalle oli syynsä.

Yläosista oikeastaan mikään ei istunut. Pari neuletta oli tarkoitettu selvästi eri muotoiselle ihmiselle. Ne olivat oikeaa kokoa, mutta ylävartaloni olisi pitänyt olla joko pidempi tai vähemmän siro, jotta pusero olisi istunut. Hihattoman mekon, spagettiolkaintopin tai rintaliivien löytäminen on minulle vaikeaa, koska olkaimet ovat lähes poikkeuksetta liian pitkät. Ei vaan ollut tullut mieleenikään, että muunnelma tästä ongelmasta voi toistua yhtä hyvin puseroiden kanssa.

Yhtä paitapuseroa en ollut käyttänyt ainakaan kymmeneen vuoteen, joten päättelin etten tarvitse sitä jatkossakaan. Yksi oli kooltaan sopiva pidettäväksi vain esimerkiksi neuleen alla, mutta siitä olisi ollut mukavuus kaukana. Myös kierrätyshuoneesta löytynyt jakku osoittautui ajan kanssa tehdyssä tarkastelussa sopimattomaksi. Siistimpien vaatteiden yläosista kaappiin jäivät vain nutrian värinen neuletakki ja tummanruskea paitapusero. Lisäksi löytyy villakankainen liivimekko, joka sentään istuu kohtuullisesti, vaikka olenkin yllättäen hiukan kutistunut mekon ostohetkestä.

Minulla oli kahdet suorat housut, joista molemmissa oli sama vika. Vyötäröön jää tyhjää tilaa. Säästin housuista parempilaatuiset, mustat suorat housut. Ne ovatkin ainoa farkkuja siistimpi alaosani. Kesällä käytän pellavahousuja monenlaisessa menossa, myös silloin kun tarvitsen hiukan siistimpiä vaatteita. Jokin niiden kanssa sopiva siistimpi yläosa olisi vielä hakusessa, jotta housuja voisi käyttää mahdollisimman monenlaisissa tilanteissa.

Sain vaateinventaarion jotakuinkin päätökseen. Vaatteeni käyvät muilta osin hyvin yhteen, mutta t-paitojen kanssa tulen olemaan pulassa. Vain kaksi käy hyvin kahden kesähameeni kanssa, kolmas menettelee. Loput on ostettu farkkukelillä, ajattelematta että paitoja tulisi voida käyttää myös hameiden kanssa. Kaksi paidoista on kuviollisia, eivätkä ne sovi kuviollisten hameideni kanssa.

Vaatevarastoni kokonaisuudessaan tällä hetkellä on seuraavanlainen:

3 x farkut
1 x neuletakki
3 x pitkähihainen trikoopaita
8 x t-paita, osa toimii myös urheilu- ja yöpaitoina
3 x yövaatteet
2 x collegetakki

1 x paitapusero
1 x suorat housut
1 x pellavahousut
1 x mekko
3 x hame

1 x tuulihousut
1 x paksummat ulkoiluhousut
1 x toppahousut
2 x trikoiset liikuntahousut

1 x ulkoilutakki
1 x paksumpi ulkoilutakki
1 x toppatakki ulkoiluun
2 x fleecepaita, ohuempi ja paksumpi

1 x villakangastakki
1 x lämminvuorinen samettitakki
1 x untuvatakki
1 x kevät/syksytakki

7 x kotipaita
2 x kotihousut
alusvaatteita ja sukkia

”mökkivaatteiksi” sadepuku ja ulkoilutakki
muutamia remonttivaatteita

Näiden lisäksi löytyy pipoja ja käsineitä sekä huiveja. Vaatteideni määrä tuntuu pieneltä niitä lajeittain listatessa, mutta kokonaismäärä tuntuu valtavalta. Farkkuja tarvitsisin vain kahdet, mutta ylimääräiset kuluvat aikanaan loppuun. Talvitakkeja on kertynyt ajan mittaan turhan monia, kun en ole keksinyt millainen toimisi mahdollisimman monipuolisesti. Vaatteita on aiemmin kertynyt liikaa juuri siksi, että ostaessa ei ole tullut ajateltua loppuun asti miten ostos sopii vaatekaapissa jo oleviin vaatteisiin.

Jonkinlainen vaatekaapin täydennys on edessä. Siistimmät vaatteet -osasto on työn alla, se kaipaa joitakin uusia osia. T-paitoja voisi olla määrällisesti tarpeeksi, mutta koska niitä ei voi käyttää kaiken kanssa yhdessä, niin ne eivät tule riittämään. Kesäajalle ei ole kuin yksi takin kaltainen vaate, pystykauluksinen collegetakki. Aika näyttää miten sillä pärjään ja mitä sen lisäksi tarvitsisin. Tarkenen kyllä helposti, varsinkin kun yleensä liikun reipasta vauhtia kävellen. Takki on useimmiten kesällä liikaa, oli lämpötila mitä vain. Muiden mielestä kylmät kesät ovat minulle juuri sopivia.

