Mitä markkinointikoneisto haluaa meille kertoa?

Elämme kuluttamisen kyllästämää aikakautta. Meidän pitäisi ostaa, jotta ”pitäisimme talouden rattaat pyörimässä”. Markkinointiviestinnällä meille pyritään luomaan uusia mielihaluja ja tarpeita. Mitä meille oikeastaan halutaan mainonnan avulla kertoa?

1. Sinulla on ongelma – mutta meillä on siihen ratkaisu!

Tämä lienee yksi selkeimmistä viesteistä. Ensin luodaan ongelma, jotta siihen voidaan tarjota ratkaisu. Entinen tapa tehdä tietty asia kuvataan vaivalloisena, työläänä ja hitaana, mutta tavaran x avulla tehtävä onkin helppo ja elämä hymyilee! Runsain mitoin esimerkkejä tästä löytyy vaikka ostostv:stä.

2. Sinussa on virhe – mutta ei hätää, korjaat sen ostamalla tuotteen x!

Meidän annetaan ymmärtää, että emme riitä tällaisina kuin olemme. Kosmetiikkaosasto on täynnä tavaraa ”ongelmakohtiemme” kohentamiseen. Meidän annetaan ymmärtää, että ostamalla juuri oikeanlaiset tuotteet, voimme häivyttää ”vikamme”. Tarpeeksi virheettömiä meistä ei tule kuitenkaan koskaan, sillä muuten meille olisi vaikea myydä jotakin uutta korjaamaan meissä jälleen ilmennyttä puutetta tai vikaa.

Kun kekseliäisyys ei riitä enää uusien vikojen kehittämiseen, niin sitten kehitetään tuotteisiin uusia ”innovatiivisia” ainesosia, joiden nimeämisessä ei mielikuvitusta säästellä. Mitä monimutkaisempi nimi ”innovaatiolle” keksitään, sitä paremmin se ilmeisesti myy.

Viimeistään kuvankäsittelyn avulla mieleemme saadaan iskostettua, että meistä ei virheitä puutu. Kosmetiikkayritysten mainoskasvot ovat kuvankäsittelijän näkemys täydellisestä. Moniko meistä on nähnyt, miltä ”kuvankaunis” ihminen todellisuudessa näyttää? Veikkaan, että hänelläkin – mainoskuvista poiketen – on kuitenkin esimerkiksi ihohuokoset.

3. Aika on ajanut kotisi ja vaatekaappisi ohi – mutta siihen on ratkaisu, osta uutta!

Lehdet tarjoavat vinkkejä kotimme ja vaatekaappimme uudistamiseen. Meille tarjotaan kauden trendivärejä ja trendituotteita, joilla voimme ”piristää” kotiamme tai ”päivittää” itseämme ja vaatekaappiamme. Toisin sanoen meille halutaan kertoa, että kotimme ei riitä nykyisessä asussaan, vaan sitä tulisi säännöllisesti uudistaa ja piristää. Vaatekaappimme sisältöönkin meidän pitäisi olla jo kyllästyneitä, ja piristää sitä ostamalla uutta. Meitä opetetaan tehokkaasti haluamaan jotakin uutta ja piristämään itseämme ostamalla.

4. Toteuta unelmasi heti, rahatilanteestasi riippumatta – me lainaamme rahat!

Meille myydään unelmia. Meitä muistutetaan, että unelmamme lomamatkasta, uudesta autosta tai suuremmasta asunnosta on toteutettavissa vaikka heti, ja pankki lainaa rahat, jotta saavutamme unelmamme. Laina tietenkin räätälöidään juuri meidän tarpeisiimme ja juuri meidän haaveitamme ajatellen. Näin voisimme saada mitä ikinä keksimme haluta. Lainatarjouksia satelee ovista ja ikkunoista, pyytämättä. Pankkien televisiomainokset ovat suorastaan liikuttavia lämminhenkisyydessään, meidän onnellisuutemme on pankille tärkeää.

