Vuosi minimalismia – yksinkertaistaminen yllätti

Miten paljon elämä voikaan yhden vuoden aikana muuttua. Tein päätöksen yksinkertaistaa elämääni, poistaa siitä kaiken tarpeettoman. Tuo päätös on osoittautunut elämäni tärkeimmäksi.

Moni tuntuu ajattelevan, että minimalismi on luopumista, elämän pienentämistä, kieltäytymistä ja elämän nautintojen vähentämistä. Usein luen ajatuksia siitä, että tavaran vähentäminen on hyväksi, minkä perään nopeasti lisätään, että ”minimalistiksi ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä”. Minun korvaani kalskahtaa pelko jonkinlaisen rajaviivan ylittämisestä, jolloin kepeä elämän helpottaminen jää taakse ja muuttuu pelottavaksi luopumiseksi. Itse olen kokenut kaikkea muuta.

Näennäisesti olen luopunut paljosta. Olen antanut pois suuret määrät tavaraa ja lopettanut tekemästä monia asioita. Olen ottanut tavaralta pois roolin elämäni ohjaajana, piristäjänä ja haaveideni kohteena. Olen lopettanut uusien tavaroiden haluamisen.

Todellisuudessa en koe luopuneeni mistään. Jos hetkellisesti olenkin kyseenalaistanut jostakin tavarasta luopumisen, kokenut häivähdyksen luopumisen tuskasta, en ole menettänyt todellisuudessa yhtään mitään.

Tavaran lisäksi olen luopunut kallisarvoisen aikani väärinkäytöstä. Enää en kuluta aikaani lähes tiedottomassa tilassa televisiota tuijottaen. En roiku netissä lukemassa milloin mitäkin ”uutisia” ties miten monetta kertaa päivän aikana. En surffaile nettikaupoissa huvikseni, seuraa netistä asioita joilla ei ole minulle todellista merkitystä, tai kuluta aikaani elämältäni pakenemiseen.

Alkaessani yksinkertaistaa elämääni en osannut odottaa mitään. Halusin vain saada siistin kodin ja käyttää aikaani aivan muuhun kuin siivoamiseen, järjestelyyn ja kaikin tavoin tavaran ympärillä pyörimiseen. Olin saanut tarpeekseni tavaraan ja omistamiseen liittyvästä stressistä ja huolehtimisesta. Kaipasin elämääni enemmän aikaa itselleni tärkeille asioille. En osannut ajatella tai kaivata mitään sen suurempia muutoksia.

Tärkeimmät elämässäni tapahtuneet muutokset ovat olleet asioita, joita en olisi edes osannut kaivata.

Ensimmäisenä yllätyksenä elämäni uusi suunta toi hiljaisuuden. Ennen hiljaisuus aiheutti minussa levottomuutta, ahdistusta ja pelkoakin. Tunsin itseni yksinäiseksi ollessani itsekseni hiljaisuudessa, joten käytin jatkuvasti radiota ja televisiota pitämään minulle seuraa. Peitin lähes jokaisen valveilla olon hetken jonkinlaisella äänellä. Hiljaisuus merkitsi pelottavaa tyhjyyttä.

Jouduin kuitenkin kokeilemaan hiljaisuutta olosuhteiden pakosta, alkaessani kirjoittaa tätä blogia. Kirjoittaminen ei sujunut taustalla olevan hälyn keskellä. Ajatukseni katkeilivat ja huomioni kiinnittyi silloin kuuntelemani kaupallisen radiokanavan mainoksiin tai toimittajan puheeseen. Minun oli saatava kuulla ajatukseni paremmin.

Aloin kirjoittaa hiljaisuudessa. Ensin se oli outoa ja turvatonta. Olin niin pitkään pyrkinyt pitämään ajatukseni poissa häiritsemästä ja nyt kaipasinkin niitä voidakseni kirjoittaa. Totuin hiljaisuuteen kuitenkin nopeasti. Hiljaisuudessa oli helpompaa ajatella ja keskittyä. En enää sietänyt kaupallista radiota enkä television jatkuvaa hälyä, joten televisio pysyi yhä useammin kiinni ja radiokanava vaihtui Ylen mainoksettomaan tarjontaan.

Hiljaisuuteen totuttuani elämä muuttui. Aloin nauttia hiljaisuudesta. Siitä tulikin jonkin vältettävän sijaan hyvin arvokasta. Elämä tuntui hetki hetkeltä yhä enemmän elämältä, ei itseni ja elämän pakenemiselta hälyn taakse.

Hiljaisuus ei tuntunut enää tyhjältä, uhkaavalta ja pelottavalta, vaan siinä olikin kaikki. Aloin kuulla oman itseni ja ajatukseni paremmin kuin koskaan. Ymmärsin miten pitkään olin laittanut itseni ja todelliset tarpeeni sivuun. Nyt ajatuksia siitä, mitä elämältäni haluan alkoi putkahdella yksi toisensa jälkeen.