Vaateinventaarion lisäksi olisi syytä tehdä myös kenkäinventaario. Kenkiäkin on liikaa, koska en ole keksinyt mahdollisimman monipuolisesti toimivia. Yhdet uudemmat kävelykenkäni voisivat olla melko monipuoliset, kun vaan tottuisin käyttämään niitä monipuolisesti. Niistäkään ei ole kaveriksi kovin siistin asun kanssa, mutta ei ole kyllä minustakaan. Talvikenkätilanne on toimiva, kaksi kenkäparia riittävät oikein hyvin. Lisäksi on yhdet siistimmät kengät, jotka käyvät syksystä kevääseen. Tämän saman mittakaavan kun saisi jotenkin ihmeessä siirretyksi kesäkenkiinkin.

Olen viime aikoina miettinyt paljon, millainen tyyli olisi itselleni omin. Arkipukeutumisessa se onkin jo selvää, ja sama rentouden tunne tulisi saada siirrettyä jotenkin myös siistimpään pukeutumiseen. Alan kallistua ajatuksissani siihen suuntaan, että mekot voisivat helpottaa pukeutumistani. Olisi ainakin osa vaatteista sellaisia, ettei tarvitsisi miettiä asun ylä- ja alaosaa erikseen. Toisaalta taas siistit farkut yhdistettynä arjesta poikkeavampaan yläosaan kiinnostaa myös. Aika näyttää miten asiat muotoutuvat. Alkuun olen sentään jo päässyt.

EDIT: Päivitän listaa silloin tällöin. Päivitetty 4.12.2013

33 kommenttia artikkelissa “Vaateinventaarion tuloksia

  1. Hyvin olet alkuun päässyt, jos olet sovittanut kaiken ja karsinut turhat pois. Arki helpottuu huomattavasti, kun kaikki vaatekaapissa oleva on mieluista ja yhteensopivaa. Mulla ei ole ollenkaan kotivaatteita eli kotona olen farkuissa ja paidassa. Tietoisesti olen siten vähentänyt vaatteiden määrää. Yöpaitoja on vielä neljä, vaikka kahdellakin pärjäisi.

    Suorat housut ja neule yhdistelmällä voi mennä moneen tilaisuuteen. Siistit farkut ja siistimpi yläosa toimii myös. Pienellä täydennyksellä sinulla on toimiva vaatekaappi. Lyhyt rennompi jakku kesäksi? Ehdotetut neulehameet ovat helppoja, mutta välttelen niiden ostamista nopean kulumisen vuoksi.

    • On siinä sovittelussa hommansa, vaikkei vaatteita sen kummemmin keräillyt olisikaan. Mutta tuli kyllä kevyt olo, kun sai pois kaiken mikä ei toimi. Minulla kotivaatteita on kahden kissan takia. En halua kaikkia vaatteita kissankarvoihin, ja joskus vaatteeseen tulee reikiäkin kissojen kynsistä. On helppo pestä karvaiset kotivaatteet keskenään, niin muut vaatteet säilyvät ilman karvoja. Yöpaitoja minullekin on kertynyt liikaa ajan saatossa, mutta kuluvathan nuo aikanaan loppuun.

      Ei vaatekaappini tosiaan paljon uutta tarvitse, että sieltä minun menojani varten vaatteet löytyvät. Aiemmin ehdottamasi Espritin mekko on kiinnostava, varsinkin kun sitä on tummansinisenäkin. En ole sitä vielä saanut aikaiseksi käydä kokeilemassa, ja sopimattomia vaatteita kaapista poistettuani alan olla skeptinen josko sekään sopii. Mutta pakko minullekin jonkin vaatteen on sopia, en nyt niin kummallisen mallinen mielestäni ole.

      • Tottakai sitä itselle sopivaa löytää, kun etsii ja tietää mitä haluaa. Lyhyt selkä vaikeuttaa jakkujen ja kotelomekkojen hankintaa. A-linjasissa sälän pituudella ei ole vaikutusta, eikä myöskään lantion kaarilla mallihan jättää lantion kokonaan huomioimatta.

        • Kävin muuten kokeilemassa sitä ehdottamaasi Espritin mekkoa. Hyvin harvoin mikään on istunut minulle niin hyvin! Juuri sopivasti A-linjainen, muttei yhtään liikaa. Jäin vaan miettimään että eikö polyesteri hiosta? Tai sähköisty? Joka tapauksessa sain idean millainen vaate minulle hyvin istuisi, jos haluaisin vaikka teettää vastaavan erilaisesta materiaalista.