___

Tässä oli vain muutamia mieleeni tulleita esimerkkejä. Olen tuntenut oloni paremmaksi sen jälkeen, kun poistin mainokset elämästäni kaikissa olomuodoissaan. Olen tyytyväisempi itseeni ja kaikkeen siihen mitä minulla on elämässäni. En kaipaa tietää, mitä uutta ja ihmeellistä kaupoissa on tarjolla. Sillä ei ole minulle merkitystä, koska mielihalut loppuivat kun otin eron mainonnasta.

Miksi annamme markkinointikoneiston kerta toisensa jälkeen kertoa meille, että emme riitä tällaisina kuin olemme? Miksi menemme mukaan tuohon loputtomaan ikiliikkujaan? Pitäisihän meille tässä vaiheessa olla jo selvää, että uusia ratkaisuja korjaamaan meissä ilmenneet puutteet tulee liukuhihnalta lisää, joka ainoa päivä. Jos lähdemme tähän leikkiin mukaan, saamme kantaa rahamme milloin minkäkin tuotteen myyjälle.

Tunnemmeko sitten olevamme riittävän hyviä?

21 kommenttia artikkelissa “Mitä markkinointikoneisto haluaa meille kertoa?

  1. Ja mikä siinä oikeastaan on, että juuri naisille tuntuu olevan niin helppoa myydä ulkonäköä kohentavia tuotteita ja laitteita? Miksi pienen kuntamme kosmetologi saa elantonsa ripsienpidennyksistä? Miksi naisena maksamme valtavia summia piilottaaksemme sen mitä todellisuudessa olemme? Jos vertaillaan mainosten naisia ja keskivertosuomalaista naisihmistä, veikkaan, että Suomessa mallin käsiteltyä olemusta yleisempää on silmäpussit, ihon epätasaisuus, ohuet hiukset, lyhyet ripset jne., mutta silti pidämme niitä ongelmina. Ovatko ihmiset vain niin tottuneita siihen, että voivat huijata luontoa niin että sitä pidetään normaalimpana kuin luonnollisuutta? Kun katselee mitä tahansa muuta eläinlajia niin miehet siellä koreilevat paksulla karvoituksellaan ja värikkäällä olemuksellaan, naarat tuntuvat olevan ihan haluttua tavaraa maastokuoseissaankin 😉

    • Hyviä kysymyksiä esitit! Muihin eläinlajeihin verrattuna ihminen tekee tosiaan poikkeuksen mitä tule koreilevaan sukupuoleen. 😉 Itse olen kai jotenkin erilainen nainen, mutta en ole oppinut ymmärtämään miksei ihminen saa näyttää siltä miltä luonnostaan näyttää. Järkeeni eivät käy ripsienpidennykset, kaiken maailman kynsiasiat, hiustenpidennykset ja mitä kaikkea sitä onkaan. Ulkonäköön liittyvät palvelut on hyvä bisnes. Luonnollisuudesta on todellakin tullut jotakin ikävää ja piilotettavaa. Ja toisaalta ulkonäköä kohennettaessa pyritään siihen, että lopputulos olisi mahdollisimman ”luonnollinen”, vaikka sen eteen olisi tehty mitä. 😀

      En ymmärrä miksi hyvin tavallisista ja yleisistä asioista tehdään ongelmia, joille on tehtävä jotakin. Tummat silmänaluset, rasti ruutuun. Iho punottaa tai ei ainakaan ole yhtä tasainen kuin mainosmallilla. Jokunen näppykin löytyy silloin tällöin. En ole huomannut, että ripseni olisivat mitenkään erityiset. Hiukset ovat luonnollisessa sävyssään. Ihokarvoja löytyy kasvoistakin enemmän kuin olisi tarpeen. Mitä teen näille kauheille puutteille ulkonäössäni? Kovin vähän. En todellakaan suostu pakenemaan pakkelikerroksen alle, jos naamani ei ole ”täydellinen”. Vain pahimpia näppypunoituksia paikallisesti hiukan hillitsen, mutta en silloinkaan vaivaudu peittämään ihoa maalatun tasaiseksi. Olen tyytyväinen siihen mitä peilistä näen, ”virheineen” kaikkineen. En näe järkeä siinä, että näkisin suuren vaivan näyttääkseni jatkuvasti erilaiselta kuin luonnostani olen. On huomattavasti helpompaa, kun hyväksyy sen mitä peilistä näkyy aamulla herätessä. Jos se kelpaa minulle, niin on sen kelvattava muillekin.

