”Voiko olla minimalisti, jos…” osa 1

Otsikon kysymys – tai kysymyksen alku – on tullut esiin useampaan kertaan tätä blogia kirjoittaessani, kysymyksen loppuosa on vaihdellut kysyjästä riippuen. Ajattelin koota ajatuksiani aiheesta.

Mainittakoon saman tien, että ei ole olemassa Minimalistin Käsikirjaa, jota tulisi pilkuntarkasti noudattaa voidakseen sanoa olevansa minimalisti. Itse en ole nimilappujen ystävä, enkä mielelläni lokeroi ihmisiä mihinkään lokeroon. Itse olisin mieluiten ihan vain Ihminen, jos johonkin lokeroon pitäisi itsensä määritellä. Blogini nimessä minimalismi mainitaan siksi, että samankaltaisista asioista kiinnostuneet löytäisivät jakamaan ajatuksiaan kanssani.

Minimalismi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minun mielipiteeni ovat vain omia ajatuksiani, eivätkä mikään standardi johon kenenkään tulisi pyrkiä. Minimalismissa olennaista on kaikesta turhasta luopuminen ja keskittyminen itselle todella tärkeisiin asioihin. Jokainen tietää itse parhaiten, miten oman elämän saa tuntumaan itselle sopivalta. Sitä ei voi kukaan toinen kertoa.

”Voiko olla minimalisti, jos mikä tahansa käyttötarkoitustaan palveleva tavara ei kelpaa, vaan haluan tavaroiden olevan tietynlaisia?”

Ehdottomasti voi. Mielestäni minimalismin määrittelyssä tulisi ottaa huomioon aikakausi ja ympäristö jossa elämme. Meidän tulisi nähdä minimalismi suhteessa länsimaiseen kulutuskulttuuriimme, ei suhteessa siihen mitä omistettiin pula-aikana tai miten vähällä alkuperäiskansa viidakossa tulee toimeen. Elämän ei tarvitse olla kaikki tai ei mitään. Yltiöpäisen kulutuskulttuurin ja parinkymmenen tavaran omistamisen väliin mahtuu lukemattomia erilaisia tapoja elää, myös monta tapaa elää minimalistista elämää.

Lähtisin ajattelemaan siitä näkökulmasta, että tänä päivänä maailma on täynnä tavaraa. Jos tarvitsemme vaikkapa kahvimukin, meillä on loputon määrä vaihtoehtoja mistä valita. Joillekin on aivan sama mistä he kahvinsa juovat, mikä tahansa missä kahvi pysyy, käy. Suurelle osalle ihmisistä on kuitenkin jotakin merkitystä sillä, millaisia tavaroita he omistavat. Joillekin on tärkeää omistaa juuri tietynlaisia tavaroita, esimerkiksi esteettisistä ja/tai toiminnallisista syistä.

Itselleni estetiikka on elämässä tärkeä asia, enkä näe yhtään järkevää syytä miksi minun pitäisi valita mielestäni ruma tai mikä tahansa esine, jos voin yhtä hyvin valita mielestäni kauniin ja mahdollisimman hyvin suunnitellun esineen. Saan paljon iloa kauniista esineistä, ja valitsen kotiini esineitä, joita on ilo käyttää ja katsoa. Kauniiden esineiden olemassaolo maailmassa ilahduttaa minua ja suo esteettistä nautintoa. Kauneus on maailmassa meidän kaikkien iloksi, enkä halua sitä iloa itseltäni vapaaehtoisesti poistaa, edes suhteessa tavaroihin.

Annanko tavaralle liian suuren arvon, jos mikä tahansa muki ei kelpaa? Mielestäni en. Vaikka olen valinnut mukini niin, että nautin niiden käytöstä joka päivä, ne ovat silti tavallista, jokapäiväistä käyttötavaraa. Jos muki menee rikki, en jää suremaan tai lähde korvaamaan sitä uudella, ellei siihen ole todellista käytännön tarvetta.