      • Minullakin on lyhyt selkä, ja se on yksi syy, miksi niin mielelläni teetän vaatteita. Esim. kotelomekkoa, jossa olisi huomioitu lyhyt selkä, leveä lantio ja kapea hartiaosasto, saa etsiä vaikka maailman tappiin asti, eikä löydä. ”Suomalaisen mitoituksen huomioivissa” vaatteissa on pitkä selkä ja ronskit hartiat. Kapeaharteisen ja lyhytselkäisen yläosia olen löytänyt aikoinaan Japanista – sieltä tietenkään ei löytynyt mitään leveälanteiselle sopivaa. Väljälinjaisissa vaatteissa on se hyvä puoli, että niissä koon kanssa ei ole niin nuukaa, mutta sittenpä helposti näyttää hemulin kolttuun pukeutuneelta, jos on yhtään rintamusta. Minä siis pidän vaatteista ja jopa niiden ostamisesta, mutta kyllä se silti välillä ottaa päähän.
        Ainakin aikaansa ja hermojansa säästää, kun menee ompelijalle 😀

        • Väljälinjaisissa vaatteissa olisi mukava ollakin, mutta olen sen verran lyhyt, että palloefektiltä on vaikea välttyä. Voi hyvin ollakin, että päädyn ompelijan luo, kunhan saan tarpeeksi tarkasti selvitetyksi mitä haluan. Lasken ajalleni ja hermoilleni kuitenkin aika kovan hinnan, joten ompelija voisi tulla suorastaan edulliseksi. 😀

      • Polyesteristä: sitä on monia eri laatuja, aivan kaameasta todella hyvään. Se on tekokuiduista vaihtelevimman laatuinen. Eräs pitkän linjan kangaskauppias sanoi, että Trevira-merkkinen polyesteri on huippulaatuinen ja hyvin miellyttävä kangas. Anonyymeihin polyestereihin kannattaa suhtautua epäluuloisesti.

      • Espritin polyesterisekoitekangas tuntui minun sormissani hyvälaatuiselta. Kestää varmasti muutaman vuoden minulla arkikäytössä, mutta polyesteri on tosissaan aina riski. Yritän ajatella ostaessani kolmen vuoden elinkaarta vaatteille minimissään. Ostin mekon harvinaisen nätin mallin vuoksi ja tummansininen sopii minullekin. Nopeasti jumppailin kaupassa 🙂 ja kankaan ollessa neulosta ei ollut hiostava. Sinulle istuisi varmasti se Noolanin mekko, se on samalla lailla kauniisti A-linjainen. Tosin ilman hihoja. Jos teetät hameen ompelijalla valitse ohutta vesipestävää kampavillaa, kun kerran panostat.

        Huosujen liian leveä vyötärö on ompelijalle helppo korjattava. Huomasithan katsoa hihojen pituuden vaatteistasi. Liian pitkät hihat tekevät sinusta raskaamman näköisen kuin olet. Varsinkin takeista hihat kannattaa lyhentää. Osaan tehdä tuon itse, mutta olen ajankäytöllisistä syistä vienyt ompelijalle niin tulee varmemmin valmista. Äidin kanssa ompelen todennäköisesti pääsiäisenä tytölle pari mekkoa, muuhun ei aika oikein riitä.

        Muuten kirjaaminen on erittäin hyvä tapa ymmärtää epätasapainoja ja vaatekaapin tukkeita. En minäkään taida kehdata nykyisiä liian suuria varastojani julistaa, taidan tehdä sen vasta vuoden kuluttua varastojen ollessa selvästi nykyistä pienemmät. Yksi syy minun project 333 intoilulleni on juuri kirjaaminen ja sitoutuminen vähäisempään. Talvikautta on vain yksi viikko jäljellä, jonka jälkeen vaihdan keväisimpiin vaatteisiin ja poistan huonosti toimineita tamineita.

        • Ehkä tosiaan pitäisi alkaa kallistua kohti ompelijan käyttöä. Tuloni ovat vaan niin olemattomat, että en ole uskaltanut moista ajatellakaan. Noolanin mekko näyttää hyvältä, mutta todennäköisesti ylittää roimasti hinnallaan minkä tahansa ikinä ostamani vaatteen hinnan. Ja juuri vaatteisiin minun on todella vaikea sijoittaa tuloihini nähden paljon rahaa. Vielä vaikeampi vaatteisiin, joita käytän harvoin… Niissä kun on vielä se riski, että jos vaatetta käyttää hyvin harvoin, se palvelee liian vähän aikaa, jos paino tai vartalon muoto muuttuu. Toisaalta jos jokin, niin A-linjainen mekko on ehkä varmin ostos ikinä tältä kannalta ajatellen.

