Miksei jo tänään?

Tavaroita vähentäessään saattaa huomata, että osalla tavaroista on tarkoitus tehdä jotakin joskus myöhemmin. Tai ainakin tällä ajatuksella tavaran säilyttämistä itselleen helposti perustelee. Voin tarvita tätä myöhemmin. Sitten kun minulla on aikaa, niin alan tehdä asiaa x ja silloin tarvitsen tätä.

Sama myöhemmin, lomalla, tulevaisuudessa, sitten kun minulla on aikaa toistuu muissakin yhteyksissä. Haluaisin kovasti tehdä elämässäni asiaa x, sitten kun minulla on aikaa. Haaveilen, että voisin tehdä, kokea, saavuttaa sitä tai tätä, sitten joskus kun minulla on aikaa tai mahdollisuus.

Aion esittää ikävän kysymyksen. Miten pitkään sinulle on luvattu elinaikaa? Miten pitkälle aikavälille tulevaisuuteen olet ajatellut siirtää haaveesi toteuttamisen ja todella merkityksellisten asioiden tekemisen? Oletko aivan varma, että se päivä on tulossa?

On helppoa elää harhassa, että meille kaikille on jotenkin automaattisesti luvattu elinpäiviä vähintään keskimääräisen elinajanodotteen verran. Omasta mielestämme tietysti vielä hiukan enemmän, koska pidämme huolta itsestämme ja terveydestämme.

Tai ehkä voisimme luottaa hyviin geeneihin. Mummuni eli täysin terveenä 101-vuotiaaksi, joten voin huokaista helpotuksesta? Ei minun 36-vuotiaana ole mikään kiire vielä pyrkiä kohti itselleni tärkeitä asioita, ehdinhän tehdä sen vielä paljon myöhemminkin. Sitten joskus. Sitten kun minulle paremmin sopii.

En kirjoita näistä asioista ensimmäistä, tuskin myöskään viimeistä kertaa. Enkä kirjoita näitä siksi, että olisin kristallinkirkkaasti oivaltanut tämän kaiken, ja eläisin kuin joka hetki olisi viimeinen. Minäkin tarvitsen muistutuksen siitä, että meille ei ole luvattu mitään. Meillä on vain tämä hetki. Edes huomisesta ei ole takeita.

Voimme elää siinäkin harhassa, että omilla toimillamme voimme taata itsellemme lisää elinaikaa. Elämässä kaikki on mahdollista, vaikka miten söisimme vitamiinimme ja vahtisimme jokaista suupalaamme, välttäisimme turhaa kemikaalien käyttöä ja lisäaineita.

Tietysti on järkevää pitää huolta terveydestään ja hyvinvoinnistaan, se lienee vähintä mitä voimme tehdä kunnioittaaksemme meille annettua etuoikeutta elää. Voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa elämänlaatuumme. Mikään mitä teemme ei kuitenkaan takaa meille lisää elinaikaa.

On liian helppoa kohdistaa katse pois nykyhetkestä. Elämme helposti jo seuraavaa viittä minuuttia, seuraavaa tekemistä, tapaamista, päivää tai viikkoa ajatellen, seuraavaa lomaa odotellen. Silloin menetämme nykyhetken, emmekä ole läsnä siinä mitä teemme välttämättä koskaan.

Katsomalla eteenpäin vältymme aloittamasta. Eihän meidän tarvitse, kun voimme tehdä asioita myöhemmin. Voimme siirtää asioiden aloittamista, koska pelkäämme tarttua niihin. Ehkä pelkäämme heittäytyä epävarmuuden tilaan, ymmärtämättä ettei tämäkään mitä meillä nyt on, ole varmaa ja ikuista. Pelkäämme ottaa riskin, sillä onhan usein helpompi vain jäädä paikoilleen ja jatkaa entiseen tapaan. Vain haaveilla ajasta, jolloin teemme kaiken sen mitä haluamme elämässämme tehdä.

Sitten joskus. Tulevaisuudessa.

Meillä on vain tämä hetki. Tässä ja nyt. Kertooko jotakin tavaran todellisesta tarpeesta, jos emme ole halunneet käyttää sitä pitkään aikaan, emme halua käyttää sitä nytkään, mutta ehkä joskus määrittelemättömässä tulevaisuudessa? Jos todella haluamme tehdä tuolla tavaralla jotakin, niin miksi emme tee sillä jotakin nyt? Tänään, edes niin pian kuin mahdollista?

Mitä voimme tehdä juuri nyt päästäksemme lähemmäs haaveitamme? Millaista ihmettä oikein odotamme? Mikä saa kuvittelemaan, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin haaveemme saavuttamisen kannalta? Vai odotammeko vain, että jonakin aamuna ihme on tapahtunut, ja kaikki sujuu kuin itsestään?

On liian helppoa käpertyä omaan mukavuudenhaluunsa, pysyä turvassa vallitsevassa tilanteessa, ja siirtää ajatukset tärkeiden asioiden ja haaveiden toteutumisesta jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Emme vain tule ajatelleeksi, ettei tuota aikaa välttämättä koskaan tule.

Ajattelemalla elämää sen rajallisuudesta käsin, voimme kyseenalaistaa mihin aikaamme käytämme. Miten paljon aikaa, energiaa ja rahaa tuhlaamme asioihin, jotka ovat pois elämämme oikeasti tärkeiden asioiden saavuttamisesta?

Meillä on mahdollisuus valita toisin. Odottamalla tulevaisuutta ei tapahdu mitään. Mitä sinä voisit tehdä jo tänään päästäksesi lähemmäksi niitä asioita, jotka ovat sinulle todella tärkeitä?

2 kommenttia artikkelissa “Miksei jo tänään?

  1. Moi! Kiitos blogistasi, täällä onkin mukavan paljon luettavaa minimalismista. Löysin tänne äskettäin ja pikku hiljaa olen lueskellut tekstejäsi. Mukavaa kevättä!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s