Minulle tavaralla on pääasiassa käyttöarvo, mutta näen asian niin, että tavaran kaunis muotoilu on osa sen käyttöarvoa. Kauneutta ei siis mielestäni tarvitse käsitellä käyttöarvosta erillisenä ominaisuutena. Oma lukunsa ovat sitten tavarat, joita ei varsinaisesti käytetä mihinkään, vaan niiden arvo on ainoastaan niiden kauneudessa. Tällaisista tavaroista kirjoitan lisää myöhemmin.

Ajatukseni saattavat kalskahtaa elitistisiltä. Asian voi tulkita haluamallaan tavalla. En näe mitään väärää siinä, että ihminen ostaa käyttöönsä esineitä joista pitää. Toisilla on laittaa niihin enemmän rahaa, toisilla vähemmän, mutta kaikilla on mahdollisuus tehdä valinta mielestään kauniin ja ruman välillä.

Olen monesti painottanut, että omistan mieluummin laadukasta ja vähemmän. Pitäisi varmasti määritellä ”laadukas”. Minulle laadukas tarkoittaa omassa käytössäni tarpeeksi kestävää. Riittävän pitkä käyttöikä on tavarakohtaista. Se mikä minulle on laadukas, ei monelle sitä ole. Monelle laadukas tarkoittaa kalliita merkkituotteita, joista minä en ole kuullutkaan. Kaupoista edullisinta ostavalle tavarani taas voivat tuntua kalliilta. Vaikka omistamieni esineiden kauneus ja toimivuus on minulle hyvin tärkeää, hinta ohjaa valintojani tarkasti.

Tulen kirjoittamaan useamman postauksen ”Voiko olla minimalisti, jos…” -otsikon alle. Lähiaikoina siis lisää kysymyksiä ja niihin liittyviä ajatuksia. Jos mieleesi tulee kysymys, josta haluaisit ajatuksiani kuulla, niin kerro kommenteissa.

8 kommenttia artikkelissa “”Voiko olla minimalisti, jos…” osa 1

  1. Voiko olla minimalisti, jos rakastaa muotia?

    Tätä mietin jatkuvasti itsekseni. Olen 18-vuotias nainen (olen saattanut kommentoida blogiisi ennenkin) ja luen säännöllisesti muotilehtiä, muotiblogeja ja -kirjallisuutta. Olen valtavan kiinnostunut ulkonäköön liittyvistä asioista ja nautin erilaisten vaatteiden muotoilusta, värimaailmoista ja tekstuureista. Muoti on kaunista ja ihanaa – kuten toit hienosti esille, estetiikasta nauttiminen on osa ihmiselämää. Muoti on parhaimmillaan taidetta, se on osa kulttuuria ja sillä on historiansa kuten muillakin taiteen muodoilla.

    Mutta muotiteollisuus on pinnallista. Jopa sairasta. Se edustaa arvoja, joita en haluaisi edustaa. Muotiin liittyy yltiöpäinen kulutuskulttuuri, kertakäyttökulttuuri, luonnonvarojen tuhlaaminen, nuoruuden palvonta, ylenmääräisen laihuuden ihannointi, yksilöllisyyden korostaminen, itsekkyys (kuka tahansa, joka on lukenut muotiblogeja, tietää mistä puhun…), rikkauksien tavoittelu, ulkokultaisten kulissien luominen ja ylläpito tärkeämpien asioiden kustannuksella… Voisin jatkaa loputtomiin. Tämä on tietysti vain muoti ”pahimmillaan”, ja kärjistän tahallani.

    Rakastan muotia samalla kuitenkin käsittäen, kuinka se vahingoittaa minua. Olen kuin addikti, joka ei pääse irti. Yritän irrottautua pakkomielteisestä ulkonäkökeskeisyydestä, mutta palaan sen äärelle aina uudelleen.

