Tavaran vähentämistä vai tavaran kierrätystä?

Sain jokin aika sitten kommentin, jossa kaivattiin pohdintaa liittyen länsimaisen kuluttajan tavaran vähentämiseen ja omatunnon keventämiseen kierrätyksen avulla. Kevennämmekö omatuntoamme viemällä turhat tavarat kirpputorille, mutta samanaikaisesti vapauttaen lisää tilaa uuden tavaran ostamiselle?

Voi hyvin olla, että osa ihmisistä oikeuttaa turhan kulutusjuhlan ylläpitämisen sillä, että vanhat tavarat päätyvät uuden tieltä kierrätykseen. Ajattelemalla, että joku saa hyvää tavaraa edullisesti. Parhaassa tapauksessa tuottokin menee vielä hyvään tarkoitukseen, tai sitten kirpputoripöytä tuo rahaa omaan kukkaroon. Kierrätys ja kirpputoritoiminta on nykyään yleistä, ja toki parempi vaihtoehto kuin tavaran päätyminen kaatopaikalle tai jätteenpolttolaitokseen.

Mediaa seuratessa tuntuu siltä, että monissa suomalaiskodeissa on meneillään tavaranvähennysprojekti. Tai ainakin moni kokee omistavansa liian paljon tavaraa. Vaikuttimia tavaran vähentämisen takana lienee muitakin, kuin ajatus turhan kuluttamisen lopettamisesta ja paremman sisällön etsimisestä omalle elämälle.

Moni varmasti on havahtunut siihen, että jatkuva ostaminen ei tehnyt onnelliseksi, ja on vähentämässä kodistaan noita liioilla odotuksilla ladattuja tavaroita. Tehden tilaa asioille, jotka sitä onnea todellisuudessa tuovat.

Mutta varmasti on heitäkin, joille tavaran vähentäminen on eräänlainen välitilinpäätös. Kotiin tehdään tilaa vähentämällä käyttämättömät ja vuosia turhaan kaappeja täyttäneet tavarat pois. Mutta mitä tapahtuu tämän jälkeen? Onko tarkoitus vähentää tavaran määrää pysyvästi, vai tehdä tilaa uudelle, kun vanhasta on päästy eroon?

Yksi sisään – yksi ulos -ajattelu lienee tullut monelle tutuksi. Ideana on estää tavaramäärän kasvu kodissa. Kun ostetaan jotakin uutta, sama määrä vanhaa laitetaan pois. Yksinkertaista, ehkä liiankin. Vaikka tavaramäärä kodissa pysyisikin samana tai ei ainakaan kasvaisi, turhan kulutuksen jatkaminen on silti aivan mahdollista.

Aiemmin kun poikkesin välillä nettikirpputoreilla, huomasin, että meneillään on aikamoinen sisustustavararalli. Halpaa sisustuskrääsää myytiin värin tai tyylin mukaan lajiteltuina paketteina. Yksi sisään – yksi ulos -ajattelu mahdollistaa edelleen turhan tavaran kierrätyksen oman kodin kautta.

Kirpputorit ja kierrätys ovat ekologista toimintaa, mutta ne voivat toimia myös jatkuvan kuluttamisen oikeuttajina. Kun tavarasta pääsee tarvittaessa helposti eroon, voi ostaa sen kummemmin miettimättä ja hankkia puhtaamman omatunnon kierrättämällä. Kirpputorin pitämisestä voi tulla elämäntapa, jonka avulla tavaraa vaihdetaan uuteen vähän väliä.

Kun kaikki ostettu tavara ei päädy varastoitumaan kotiin yhtaikaa, ja sen myymisestä eteenpäin voi vielä saada rahaa, ei välttämättä näe oman kulutuksensa järjettömyyttä. Maarit Laihonen tarjoaakin Kulutus.fi-sivustolla ajatusleikkiä vaihtoehdoksi sadan tavaran haasteelle. Mitä jos joutuisimmekin elämään koko elämämme kaiken sen roinan keskellä mitä tulemme hankkineeksi?