      Mainitsit lyhyet ripset. En olisi koskaan ymmärtänyt, että ripsien pituus on jotenkin merkityksellistä, ellei ystäväni olisi joskus ottanut puheeksi jonkun luonnostaan pitkiä ripsiä. Toisten ihmisten ripset eivät herätä minun kiinnostustani mitenkään, mutta epäluonnolliset ripset ja varsinkin kulmat kyllä pistävät silmään.

      • Minullakin taitaa olla ihan liikaa karvoja naamassa, totesin tuon asian tässä eräänä päivänä kevätauringon paistaessa. Päätin kuitenkin, että koska olen tähän ikään saakka elänyt tyytyväisenä naamakarvoineni, aion jatkaa tästä eteenpäinkin 🙂 Minulla on pitkähköt ripset luonnostaan, mutta eivät ne mitenkään vedä vertoja tälle ripsien pituuden nykystandardille.. Viihdyn myös omassa hiusvärissäni ja meikkaan todella hillitysti. En tiedä mitä muut ihmiset olisivat mieltä ehostamisestani, mutta en koe tarpeelliseksi ottaa siitä mitään paineita.

        Muistan lukeneeni, että ulkomaiset hiustaiteilijat ovat innoissaan päästessään käsiksi suomalaisnaisten hiuksiin, koska täällä naiset antavat tehdä hiuksilleen mitä vain. On erikoisia värjäyksiä ja leikkauksia. Ymmärsin, että näiden taiteilijoiden mukaan muualla maailmassa arvostetaan luonnollisempaa tyyliä. Toinen seikka, josta on tullut juttua vastaan ja josta Ruotsissa vaihdossa olleen tuttavani kanssa juttelimme oli suomalaisten meikkaustyyli. Suomessa taidetaan keskittyä erityisesti silmien korostamiseen, saattaisiko tämä osaltaan selittää meneillään olevaa ripsimaniaa.

        • Pakkaskelillä ulkoa tullessa peiliin katsominen voi yllättää. Kuura löytää kyllä naamasta paikkoja mihin tarttua. 😀 Parhaiten karvatilanteen osoitti aikoinaan sylissä ollut siskonpoika, joka sormella hellästi silitti kaulaani. Sitä ennen en ollut edes tajunnut, että kappas, kaulassakin voi olla vähän enemmänkin ”nukkaa”. 😀 Kerran kampaaja hiuksiani pestessään kysyi kollegaltaan, että mitäs meillä maksoikaan kulmien muotoilu. Tuntui minusta ihan vinkki-vinkiltä. Kulmieni pitäminen aloillaan on hommansa, ne kasvaisivat mielellään vaikka mihin asti. Olen pyrkinyt pitämään ne vaan tarpeeksi siisteinä, vaikkakin tuuheina mitä ne luonnostaan ovat. Eläkäämme rauhassa karvoinemme kaikkinemme.

          Ripset. Sitä voisi kuvitella, että ne ovat vain silmäluomen reunassa kasvavia karvoja, mutta ei. Kyllähän niillekin pitää antaa joku ylisuuri merkitys. Tekoripset ovat minusta jotenkin kornit (juuri edellä mainitusta ajatuksesta johtuen), vaikka olisivat ihan hyvinkin laitetut. En asiasta sen kummemmin tiedä, mutta joskus aikoinaan pisti silmään telkkarissa varmaan jonkun entisen missin silmäripset, jotka olivat niin täydellisessä ojennuksessa, taivutuksessa, pitkät ja tiiviit, että alkoi jo huvittaa. Nehän olivat jo kuin silmien räystäät.

