Tavaran elinkaari – The Story of Stuff

Oletko nähnyt Annie Leonardin videon The Story of Stuff? Se valmistui vuonna 2007, mutta on edelleen ajankohtainen. Hän matkusti kymmenen vuotta selvittäen mistä tavara tulee ja minne se lopulta päätyy. Selvisi, että tavaran kuluttaminen ja hylkääminen jätteeksi ovat toimintaa, jota ohjaa juuri tätä tarkoitusta varten luotu järjestelmä.

Tavaran elinkaari koostuu viidestä vaiheesta: raaka-aineiden hankinta, tuotanto, jakelu, kulutus ja päätyminen jätteeksi. Kaikesta tästä kertoo 20 minuuttia kestävä animoitu tietopaketti The Story of Stuff.

Tavaran alkuperä ja tuotanto-olosuhteet nousivat keskusteluun vaatetehtaan romahdettua huhtikuussa Bangladeshissa.

Mietitkö mistä ostamasi tavarat ja vaatteet tulevat? Mihin tuotteiden hinta perustuu, ja miksi halpatuotteet ovat halpoja? The Story of Stuff voi antaa kysymyksiin joitakin vastauksia, kenties se herättää myös lisää kysymyksiä.

Video on tiivistahtinen ja kiinnostava. Poimin siitä alkupaloiksi muutamia lukuja:

5 prosenttia maailman väestöstä kuluttaa 30 prosenttia maapallon resursseista ja tuottaa yhtä suuren osuuden maapallon jätteistä.

Amazonin sademetsistä hakataan 2000 puuta minuutissa, se tarkoittaa 7 jalkapallokentällistä.

Pohjois-Amerikassa 6 kuukauden kuluttua ostopäivästä koko tuotantoketjun materiaalivirrasta YKSI prosentti on tuotannossa tai käytössä. 99 prosenttia on siis jo roskaa.

Keskivertoamerikkalainen kuluttaa kaksi kertaa niin paljon kuin 50 vuotta sitten.

Yhdysvalloissa keskivertohenkilöä pommitetaan 3000 mainoksella päivässä. 50 vuotta sitten koko elämän aikana kulutettiin vähemmän mainoksia kuin nykyään vuoden aikana.

Annie Leonard on kirjoittanut aiheesta myös kirjan: The Story of Stuff: The Impact of Overconsumption on the Planet, Our Communities, and Our Health-And How We Can Make It Better.

Lisätietoa eettisestä tuotannosta

Pitsikirja-blogin Rinna on pohdiskellut eettistä vaatetuotantoa ja laskeskellut t-paidan hintaa. Mikä on reilusti tuotetun t-paidan ja epäeettisesti tuotetun t-paidan hintaero?

Puhtaat vaatteet -kampanja pyrkii parantamaan vaatetus- ja urheiluvaateteollisuudessa työskentelevien työntekijöiden oloja.

Vihreät vaatteet -blogin Anniina Nurmi kirjoittaa vihreästä tyylistä ja vastuullisesta kuluttamisesta.

Eettisen kaupan puolesta ry toimii oikeudenmukaisen maailmankaupan ja kestävien tuotantotapojen edistämiseksi.

Make if fair -projektin Eettisesti epäkunnossa -kampanja tiedottaa kulutuselektroniikan valmistamiseen liittyvistä ongelmista ympäri maailmaa, niin työolojen, ihmisoikeuksien kuin ympäristövaikutustenkin suhteen.

Jos näkisimme missä oloissa tavaramme tuotetaan ja mitä niiden tuotanto aiheuttaa ympäristölle ja ihmisille, olisiko hinta vielä niin tärkeässä osassa ostopäätöstä tehtäessä?