Käyn harvoin kirpputoreilla, ja silloinkin voisin aikani paremminkin käyttää. Suuri osa tavarasta on halparoinaa, jota on ollut helppo heräteostoksena poimia mukaansa, ja hylätä yhtä helposti. Tavara on jo uutena ollut niin huonolaatuista, että en olisi sitä kaupasta uutenakaan ostanut. Saati sitten loppuun kulutettuna, kun sitä vielä yritetään myydä eteenpäin. Vaatepuolella on paljon silkkaa lumppua, likaista, venynyttä ja vanunutta halpavaatetta. Tavaroista suuri osa on sellaisia, että niiden valmistamisen olisi voinut alun alkaenkin kieltää lailla, eikä kukaan olisi kärsinyt minkäänlaista puutetta.

Kirpputorien idea lienee aikoinaan ollut itselle tarpeettoman, mutta vielä käyttökelpoisen tavaran saattaminen käyttöön uuteen kotiin. Idea on saanut uuden sävyn, kun elämme aikaa jolloin kaikilla on kaikkea, ja yhä harvemmin on todellista tarvetta mistään. Kirpputorit pursuavat tarpeetonta tavaraa, joka päätyy lopulta kaatopaikalle, jos se ei kenellekään kelpaa. Ja tuntuu siltä, että tätä kirpputorin kautta kaatopaikalle päätyvää tavaraa on joka päivä enemmän.

Mietin välillä mielessäni, että jokaisen ihmisen pitäisi käydä ainakin kerran elämässään kaatopaikalla. Sinne voitaisiin tehdä kiertoajeluja, ettei pääsisi unohtumaan mihin roskamme päätyvät, kun roska-auto on ne pihasta hakenut. Kaikkea materiaalia ei voi kierrättää käytettäväksi uudelleen, ja vaikka voisikin niin kaikki eivät suinkaan kierrätä. Vaikka itsellemme turhaksi jääneet tavarat saisivatkin vielä uuden kodin, niin jossakin vaiheessa ne useimmiten silti päätyvät kaatopaikalle täyttämään kauniin maapallomme pintaa.

Tavaroiden kierrättäminen eteenpäin ei poista vastuutamme siitä, että turhalla kuluttamisella kulutamme tarpeettomasti rajallisia luonnonvaroja. Moninaisten ympäristöön liittyvien ongelmien lisäksi tavaroiden valmistukseen liittyy usein myös ihmisoikeuskysymyksiä.

Mitä jos miettisimme tavaroita ostaessamme yhä tarkemmin, tarvitsemmeko todellisuudessa tällä hetkellä yhtään mitään uutta? Voisimmeko lopettaa turhien tavaroiden kierrättämisen kotimme kautta, ja jättää ne jo kaupassa hyllyyn?

14 kommenttia artikkelissa “Tavaran vähentämistä vai tavaran kierrätystä?

  1. Joskus visioin, minkälainen romulaahus lähes jokaisella olisi perässään, jos kaikki elämän aikana omistettu tavara kulkisi varjona perässä, poislukien vain asiallisesti kierrätetyt.
    Varsinkin vaatepuolella on aivan fakta, että kierrätysjärjestöt ovat tukahtua huonolaatuisiin vaatteisiin. Kukaan ei niistä halua sellaisenaan mitään maksaa, eikä niistä saa valmistettua muuta kuin hyvin halpoja tuotteita (kai öljynimeytysmattoja), joiden menekki on rajallinen. Maailman köyhille niitä ei ole mitään ideaa jakaa, koska mitä ihmettä huonoissa oloissa elävä ihminen tekisi roskankaltiasella nuutuneella trikootopilla? Lämmin huopa tai kunnon kengät voisi olla tarpeen. tilanteesta voi vetää vain sen johtopäätöksen, että sellaista, mikä ei kierrätettynä kelpaa kenellekään, ei pitäisi alunperinkään osta. Jos vaatteen kuluttaa ihan loppuun, sen voi hyvillä mielin hävittää, jos se on itselle sopimaton mutta laadukas ja hyvä, niin joku muu voi sen käyttää, ja jos seei ole kumpaakaan, niin sitten se oli virheostos alunpitäenkin. Näin ainakin teoriassa!