  2. Todella hyvä kirjoitus, taas kerran. Nautin suuresti blogisi lukemisesta; tuntuu niin hyvältä lukea, että samalla lailla ajattelevia, koko kulutus- ja mainosmaailman kyseenalaistavia on muitakin.

    Tuota tyytyväisyys – tyytymättömyys -asiaa mietin usein ja mietin, miten valtava voima mainos/kauppamaailmalla onkaan, kun se saa meidät uudelleen ja uudelleen tyytymättömiksi itseemme ja siihen, mitä meillä on.

    • Kiitos, minustakin on mukava etten ole ihan ypöyksin maailmassa ajatusteni kanssa. On ihanaa huomata, miten helpolla siitä jatkuvasta tyytymättömyydestä lopulta pääsee irti. Kun pitäytyy erossa kaikenlaisesta mainonnasta ja turhasta kaupassa kiertelystä, niin elämään löytyy lisää tyytyväisyyttä. Näin ainakin minulla kävi, vieläpä varsin nopeaan tahtiin.

  3. Tätähän kulutuskoneisto meistä juuri haluaa; kuluttajia, jotka ostavat mielikuvia ja katteettomia lupauksia. Itse en ole aikoihin nähnyt mainoksen mainosta, joita vuosia sitten tipahteli tuhkatiheään postiluukusta mutta jo kauan olen pitänyt ovessa ”ei mainoksia”- tarraa ja olen onnellisen tietämätön, mitä kaikkea maailmalla mainostetaan. Enkä tunnu kuitenkaan jääväni mistään paitsi, päinvastoin, kun tarvitsen jotain, menen sen ostamaan ja ostan sen ilman niitä mainoksia, siis tarpeeseen. On tärkeää erottaa toisistaan halu ja tarve, sen olen oppinut.

    • Itsekin pysyn erossa mainoksista, mutta osuu niitä välillä silmään, kun kirjastossa vilkaisen lehtiä. Kun mainoksia näkee harvoin, niin niiden äärimmäinen typeryys korostuu. Aiemmin sitä oli kai niin turtunut mainosten massaan, etteivät ne herättäneet sen kummempia ajatuksia.

      Minäkin olen ottanut sen kannan, että ostan mitä tarvitsen kun tarvitsen. Jos tarvitsemani olisi ollut tarjouksessa jossakin, niin sillä ei ole väliä. Olen säästänyt joka tapauksessa pitkän pennin, kun ostan vain silloin kun tarvitsen, enkä myös silloin kun vain luulen tarvitsevani.

  4. Taas oli hyvä kirjoitus kiitos. Meille yritetään markkinoida uusavuttomuutta ja epävarmuutta ja sitä kautta myydään kaikenlaisia vimpaimia ja muita tuotteita. Markkinointi ei kohdistu pelkästään materiaan vaan myös meihin ihmisiin itseemme ulkonäkömme lisäksi. Tiedon/mittausten avulla luodaan sairauksia asioista, jotka ovat ominaisuuksia (ja osalla toki ongelmiakin). Terveysongelmien taustalla on monesti yksinäisyys, ylipaino(=huono ravitsemus ja liikunnan puute), tupakka ja alkoholi ja sen sijaan, että puututtaisiin terveysongelmien syihin syömme pillereitä paremman elämän toivossa. Minulle minimalismin tavoittelu on tervejärkisyyden tavoittelua ja turhasta luopuminen auttaa näkemään itselle tärkeät asiat aikaisempaa selvemmin. Minimalismi vaatii mainosten boikotoimista tai ainakin kriittistä tarkastelua ja asioiden tärkeysjärjestykseen pistämistä. Informaatiokuplassa elämistä ei tarvita vaan hitunen maalaisjärkeä. Itsestä ja muista huolehtiminen on tärkeä osa elämää ja ystävien kanssa keskustellessa moni vaikealta tuntunut asia helpottuu.