          • Mä luulen, että sulla on väärä mielikuva Noolanin hinnoista. Olisikohan mekon hinta noin satasen. Jokatapauksessa etsi hartioista hyvin leikattua, rinnoilta niukkaa ja lantiot kokonaan huomiotta jättävää niin siinä on aina sopiva mekko aikuiselle naiselle. Takkiin ja laukkuun kannattaa panostaa eniten, koska niitä käyttää joka päivä. Mekkoon, joka on harvakseltaan päällä voi satsata sopivasti ;-).

          • Voi hyvin ollakin väärä mielikuva hintatasosta, sillä hintatietoja ei netistä löydy mitenkään. Ainakaan minä en löytänyt. Enkä ole paikallisessa Noolanin vaatteita (toivottavasti myös käytännössä) myyvässä liikkeessä käynyt vielä. Olisin käynyt jo, mutta ei ollut silloin auki. Eikä vaivauduta toki sen vertaa, että ovessa lukisi aukioloajat, vaikka ruutupaperille raapustettuna. Mutta yritänpä uudelleen.

  2. Olet kyllä päässyt melkoisen pitkälle jo vaatekaapin muokkaamisessa. Laskin juuri kaikki vaatteeni ja kirjasin ylös jokaisen, ja seuraava urakka olisikin sitten sovitella ja löytää toisiinsa sopivia pareja. Minäkin aina suunnittelen, että mekko olisi käytännöllinen ja mukava asu, mutta sitten ne kaikki mekot kuitenkin jäävät kaappiin ja sellaista joka tilanteeseen sopivaa mekkoa ei vain löydy mistään. Töissä harvemmin viihdyn mekko tai hame päällä, sillä meillä onneksi voi käyttää todella rentoja vaatteita. Muutaman juhlamekon olen omistanut (mutta harmikseni toinen meni huonoon kuntoon) ja niitä onkin helpompi löytää, mutta ei niillä sitten taas arkisemmissa tilanteissa voi olla.

    • Onneksi ei ollut lähtökohtaisestikaan kovin paljoa enempää vaatteita. Jaksoin alkaa perehtyä inventaarioon, kun viime aikoina osa vaatteista tuli elinkaarensa päähän ja vaatteiden määrä sen myötä väheni.

      Sinullakin on siis vaatekatsaus menossa. Toivottavasti se tuottaa mieluisia tuloksia.

  3. Apua, minä en voi tehdä tällaista harjoitusta. Tai ainakaan julkaista tulosta netissä. Laskin pelkästään 8 farkut, joista ehkä kaksista voisin luopua. Ja niiden lisäksi on muitakin housuja vaikka kuinka paljon. Villakangashousuja ainakin yhtä monet, ja sitten runsaasti kesähousuja yms. Tästä saa hyvän kuvan millaisiin lukemiin päätyisin. Kengät laskin keväällä. Niitä oli muistaakseni 40 paria.

    • No, onneksi ei ole mitään yleismaailmallista vaatimusta omistaa mahdollisimman vähän vaatteita. Kuka mitäkin tarvitsee. Oma elämäntilanteeni sattumoisin on sellainen, että selviäisin ongelmitta hyvin vähällä. Vähemmällä kuin minulla juuri nyt on. Kaikilla näin ei ole. Etkä sinä ole tietääkseni itseäsi kutsunut minimalistiksikaan, joten nou hätä. 😀

    • Minulla on samoin Arkijärjen kanssa, vaikka olen laittanut 1/3 vaatekaapin sisällöstä kiertoon, on vaatetta vieläkin yli oman tarpeen, farkkuja laskin 15…ovat sentään eri mallia pesua ja väriä, että toisia samanlaisia ei kaapista löydy 🙂 Nopealla vilkaisulla laskin, että vaatettaisin varmaankin kolme tai neljä sinua vaatteillani. Eli määrät on aikamoisia. Mutta suunta on kuitenkin oikea, uutta en ole ostanut, eikä oikeastaan ole ollut nyt sen kummempia mielitekojakaan. Ajattelin kyllä kanssa toteuttaa kevään ja kesän vaatteiden osalta samanlaisen sovitusoperaation ja katsoisin valmiiksi asukokonaisuuksia, sillä se auttaisi vähentämään vaatteita vielä lisää.
      Olen myös huomannut, että vaatekaapissani on aikamoisia puutteitakin, vaikka määrällisesti sitä ei uskoisi 😉 Minulta puuttuu kokonaan arkihame, sellainen perussiisti polvimittainen hame, joka kävisi neuleen kanssa talvella ja hihattoman puseron kanssa kesällä. Tällöin voisin luopua viidestä muusta hameesta, jotka nyt vuorottelevat yläosien ja vuodenajan mukaan. Olen myös tänä talvena kaivannut useampaan otteeseen mustaa villakagastakkia, nyt villakangastakkeja on neljä: kaikki väriltään ja malliltaan sellaisia, että lähtiessä pitää sovittaa kaikki läpi, jotta näkee mikä käy sillä kertaa päälle. Mustat ballerinat uupuu sillä jalka turposi raskauden aikana vanhoista ulos. Muissa väreissä kesäkenkiä kyllä löytyy ja niillä mennään ensi kesä, palaan ballerinoihin, kun niihin löytyy rahaa.
      Olen myös joutunut jättämään kaappiini ”kompromissivaatteita” eli esim. samankaltaisia (malliltaan ja väriltään) puseroita löytyy kaapista kaksi kappaletta sen vuoksi, että tiedän kovan käytön vuoksi niiden kuluvan tämän vuoden aikana. Jos luovun toisesta niin toinen vain kuluu aiemmin, eikä kotihoidontuella elävällä ole varaa ostaa sitä yhtä laadukkaampaa ja kestävämpää tilalle. Tämä nyt on vain kestettävä 😀
      Välillä ärsyttää, kun sai vaatteita vähentäessä hyvän fiiliksen itselleen, niin nyt joudun muutaman vaatekappaleen takia junnaamaan paikoillaan, eikä projekti etene. Mutta sitten muistan taas, että mihinkäs sitä ihmisenä kehittyisi, jos asiat tapahtuisivat sormea napsauttamalla, eikä tarvitsisi oppia virheistään. Nyt muistan varmasti ensi talvena, että yksi hyvä musta villakangastakki korvaa neljä väärää 🙂