19 kommenttia artikkelissa “Tavaran elinkaari – The Story of Stuff

  1. ”Jos näkisimme missä oloissa tavaramme tuotetaan ja mitä niiden tuotanto aiheuttaa ympäristölle ja ihmisille, olisiko hinta vielä niin tärkeässä osassa ostopäätöstä tehtäessä?” Ei varmastikaan olisi! Mutta kunpa voisiki nähdä tuotanto-olosuhteet.
    Minua ottaa päähän kun kaupan alan tyypit vetoavat siihen, että kuluttajat valitsevat halvimman hinnan mukaan, tai että kyllä kuluttajat voivat ostopäätöksillään suunnata tarjontaa eettiseen suuntaan jos haluavat. Mutta kun hinta on tavarassa selvästi ja yksiselitteisesti merkittynä, ja lukuun ottamatta harvoja eettisiä sertifikaatteja, tuotanto-oloista ei VOI tietää yhtikäs mitään, niin luonnollisesti kuluttajan on tehtävä valinta sen tiedon perustella joka hänellä on. Eli hinnan. Jos tuottteen lapussa olisikin jotain tietoa valmistusolosuhteista, niin voisi vertailla hintaa ja eettisyyttä tasapuolisesti. Nykyisellään kuuttajalla ei ole mahdollisuuta tehdä todellista valintaa. Voihan toki koittaa arvailla, mutta jos kerran firmat itsekään eivät mitään tiedä (ananasmehukohu), niin on aika paksua vaatia että kuluttaja tietäisi tilaajaa enemmän! (Kiukun puhinaa)
    Kiitos muuten linkityksestä!

    • Kiitos kun kommentoit! Ja kiitos itsellesi linkityksestä, huomasin sen taustatyötä tätä juttua varten tehdessäni. Salaa luotin siihen, että tulisit kertomaan ajatuksistasi. 😉

      Niin, kunpa tuotanto olisi läpinäkyvämpää. Kaupassa menee aivan arvailuksi. Tai sitten voi yrittää ostaa suomalaista (sen verran kun sitä enää jäljellä on), ja pitää omatuntonsa aisoissa niin. Se on minun keinoni tekstiilien ja kenkien suhteen, mutta on siitä välillä lipsuttava kun tarjontaa ei ole. Tai jos olisi niin kyse on aivan toisen hintaluokan merkeistä kuin mihin minulla on varaa.

      Minua harmittaa, että tietoa ei ole saatavilla. On todella ärsyttävä lähtökohta minkään ostamiselle, että kuluttaja joutuu itse kyselemään valmistajalta tuotannosta, jo siitä lähtien missä tuote on valmistettu. Olen miettinyt suosimiani vaatemerkkejä. Tiedän, että niiden valmistus on Suomessa, korkeintaan ompelu Virossa. Itse puuvillan alkuperästä ei tietenkään ole hajuakaan. Enkä ole kysellyt, kun en tiedä parempiakaan vaihtoehtoja. Tuntuu ihmeeltä, että jotain sentään vielä valmistetaan Suomessakin, tai edes Virossa.

      Mitä pitäisi ajatella ruotsalaisista halpavaateketjuista? Jos t-paita maksaa viisi euroa, niin tarvitseeko silloin enää tietää mitään tuotanto-oloista? Siis eikö se näy hintalapusta, vai onko muka mahdollista tuottaa t-paita viitosella myytäväksi ilman riistoa…

      • ”Minua harmittaa, että tietoa ei ole saatavilla. On todella ärsyttävä lähtökohta minkään ostamiselle, että kuluttaja joutuu itse kyselemään valmistajalta tuotannosta, jo siitä lähtien missä tuote on valmistettu. ” Todellakin!! Jos edes valmistusmaata ei kerrota, se on osoitus joko kelvottomuudesta tai pahansuopaisuudesta, sellaista ei kannata ostaakaan. Muutenkin kaikkien kulutustuotteiden valmistajat saisivat olla paljon avoimempia. Netissä riittäisi tilaa, sinne voisi laittaa muutakin kuin ympäripyöreitä lauselmia.

