Lukutoukkailua

Luen paljon. Minulle on muodostunut ikävä tapa vaihtaa kirjaa, ennen kuin edellinen on tullut luetuksi loppuun. En siis jätä kirjaa kokonaan kesken, vaan siirryn välillä toisen kirjan kansien väliin. Tälläkin hetkellä hyllyssä on useita kirjoja, joiden välissä on kirjanmerkki osoittamassa, mihin asti olen lukemisessa päässyt.

Vielä muutama päivä sitten näitä keskeneräisiä kirjoja oli hyllyssä odottamassa noin kymmenkunta. Suurin osa kirjoistani odottaa vain lukemista, jonka jälkeen lahjoitan ne kirjastolle tai laitan muuten kiertoon. Päätin järjestää hyllyn tyhjennyksen, ja luin kasan kirjoja pois yksi kerrallaan.

Oli rentouttavaa uppoutua pitkäksi aikaa kirjojen maailmaan. Lukemista seurasi ihana keveyden tunne, kun sain hyllystä monta kirjaa lähtemään kirjaston hyllyyn muiden luettavaksi. Tarkoituksena on, että omistaisin pysyvästi vain kirjoja, joita todella tarvitsen ja joihin palaan aina uudelleen. Olen vähentänyt kirjahyllyni sisällön murto-osaan siitä, mitä se on joskus ollut. Tällä hetkellä minulla on parisenkymmentä kirjaa, jotka odottavat lukemista tai arviointia säilyttämisen tarpeellisuudesta.

Käytän kirjastoa paljon, käyn siellä ainakin kerran viikossa. Kannan kirjastosta kerralla joskus turhankin paljon lukemista. Olen yrittänyt opetella lainaamaan vain sen verran kerrallaan, että saan lainaamani aineiston käytyä läpi kohtuullisessa ajassa. Luen enimmäkseen tietopohjaista kirjallisuutta. Kiinnostavia kirjoja tulee vastaan hyllyjen välissä ihmetellessä sen enempää etsimättä.

Kertomakirjallisuutta lukiessani luen kirjan usein kannesta kanteen lähes yhdeltä istumalta. Haluan uppoutua hyvään tarinaan kokonaan. Parhaat romaanit vievät mukanaan jo ensimmäisistä lauseista alkaen. Riikka Pulkkisen tuotanto aiheuttaa minulle tarpeen ahmia kirjan tarinan alusta loppuun yhdeltä istumalta. Toisaalta pysähdyn välillä makustelemaan kaunista kieltä. Sofi Oksasen Puhdistus aiheutti tarpeen lukea kirjan uudelleen saman tien.

Lukemani romaanit eivät useinkaan ole mitään kevyttä luettavaa vaan haen niistä ajattelemisen aihetta. Emma Donoghuen kirjaa Huone oli hyvin vaikea laskea käsistään. Tarina tempaisi mukaansa ja tuli tarve tietää mistä oikein on kysymys. Kirja oli raskas ja kepeä yhtaikaa. Se otti myös omalla karulla tavallaan kantaa nykyiseen tavarapaljouteen ja sen tarpeellisuuteen.

John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa laittoi todella ajattelemaan, miksi ihmisiä erotellaan jonkin ominaisuuden perusteella eri puolille. Miksi on niin helppoa nähdä erilaiset tai eri tavalla ajattelevat ihmiset uhkana. Kirjan loppuratkaisu herättää monenlaisia tunteita. Luin kirjan ääneen kumppanilleni, kuten usein teemme, ja kirjan loputtua oli jonkin aikaa hyvin hiljaista.

Minulle elämä ilman kirjoja, ilman lukemista, olisi elämää josta puuttuu suuri pala. Suuren osan ajasta luen jotakin. Kirjat ovat minulle väline auttaa ymmärtämään asioita. Elämä on täynnä kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen, ja haen niitä lukemalla.

Luetko sinä aivoja tuulettavaa, kepeää kirjallisuutta? Vai luetko uusia ajatuksia ja näkökulmia etsiäksesi? Otan mielelläni vastaan vinkkejä kirjoista, jotka tarjoavat pohdittavaa. Kerro kommenteissa: mikä kirja on tehnyt sinuun vaikutuksen?

