Television katselun haitat

Mitä haittaa on television katselusta? Ei välttämättä mitään. Joitakin se viihdyttää, ja jotkut osaavat asettaa television katselulle järkevät rajat.

Tai sitten television katselusta on paljonkin haittaa. Sain taas pitkästä aikaa huomata, mitä nuo haitat minulle ovat, kun jääkiekon MM-kisat ja Euroviisut sattuivat samoihin aikoihin.

Meillä on siis yhä televisio, vaikka parempi olisi kyllä ilman. Sain taas kantapään kautta vahvistusta sille, että minä ja televisio emme sovi yhteen. Televisiota tulee välillä katsottua kun sellainen kerran on olemassa ja mahdollisuus katsomiseen on. Televisio-ohjelmia katson välillä tietokoneelta, mutta itse television avaan vain poikkeustilanteissa. Suuret urheilukilpailut ja Euroviisut ovat tällaisia poikkeuksia.

Jos on taipuvainen jumittumaan television katseluun, niin kaksi viikkoa kestävät jääkiekon MM-kisat ja samaan aikaan viikon mittaan kolmessa erässä lähetetyt Euroviisut kyllä jumittavat television ääreen. Palasin aivan kuin ajassa taaksepäin. Elämä alkoi taas pyöriä sen ympärillä, minä päivänä televisiosta tulee mitäkin. Tilanne oli vielä pahempi kuin aiemmin. Kun televisiota katsoo säännöllisesti, siihen ehtii tottua ja kyllästyä. Katsomisen jättää väliin helpommin. Nykyään kun katson televisiota hyvin harvoin, kyllästymistä ei tapahdu. Jumiminen on helpompaa.

Mitä haittaa television katselusta sitten ilmeni? Televisio sai liian suuren osan ajastani ja ajatuksistani. Olin ennen jääkiekon MM-kisojen alkamista miettinyt, että jos tänä vuonna jättäisin niiden katsomisen kokonaan väliin. (Mietinköhän samaa viime vuonnakin?) Ajattelin, että voihan niitä seurata vain silloin tällöin. (Juupa juu.) Euroviisujen katsominen on kuulunut tapoihini jo niin pitkään kuin saatan muistaa. Kilpailun musiikin laatu tuntuu vain huonontuvan vuosi vuodelta, joten kenties senkin tavan voisi lopettaa. Yle Areenasta tai Youtubesta näkisi sen mitä on tarpeellista nähdä. Kuunnella voisi radiosta.

Tuon kahden viikon aikana katsoin televisiota liian usein. Katsoin Suomen pelit ja kolmena iltana viisuilut. Minulle jäi selvästi tavallista vähemmän aikaa käytettäväksi itselleni oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten kirjoittamiseen ja lukemiseen. Tunsin sen kyllä olossani alakulona.

Liiallinen television katsominen myös lamautti, aivan kuin aivot olisivat olleet osittain pois päältä. Laiskistuinkin. Tuli syötyä yli tarpeen ja vääriä asioita. Elämänilo väheni. Olin väsyneempi. Televisionhan piti viihdyttää minua! Sen sijaan katsoessani huomasin ajatusteni harhailevan, ilman että sain yhdestäkään kunnolla kiinni. Ymmärsin, että olin valinnut väärin ottaessani tuon MM-kisaurakan. En osannut kuitenkaan valita enää toisinkaan. Kun johonkin ryhdytään, niin tehdään sitten kunnolla…

Miten paljon katsomani viihde minulle antoi? Olisinko jäänyt jostakin olennaisesta paitsi, jos en olisi katsonut mitä katsoin? En. Jo seuraavana päivänä tapahtumien jälkeen koko kahden viikon urakka oli kuin haalea muisto. Hyvä kun muistin mikä oli Suomen sijoitus, kummassa tahansa kilpailussa. Kumpikaan tapahtuma ei tuottanut niin erityisiä elämyksiä, että mieleen mukana kannettavaksi olisi jäänyt mitään kummempaa. Aivan kuin olisin pakkolomauttanut aivoni kahdeksi viikoksi.

Olen huomannut nauttivani oikeastaan mistä tahansa, mihin keskityn antaumuksella, enemmän kuin television katsomisesta. Televisio-ohjelmien katsominen tietokoneeltakin on minulle parempi vaihtoehto kuin itse television katsominen, jostain syystä keskityn huomattavasti paremmin. Liekö syynä television suurempi katseluetäisyys, joka hajottaa keskittymisen johonkin sohvan ja television välille ja saa minut hukkumaan ajatuksiini kesken kaiken. Tietokoneruudulla kuvakin on parempi.

Ironista että tekniikan kehityttyä kuvaputkitelevisiosta tauluversioon kuvan laatu ainakin tässä taloudessa heikkeni. Kuvaputkitelevision aika tuli täyteen valitettavasti juuri ennen Euroviisuja useampi vuosi sitten, jolloin elämä ilman televisiota ei tuntunut vaihtoehdolta.