    • Ole hyvä! Minua ottavat päähän lukuisat keittiökoneet, joiden markkinoidaan helpottavan elämää. Monet niistä varmasti helpottavatkin, jos keittiössä ollaan hommissa jatkuvasti, mutta vähemmän ruokaa laittava pääsee huomattavasti vähemmällä ilman noita laitteita. Esimerkiksi kaiken maailman leikkurit ovat usein hyvin ikäviä puhdistaa, eikä ajan säästö ole pieniä määriä pilkkoessa tai siivuttaessa kummoinen. Kunnon veitsi ja leikkulauta ovat yksinkertaisin, usein nopein ja helpoimmin hoidettava ratkaisu. Tai ihan manuaalinen raastin ja juustohöylä esim. kurkun siivuttamisessa. Tulipa vaan mieleeni, kun vimpaimista mainitsit. 🙂

      Medikalisaatio onkin sitten taas ihan oma ärsytyksen aiheensa. Monenlaisiin asioihin löytyy pilleri, oli tarvetta tai ei. Ihmiset saadaan tuntemaan itsensä sairaiksi ja poikkeaviksi, kun keksitään ”hoitaa” milloin mitäkin ominaisuutta. Oirekeskeisyys syiden hoitamisen sijaan on ajatuksenakin turhauttava. Todellinen yhteys muihin ihmisiin on hyvinvoinnille tärkeä asia, se että jokaisella meistä olisi edes se yksi ihminen joka todella välittää. Yksinäisyys nostaa murheet usein turhan suuriin mittasuhteisiin, kun ei ole ihmisiä joiden kanssa niitä jakaa. Pitää pitkälti paikkansa vanha sanonta, että ystävän kanssa jakamalla murheet puolittuvat ja ilot kaksinkertaistuvat.

  5. Ripsistä sen verran, että käsittääkseni suomalaisen naisen yleisin meikki on ripsiväri. Kun töissä katselee, vähemmistö naisista on täydessä meikissä, mutta useimmilla on se ripsiväri. Se saatetaan kokea helpoksi, turvalliseksi ja nopeaksi vaihtoehdoksi. Panostus ripsiin saattaa siis olla panostus koko meikkiin ja siksi niiden merkitys tuntuu olevan suurempi kuin vaikka huulipunan. Ripsipidennykset tai kasvatusaineilla kasvatetut näyttävät ripset saavat sinut näyttämään ”aina hyvältä” ja meikatulta, pienellä vaivalla. Vaikken muuten itse meikkaakkaan, ottaisin näyttävät ripset ihan mielellään, laiska kun olen sitä ripsaria sutimaan aamuisin 😉 Eri asia sitten on liian överiksi vedetyt irtoripset tai pidennykset, ne eivät näytä hyvältä.

    • Näin minäkin olen ymmärtänyt, että ripsiväri on ykkönen. Itse olen monesti miettinyt, että onko ero ripsivärin kanssa tai ilman suurikin (ainakaan tummaripsisillä) kun en minä asiaan kiinnitä mitään huomiota. Tuntuu siis näin asian ulkopuolisena jännältä, että ripsivärin laittaminen voi tuntua laittajasta tärkeältä, vaikka minä tuskin huomaisin eroa ollenkaan.

  6. No niin, nyt pääsi ihan uusimpaan kirjoitukseen asti. Olen lukenut kaiken tähän asti kirjoitetun ja pistin blogisi tilaukseen jotta pysyisin ajan tasalla päivityksistä :).