15 kommenttia artikkelissa “Lukutoukkailua

  1. Meinaan itsekin hairahtaa tarttumaan toiseen kirjaan vaikka edellinen on vielä kesken. Hyviä kirjoja on aivan liikaa, joten ei malttaisi keskittyä yhteen kerrallaan. Ja oikeastaan silloin tämä pahenee, kun ei oikein jaksaisi lukea jotain kirjaa loppuun, mutta ei välttämättä jättää keskenkään. Tästäkin pääsee kyllä eroon tiukalla päättäväisyydellä: ei uuttaa kirjaa ellei vanha ole jo luettu. Melko hyvin tämä nykyään pysyy aisoissaan, ainoastaan siinä annan periksi, että voi samaan aikaan lukea faktaa ja fiktiota erillisinä kirjoina. Seuraava tavoite olisi, etten lainaa kirjastosta kuin muutaman kirjan kerrallaan, muuten on kotona kokonainen sivukirjasto odottamassa.

    Minä luen jonkin verran kirjoja, mutta työni puolesta luen paljon kirjoista, joten lukulista on yleensä kymmenkertainen luettuihin kirjoihin verrattuna. Yritän sopivassa suhteessa tarttua tietokirjoihin (eli siis enimmäkseen ”elämäntapaoppaisiin”), aikuisten fiktioon ja nuortenkirjoihin. Näistä tuota jälkimmäistä ryhmää voisi suositella monelle aikuisellekin, nuorille kirjoitetaan paljon vakavista aiheista, mutta sopivalla kepeydellä. Viimeisin ihastus on Seita Vuorelan Karikko.

    • Välillä on juuri noita hetkiä, ettei tiedä jatkaisiko kirjaa vai jättäisikö kesken. Joskus luin kirjan loppuun kun kerran olin aloittanut, nykyään lopetan kesken jos siltä tuntuu. On niin paljon hyviä kirjoja, etten enää käytä aikaani sellaisiin, jotka eivät tunnu tarpeeksi kiinnostavilta. Kiitos kirjavinkistä!

  2. Yhdyn täysin Tuulian kuvaukseen:
    ”Minulle elämä ilman kirjoja, ilman lukemista, olisi elämää josta puuttuu suuri pala. Suuren osan ajasta luen jotakin. Kirjat ovat minulle väline auttaa ymmärtämään asioita. Elämä on täynnä kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen, ja haen niitä lukemalla.”

    Kirjasto on mielestäni yksi kaikkein tärkeimmistä julkisista palveluista ja käytän sitä ahkerasti. Kepeää kioskikirjallisuutta luen aika usein, tavallisesti englanniksi. Elän toivossa, että tämä tapa ylläpitää kielitaitoa. Kepeä kirjallisuus on kaiketi virkistykseksi tarkoitettu, ja toimii tarkoituksessaan hyvin.

    Luen elämäntapaoppaita, matkakertomuksia, psykologiaa ja filosofiaa jne, mutta erityisesti kertomakirjallisuutta laidasta laitaan. Keltaisen kirjaston kirjoja tarttuu usein mukaan kirjastosta, sillä ne harvoin tuottavat pettymystä. José Saramagon kirjoissa on jollakin lailla häivähdys ikuisuutta – ne ovat elämyksiä tajunnanvirtalauseineen, kestävät, jopa vaativat useamman lukukerran. Pamukin Viattomuuden museossa tunnelmakuvaus on niin huikeaa, että vaikka lukemisesta on pitkä aika, muistan hyvin tunnelmia kirjan tapahtumista. Rakastan tarkkaa ympäristön, tunnelmien, ajatusten ja mielen liikkeiden kuvausta. Sinuhe Egyptiläinen on täynnä viisautta. Muita heti mieleen tulevia loistavia kirjailijoita mm. Minna Canth, Juhani Aho, Kafka, Calvino, Orwell, Steinbeck… Ja nyt tulee yllättäen sellainen tunne, että tänään käyn kirjastossa. 😉

    • Kiitos kirjavinkeistä ja kiinnostavista kuvauksista! Laitan lukulistalle. Kertomakirjallisuuden löytäminen on itselleni vaikeampaa kuin tietopohjaisen kirjallisuuden, valikoima kirjastossa on niin valtava. Tietopohjaiset on luokiteltu omiin ryhmiinsä, jolloin valikoima pienenee. Kertomakirjallisuutta poimin mukaan yleensä palautettujen hyllystä. Orwellin kun mainitsit, niin Vuonna 1984 oli kyllä varsin ajatuksia herättävä. Siinä oli jotain kovin tuttua ihan nykypäivää katsoen.