      • Niin puuttuu arkihame minultakin, en ole osannut sellaista kyllä kaivatakaan. Vaikka voisi olla käteväkin.

        Projekti ei etene, kirjoitit. No ei etene täälläkään. 😀 Sallikaa minun avautua. Menetin yöuneni vaatteiden takia. Olen viime päivinä nähnyt enemmän kuvia vaatteista kuin yhteensäkään elämässäni. Kun eivät ole minun juttu niin eivät ole. Vaatteet näyttävät minun silmääni yhdentekeviltä, kummallisilta, tylsiltä tai sitten vaan ovat liian kalliita. Ja olen katsonut vaatteita joka ainoasta mahdollisesta hintaluokasta. Lipesin siis täysin aiemmasta rajoittamisen taktiikastani, eikä se todellakaan sovi minulle. Olen loman tarpeessa mitä vaatteiden miettimiseen tulee. Ja tämä jo ennen kuin olen kunnolla kaupoissa käynytkään! 😀 Mutta selvitti tämä minulle jälleen jotakin. Pysyn tutuiksi tulleissa merkeissä, ja mahdollisuuksien mukaan otan pari uutta lisää valikoimaani. Kaiken muun vaan unohdan. Ompelijan käyttökin tuntuu paremmalta ajatukselta kuin kaupoissa kiertely. Sikäli että koskaan keksisin mitä ompelijalta todella haluan… Nousi suorastaan vastustus kaikkia mahdollisia pukeutumisnormeja vastaan. Löysin kiinnostavia ja ehdottoman (iltakäyttöön ja siistimpiin menoihin) epäsovinnaisia laukkuja sentään, jos vaatteita en löytänytkään. Tai en tiedä jos ne ovatkin jotenkin tosi hip ja pop, minä vaan en tiedä sitä. Kenties boheemi ja ilkikurinen yhdistely, elämä hiukan keskisormi pystyssä kaikkia sovinnaisuusoletuksia vastaan sopii vastahankaisen luonteeni kanssa. Se lienee enemmän minua kuin mitkään siistit vaatteet.

        Niin että oppia ikä kaikki. Yksi hyvä musta villakangastakki korvaa neljä väärää, ja minun on syytä pysyä rajoitetussa valikoimassa. Valikoima rajoittuu mukavan suppeaksi, kun laittaa etusijalle kotimaiset vaatteet ja ekologisuuden. Näistä arvoista olen valmis jo maksamaankin.

  4. Sinulla kuulostaa olevan ihanan vähänlaisesti vaatteita. Kateeksi käy 🙂 Nämä kirjoituksesi ovat innostaneet minuakin, taidankin aloittaa oman inventaarioni. Sen lukemat ovat kyllä jotain ihan muuta kuin sinulla… varmaankin lähempänä Arkijärjen lukemia. No, onpahan aika tehdä asialle jotain.

    Minusta kotivaatteet on ihan ehdoton juttu. En voisi kuvitellakaan olevani farkuissa kotona, vaan haluan ehdottomasti jotain mukavaa ja pehmeää päälleni 🙂

    • Tuntuu minusta vielä paljolta, kun määrän laskee yhteen. Ja kun tietää, että vähemmälläkin pärjäisi hyvin. Mutta harvan naisen vaatekaappi varmaan sisältää näin vähän. Inventaariosta on kyllä hyötyä kenties aivan kaikille, vaatteiden määrästä riippumatta. Näkee mitä omistaa ja miten vaatteitaan voisi käyttää monipuolisemminkin, mitkä sopivat yhteen.