    Ensimmäiseksi haluan kiittää. Kirjoitat hyvin ja blogiasi on mukavaa lukea. Olen pohtinut paljon samoja asioita kuin sinä, ja olen havainnut ympärilläni eräänlaista antimaterialisoitumista. Aika on oikea tällaiselle mietinnälle. En haaveile aivan samanlaisesta minimalismista kuin kuvittelen sinun kirjoitustesi perusteella haaveilevan. Ehkä kyse on siitä uskomuksestani, että hyvin minimalistista kotia on vaikea sisustaa kodikkaasti (tämä on luultavasti oma vamma ja ajatus, jonka joku on varmasti todistanut vääräksi). Tunnistan itseni hyvin monesta kirjoituksestasi, sillä minäkin arvostan sekä kodissani että elämässäni siisteyttä, selkeyttä, helppoutta (siis helppohoitoisuutta), ekologisuutta, laatua ja kulutuskeskeisyydestä irti pääsemistä. Olen löytänyt tavaroista luopumisen ilon ja aion toteuttaa sitä elämässäni aina kun mahdollista.

    Muotoilin päässäni pienimuotoista vastalausetta, mutta en taida saada sitä ymmärrettävään muotoon. Muistelen että jossakin kirjoituksessasi mainitsit turhaksi ostaa kulutustavaroita varastoon. Jos en ihan väärin muista, käytit esimerkkinä hammastahnaa jotenkin tähän tyyliin: jos pääset helposti kauppaan ostamaan uutta hammastahnaa kun vanha loppuu, on sitä turha ostaa monta purkkia varastoon. Tähän ajatukseen halusin tarjota toisen näkökulman.

    Ymmärrän täysin pointtisi (ja se on hyvä), mutten ehkä esittäisi sitä ihan noin yksinkertaisena asiana. Jos hammastahnaa myydään joskus tarjouksessa kolme purtiloa kahden hinnalla, niin kyllä se koko setti kannattaa ostaa. Hammastahna säilyy avaamattomana kyllä niin pitkään että ehdit varmasti käyttää myös sen yhden kylkiäisenä saadun putelin (tietysti kannattaa ostaessa tarkistaa että päiväystä on riitävän pitkälle), ja hammastahnaa nyt aika varmasti tulee tarvitsemaan tulevaisuudessakin (ellei sitten juuri ole päättänyt jostain syystä lopettaa sen käyttöä). Totta, että käytät kerralla vain yhtä pakkausta ja ne kaksi sitten jököttävät varastossa viemässä tilaa, mutta säästät rahaa.

    Etkä ainoastaan rahaa, vaan myös vaivaa. Ja mahdollisesti vielä enemmän rahaa, kun et lähde hakemaan kaupasta sitä hammastahnatuubia. Mitä vähemmän teet reissuja kauppaan, sitä varmemmin vältyt niiltä heräteostoksilta. Se, että kauppaan pääsee tarvittaessa helposti, ei siis ole ainoastaan positiivinen juttu.

    Sitä paitsi aina kauppaan ei pääse helposti, vaikka yleensä se onnistuu; olen sitä mieltä että jokaisen täytyisi olla varautunut edes tietyssä määrin siihen, että jonkin poikkeustilanteen takia normaali kaupassakäynti ei onnistukaan. On mielestäni asteen verran vaarallista ja ajattelematonta jättää esimerkiksi ruokakaappinsa niin tyhjäksi, että elää käytännössä ”kaupasta suuhun” -menetelmällä. Elämän pienet kuprut on helpompi kestää, kun kaapissa on ruokaa vähintään viikoksi. En tarkoita että pitäisi kaikenlaista hamstrata kotiinsa ”varmuuden vuoksi”, mutta perustarvikkeita soisi olevan hiukan varastossa pahan päivän varalle.

    Oi oi, tulipa hirveän kaamea pitkä selitys! Siispä hiljenen ja poistun takavasemmalle odottamaan seuraavia postauksia ^_^.

    • Kiitos kommentistasi ja pohdinnasta! Mukava kuulla, että blogistani löytyi kiinnostavaa luettavaa. Myös minusta tuntuu siltä, että antimaterialismi on lisääntymässä. Tavaran vähentämisestä on ollut puhetta jo vuosikausia, mutta tuntuu, että aivan viime aikoina yhä useampi on kokenut sen tarpeelliseksi.