      • 1984 ja Eläinten vallankumous ovat niitä harvoja kirjoja, jotka olen ostanut omaksi, sillä palaan niihin silloin tällöin. Molemmat rankkoja kirjoja, mutta aiheesta klassikoita, kertovat paljon ihmisen perusluonteen ikävämmistä puolista.

        • Olin aivan unohtanut, että minun oli tarkoitus lainata tuo Eläinten vallankumous. Hyvä kun tulit maininneeksi, niin saan sen lisätyksi listaan.

  3. Luen sekä kevyttä että ”raskasta” kirjallisuutta. Joskus on ihanaa lukaista suoraviivainen dekkari, joskus on kiva viipyillä filosofisten pohdintojen parissa. Poika raidallisessa pyjamassa on minunkin mielestäni vaikuttava kirja. Se on minulla hyllyssä omana ja hyvä niin sillä haluan lukea sen joskus uudestaan (vaikka tiedänkin nyt loppuratkaisun). Suosittelen Yann Martelin kirjaa Piin elämä. Siitä tehtiin elokuva, en ole nähnyt sitä. Mutta kirja on minun mielestäni loistava.

    • Kiitos kirjavinkistä! Jännä nähdä millaisia kirjoja kukin suosittelee, kun kirjastossa näitä suosituksia katselen. Mielenkiintoista tutustua uusiin kirjoihin, kun itse on tullut kertomakirjallisuudesta luettua lähinnä suomalaisten naiskirjailijoiden kirjoja tai Finlandia-ehdokkaita. Jotenkin on ollut vaikea löytää sopivaa luettavaa, kun ei tiedä mistä oikein alkaisi etsiä. Hyvään tarinaan hyppääminen on kyllä mukavaa ajankulua, ei aina jaksaisi tietopohjaistakaan lukea, vaikka se sieltä kevyemmästä päästäkin olisi.

  4. Lukeminen on ollut harrastus siitä lähtien kun taidon opin. Yläasteen ajoista lähtien on tuntunut helkkarin ikävältä jättää illalla kirja kesken ja sitten mennä kouluun (nykyisin töihin) koko piiiiitkäksi päiväksi, kun kotona olisi kirja jota ahmia. Olen aina käyttänyt kirjastoa, kun on kerran paikka, josta niitä saa lainata ihan ilmatteeks, en ole kokenut tarvetta ostella niitä. Jossain kohtaa oli vaihe, jolloin tuli ostettua pokkareita, mutta sittemmin olen antanut niitä pois tai jättänyt bussiin, junaan ja lehtihyllyihin muiden löydettäväksi ja luettavaksi.
    Luen eri kirjallisuutta kausittain. Nyt on menossa ruuasta ja sen tuotannosta kertovat kirjat. Tällä hetkellä luen Michael Pollan Oikean ruoan puolesta ja sen jälkeen vuorossa on Syötäväksi tarkoitetut. Tätä ennen tuli kahlattua suomalaisia naiskirjailijoita läpi Riikka Pulkkisesta Anna-Leena Härköseen. Kauhu on lempilajini ja olen alkanut miettiä, josko pitäisi tarttua uudestaan Stephen Kingin romaaneihin, joita ahmin 15 vuotta sitten. Aukeaisivat varmasti taas ihan uudella tavalla.
    Itse tykkään lukea kirjan kerrallaan. Joskus oli tapana aloittaa muutama kirja yhtäaikaa, mutta palasin takaisin kirja kerrallaan-periaatteeseen, kun huomasin ettei tullut enää samalla tavalla syvennyttyä kirjoihin.

