Aurinko armas ja avarampi koti

Kirkas kevätaurinko valaisee siivouksen tasoa ilmiömäisen tarkasti. Pitkä pimeä aika mahdollisti leppoisan suhtautumisen siivoukseen, kun vähäisessä valossa näytti aivan siistiltä vähällä vaivalla. Aurinko motivoi todella hyvin tarttumaan imuriin! Kissankarvojen määrä tuntuu loputtomalta, vaikka joka päivä olen imurin varressa jossakin päin asuntoa.

Kevätaurinko antoi jälleen sysäyksen tavaran vähentämiselle. Vaikka katson tavaroita oikeastaan kaiken aikaa niiden välttämättömyyttä silmällä pitäen, säästän välillä kumppanini hermoja ja pidän tavaran vähentämisessä matalampaa profiilia.

Auringon ensimmäiset paljastavat säteet saivat minut jälleen vauhtiin. En kaipaa yhtään turhaa tavaraa pölyä keräämään. Aiempina vuosina vähensin keväisin tekstiilien määrää laittamalla kaikki ei-välttämättömät kaappiin suojaan alkavalta siitepölykaudelta. Tänä keväänä ei ole enää turhia tekstiilejä. Vain yksi talviaikaan lämpöä tarjonnut peitto sohvalta pääsee kaappiin odottamaan syksyä.

Kodistamme on vähentynyt tavaraa jo siinä määrin, että olohuoneessa tuntuu ihanan ilmavalta ja avaralta. Viettäessäni aikaa olohuoneessa tunnen luovuuden virtaavan aivan eri tavalla kuin ennen. Avarampi tila on avartanut myös mieltäni. Ajatukset virtaavat vapaampina kuin ennen, saan uusia ideoita ja olen löytänyt itsessäni uudenlaista seikkailunhalua.

Valitettavasti keittiössä ja makuuhuoneessa on vaikeampi saavuttaa avaruuden tuntua, koska huoneet ovat pieniä. Avaruuden tunnun laajentaminen tasaisesti koko kotiin vaatisi radikaalia tavaran vähentämistä, johon kumppanini ei ainakaan toistaiseksi ole valmis. Niinpä nautin olohuoneen ilmavasta keveydestä.

Olohuoneen avaralla tunnelmalla on kääntöpuolensa keittiössä. Ongelmana ovat kumppanini kaikkialle levittäytyvät paperit, joita on pahimmillaan ollut neljässä eri pinossa pitkin pöytätasoja. Omat paperivirtani olen onnistunut tyrehdyttämään, mutta kumppanilleni tulee postiluukusta vähän väliä jos jonkinlaista lippua, lappua ja lehteä. Aika tuntuu olevan kortilla papereiden selvittämiseksi, joten uutta pinotaan entisten päälle. Lehtiä hän ei ehdi lukea loppuun, kun jo tulee seuraava.

Keskeneräisiä lehtiä löytyy auki taitettuna useammastakin paikasta. Olen osoittanut paikan, jossa näitä työn alla olevia papereita ja lehtiä voisi säilyttää. Paperi jumahtaa paikalleen lopullisesti, vaikka tarkoitus oli käsitellä ne välivarastostaan eteenpäin, joten tila ei riitä. Jonkinlaista toimintaa odottavaa paperitavaraa on lopulta monessa paikassa.

Lisäksi tulee vielä työhön ja opiskeluun liittyvät paperit. Keinot paperikaaoksen hallintaan ovat olemassa, mutta kun niitä ei huvita noudattaa. Lehtitilauksia ei voi lopettaa, vaikkei lehtiä ehdi lukea. (Niitä on lukematta useammalta vuodelta.) Paperien mapittaminen ei suju. Turhan paperin päätyminen paperinkeräykseenkin on joskus kummallisen vaikeaa saada toteutettua.

Sain tarpeekseni. Kieltäydyin tekemästä ruokaa tai syömästä paperikaaoksen keskellä. Tapana on ollut pinota kaikki paperit yhteen pinoon ruokailun tieltä. Minut saa todella helposti kiukkuiseksi, jos joudun tekemään mitä tahansa tilassa, jossa kyseisen asian tekeminen on tehty vaikeaksi, koska tilaa ei ole.

Ruokaa laittaessaan sitä toivoisi, että käytössä olisi tarpeeksi laskutilaa. (Ja sitähän olisi, jos tasot pysyisivät siisteinä.) Sitä toivoisi, että ei tarvitsisi ensin siirrellä tavaroita pois tieltä, jotta saa leikkuulaudan mahtumaan pöydälle. Ja kun lopulta on saanut ruoan valmiiksi, sitä todella toivoisi, ettei syödessään tarvitsisi katsella sotkua ja paperikasoja.