      Kodikkuus on makuasia. Itse viihtyisin varsin riisutussa ympäristössä. Monelle tila olisi varmasti liian kliininen, jotta siellä voisi viihtyä tai olisi kodikasta. Ongelmaksi muodostuu kyllä kaikuminen. Haluaisin elää kokonaan ilman verhoja, mutta asumismukavuus kärsisi kohtuuttoman paljon. Ja makuuhuoneen pimennysverhot ovat ehdottomat, jos aikoo kesäaikaan nukkua. Kodikkuutta tulee mielestäni väistämättä, jos kotona jotakin tekee. Kirjoja on esillä aina, ja tällä hetkellä on suuri palapeli lattialla. Välillä on keskeneräinen neuletyö esillä. Ja kaksi kissaa leluineen pitävät kyllä huolta, ettei koskaan ole liian sliipattua. 😀

      Ymmärrän ajatuksesi tarjoushammastahnasta, toki on järkevää toimia kuvaamallasi tavalla. Ainakin jos on tilaa. Mutta jos se, että tavara on tarjouksessa on aina hyvä syy ostaa koko satsi kaikkea kodin kulutustavaraa, niin ainakin meiltä loppuu tila saman tien. Pitäisi olla erikseen tilaa varastoida asioita, koska niiden käyttöpaikoilla ei ole yksinkertaisesti tilaa. Itse en siis joka kaupasta saatavan tavaran kohdalla varastoi. Käytän kuitenkin kosmetiikkatuotteita, joita ei saa joka kaupasta tai edes koko kaupungista, ja niitä tilaan netistä kerralla useampia postikuluja säästääkseni. Ne ovatkin ainoa poikkeus meillä.

      Jos on altis heräteostoksille, niin toki useammat reissut kauppaan lisäävät niiden riskiä. Itse ostan vain mitä todella tarvitsen, eikä matkaan tartu turhia asioita. Toki ruokaa on kaapissa enemmän kuin yhdelle päivälle, mutta eipä taida koskaan olla yli viikon tarpeiksi.

      • Kaikumisen estämiseksi meillä on käytössä akustiikkalevyjä. Kolme seinällä olevaa akustiikkalevyä on päällystetty kauniilla kuvalla, joten samalla kun ne estävät kaiun, ne toimivat tauluina. Ja toimivat oikein mainiosti! Se on täysin totta, että kodikkuus on makuasia. Tärkeintä lie, että jokainen viihtyisi kotonaan, oli se sitten millainen hyvänsä. 🙂

        • Akustiikkalevyistä minun pitikin kirjoittaa, mutta unohdin. Mietin niitä aiemmin, mutta en oikeastaan haluaisi seinille mitään. Korkeintaan jotain hyvin eleetöntä ja seinään hukkuvaa. Mitä akustiikkalevyjä teillä on? Katsoin joskus sellaisia kohtuullisen yksinkertaisia ja silmääni jotakuinkin sopivia, mutta hinta oli niin järkyttävä, että ajattelin jaksaa katsella verhoja. Toisaalta verhot poistavat myös vetoa, joten ovat osoittautuneet ihan hyviksi. Akustiikka ei ole kyllä pelkästään verhoilla aivan täysin riittävä, vieläkin paikoin kaikuu liikaa. Akustiikkalevyjä hankkiessa pitäisi saada kyllä asiantuntevaa palvelua, että tietäisi minkä verran niitä pitäisi olla ja miten ne tulisi tilassa asentaa. Veikkaan, että tulen miettimään tätä asiaa vielä myöhemmin uudelleen, sillä olen saman ajatuksen kanssa törmäillyt jo tähänkin asti useampaan kertaan.