    • Kirjasto on kyllä mainio palvelu. Kingin kirjat ovat ilmeisen hyviä, jos pitää tyylilajista. Itse pysyn kaukana kauhusta ja jännityksestä, niin telkkarissa kuin kirjoissakin. Vieläkin kaduttaa joidenkin tiettyjen elokuvien katsominen vuosikausia, taidetaan puhua jo vuosikymmenistä, sitten. Eivät sovi minulle sitten yhtään.

      Minulla tuo kirja kerrallaan -tapa toimii kyllä romaanien kanssa. On mukavampi uppoutua yhteen tarinaan kerrallaan. Sen sijaan tietopohjaisia saattaa olla aivan liian monta kesken yhtaikaa.

      • Täällä sama vika, ei kauhua, ei jännitystäkään Agatha Christietä väkivaltaisempaa. Luin Kingin kirjat läpi jo ennen teini-ikää. Samaten katsoin kauhuelokuvia, joskin onneksi lievemmästä päästä. Mieli ei kuitenkaan tuolloin ollut valmis kauhuviihteeseen ja vaikutukset seuraavat mukana varmaan loppuiän, jotkut mielikuvat, jotka mieluummin pyyhkisi mielestä, ja mm. syvän veden pelko.

        • Minä tulin katsoneeksi joitain Kingin elokuvia, kirjoina en muista lukeneeni. Muistikuvat ovat tiukassa vaikka elokuvien katsomisesta on valtavan pitkä aika jo. Tietynlaiset pelot voivat tosiaan jäädä seuraksi. Tämä nykyinen koti on ensimmäinen, jossa en pelkää koskaan. Aiemmissa, usein suuremmissa asunnoissa pelot nousivat helpommin pintaan. Elokuvissa jännitys ja kauhu liittyy usein suuriin tiloihin, ei voi tietää missä milloin mikäkin uhka väijyy, kun tilaa on liikaa hallittavaksi. Kulkevat mukana minullakin kauan sitten katsottujen elokuvien vaikutukset.

          Nykyään elokuvia katsoessa katson tarkkaan ikärajat, jos on enemmän kuin 12 niin mietin miksi, kannattaako herkkää mieltään kiusata katsomalla. Joitakin vuosia sitten katsoin paljonkin esim. rikossarjoja, mutta niillä oli sarjan edetessä tapana raaistua ja lopetin niidenkin katsomisen. On tullut mitta täyteen väkivaltaa ja murhamysteereitä.

      • En minäkään kauhuelokuvista välitä, kauhukirjoja on kuitenkin helpompi lukea, oma mielikuvitus asettuu rajaksi enkä saa kuviteltua kirjasta niin kamalaa kuin elokuvantekijät ovat onnistuneet siitä tekemään. Esimerkkinä Kingin Hohto. Kirjana se meni ihan helposti, elokuvana se oli karmiva ja inhoan vieläkin hotellien pitkiä käytäviä 😀

        • Elokuvista saadaan mm. musiikkia käyttämällä aivan kauheita. Joskus turvalliseksi luulemani katsottava onkin pelottavampaa kuin olin luullut, ja silloin äänen hiljentäminen auttaa. Ellen sitten jätä kesken koko elokuvaa. Kirjan lukeminen ei tosiaan ole yhtä kauheaa. Nyt alkaa tuntua siltä, että puhuin puppua ja olen lukenut jotain Kingin kirjoja tai ainakin yhden nuorena. Muistaisin lukeneeni jonkin kirjan, ja yrittäneeni katsoa saman elokuvana. En kyennyt katsomaan elokuvaa loppuun asti, olisi pitänyt jättää sekin vähä katsomatta mitä tuli katsotuksi. Pitkät käytävät, sanos muuta. Lukuisat ovet ja peilit vielä minun listalleni.

  5. Itselläni myös useampi kirja yhtäaikaa luettavana, en vain malta lukea yhtä kirjaa kerrallaan. Luen tosi paljon laidasta laitaan, jossain välissä menee useampi romaani, jotka saattavat olla kevyttä tavaraa mutta yleensä käteen tarttuu myös ajankohtaisia tai muuten ”raskaaampaa” luettavaa. Ruotsalaiset ja yleensäkin pohjoismaiset dekkarit ovat jostain syystä mukavia luettavia,niitä koetan lukea, aina kun käteeni osuu. Kirjastot ovat mainio keksintö =)

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s