    Haluan olla yhteisöllinen, altruistinen, tiedostava, ulkonäöstä vähät välittävä, yhteisen hyvän tuottamisesta kiinnostunut, enkä itsekäs, surullinen, täydellisyyteen pyrkivä syömishäiriöinen (ehkä tämä konteksti auttaa ymmärtään miksi kommentti vaikuttaa katkeralta 😀 Se on)

    Mielestäni olennainen osa minimalismia on tervejärkisyys, eikä muotiteollisuudessa tunnu olevan hitustakaan järkeä. Minimalisti on mielessäni tiedostava, älykäs ihminen – sellainen, jolle on kirkastunut elämän tärkeät arvot, ja joiden mukaan hän elää karsien muun turhan pois. Pinnallisuus on asia, josta haluaisin kovasti eroon.

    Kiitos ihanasta blogista. Tilaan tätä sähköpostiini ja luen jokaisen postauksen 🙂

    • Kiitos pohdiskelevasta kommentistasi! Yhdessä tämän artikkelisarjan osassa käsittelenkin kysymystäsi. Vastaan sinulle silti, koska kommenttisi oli varsin henkilökohtainen ja huomattavasti enemmän asian sisällä kuin artikkelini muotiin liittyen tulee koskaan olemaan. 😀

      Kommenttisi herätti monenlaisia ajatuksia. Keskityn siihen, kun kirjoitit että haluaisit kovasti eroon pinnallisuudesta. Ensimmäinen askel lienee pala kerrallaan vähentää ulkonäkökeskeisiin asioihin keskittymistä. Rajoittaa esim. seuraamiesi blogien ja lehtien määrää. Itse en ole seurannut muotia, mutta sisustusta kyllä. Mitä enemmän seurasin, sitä vähemmän olin tyytyväinen siihen mitä minulla on. Sama voi päteä yhtä hyvin ulkonäköön liittyviin asioihin. Itsestään voi olla vaikea löytää kauniita asioita, kun käyttää paljon aikaa seuraamalla epätodellisen kokoisia malleja tai liian täydellisiksi photoshopattuja kuvia. Itse näen asian niin, että muoti- ja ulkonäköteollisuudella ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Ja sillähän se osaltaan pelaakin, pyrkiessään siihen täydellisyyteen mitä näkee seuratessaan lehtiä tai muotia, ihminen ostaa loputtomiin. Koska se täydellisyyden haavekuva vaan ei tule vastaan, eikä tyytymättömyys itseen lopu. Siitä pidetään huoli tarjoamalla koko ajan uutta, jotta ihminen tuntisi olevansa vähintään jotakin vailla.

      Ulkonäköön liittyvien asioiden rajoittamisen lisäksi miettisin mitä muita kiinnostuksen kohteita elämässä voisi olla. Miten pääsisit askelen lähemmäksi sitä ihmistä, joka haluaisit olla ja jota kuvasit kommentissasi? Itse suljin liian pitkään silmäni asioilta, joita todella halusin. Syynä oli juurikin mainitsemasi täydellisyyteen pyrkiminen. Aivan liian helposti jätin asioita kokeilematta tai tekemättä, jos en ollutkaan heti täydellisen hyvä. Olen pyrkimässä ulos täydellisyyden tavoittelusta, ja kirjoitankin siitä jossain vaiheessa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja sellaisen vaatiminen itseltään on aika julmaa. Ei sitä toistenkaan virheisiin jää jumiin, miksi sitten omiinsa? Oletko sinä huomannut, että täydellisyys ei oikeastaan ole kovin kiinnostavaa? Minä olen. Olen joskus mutkan kautta oivaltanut, miksi minua ei ole otettu tasavertaisena joukkoon. Minun ja muiden välillä on usein ollut kuilu. Yritykseni välttää kaikkia virheitä, olla täydellinen, on tehnyt minusta etäisen, ehkä hiukan pelottavankin. Virheet tekevät ihmisestä inhimillisen ja kiinnostavan. Koska yleensä tunnistamme epätäydellisyytemme, virheettömän oloinen ihminen saa meidät tuntemaan itsemme huonommaksi. Sitä en todellakaan koskaan halunnut, ainoastaan suojella itseäni.