    • Tuo visio on kyllä sellainen, että ahdistaa ajatellakin sitä tavaran määrää. Olen niin samaa mieltä tuosta, että pitäisi jättää ostamatta surkealaatuiset tuotteet. Vielä parempi kun joskus tulisi se päivä, että sellaisen roskan valmistus lopetettaisiin. Aivan turhaa luonnonvarojen hukkaamista ja maailman roskaamista.

      • Odotan sitä päivää, että jollain direktiivillä tai säännöksellä asetetaan vähimmäislaatuvaatimus kaikille teollisesti valmistettaville tuotteille. Koska tämänhetkinen meiniki on monilta osin todella kahjoa. Kyllä sadan tai parinsadan vuoden päästä harmittaa, kun paljon arvokasta ja monikäyttöistä öljyä on haaskattu ties minkä viiden minutin turhakkeiden valmistamiseen (ja tietty tupruteltu taivaille polttoaineena).

  2. Oleni niin samaa mieltä kanssasi! Minulla on nyt sellainen vaihe menossa että olen saanut paljon tavaraa pois ja kuitenkin samalla tehnyt harkittua uusintaa (eli hankkinut uutta tilalle). Jälkimmäistä peruselen sillä että ne tavarat ja asiat mitkä kotiini saa jäädä pitää olla kauniita ja kestäviä. Hirveintä tässä projektissa on ollut ymmärtää kuinka paljon olen tuhlannut puhdasta rahaa hankkimalla turhuutta ja sekundaa. Jos olisin kerralla hankkinut kunnolliset keittiön kupit ja kulhot, ei nyt tarvitsisi miettiä mihin laittaa kaikki eripariset ja laskea euroissa että montako kunnollista saa tilalle. Sama vaatteissa. Jos olisin panostanut yhteen kunnon talvitakkiin, ei minulla nyt olisi kolmea huonompilaatuista roikkumassa naulakossa jne… Peilistä löytyy syyllinen ja projekti jatkuu, tosin loppusuoralla ollaan. Tykkään blogistasi, olen saanut paljon pohdittavaa täältä!

    • Kiitos kommentistasi, mukava kuulla että olet löytänyt blogistani pohdittavaa. Kiva kun joku pohtii kanssani. 🙂 Tuo on niin totta minunkin kohdallani, että kyllä hirvittää, kun miettii aikojen saatossa hankittuihin tavaroihin mennyttä rahamäärää. Onneksi sitä viisastuu edes jossain iässä, ja oppii harkitsemaan ostoksiaan. Ja mikä parasta, yhä useammin harkinta päättyy siihen, että mitään ei tarvitsekaan ostaa. Hiljalleen oppii jättämään jopa sen harkinnan vähemmälle, jos ei todellakaan mitään tarvitse.

  3. Meillä jäte poltetaan energiaksi ja siten kaatopaikalle menevien jätteiden määrä jää vähäiseksi. Monella kaatopaikalla olen elämäni aikana vieraillut ja kovin ovat muuttuneet. Kamalia ovat muuten metsäteiden laittomat kaatopaikat, jonne on kipattu kaikenlaista ongelmajätettä. Vanhaa puutarhaa möyhentäessä löytää paljon porsliinin sirpaleita ja ruostuneita metallinpaloja eli ylimääräistä on haudattu omaan pihaan.
    Kierrätys on hyvä asia, mutta se ei oikeuta ostamaan ylimääräistä. Kaikenlaiset puuhailuprojektit, joilla tuotetaan vanhasta uutta tuottavat monesti tavaroita, joita emme tarvitse. Kierre siis jatkuu. Kierrätys sanakin on kuva tavaran kiertämisestä yhdeltä omistajalta toiselle.

    Vaatelainaamosta ja muista tavaralainaamoista netistä lukeneena omistamisenkin käsitteen tulisi muuttua. Olisi parempi lainata tavaroita ja vaatteitakin. Toivottavasti lainausyrityksiä tulee pääkaupunkiseudun ulkopuolellekin.