          • Enpäs muuten osaa noista levyistä sen tarkemmin sanoa, kun mies on ne hankkinut kauan ennen minuun tutustumistaan. Nämä ovat aika suuret ja näkyvät (tosin se on tarkoituskin), eivät varsinaisesti seinään hukkuvat. (Korosta sitä mitä et voi peittää vai kuinka se nyt menikään 🙂 …) Aika kalliitahan nuo tosiaan ovat, verhot ovat luultavasti halvemmat. Meillä ei lattialämmityksen takia tarvita ollenkaan mattoja lattioilla, joten kaiku olisi luultavasti ongelma ilman verhoja ja akustiikkalevyjä. Asiaa kannattaa haudutella ja harkita – niin kuin muitakin ostopäätöksiä :).

          • Meillä ei ole mattoja eikä tekstiilejä juuri muutenkaan. Sain akustiikkaa vähän parannettua vaihtamalla kalusteiden järjestystä. Jos poistaisin verhot, niin puhuminen tässä tilassa menisi vaikeaksi kaiun takia. Ihanat kiviseinät, mutta hankalat tässä mielessä. Jos ja kun tässä talossa jossain vaiheessa menevät ikkunat vaihtoon, niin pitänee viimeistään silloin miettiä akustiikkalevyjä verhojen sijaan. Askeettinen maku ei oikein tahdo toimia yhteen kiviseinien kanssa. Aiemmissa pääosin levyseinäisissä asunnoissa ei ole ollut tällaisia ongelmia, mutta toisaalta niissä oli myös rikkonaisempaa seinäpintaa, joka auttoi akustiikan kanssa.

  7. Olin hetken aikaa töissä ekomarketissa ja tuli kyllä selväksi, miten mainokset ovat saaneet ihmisten päät pyörälle. Esimerkiksi sellainen tuote kuin punariisi; meillä myytiin sitä luomuna, jalostamattomassa muodossaan pakkauksessa. Ihmiset pyörittelivät pakkausta ihmeissään ja kysyivät, että ”eikö tätä ole tabletteina?”. Selitin aina kärsivällisesti että ne tabletit on tehty samasta aineesta ja että keho hyödyntää luontaisesti (eli esim. ruoasta) tulevat aineet aina tehokkaammin. Eli jos päivittäin syö vaikkapa puolikkaan desin tuota riisiä, niin saa hyvän hyödyn eikä tuote ole kalliskaan. Vaan ei kelvannut, olisi pitänyt olla kallis tabletti! Yksinkertainen riisin keittäminen oli liikaa nykyihmiselle.

    Olen ollut myös huomaavinani, miten kaikenlainen epävarmuus on lisääntynyt etenkin naisten keskuudessa. En katso telkkaria, kuuntele radiota ja ovessani on ”Ei mainoksia, kiitos”-lappunen; koen usein olevani ihan pihalla uusimmista tuotteista enkä löydä niille edes mitään käyttötarkoitusta. Kaikenmaailman turhakkeita ilmestyy vuosi toisensa perään kiihtyvällä tahdilla, mutta sellaista tavallista perustuotetta alkaa olla hankala löytää. Lisäksi meidät houkutellaan ostamaan useampi kappale, vaikka tarvitsisimme vain yhden.

    • Kiitos kommentistasi! Välillä kyllä tuntuu, että kaiken pitäisi olla helppoa tai mieluiten täysin vaivatonta. Tuo esimerkkisi riisistä kuulostaa kyllä jo älyttömältä. Minulle se keitettävä riisi kuulostaa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin sama tablettimuodossa, mukavilla täyteaineilla höystettynä.

      Silloin harvoin kun käyn jossain muussa kuin tavallisessa ruokakaupassa, silmään pistää kaikki täysin tarpeeton roina. En ole selvillä mitä kaikkea uutta markkinoille tulee. Ja tuo myös pistää silmään, että tavaroita myytäisiin tietysti mieluummin enemmän kuin vain se yksi mikä on sillä hetkellä tarpeen. Jos maailmassa olisi jotakin järkeä, kaikki turha roina jota kukaan ei tarvitse, jonka valmistuksessa riistetään työntekijää ja saastutetaan luonto, saataisiin kielletyksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s