      Elämänmuutokset vaativat aikaa. Olet jo tehnyt tärkeitä huomioita, kun tiedät ettei muotimaailma ole sinulle hyväksi. Se on hyvä alku. Mikä olisi sinulle hyväksi? Mikä on aivan todella tärkeää sinulle? Uskalla pyrkiä sitä kohti, et voi hävitä. Jos matkalla sattuukin virheitä, niin ne ovat vain osa elämää. Tämä kaikki on vain elämää, eikä sitä tarvitse ottaa aina niin vakavasti. (Minut tuntevat ihmiset nauravat tätä lukiessaan takuulla. :D) Kokemukseni mukaan häviäminen on lopulta todennäköisintä, jos ei edes yritä.

  2. Kiitos tuhannesti tästä kirjoituksesta! Sain tästä nyt mielenrauhan itselleni, että voin nauttia edelleen kauniista tavaroista ja olla minimalisti. Olen ajatuksissani ehkä liikaa takertunut siihen pointtiin, että minimalistina tavaroilla ei saisi olla minulle enää mitään muuta merkitystä kuin sen käyttötarkoitus. Oivalsin myös sen, että kun tavarat ovat loppuun asti mietittyjä, en vaihda niitä sen takia uuteen, että kyllästyisin niihin tai löydän jostain paremman (vaatteiden kohdalla _iso_ oivallus!). Mietin myös aikaisemmin sitä, että kun haluaa tietynlaista tulee käytettyä kohtuuttoman paljon aikaa sen tietynlaisen löytämiseen, eikä se toisaalta sovi minimalismiin. Mutta sitten ihana mieheni muistutti kotiteatterinsa kokoamisprojektista. Hän siis etsi, vertaili, kokeili ja tutki sopivia laitteita muutaman kuukauden, oli suorastaan tuskastuttavaa pyöriä kyseisiin hifi-laitteisiin erikoistuneissa liikkeissä ja vertailla eri kaiuttimien ääntä (kaikki kuulosti samalta). Minähän olisin ottanut ensimmäiset. Mutta kun viimeinkin miestä tyydyttävät laitteet löytyivät, ei meidän ole tarvinnut pohtia koko kotiteatteria tämän viiden vuoden aikana. Ollaan voitu luottaa että laitteet toimivat, eikä ulkonäkö ole alkanut häiritä. Eli kun sen vaivan näkee ennen hankintaa, ei tarvitse nähdä vaivaa enää myöhemmin 🙂
    Oli myös mukavaa, että määrittelet ”laadukkaan” niin, että mikä on sinulle laatua. Tuon haluan itsekin muistaa, että vain minä voin määritellä mikä minulle on laadukasta, sitä eivät voi lehdet, blogit tai ylipäätään kukaan ulkopuolinen tehdä.

    Teinpä tässä vaatteisiin liittyvän minimalistisen blogilöydön: http://www.lily.fi/palsta/aminimalist
    Vaatteita rakastaville minimalismin ystäville rauhoittavaa katseltavaa ja luettavaa 🙂

    • Hyvä jos kirjoituksestani oli apua. Sarjaan on tulossa vielä kaksi osaa, ja enemmänkin jos aihetta ilmenee.

      Tavaran valintaan menee enemmän aikaa, kun tavaraa aiotaan käyttää pitkään, usein niin pitkään kun se kestää. Valintaan käytetty aika on silti pieni sitä ajatellen, että tavara todennäköisesti kestää tai toimii tehtävässään hyvin pitkään. Paljon enemmän tavaraan saa kulutettua aikaa (varsinkin tavaran koko elinkaaren huomioiden) keskivertokuluttaja, tai huonolaatuista tavaraa vähän väliä uusiva tai siihen kyllästyvä. Tai jos tavara ei täytäkään siltä odotettua tehtävää, jolloin on mietittävä asia uudelleen. Juuri kuten kirjoititkin, kun näkee vaivaa ennen hankintaa, niin ei tarvitse tehdä sitä enää myöhemmin. Ainakaan kovin pian.