        Oman paitalaskelmani perusteella en pysty käsittämään, miten on mahdollista myydä vaate 5 eurolla ja samalla tehdä voittoa (ja voittoahan nuo pikamuotifirmat tottavie tahkoavat). Vaikka ompelijalle tai tehtaalle ylipäänsä ei maksettaisi yhtikäs mitään, ja kankaan saisi lähes ilmaiseksi, tulee rahdista, veroista ja tulleista jo melkeinpä 5 e täyteen. Suuri harmituksenaiheeni on, että en älynnyt ennen kirjan kirjoittamisen aloittamista luikerrella johonkin vaatefirmaan töihin, niin että olisin voinut itse seurata miten hinta muodostuu. Olisipa mielenkiintoista, jos joku halpavaateketju joskus julkaisisi hintarakenteen tai joku vuotaisi sen julkisuuteen…
        Teoriassa hinnasta ei voi päätellä, minkälaisissa oloissa ja millä palkalla vaate on tuotettu – käytännössä kuitenkin voi. Ja ainakaan hyvälaatuista kangasta ei voi toivoa tuohon hintaan saavansa.
        Suomessa valmistetun vaatteen ostaminen on aivan hyvä vaihtoehto, varsinkin jos kangaskin on valmistettu täällä. Jos materiaali vielä sattuu olemaan reilun kaupan tai luomusertifioitua, niin sitä parempi, silloin aivan alkuvaiheidenkin eettisyydestä on jonkinlainen takuu (Gots-luomusertifikaatissa on jonkun verran myös työntekijöiden oloihin liittyviä vaatimuksia, vaikka ei yhtä korkealla tasolla kuin reilussa kaupassa). Lisäksi jokainen ”kalliimpi” hankinta (siis kalliimpi kuin halpavaateketjuissa) on viesti vaateteollisuudelle, että alin hinta ei ole ainoa ostopäätökseen vakuttava tekijä. En halua patistaa ketään himokalliille ostoksille, mutta ainakin aleinnostuksen iskiessä kannattaa miettiä, minkä viestin rahoillaan lähettää firmoille.

        • Ihmetyttää kyllä usein ettei valmistajilla ole viitseliäisyyttä kertoa netissä edes kaikkia oleellisimpia ostamiseen vaikuttavia seikkoja. Ärsyttää aivan valtavasti. Usein tietoa on liian vähän. Harmi tosiaan, ettet huomannut ”soluttautua” johonkin vaatefirmaan ennen kirjaprojektiasi. Vuotaisikin tietoja julkisuuteen, niin on salamyhkäistä tuo vaateteollisuus.

          Arkisten trikoovaatteideni kangas kudotaan ja värjätään Suomessa. R-Collectionilla on jonkin verran myös luomupuuvillasta valmistettuja vaatteita, saatavuus vaihtelee kausittain. Aivan ihania materiaaleja ovat nuo luomutrikoot olleet! Reilun kaupan vaatteita on muuten äärimmäisen vaikea löytää. Joskus kauan sitten alennuksesta vahingossa ostin Nanson reilun kaupan t-paidan, joka kesti kiitettävän pitkään. Se on ainoa reilun kaupan vaate johon olen kaupoissa törmännyt.

          Halpavaateketjujen kaupoissa en ole käynyt vuosikausiin. Vaatteissa oli aina sanomista joko laadun tai mallin suhteen, joten päätin jättää välistä koko kaupat. Vaatteiden kesto oli surkea. En vaan siedä kertakäyttötavaraa. Ja kun vaatteiden alkuperästä ei ole hajuakaan, niin antaa olla. Mieluiten suosin valmistajia, joilla on edes jonkinlaista yritystä pitää tuotantoa Suomessa. Kenties tingin joskus tyylistä sen vuoksi, mutta se ei olekaan minulle pääasia. Ja onhan se vähän niin, että sitä saa mitä tilaa. Jos vie rahansa halpaketjuun ja tukee sitä tapaa toimia, niin sitä saa jatkossakin. Niin käsittämättömän alihintaisia vaatteita nykyään myydään etten voi ymmärtää. Minun omatuntoni ei kestä asioida noissa liikkeissä.