Mitä opin tämän kertaisesta televisioepisodista? Toivottavasti edes sen, että televisio ei todellisuudessa viihdytä minua. Televisio-ohjelmat tietokoneelta katsottuna sopivat minulle paremmin, niihin en addiktoidu yhtä helposti, ja niiden katseluun minulla on jostakin syystä korkeampi kynnys. (Olisikohan pätkivällä nettiyhteydellä osuutta asiaan.) Viihdyn paljon paremmin kirjoittaessani, lukiessani, ulkoillessani – tai oikeastaan tehdessäni mitä vain muuta kuin katsoessani televisiota.

Jos tilanne olisi vain minusta kiinni, en haluaisi omistaa televisiota ”varmuuden vuoksi”. Mieluummin vaikka kokisin sen hetken, että kaipaan televisiota, jota ei enää ole. Kaipaaminen ei ole vaarallista, se menee ohi, ja uuteen elämäntapaan tottuu. Maailma on televisioita pullollaan, esimerkiksi jääkiekkoa nähdäkseni minun olisi tarvinnut kävellä kadunkulmaan.

7 kommenttia artikkelissa “Television katselun haitat

  1. Toimisiko sellainen että nappaat imuroidessa television johdon irti seinästä, silleen ”vahingossa”, ja sitten oisit vaan ”voi hiisi, taitaa olla rikki”? 😀 Ei ehkä toimisi. (Ehdotin siksi että keski-ikäinen työtoverini on niin avuton ettei kyllä osaisi tarkistaa johtoja vaan uskoisi television todella olevan rikki.) Suomen pelit katsottiin täälläkin. Tai siis kuunneltiin, koska tein samalla käsitöitä. Euroviisut katselin kaverin luona, kun perinteeseen kuuluu kisastudio. Minulle kelpaisi oikeastaan sellainen elämä muutenkin; kotona ei tarttisi olla televisiota, silloin kun sitä haluaisi katsella (eli lähinnä MM-kiekot ja Euroviisut) niin siitä voisi tehdä sosiaalisen tilanteen ja mennä porukalla katsomaan muualle.

    • Kiitos vinkistä. Veikkaan, ettei ihan menisi läpi. 😀 Ihan samaa mietin minäkin, että hyvin voisi järjestää porukallakin kisakatsomon näitä harvoja tilanteita varten. Jotenkin niin osuvaa, että olen vuosikausia maksanut tv-lupaa ja sitten kun voisin luopua koko telkkarista, niin maksussakaan ei voi enää säästää, kun se peritään joka tapauksessa.

  2. En ole ollenkaan varma, että vuosittaiset tavat seurata lätkää tai euroviisuja ovat pahasta. Erilaiset tavat rytmittävät elämäämme ja traditiot luovat yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Nm. lätkää en katso ja euroviisuja kuuntelen pakosta sivusta. Telkkaria katson ylipäätänsä niin vähän noin tunnin viikossa, että selviäisin hyvin nettitarjonnalla.

    • Eiväthän tuollaiset vuosittaiset tavat pahasta olekaan, jos niistä nauttii. Itselläni oli aiemmin paljonkin erilaisia vuosittaisia tapoja, jotka valitettavan usein kyllä liittyivät televisioon. Joskus ajattelin, etten voisi elää ilman televisiota. Silloin koin nuo tavat tärkeiksi, nykyään olen löytänyt elämästä muita asioita joita teen useimmiten mieluummin.

  3. Minulle taas telkkari ei ole yhtä iso ongelma kuin tietokone, mutta tekstistäsi havaitsin valtavasti yhtäläisyyksiä, mistä jo keskustelimmekin oman tietokonelakkopostaukseni yhteydessä. Ruudun tuijottamisesta vapautuva aika on ehkä merkittävin ja paras motivaattori vähentämiseen. Olen valinnut telkkarittomuuden omassa kämpässäni, vaikka (tai ehkä koska) kotikotona meillä on aina ollut televisio, jonka äärellä on vietetty aika paljon aikaa. Luulen, että jos omistaisin telkkarin, siitä tulisi minulle aika helposti ongelma. Onhan se, kuten tietokonekin, houkuttelevan helppo ajanviettoväline. Minusta kaikkein kivointa telkkarittomuudessa on se, että jos ja kun minun tekee mieli katsoa jotain ohjelmaa, lähden kaverin tai vanhempien luo katsomaan sitä, ja tadaa, päämäärättömästä töllöttelystä tuleekin mukava sosiaalinen tapahtuma. Euroviisut jätin tänä vuonna ”perinteestä” poiketen väliin, mutta en kokenut menettäväni mitään. Uusi perinteeni voisikin olla laaduttoman musiikin systemaattinen boikotointi. 🙂

    • Niinpä, tietokoneella tai television äärellä voi saada huomaamattaan kulumaan valtavasti aikaa. Ilman, että siitä ajasta oikeasti olisi erityisen paljoa nauttinut. Aikoinaan meillä oli kumppanini kanssa yhteinen valitusvirsi, ei ole aikaa tehdä sitä tai tätä. Valintakysymys. Valitsimme katsoa televisiota, jolloin aikaa muuhun jäi todella vähän. Nykyään olemme tarkempia valinnoissamme. En osaa edes arvata miten paljon aikaa meni hukkaan television äärellä, ja oikeasti tärkeät asiat jäivät vain haaveiksi ja tekemättä. Omiin totuttuihin tapoihin on kovin helppo jäädä kiinni, ilman että niiden mielekkyyttä tulee kyseenalaistaneeksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s