    Aika harvoin kirppareilta tekee löytöjä. Hyvin paljon kirppareilla myydään roskaa, joka ei palvele ketään. Jossakin vaiheessa tuotteesta luovutaan eikä viedä kierrätyskeskusten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen ongelmiksi. Minä nautin kuluttaessani jonkun pitkään palvelleen tavaran kuluessa riekaleiksi. Silloin ostos on ollut hyvä ja tarpeellinen. Lapsiperheessä ei voi olla kokonaan ostamatta, mutta koko ajan pärjäämme vähemmällä ja onhan tavarapaljous vähentynytkin.

    • Olen tietynlaisista puuhailuprojekteista samaa mieltä. Toki niitä on monenlaisia. Turha tavara on kuitenkin turha tavara, oli se tehty sitten vaikka mistä uusiotuotteeksi.

      Käyttäisin mielelläni erilaisia lainaamoja, jos sellaisia vaan olisi. Ei huvittaisi omistaa kaikenlaisia vaatteita tai tavaroita, joita tarvitsee kovin harvoin. Suurimman osan ajasta ne vain täyttävät kaappeja.

      Minä olen monesti ihmetellyt, että onko silmissäni vikaa kun en löydä kirppareilta mitään järkevää. Silmääni osuu vaan loppumattomasti roskaa ja turhaa, huonokuntoista roinaa. Joka ainoa kerta mietin, että suurin osa sinne päätyneistä tavaroista olisi saanut jäädä kokonaan valmistamatta. Viimeksi muistan nähneeni keinonahkaisia tai mitä lie keinoaineista valmistettuja laukkuja, joista oli pinta irronnut ihan kunnolla. Ei siis ollut kyse enää mistään pikkuisesta viasta, vaan pinta oli kuoriutunut paljastaen alla olevaa tekstiiliä ihan reilusti. Vastaava laukku pelkästään tekstiilistä valmistettunakin olisi voinut kestää käytössä pidempään näyttämättä roskalta.

  4. Minulla toimii tuo kiertoon laittaminen uuden alta – ehkä sen vuoksi, että en hanki tavaroita oikeastaan muutoin kuin käyttöä varten. Ja kun joku vaate, kenkä tai muu tavara tulee tiensä päähän, on sen tilalle ostettava uusi.
    Itse en pidä kirpputoreista – käytän kyllä divareita ja osto- ja myyntiliikkeitä (kalusteet), sekä antiikki ja keräilymessuja (joitakin astioita, laukkuja yms), vaikka en varsinaisesti kerää mitään. Suuri osa tavaroistani on peräisin esimerkiksi mummolta, jolloin niitä pitää hyvin ja käyttää niin, että ne kestävät.
    Kierrätän kavereille kierrätyskelpoisen, kysyn kuka haluaa tai tarvitsee. Ja päinvastoin. Pyrin myös löytämään ostamalleni tavaralle, uusiokäyttöä ihan omassa taloudessa. Joskus käy niin, että edelliseena asuntoon ostettu tavara jää tarpeettomaksi.
    Yksi ongelmahan on se, että osa halpistavarasta joutuu kaatopaikalle ennen kuin se päätyy edes kaupan hyllylle. Muoti vaihtelee liian nopeasti, eikä edellisen sesongin kamat enää kelpaa markkinoille.
    Minua huolestuttaa, että sisustuksesta on tullut samanlaista kuin vaatemuodista. Joka sesonki uudet kamat. Itsellä ei taida varsinaisia sisustustavaroita olla kuin 2 tyynyliinaa. Ellei perittyjä virkkauksia ja mattoja sellaisiksi lasketa. Niitäkään ei ole kuin käyttöön.

    • En myöskään ole kirpputorien ystävä, hyvin harvoin tulee käytyä. Tuo halpistavaran päätyminen kaatopaikalle ennen kuin kukaan niitä ostaakaan on niin tätä päivää.