Hämmentävän kauan kesti ymmärtää, että koska keittiö toimii myös työhuoneena, siellä tulisi olla tilaa myös työhön liittyville papereille. Vaikka keittiömme on pieni, otin asiakseni nipistää tilaa vielä työpapereille. Vähensin tarpeettomia tavaroita ja järjestin jäljelle jääviä uudelleen. Sain kun sainkin tyhjennetyksi yhden hyllyn leveästä kaapista. Hyllylle mahtuu varmasti tarpeeksi työhön liittyviä papereita, jotka eivät ole vielä valmiita arkistoitavaksi. Toki sillä edellytyksellä, ettei sinne haudota kaikkea mahdollista määrättömäksi ajaksi.

Aika näyttää miten tilanne (toivottavasti) muuttuu. Valitettavasti ihmisen, joka ei erityisemmin tunnu häiriintyvän paperipinoista, voi olla vaikea oppia muuttamaan tapojaan. Parhaani olen yrittänyt järjestämällä tilaa toimia. Olen kertonut, miten paperikaaosta voisi vähentää. Lukematta suoraan paperinkeräykseen päätyvän postin lähettäjistä olen koonnut listan. Heille tulisi vain ilmoittaa, ettei tarvitse enää lähettää postia. Toimenpide odottaa aikoja parempia.

Tunnen pirskahtelevaa keveyttä siitä, että olohuoneessa on huomattavasti kauniimpaa ja avarampaa kuin vuosi sitten. Otan siitä ilon irti, ja kerään voimia saadakseni saman avaruuden leviämään aikanaan myös muualle kotiin. Haasteita riittää, mutta jotakin on jo saavutettu.

Kissoillakin on enemmän tilaa leikkiä. Eteisessä kierrätykseen lähtöä odottavat laatikot tarjoavat sopivan esteradan asunnon läpi juostessa. Leikin lomassa on mukavaa välillä oikaista auringon lämpöön – kissat huomaavat heti kun aurinko alkaa lämmittää.

Minulle varma kevään merkki onkin auringossa selällään lämmöstä nauttiva kissa. Ihanaa, että pimeän talven jälkeen aurinko on taas täällä.

11 kommenttia artikkelissa “Aurinko armas ja avarampi koti

  1. Mukava lukea hieman vertaistukea myös pienistä jarruista minimalismin polulla. Meillä on sama juttu – mies ei ole erityisen innostunut tavaran vähentämisestä, vaikkei mikään hamsteri olekaan. Välillä tuntuu, että hän haluaa pitää joistakin turhista asioista tiukasti kiinni vain vastalauseena minimalistiselle ajattelulleni!

  2. Hienosti olet edistynyt! Ymmärrän hyvin, että kumppani voi olla eri aaltopituudella. Meillä ainakin tuo tarve järjestelyyn ja siivoamiseen ei valitettavasti osu yhtäaikaa molemmille. Älkää käykö blogissani, ostin juuri turhakkeen. Hyvää kevään jatkoa!

    • Kiitos kannustuksesta! Olen niin iloinen joka päivä tästä edistyksestä. Muistan miten viime keväänä siivouksen aloittaminen oli aivan toisenlaisen työn takana kuin nykyään. No pakkohan sitä on tulla katsomaan, minkä turhakkeen oikein ostit. 😀

  3. Sama täälläkin, tavaranvähennys on jälleen aktiivivaiheessa auringon virkistävän ja valaisevan vaikutuksen sekä lisääntyneen vapaa-ajan ja kotona oleskelun myötä. Nettihuutokaupat ja kierrätyssivustot ovat aktiivisessa käytössä, ja elleivät ne tuota tulosta, lähtee tavaraa kierrätyskeskukseen. Mutta oleellisinta on se, että uutta tavaraa ei tule. Mikäli jotain on hankittava, jotain vanhaa lähtee kiertoon.
    Paperista ja postista voi tosiaan olla paljon kiusaa. Ei mainoksia -lappu auttaa alkuun, ja myös osoitteellista suoramainontaa, siis mm. nimellä tulevia postimyyntikuvastoja, voi ja kannattaa peruuttaa: paperijätteen ja herätetilausten riski vähenee merkittävästi. Lehtitilaukset jakavat aina mielipiteitä, ja mikäli taloudessa on eriäviä mielipiteitä, saattavat kompromissit olla välttämättömiä. 🙂

    • Oleellista todellakin on, ettei uutta tavaraa tule. Se on ollut meillä kaikkein helpoin osa koko prosessia. Paperi väheni tosiaan radikaalisti jo ei mainoksia -lapulla. Valitettavasti kumppanilleni paperia tulee osoitteella ihan liian kanssa, eikä kyseisiä papereita saa Netpostiin vaikka haluaisikin. Harmi, säästyisi turhalta kirjeiden availulta, mapittamiselta tai silppuamiselta. Varsinkin kun kaksi viimeistä vaihetta eivät meinaa tapahtua ollenkaan…

      Omalta kohdaltani olen yllättynyt, miten helposti lehtitilauksista ja irtonumeroiden ostamisesta pääsi eroon. Tilasin aikoinaan monia lehtiä ja ostin paljon irtonumeroita. Kulutin siis paljon aikaa lehtien parissa, ja luulin, että tottumusten muuttaminen voisi olla vaikeaa. Enää en tilaa mitään lehteä, luen lehtiä välillä kirjastossa.