      Vielä jos ajatellaan niin, että minimalismi on keskittymistä itselle tärkeisiin asioihin. Minulle luonto on olennaisen tärkeä asia. Silloin se tarkoittaa sitä, että en kuormita luontoa ja riistä luonnonvaroja ostamalla miettimättä, jolloin joutuisin ehkä ostamaan taas pian uutta. Suosin itselläni mahdollisimman hyvin toimivia tavaroita ja vaatteita, ja säästän luontoa ostamalla vain tarpeellista ja harvoin. Mietin tavaroita valitessani luontoystävällisyyttä myös tavaran valmistusprosessin kannalta. Mutta totuuden nimissä sanottakoon, että tietoa siihen on aivan liian vähän. Teen valinnat parhaan tietoni pohjalta.

      Määrittelen ”laadukkaan” tosiaan omista lähtökohdistani. Minun kymmenen vuotta kestävä t-paitani ei ole jonkun mielestä laadukas (väärä merkki ja liian halpa hinta ;)), ja minun mielestäni monta kertaa kalliimpi merkkipaita ei välttämättä ole laadukas.

      Kiitos blogivinkistä! Kenties minäkin saan sieltä joitakin uusia ajatuksia.

  3. Voiko olla minimalisti, jos on perheen äiti ja joutuu tekemään enemmän kompromisseja asian suhteen kuin mitä ideoita saa läpi?

    Minä taidan olla vähän sellainen ääripäiden ihminen, joka heittäytyisi uuteen innostavaan asiaan aina täysillä ja jos se ei syystä tai toisesta ole mahdollista, saatan kokea turhautuneisuutta ja ärtymystä. Se kai olisi minimalismia parhaimmillaan, että tyytyisi siihen, mikä on tässä elämäntilanteessa mahdotonta, mutta en vain tahdo päästä yli esimerkiksi muiden perheenjäsenten tavaramäärästä. Lasten vaatteita voin vielä järkeistää ja määrää rajoittaa, mutta ne lelut.. Ja miehen vaatteet.. Huoh. Turhautuneisuus kumpuaa kai osittain siitä, että minä yksin vastaan siivouksesta ja vaatehuollosta, joten jos kaikki ”noudattaisivat” minimalistisempaa linjaa, oma työtaakkani helpottaisi (vaikka kotiäitiyttä ei maassamme työksi lasketakaan..)

    Olisi mielenkiintoista kurkata, millaisen tavaramäärän kanssa tai millaisissa puitteissa asuisin, jos olisin löytänyt minimalismin parikymppisenä yksinasujana:)

    • Minimalismi on pitkälti pään sisäinen asia. Pelkällä tavaran määrällä on lopulta kovin vähän tekemistä asian kanssa. Minimalismi on myös henkilökohtainen asia, joten jos tunnet itsesi minimalistiksi ja haluat itseäsi sellaiseksi kutsua, niin ei siihen vaikuta miten paljon miehesi tai lapsesi omistavat.

      Niin, sitä on hyvä välillä pysähtyä miettimään, että mikä tässä elämässä olikaan tärkeintä. Onko lopulta niin tärkeää laittaa kovin paljon energiaansa siihen, minkä verran muilla perheenjäsenillä on tavaraa? Mutta toki poikkeus tulee vastaan siinä, jos sinä olet kuitenkin se ihminen, joka sitä koko tavaramäärää huoltaa. Ymmärrän turhautumisesi, olen elänyt sitä itsekin. Meillä minä hoidan kodin ja vaatehuollon, kuten sinä teillä. (Vaikka meitä on sentään vain kaksi.) Ja sitä käytin selkeänä perusteena tavaran vähentämiselle. En näe järkeväksi sitä kaikkea työtä ja vaivaa, minkä tavaran eteen joutuu tekemään, varsinkin silloin kun se tavara on täysin tarpeetonta. Elämässä on muutakin tekemistä. Ja olen huomattavasti mukavampi ihminen, kun ei tarvitse laittaa vähäisiä voimiaan typeriin asioihin.