  2. Nuo luvut ovat hämmentäviä. Tuo on 99% roskaa puolen vuoden kuluttua taitaa sisältää myös suoraan tehtailta kaatopaikalle kuskattavan tavaran, sen joka ei enää mene kaupaksi. Samaten mainosten määrä on hurja – ainakin kun katsoo ei mainoksia kylttejä ovissa… Toisaalta sittten tuo, että keskivertoamerikkalainen kuluttaa kaksi kertaa enemmän kuin 50 vuotta sitten, on yllättävää: olisin odottanut sen olevan korkeampi tai sitten jo lähtötaso on ollut korkea. Sademetsien suhteen on muistettava se, että samalla kun niitä hakataan, toisaalta niitä istutetaan/istutetaan lisää. Käsittääkseni kasvillisuus yleensä valtaa alaa ihmiseltä aika nopeasti, mikäli maaperä ja ilmasto ovat suotuisat – poikkeuksena rankan eroosion seudut. Mene ja tiedä. Tuo taitaa olla sademetsien nettohävikki kuitenkin.

    Vaatteiden osalta voi ainakin vähän pienentää ympäristövaikutuksia teettämällä tai kekemällä itse.

    Ihmisillä ei liene realistista kuvaa kulutustasostaan tai sen vaikutuksista ympäristöön.

    • Ne luvut tosiaan ovat hämmentäviä. Itse ymmärsin niin, että tuo 99% kattaa myös tehtaalla valmistuksessa ylijäävän materiaalin, jota ei voida käyttää enää mihinkään. Mutta video on tiivistahtinen eikä tarkempaa selitystä asiasta ollut. 3000 mainosta päivässä on jotain aivan kammottavaa. Onneksi asiaan voi itse vaikuttaa, eikä ole mikään pakko kuluttaa mainoksia. Pitäisi oikeastaan selvittää lisää sademetsien hakkaamisen nykytilasta, liian vähän on tietoa ja liikaa luuloa.

      Olen samaa mieltä, realistinen kuva omasta kulutustasosta tai sen vaikutuksista ympäristöön lienee suurelta osin hukassa. En tiedä moniko mahtaa miettiä omaa kulutustaan ympäristön kannalta? Tai sen kannalta saiko valmistaja oikeudenmukaisen korvauksen tuotteesta, joka tuli kannettua kaupasta kotiin.

      • 3000 mainosta on mielestäni hyvinkin uskottava määrä jos ajatellaan esim. suurissa kaupungeissa asuvia ihmisiä, ketkä kulkevat julkisilla ja käyttävät nettiä ja tvtä – tai edes jompaa kumpaa noista! Mainoksia on joka paikassa, vaikka kuinka ovessa lukisi ”ei mainoksia, kiitos”. Unelmieni kaupungissa mainosten tilalla olisi taidetta …tai ei mitään! (miettikää asiaa ensi kerralla, kun kuljette metrolla..). Kaikkien käytössä olisi ompelutiloja, jossa voisi korjata rikkimenneitä vaatteita ja tehdä itse uusia. (Ja tietenkin enemmän viheralueita ja asuinalueiden tunnusomaisia piirteitä säilytettynä, mutta siitähän ei nyt tällä kertaa ollut kyse.) Miten tuo sademetsien uudelleenistuttaminen onnistuu? Kun sademetsä on kerran kaadettu, ei se kasva enää koskaan samanlaisena takaisin – ei ainakaan meidän tai edes meidän lastenlasten elinaikana ja samalla tuhannet lajit kuolee sukupuuttoon.

        Huh, en tiedä koska olisin kirjoittanut näin negatiivisen kommentin mihinkään blogiin. Ei ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys ketään kohtaan, mutta asia on suhteellisen ahdistava, kun alkaa enemmän kelailemaan…

        • Kyllä minäkin tuota mainosten määrää uskottavana pidän, mutta hämmentävänä tai sanoisinko että järkyttävänä. Kauheaa mainospommitusta. Kuulostaa mukavalta tuo unelmiesi kaupunki.