      Jotain mukavaa ja pehmeää minäkin kaipaan päälleni kotona. Jos ei olisi noita karvaisia lapsia, niin ei tarvitsisi olla erikseen kotipaitoja, kotihousut kyllä kaipaisin silloinkin.

  5. Minäkään en uskalla ruveta laskemaan vaatteita, tulisi paha mieli kaiken sen määrän vuoksi. Siivosin juuri henkaritangot ja käänsin kaikki henkarit ”väärinpäin”. Nyt kun pidän jotain vaatetta ja palautan sen vaatehuoneeseen, käännän henkarin ”oikeinpäin”. Puolen vuoden kuluttua näen henkareiden asennosta, että mitä vaatteita ihan oikeasti en pidä. Henkarivaatteita minulla on paljon ihan siitä syystä, että laitan melkein kaikki housut ja farkut henkariin, samoin kaikki pitkähihaiset paidat T-paidoista lähtien. Syynä tähän on henkaritilan suuruus verrattuna hyllytilaan sekä se, että trikoot tulevat niin sileinä kuivausrummusta, etten raaski laskostaa niitä. Lisäksi vaatteet on koodattu henkarin väreillä, vihreissä työpaidat, pinkeissä kotipaidat tai esim. neuleen alla pidettävät ja mustissa housut ja hameet. Neuleita varten on leveitä muotoiltuja henkareita.

    Rinnan kanssa olen hieman eri mieltä suomalaisen mitoituksen hartioiden leveydestä. Minulla on kapea vyötärö, ja leveät lantio ja hartiat. Jakkuja on turha etsiä… Jos hartiat mahtuvat jakkuun mukavasti, vyötärölle mahtuisi toinenkin nainen 😊

    • Tuo henkarit nurinpäin -juttu on varmasti toimiva ja kiinnostava. Vielä jos vaatteita on enemmän, se osoittaa hyvin mitä tosiasiassa tulee käytettyä. Vähällä vaivalla vieläpä.

      Se, millaista tilaa on käytettävissä, ohjaa tosiaan säilyttämistä. Itse sain inventaarion aikana onneksi tilaa vaatehuoneen tankoihin, jolloin saan kapeasta eteisestä takkeja vaatehuoneeseen tilaa tukkimasta. Varsinkin ruokaa laittaessa se on hyvä asia, kun ruoanhaju voi muuten ikävästi tarttua vaatteisiin. Aikaisemmin meni aika kiukuksi kun yritin survoa takkeja vaatehuoneen liian pieneen tilaan. Inhoan aivan valtavasti liian ahtaita tiloja, jotka haittaavat arjen sujuvuutta.

  6. Minulle taas tuli ajatus, että onpas paljon vaatteita! 🙂 Oma vaatemääräni taitaa olla noin 1/3 tuosta määrästä. En esimerkiksi omista ollenkaan yövaatteita enkä hameita, vain parit juoksusukat villasukkien lisäksi, kotivaatteena palvelee yksi onepiece, samoin farkkuja on yhdet (ne tosin eivät ole sopineet viimeiseen kuuteen kuukauteen :D) Joitain täydennystarpeita toki löytyy, mutta odottelen vaatehankintojen kanssa synnytystä ja muutamaa palautumiskuukautta. Olen huomannut, että kun vain viskoo vaatetta kiertoon ja uuden hankkimisen mahdollisuutta ei syystä tai toisesta johtuen ole, kummasti sitä sopeutuu erittäin suppeaan vaatevarastoon. Eikä minulle edes pahemmin ole tullut tunnetta, että kulkisin aina samoissa vaatteissa, vaikkakin luulen olevani tässä asiassa naiseksi aikamoinen poikkeus 🙂

    Itse luovuin alkutalvesta ylimääräisistä talvitakeistani, koska monilla oli liian samanlainen funktio. Minulle riittää siistimmäksi vaatteeksi laadukas musta parka ja ulkoilutakiksi sporttisempi toppatakki. Mietin kauan, jättäisinkö mieluisan ja istuvan villakangastakin kaappiini, mutta koen jotain outoa mielihyvää luopuessani myös täysin toimivista ja käytössä olevista vaatteista ja tavaroista ja näin ollen takki matkasi uuteen kotiin. En ole kaivannut sitä koko talvena, sen sijaan se kuukausitulojen arvoinen parka on osoittautunut koko rahan arvoiseksi ja kehtaisin sillä mennä vaikka hautajaisiin.