      • Minäkin olen huomannut, että lehdistä luopuminen on ollut helppoa. En tosin ole juurikaan tilaillut lehtiä, mutta kymmenen vuoden ajan tuli ostettua huomattava määrä sisustus- ja muotilehtiä. Uskon, että osaltaan luopuminen on ollut niin helppoa, koska lopulta huomasin, miten hölmöä on kuluttaa suuria summia samojen juttujen erilaisiin taittoihin. En ole löytänyt aiemmin lukemistani lehdistä enää mitään uutta ja mielenkiintoista ja siksi ne kirjastossakin jäävät muiden lainattavaksi. Näiden kulutusta korostavien lehtien sijaan on tullut lainattua tieteestä, ekologisuudesta ja kansalaistaidoista kertovia lehtiä; mielenkiintoisia aiheita, joita lukemalla oppii uusia asioita!

        • Ihan saman olen huomannut minäkin, että lehdissä ei ole enää mitään uutta. Lehti jota ennen saattoi antaumuksella lueskella pitkään onkin nykyään hyvin nopeasti selattu. Ja harvemmin tulee selattuakaan, alan oppia ettei niillä ole mitään tarjottavaa enää. Itse luen nykyään paljon enemmän kirjoja kuin lehtiä. Välillä lehtien lukeminen on kyllä mukavaa, ja tarkoitus onkin tutustua aivan erilaisiin lehtiin kun lehdenlukuinto yllättää.

  4. Meillä vasta toukokuussa ylioppilaaksi kirjoittava esikoinen on ottanut keittiön pöydän opiskelupaikakseen. Välillä meinaa hermo mennä, kun pöytä on täynnä kirjoja, vihkoja, monisteita, kyniä jne. Toisaalta, ensi syksynä esikoinen saattaa olla jo omassa opiskelukämpässään, joten nautin tästä, kun hän tykkää olla samassa tilassa meidän muiden kanssa. Kolme lukiovuotta on tuonut paljon paperia taloomme ja osaa on pitänyt säilyttää kirjoituksiin saakka. Eli tyhjää tilaa tulee lisää muuallekin sitten.

  5. Tämä lause ”Hämmentävän kauan kesti ymmärtää, että koska keittiö toimii myös työhuoneena, siellä tulisi olla tilaa myös työhön liittyville papereille.” on kovin tuttu ja asia, jota olen ihmetellyt omissa toimissani: miten voikaan olla omat ajatukset niin lukittuneita ja luutuneita, ettei kertakaikkiaan tule ajatelleeksi ilmiselviä ratkaisuja arjen pulmiin! Eihän keittiössä säilytetä papereita, tämä tuntuu itsestäänselvyydeltä- vaan säilytetäänpäs nykykodeissa, joissa on usein myös läppäri keittiön pöydän päässä.

    Minulla oli tuo ihan sama juttu -kesti kauan, ennen kuin tajusin varata keittiö-ruokailutilasta tilaa papereita varten. Toinen vastaava juttu oli, kun ajattelin, että jokaikinen vaatekaappi on säilytettävä uudessa kodissa, koska vanhassa niistä oli pulaa. En meinannut millään tajuta, että uudessa kodissa on nelinkertainen määrä kaappitilaa vanhaan nähden. Kun luovuin kaappitilasta, sain itselleni askartelunurkan. Paperiaskartelu on minulle hyvin rakas harrastus, joten sille oli hyvä saada tilaa muualtakin kuin keittiön pöydän toisesta päästä 🙂

    • Kumman tarkkaan tietynlaiset yleiset tavat toimia omaan päähän jäävät. ”Keittiö on keittiö, ja keittiössä säilytetään keittiön tavaroita.” Miten sitä tulikin ajatelleeksi noin, vaikka tähän muuttaessamme ajattelimme sijoittaa keittiöön työpisteen ruokapöydän sijaan. Päädyimme kuitenkin siihen, että varsinaista työpistettä ei tarvita, vaan satunnaisia kotiin tulevia töitä voi tehdä ruokapöydälläkin. Jotenkin vaan unohtui, että pitäähän niiden työhön liittyvien tavaroiden ja papereidenkin jossakin olla. Mielellään aika helposti saatavilla, tai kuten arki on osoittanut, ne jäävät pöydälle valmiiksi odottamaan sitä, kun niitä seuraavaksi tarvitaan.

      Sitä voi saada kodistaan irti aika tavalla enemmän, kun osaa purkaa näitä luutuneita käsityksiään siitä, miten kotona ollaan. Saattaa tosiaan yllättäen löytää tilaa tehdä asioita, kun katsoo asioita luovemmasta vinkkelistä. Välillä mietin sitä, että pienissäkin kodeissa olisi aika tavalla enemmän tilaa tehdä jotakin, kun sängylle ei varattaisi kokonaista huonetta vaan sen saisi esim. kaapista käännettyä alas kun sitä tarvitaan. Kuitenkin makuuhuonetta pidetään itsestään selvänä ratkaisuna.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s