          Minusta kommenttisi ei muuten ollut negatiivinen vaan realistinen. No, minä en ehkä olekaan ensisijaisesti mikään ilopilleri. 😀 Sademetsien uudelleen istuttaminen… kuulostaa haasteelliselta. Siltä, että yritetään korjata jotakin, jonka korjaantuminen on enemmänkin toivotaan toivotaan -osastolla. Minua hätäinen puiden kaataminen ärsyttää ihan kotimaassakin, kun ei ymmärretä että vastaava vanha puu ei aivan pian kasva.

          Eihän nämä asiat tietenkään mitenkään mieltä ylennä. Kannattaa muistaa, että jokainen tekee asioiden hyväksi minkä voi, kukaan ei yksin määräänsä enempään pysty.

    • Sademetsissä maaperän ravinteet ovat hyvin pinnassa ja kun sademetsä kaadetaan, ravinteet huuhtoutuvat saman tien pois. Vaikka tilalle istutettaisiin uutta kasvillisuutta, sademetsä ei kasva ennalleen. Kasvavaa uutta metsää voi kutsua enää ns. sekundääriseksi sademetsäksi, jonka biologinen monimuotoisuus on paljon paljon köyhempi kuin alkuperäisen ns. primaarisen sademetsän. Monien sademetsän eliölajien esiintymät ovat niin pieniä ja paikallisia, että kun niiden elinympäristö tuhotaan, laji kuolee melkein saman tien sukupuuttoon. Edes Suomessa ei voi istuttaa ”uutta vanhaa luonnontilaista metsää”. Esimerkiksi enää muutamassa toisistaan etäällä sijaitsevassa paikassa esiintyvää uhanalaista kääpää ei saa noin vain leviämään takaisin alueelle, jolta se on joskus paikallisesti kuollut sukupuuttoon.

      Minua ärsyttää, että metsistä puhutaan usein pelkkinä hiilinieluina – siis hiilidioksidipäästöjä sitovana massana – ikään kuin metsillä ei olisi muuta arvoa. Ilmaston lämpeneminen on tietysti todellinen uhka, mutta ihminen tuhoaa ympäristöä myös monella muulla tavalla. Oikeastaan minua hirvittää, että mitä siitä seuraa, jos pystytään kehittämään edullinen ja ”puhdas” energiamuoto. Sehän mahdollistaa luonnonvarojen entistä tehokkaamman hyödyntämisen ja nykyisenkaltaisen kertakäyttökulttuurin jatkumisen ja leviämisen.

      Areenassa on kiinnostava dokumentti yhdenlaisesta ekokatastrofista: Muovi maailman merissä. http://areena.yle.fi/tv/1877560

      • Suuri kiitos näistä tiedoista ja ajatuksistasi! Kovin tuttuahan tuo kaikki on, mutta mieluummin kuulen sen jonkun enemmän tietävän kirjoittamana kuin lähden itse kaukaisesta muistista mutuilemaan.

        Juuri samaa olen ajatellut viime aikoina kuin mistä kirjoitit. Hiilidioksidipäästöt ovat tämän aikakauden sana. Tuntuu välillä, että koko meneillään oleva ekokatastrofi typistetään pelkiksi hiilidioksidipäästöiksi. Sama mantra toistuu, laajemmin asioista ei juuri sitten puhutakaan. Luonnon monimuotoisuudesta joku välillä kantaa huolta, mutta näin sivusta katsoen tuntuu joskus, että sen väheneminen nähdään tavallaan välttämättömänä pahana kun ”kehitys” etenee. Toivottavasti olen todella väärässä tämän tuntemukseni kanssa.

