Ti-ti-tyy ja sama savoksi

Luonto on minulle tärkeä asia ja luonnossa liikkuminen suuri nautinto. Se on minulle ehdottomasti liikkumista parhaimmillaan.

Kaupungin keskusta-alueella asuvana pääsen nopeasti useampaan puistoon ja puistomaisille alueille, mutta luontoon sanan varsinaisessa merkityksessä on enemmän matkaa. Ihmisen mieleisekseen rakentamat puistomaiset ympäristöt eivät ole yhtä rentouttavia paikkoja kuin metsät, joissa kasvillisuus ja puut ovat saaneet kasvaa kaikessa rauhassa. Valitettavasti metsien hoidostakin on tullut ”tehokasta”, ja näitä vanhoja, rauhassa kasvaneita metsiä on yhä vähemmän.

Kaupungeissa viheralueilla on tärkeä merkitys virkistyksen tarjoajina. On ihana päästä pois liikenteen melusta ja pölystä, vaihtaa autojen äänet linnunlauluun. Opin jo lapsena tunnistamaan lintuja, ja seuraan mielelläni niiden touhuja. Lintujen laulu on musiikkia korvilleni.

Talven hiljaisuuden jälkeen ensimmäinen ti-ti-tyy on aina mukava kuulla. Ja sen lukuisat variaatiot. Ti-tien ja tyiden määrä ja järjestys vaihtelevat. Joku talitiaisista laulaa perinteisen ti-ti-tyyn suoraviivaisen kauniisti. Toinen laulaa saman kuin klassisen laulukoulutuksen saaneena, kirkkaalla äänellä, vibratoineen kaikkineen. Kolmannella ei ole kiire mihinkään, se laulaa ti-ti-tyynsä suorastaan huvittavan hitaasti ja lupsakasti, savoksi kun Savossa kerran ollaan. Olin ratketa nauruuni kun kuulin tuon savolaisen ti-ti-tyyn, niin hauskalta se kuulosti. Neljännellä on kiire johonkin, joten se ehtii laulaa vain ti-tyy tai tyy-ti, ehkä vaihtelun vuoksi välillä niinkin päin.

Pyrin elämään hetken kerrallaan, nauttien siitä mitä juuri nyt on. Joskus aiemmin saatoin nurista, että olisipa jo kevät, kesä, syksy tai talvi. Olen oppinut nauttimaan vuodenajoista sellaisina kuin ne ovat tullakseen, jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa. Nurina ei tee olemisesta yhtään helpompaa, joten kannattaa ottaa ilo irti siitä, mitä kulloinkin on.

Nautin talvesta, vaikka se tuntui kestävän tänä vuonna loputtomiin. Viime aikojen sateista olen nauttinut, sillä sateella ja sen jälkeen ilma on aivan uskomattoman raikas, puiden tuoksunkin tuntee tarkemmin. Kesä tuli taas hiukan lähemmäksi, kun kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä lokin äänen. Olen oikeastaan aina asunut veden äärellä, ja lokit ovat olleet osa asuinympäristöäni. Ne ovat muodostuneet osaksi kotini äänimaisemaa.

Lintujen äänet merkitsevät minulle paljon. Kesällä on välillä vaikea saada nukutuksi lintujen laulaessa niin lujaa. Miten pienestä linnusta voikin lähteä niin kova ääni? Tarkkailen keväisin milloin äänimaailmaani tulee lisää sävyjä. Eilen kuulin peipon ihanan lurituksen ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Odotan pääskysiä, niiden ääni on minulle yksi rakkaimmista. Ihailen pääskysten lentonäytöksiä, viime kesänä hyvinkin läheltä, kun niillä oli pesä räystäämme alla. Puistojen läpi kulkiessa voi kuulla linnunpoikasten pienet äänet, kun ne kertovat kasvuikäisen loputtomasta nälästään.