    • Minulla on suunta kohti pienempää vaatemäärää. Kun yövaatteet kuluvat, en korvaa niitä enää uusilla. Myös farkkuja on turhan monet, samoin takkeja. Itse asiassa monien vaatteiden kanssa pärjäisi vähemmällä, jos ne olisivat optimaalisen toimivia. Ja ajan myötä ne ovatkin, kun oppii paremmin tietämään mitä haluaa ja miten yhdistää vaatteita mahdollisimman hyvin. Ja kunhan kuluvat. Rahaa ei ole vaatekaapin laittamiseen lähes kokonaan uusiksi, enkä näe sitä ekologisesti ajatellenkaan järkeväksi. Vaatteet kuluvat loppuun ajallaan, ja ostan sitten tilalle monipuolisemmin toimivaa tai jätän kokonaan ostamatta jos en tarvitsekaan. Hyvin suppeasti minunkin tulee vaatekaappini sisältöä käytettyä. Mitään kamalaa ei tapahtuisi, jos vaan laittaisin lisää vaatetta pois. Paitsi että joutuisin nopeammin ostamaan uutta, kun ei olisi ottaa sitä ”uutta” omasta kaapista.

      Talvitakin valinta on tuottanut hankaluuksia, ja siksi niitä on useampia. Untuvatakki tuli siskolta ja on olemassa vain sitä ajatellen, että tulisi todella kylmä talvi. Yksi vaikka tummansininen siisti, hiukan pidempi takki ajaisi minulla varmaan kaikki tarpeet, kunhan liikuntaan olisi oma takkinsa. Tämän olen tajunnut vasta tässä projektin edetessä. Toisaalta vaateinventaarion myötä olen oppinut käyttämään vuonna 2008 lahjaksi saamaani villakangastakkia. Aiemmin pidin sitä liian siistinä, ja pelkäsin hikoavani sen pesulakuntoon saman tien. Mutta sehän on aivan ihana, ja vielä hämmästyttävän sopiva siihen nähden, etten ollut edes samalla mantereella sitä ostettaessa.

  7. Meilläkin on kaksi kissaa, mutta ilmeisesti vähemmän karvastavia kuin teidän 🙂 . Puseroa en vaihda kotona, mutta housut kyllä verkkareihin tai trikoisiin, jos päällä on ollut farkut tai muut ”oikeat” housut. Tosin lähden kyllä niissä samoissa verskoissa myös ihmisten ilmoille, trikoissa en toki ilman hametta/mekkoa. En kyllä käsitä kuka jaksaa olla kotona farkuissa. Aika usein olen myös vain alusvaatteissa (hihaton paita ja alkkarit), jos ei ole kylmä. Yövaatteita en voi myöskään sietää. On tosi ahdistavaa olla jossain kyläpaikassa yötä kun pitää olla kohteliaisuussyistä jotain päällä nukkuessa (siis siltä varalta että joutuu vaikka menemään yöllä vessaan, eikä voi siellä nakupellenä hiippailla). Minä varon myös tekokuituja, ihan kokemuksesta. Nykyisin vaan tuntuu siltä, että ainakin ”tavallisissa” kaupoissa suurin osa esim. neulevaatteista on jotain tekokuitua. Ostin tänä talvena kivan pipon ja päädyin kyseiseen yksilöön, koska oikeastaan n. 97 % myynnissä olevista päähineistä oli jotain akryylia. Tämäkin pipo oli siis akryylia, mutta ihan pehmeä ja miellyttävä kokeillessa. Kuitenkin se sähköisti tukkaa sen verran, että nyt talven päätteksi laitoin sen kirpputorille. Pidän sitten 100 % puuvillabaskeria (löydetty lastenosastolta), vaikka se ei kovasti lämmitäkään. Sainpahan taas opetuksen, että ei pidä sortua keinokuituun, vaikka vaate miten muuten olisi hyvä ja sopiva. Minä en hikoa, eli tekokuitukammoni ei johdu siitä, vaan lähinnä juuri siitä sähköistämisestä ja herkästä ihosta. Tekokuituinen vaate ei vaan tunnu päällä ”luonnolliselta”, eli siltä kuin päällä ei olisikaan juuri mitään (trikoossa tämä olotila on saavutettavissa). Minua ärsyttävät ja kutittavat myös valmisvaatteisiin ommellut lippulappuset, jotka poikkeuksetta nyrhin pois. Joskus ne vaan on niin tiukkaan kiinni ommeltuja tai saumassa, että pitää purkaa vaatteenkin ommel saadakseen ne irti, tai pahimmassa tapauksessa koko vaatteeseen tulee reikä. Olenkin joskus jättänyt vaatteen ostamatta vain siksi, kun olen huomannut lippulappusen olevan sellaista vaikesti irrotettavaa mallia. Mm. tästä syystä olen harkinnut opettelevani itse vaatteiden ompelua. Tosin kohta kahden pienen lapsen äitinä on vaikea löytää siihen rauhallista aikaa. Mutta ajattelinkin aloittaa lastenvaatteista, niin ei tarvita kangastakaan kovin paljoa 🙂 .