        Tuo onkin muuten kiintoisa ajatus, että mitä siitä seuraisikaan, jos onnistutaan kehittämään jokin puhdas energiamuoto. Joka tapauksessa jotain järkeä nykymuotoiseen kertakäyttökulttuuriin olisi saatava. Resurssien käyttö on varsin huoletonta.

        Ja kiitos dokkarivinkistä, katsoinkin sen juuri eilen. Huolestuttavaa kun menneisyyden loistava ja monikäyttöinen materiaali osoittautuukin joksikin aivan muuksi. Uutta tietoa tuntuu tulevan kaiken aikaa.

      • Kiitos tarkennuksesta. Itse olen huolissani paitsi sademetsistä niin myös sademetsien alkuperäiskansoista. Heitä on enää todella vähän OP

  3. Hei!

    Ylläpidämme terveysportaalia osoitteessa http://www.terveyskeskus.fi. Haemme jatkuvasti Internetistä hyviä blogeja, joita haluamme suositella lukijoillemme. Blogit esitetään aiheen mukaisina linkkilistoina.
    Haluaisimme nyt lisätä palveluumme linkin sinun blogiisi. Blogiasi ei ole vielä laitettu esille, joten voisitko laittaa viestiä palvelumme Webmasterille, jos haluat että linkki blogiisi julkistetaan sivustollamme.

    Löydät em. osoitteesta sivun alareunasta Palaute-linkin, jonka kautta voit lähettää vastauksesi Webmasterillemme.

    Terveisin
    Terveyskeskus.fi:n Webmaster

  4. Koska eettisen tuotannon miettiminen on olemassa olevien tietojen vuoksi tehty lähes mahdottomaksi, olen kehittänyt oman keinoni vaikuttaa: ostan suurimman osan vaatteistani käytettyinä. Saan hyvän mielen siitä, että pystyn kulutuksellani vähentämään syntyvää jätettä ja toisaalta saan vaatteita, joiden tiedän kestävän, koska joku on ne jo puolestani ”sisäänajanut”. Käytettynä ostamisessa on myös se hyvä puoli, että sieltä voi hankkia vaatteita joita ei välttämättä tulisi muuten edes sovitettua. Ja jos valinta osuukin väärin, voi vaatteen testikäytön jälkeen kierrättää uudelleen. Juuri nytkin päälläni on hame, jota en varmasti olisi normaalihintaisena vaateliikkeessä edes kokeillut, mutta joka on nykyään useampaan kertaan viikossa päälläni.

    • Käytettynä ostaminen on ehdottomasti hyvä juttu. Ei olisi haitaksi opetella itsekään etsimään käytettyjä vaatteita. Minun kärsivällisyyteni vaan ei ole toistaiseksi riittänyt, kun vaatteiden laatu kirpparilla on pääosin huono. Tai se siellä ainakin silmään pistää.

  5. Olen kokenut läpinäkyvyyden olevan harvinaista herkkua monellakin eri kulutuksen saralla. Klassiset ammattitaidolla valmistetut tuotteet ovat suosiossa korkeasta hinnasta huolimatta. Ostamalla harvoin voi ostaa kalliimpaakin ja klassisia tuotteita voi ostaa käytettyinä. Pyrin suosimaan lähialueella tuotettuja ja teen itsekin jotakin. Ruuan teen pääasiassa arkena itse.

    • Lähialueen tuotantoa pyrin minäkin suosimaan. Ja suomalaista kun voin, sillä olen suomalaisten tuotteiden hinta/laatu-suhteeseen yleensä enemmän kuin tyytyväinen. Moni mieltää suomalaiset tuotteet kalliiksi, mitä ne tietysti ovatkin jos vertaa joka paikassa esillä oleviin ruotsalaisiin halpavaatekauppoihin. Laatu vaan on ainakin minun kokemukseni mukaan aivan eri mittaluokassa.

    • Kiitos paljon vinkistä! Listaltani saattaa puuttua vaikka mitä, mukavaa että annoit vinkin. Pitääkin perehtyä kyseiseen sivustoon.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s