Eräs tietty ääni on minulle vielä arvoitus. En ole nähnyt lintua, josta ääni lähtee. Kuuntelen tuota ääntä kesäöisin maalla vanhempieni mökillä ollessani. Kyseinen lintu on todella suulas. Sen ääni kuulostaa tauottomalta juoruilulta, eikä sitä voi kuunnella hymyilemättä, välillä on pakko nauraa ääneen. Tilanne muistuttaa vanhan kotimaisen elokuvan kohtausta, jossa kylän pahimmat juoruämmät ovat kokoontuneet päivittelemään maailman menoa. Mikä lienee tämä kaiket kesäyöt juoruileva lintu?

Lintujen lisäksi puistoissa on kaikenlaista muutakin elämää. Oravan lempipuu paljastuu ohikulkijalle helposti. Kuusen alla olevista kokonaan nakerretuista kuusenkävyistä voi päätellä, että kävyn siemenet ovat maistuneet.

Olin joitakin päiviä sitten kävelyllä luontoretken hengessä. Kävelin puistomaisella, hiukan luonnontilaisemmalla alueella katsellen, josko näkisin jonkinlaista elämää. Pysähtelin vähän väliä, mutta hiljaista oli. Kerrassaan mitään ei näkynyt. Katselin ympärilleni ja ihmettelin. Harmaarunkoisen puun oksalla istua kökötti talviasussaan harmaaturkkinen orava. Ihmettelimme toisiamme aikamme, kunnes jatkoin matkaa. Orava jäi jatkamaan lepohetkeään.

Kaupungissakin voi nähdä kaikenlaista, kun pitää silmänsä ja korvansa auki. Lenkkeilijä, vaikka olisi kävellen liikkeellä, ei välttämättä huomaa ympärillään olevaa elämää. Kuulokkeet korvilla on myös aika vaikea kuulla mitä luonnolla olisi tarjota. Olen huomannut, että lisäkseni lähinnä vanhemmat ihmiset pysähtyvät katsomaan lintuja kävellessään. Viime kesänä saimme ihailla kumppanini kanssa ”eturivin paikoilta” silkkiuikkujen soidinmenoja, muita ohi kulkeneita luonnon tarjoama näytelmä ei kiinnostanut. Tai he eivät sitä kiireeltään huomanneet.

Mitä luonto ja linnut sinulle merkitsevät? Käytätkö kaupungin puistoalueita virkistyäksesi? Vinkit kesäöisin juoruilevasta linnusta otetaan myös ilolla vastaan!

4 kommenttia artikkelissa “Ti-ti-tyy ja sama savoksi

    • Kiitos vinkistä! Kuuntelin satakielen laulua netistä, mutta se ei kuulostanut tutulta. Pajulintu kuulosti olevan lähempänä hakemaani, mutta vaikea muistaa tarkkaan, kun viime kesänä viimeksi äänen kuulin.

  1. Lintujen rengastusta minulle opettanut mies kertoi, että tiaiset tosiaan laulavat kaupunkiympäristössä eri tavalla kuin hiljaisemmilla seuduilla. Lyhyt ti-tyy erottuu melun keskeltä paremmin kuin pidempi ti-ti-tyy. Kuulemma tiaiset myös oppivat joskus imitoimaan liikennevalojen piippauksen rytmiä laulussaan 🙂 Minusta on ihanaa herätä lintujen lauluun ja täällä itäisessä Suomessa asuvana pidän myös idänhepokattien sirityksestä. Kesä tuntuu loppuvan sillä hetkellä, kun ne lakkaavat laulamasta. Rajansa silti kaikella: olen käynyt trooppisessa sademetsässä ja siellä eläimet pitivät sellaista mölyä, että sitä ei voi mitenkään kutsua rauhoittavaksi. Pahimpia olivat kaskaat, jotka metelöivät melkein tauotta suurena kuorona, sekä – kuinkas muuten – mölyapinat.

    Kesäöisin lurittelevia lintuja ovat satakielen lisäksi ainakin eri rastaslajit: punakylki-, musta- ja laulurastas.

    • Kiitos kommentistasi ja yölaulajavinkeistä! Jatkan selvittelyä, kenties jossain vaiheessa selviää mikä se hymyilyttävä laulaja oikein on. Trooppinen sademetsä äänineen on varmasti todella kovin erilainen kuin tämä tuttu paikallinen äänimaailmamme. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s