    • Minä kaipaan yövaatteita, koska haluan pitää makuuhuoneen mahdollisimman kylmänä. Mieluummin laitan siis reilusti päälle ja kömmin peiton alle raikkaassa, viileässä makuuhuoneessa, kuin laitan lisää lämpöä ja olen ilman yövaatteita. Ja taas se hikoaminen… Minun tulee helposti liian kuuma. Käytän olemattoman ohutta peittoa, vaikka makuuhuoneen patteri on juuri ja juuri päällä. Tykkään ihanasta viileydestä.

      Voi kun riittäisikin kärsivällisyys ompelemiseen! Vaan kun ei riitä, stressiä pukkaa jo ompelukirjaa selatessa. 😀

      • Minä olen järkyttävä yöhikoilija, mutta se pysyy kurissa laadukkaalla untuvapeitolla, pellavalakanoilla, luonnonkuitupatjalla, ilman yövaatteita, viileässä lämpötilassa ja vetävällä puolella sänkyä. Ja yleensä kun yöllä herään, nukun ilman peittoa. Nuorempi lapsi nukkuu samassa huoneessa ja samalla tyylillä. Mies vieressä vetää lämpökerrasto yllä, korviin asti peiton alla ja hehkuvan pönttömuurin vieressä 🙂

        • Tarkoitatko luonnonkuitupatjalla futonia? Harkitsin sitä vaihtoehdoksi jossain vaiheessa, mutta vielä en ole vaihtamassa patjaa. Sen paino ja huolto mietityttää. Saatavuus myös.

          Nuorempana olin aika palelevainen, mutta jossain vaiheessa tilanne on muuttunut ja tarkenen liiankin hyvin. Kesät ovat silkkaa painajaista…

  8. Tuli muuten vielä mieleen yksi erittäin monikäyttöinen (ja värikäs!) juhlavaate! Olen saanut perinnöksi alueemme kansallispuvun ja käytän sitä mielellään juhlissa. Se ei jotenkin voi mennä väärin 🙂 Tosin se kyllä huomataan nuorehkon ihmisen päällä, joten siinä on hankala hukkua massaan.

  9. En jostain syystä saanut vastattua suoraan kommenttiisi. Emme omista futonia, tosin sellaisesta haaveilen ja kun toimiva väliaikaisratkaisumme on tiensä päässä, hankintalistalla on luonnonkuitufuton. Tällä hetkellä meillä on Ikean sänky, jossa sälepohja ja siinä n. 7cm Ikean villatäytteinen petari. Joustinpatjalta heräsimme joka aamu jumissa ja ajattelimme hankkia paremman patjan. Se sitten kuitenkin jäi, kun selkävaivat loppuivat molemmilla tämän askeettisemman nukkumisalustan kanssa 🙂

    • Mistä lie johtuu, ettet saanut vastattua suoraan kommenttiini. Mutta eipä sillä ole niin väliä. Ei näistä teknisistä asioista aina tiedä.

      Kuulostaa aivan mainiolta tuo ratkaisunne! Ihan minullekin sopivalta. 😉 Itse olen kovan patjan ystävä, ja tällä hetkellä on vaahtomuovipatja. Tarpeeksi kova, mutta turhan lämmin alusta ja hiostaakin varmaan. Yöllä tulee joskus aivan tuskaisen kuuma ja on noustava jaloittelemaan, kunnes patja viilenee siedettäväksi nukkua. Olen monesti miettinyt mikä olisi yksinkertaisin mahdollinen nukkuma-alusta ja miettinyt tuollaista paksua petaria vaihtoehtona. Olisi tavallista patjaa helpompi ja kevyempi käsitellä. Kaupoissa patjojen kokeilu on minulle pelkkä näytösnumero, joka ainoahan niistä hyvältä tuntuu kun kesken kauppareissun itsensä oikaisee.

  10. Tämä oli todella mielenkiintoinen!
    Täytyisi itsekin tehdä inventaario omiin vaatevarastoihin, jotka ovat edelleen valtavat, vaikka olen ollut karsivinani rankalla kädellä.
    Mutta asenne muuttuu koko ajan tarpeellisen ja ”tarpeellisen” suhteen ja varastot hupenevat sitä mukaa. 🙂

    • Mukava kuulla, että kirjoitukseni oli mielenkiintoinen. Vaatekaappini sisältö jalostunee vielä ajan kanssa, mutta nyt on jo mukava kokoelma tarpeeksi monessa yhteydessä käytettäviä vaatteita. Aika tosiaan näyttää mikä on oikeasti tarpeellista, ja minkä vain kuvittelee olevan sitä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s