      Sisustamisestakin on tullut monille harrastus. Jatkuvaa sisustuskrääsän vaihtamista uuteen en käsitä. Rahaa on kai rajattomasti kierrättää tavaroita kotinsa läpi, eivätkä ympäristöasiat paljon mieltä paina. Kaupungissamme on eräskin sisustustarvikeliike, joka myy halvalla tuotettua huonolaatuista krääsää käsittämättömään hintaan. Pari kertaa siellä olen aikoinaan käynyt, kun hain johonkin aivan erityiseen paikkaan sopivaa säilytyslaatikkoa tai rasiaa. Koko kaupassa ei ole mitään, minkä olisi tarkoituskaan kestää. Levollista tunnelmaa luovasta taustamusiikista huolimatta minulla kyllä nousi kiukku. No, tiedänpä ettei minulla ole sinne mitään asiaa.

  5. Noista puuhailuprojekteista: tuli mieleen, kuinka ennen vanhaan loppuunkäytetyt vaatteet leikattiin vielä matonkuteiksi, ja sitten todella kulutettiin loppuun lattioilla. Se oli kierrätystä sanan varsinaisessa merkityksessä!

  6. Onpa täällä taas hyvää keskustelua. Sitä minäkin ihmettelen, kun on niin paljon täysin turhaa kiinalaista tavaraa kaupat pullollaan. Monesti ne ovat jo kaupassa rikki tai vinksahtaneita. Tässä on vielä se ongelma, että joitain tavaroita ei yksinkertaisesti enää saa mistään laadukkaina, kun niitä tehdään ja myydään lähes ilmaiseksi. Esimerkkinä tästä vaikka pyyhekumit ja teroittimet.
    Kirppiksillä tykkään käydä ja monesti ostan sieltä vaatteitakin. Jos vaate on hyvässä kunnossa myynnissä, se on yleensä myös kestävä. Kirjoja ostan paljon kirppiksiltä ja laitan usein uudelleen kiertoon luettuani.
    Tykkään siitä, kun tarpeettomasta tavarasta voi tehdä jotain uutta tarpeeseen. Tästä räsymatot on mitä parhain esimerkki. Meillä myös lasten kottikärryt sai uuden tehtävän kukka-astiana. Näihin tuunaus ideoihin olen kieltämättä koukussa ja on hyvä muistuttaa itselleenkin, että tuunaa vaan tarpeeseen.

    • Arkijärki: Tuo on kierrätystä minun makuuni!

      Rinna: Tuollaista direktiiviä odotan kyllä minäkin. Suoranaisen roskan tuottaminen on järjetöntä.

      Tuulia B: Tuo kiinalainen halpakrääsä on karmeaa tuhlausta. Räsymatoissa on tosiaan järkeä. Tuo lasten kottikärryistä kukka-astia -tuunaushan on ollut hyvä idea. Itse kritisoin eniten tuunausta osastolla ”tehdään roskasta uutta roskaa”, kuten käytettyjen metallisten tuikkukuppien tuunaus johonkin uuteen tarkoitukseen. Tai pussinsulkijoista sikakallis designesine -osasto menee myös yli ymmärrykseni…

      • OI, minusta pussinsulkijoista tehty designesine (olen nähnyt laukun) on hyvä idea. Pussinsulkijoitahan ei voi käyttää mihinkään muuhun, eikä edes kierrättää mitenkään. Jos pikkutarkalla käsityöllä nostaa roskan designlaukuksi, niin silloin ei ainakaan tule mitään negatiivisia seuraamuksia. Materiaalin arvoa on kohotettu, eikä alennettu, niinkuin ikävän usein kierrätyshommissa. Joku on saanut askarrella ja toinen ostaessaan kalliin pussinsulkijalaukun jättää – toivottavasti – ostamatta jonkin uusista materiaaleista tehdyn laukun.
        Niin kauan, kun en joudu itse kyseistä laukkua kantamaan, se on minusta mitä hienoin juttu.

        • Onhan asiaan tuokin näkökulma. Ehkä joku näkee pussinsulkijoissa jotakin kaunista, minä en. Niistä tehty kori, josta pyydetään parisataa euroa, on minusta aika tolkutonta.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s