      Olisiko sinun mahdollista ottaa puheeksi kotityöt ja vaatehuolto, ja vastuuttaa muita perheenjäseniä jollakin tapaa omista tavaroistaan? Voisivatko he jotenkin olla avuksi sinulle ja osallistua osaltaan? Jos kotona on sotku, koska tavarat eivät ole paikoillaan, niin suosittelen peliä, jossa jokainen laittaa tietyn, ennalta sovitun määrän tavaroita paikoilleen niin nopeasti kuin mahdollista. Ihmeesti siitä järjestämisestä tule hauskempaa, jopa meillä näin kahden aikuisen kesken. Sillä tavalla saa nopeasti ilmettä siistimmäksi, ja lapsetkin osallistuvat varmaan mielellään. Toki jos tavaroilla ei ole omia selkeitä paikkoja, niin tästä ei ole oikein apua. Kannattaa yrittää, jos saisit muitakin perheenjäseniä ottamaan vastuuta kodin hoidosta. Kaiken tekeminen yksin on kyllä todella turhauttavaa.

      • Tavaroiden karsiminen on ollut helpointa ja näkyvintä matkalla kohti minimalismiin, siksi se tulee itselläni usein vastaan. Muutama paikka on vielä järjestystä vailla, mutta saanevat odottaa kesään saakka. Karsiminen ja järkeistäminen ovat suoraan myös helpottaneet ”työtaakkaani”, mutta vieläkin olisi tehtävää. Lapset ovat vielä aika pieniä, heidät saa kyllä halutessaan siivoamaan, mutta esimerkiksi rikkinäistä leluista luopumista on vaikea yrittää selittää.

        En tiedä, koska olen siinä pisteessä, että tuntisin itseni minimalistiksi. Ajankäyttö on karsittu minimiin, keskityn oikeastaan vain arjen pyörittämiseen täällä kotona. Ehkä täytyy harjoitella hetkessä elämistä ja koittaa saada stressitaso kuriin, se alue kun on vielä niin retuperällä, etten koe ”päänsisäistä” minimalismia. Kuitenkin minimalismi tuntuu siltä, että se voisi olla minun tieni seesteisempään elämään.

        • Tavaran vähentäminen on minullekin ollut se helpoin tapa karsia elämästä turhia osia pois. Se tuottaa konkreettista apua arkipäivään, ja samalla auttaa kyseenalaistamaan elämässä muutakin turhaa. Prosessin edetessä voi huomata ajatustensa muuttuneen enemmänkin.

          Hetkessä elämisen tunteen löytäminen on silkkaa taikaa. Minun elämääni se on muuttanut aivan valtavasti. Pienten lasten kanssa se ei välttämättä ole niin helppoa, voisin kuvitella että helposti tulee mietittyä asioita kaiken aikaa hiukan etukäteen, jotta kaikki sujuisi toivotusti. Mutta varmasti lastenkin kanssa ainakin paloittain voi olla vain siinä hetkessä mikä kulloinkin on menossa. Stressi tekee hetkessä olemisen kyllä vaikeammaksi, mutta toisaalta kun tavoittaa edes pienen hetken ajan tunteen, että riittää kun keskityn juuri nyt vain tähän hetkeen, niin se helpottaa stressiäkin. Harjoittelua se alkuun vaatii, varsinkin jos on tottunut hoitamaan aina monia asioita yhtaikaa tai vähintäänkin mielessään pyörittämään etukäteen kaikenlaista. Yllättävästi alkavat tuntua ihan arkiset, jopa ennen hiukan vastenmieliset asiat tai askareet mukavilta, kun niitä tehdessään ei mieti mitään muuta, vaan keskittyy siihen mitä on tekemässä. Ei kannata kuitenkaan stressata puolestaan siitä hetkessä elämisestä, asiat tapahtuvat ajallaan, hetki kerrallaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s