Hiljaisuus toi tullessaan rauhan ja kiitollisuuden. Huomasin, että minulla oli yhä enemmän levollisuutta elämässäni. Yhä useammin oli hyvä olla. Onnellisuus löysi luokseni, jääden ihmeen pysyväksi pohjavireeksi, ollen taustalla huonoinakin päivinä. Ymmärsin lopettaa taistelun tuulimyllyjä vastaan. Opin hyväksymään kaikenlaiset asiat elämään kuuluvina, tuntematta tarvetta enää paeta kaikkea ikävää. Olin oppinut olemaan läsnä omassa elämässäni, elämään juuri meneillään olevaa hetkeä.

Alkaessani luopua turhasta en vielä tiennyt mistä kaikesta turhasta saankaan luopua. Hiljaisuus opetti minua kohtaamaan itseni ja näkemään asioita itsessäni, joista voin päästää irti. Voin päästää irti turhasta huolehtimisesta, suorittamisesta, kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan varautumisesta, stressistä, tyytymättömyydestä, pelosta, mieliteoista, kuvitelmasta että olisi jotakin parempaa, jota kohti pitäisi kaiken aikaa pyrkiä.

Nykyään nautin elämästäni sellaisella tasolla, etten olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Tunnen itseni vapaaksi. Se on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. On ollut vapauttavaa huomata, etten tarvitse läheskään sitä kaikkea, mitä pidin välttämättömänä. Elämästä nauttiakseni en tarvitse tavaroita, rahaa, toisia ihmisiä, suuria elämyksiä, kokemuksia, tavoitteita tai haaveita.

Olen uskomattoman onnellinen juuri nyt, yksin hiljaisuudessa tätä kirjoittaessani. Nautin elämästäni vain ollessani tässä, elossa, sisäisessä rauhassa ja hiljaisuudessa. Elämä on täyttä vaikka en tekisi mitään, vaikka vain olen. Vaikka en osaisikaan elää jokaista hetkeä tuntien tätä suunnatonta iloa, tiedän, että voin saavuttaa sen ilman että tarvitsen itseni ulkopuolelta mitään. Tunnen saaneeni huikean lahjan.

Pysähtyminen ja hiljaisuus tarjoavat mahdollisuuden löytää onnellisuuden, johon ulkoisilla tekijöillä on hyvin vähän vaikutusta. Nämä kaksi yksinkertaista asiaa suurin osa meistä itseltään riistää, ja yrittää etsiä onnellisuutta kaikin voimin itsensä ulkopuolelta. Minäkin kuuluin tähän joukkoon. Kuvittelin, että joku tai jokin tekee minut onnelliseksi. Harmittelin, että olosuhteet tai toiset ihmiset estävät minua olemasta onnellinen. Täyttä puppua. Elämä muuttui paremmaksi kun uskalsin katsoa oman pääni sisään ja nähdä kaiken uudessa valossa.

Luin hiljakkoin Catherine Ingramin kirjan Intohimoinen läsnäolo – havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta. Kirjassa oli ranskalaisen filosofin, Blaise Pascalin ajatus 1600-luvulta, jonka haluan jakaa kanssanne:

”Kaikki ihmisen harmit johtuvat hänen kyvyttömyydestään istua hiljaa huoneessa tekemättä mitään.”

Onnea ei tarvitse etsiä kaukaa. Se on aivan lähellä ja ilmaista. Kaikki on jo tässä.

12 kommenttia artikkelissa “Vuosi minimalismia – yksinkertaistaminen yllätti

  1. Kaunis kirjoitus! Voi kun pääsisin itsekin kuvailemasi kaltaiseen olotilaan.

    En kuitenkaan voi lähteä etsimään sisäistä rauhaa samoilla keinoilla, koska huomaan aika pitkälti eläneeni kuvailemallasi tavalla jo tähänkin asti. Pitkään se tapahtui huomaamattani ja tietoisesti siihen pyrkimättä. En ole koskaan pitänyt shoppailusta tai ostellut paljon tavaraa, ja lahjaksikin saadut asiat monesti vain vaivaavat ja ahdistavat minua, elleivät ne ole todella tarpeeseen tulleita. Roina saa minut rauhattomaksi. En muista oikein koskaan hinkuneeni mitään tavaraa tai haaveilleeni niistä. Katson telkkaria melko vähän ja silloinkin nauhalta jonkin tietyn ohjelman, jonka katsottuani suljen laitteen. Kyllästyn päämäärättömään kanavasurffailuun noin viidessä minuutissa. Olen herkkä turhalle hälylle, joten en koskaan pidä telkkaria päällä taustalla enkä pidä edes musiikin kuuntelusta taustalla. Hiljaisuus on minulle luontainen olotila.

    Koska olen enemmän tai vähemmän koko ikäni elänyt näin, on vastaavan elämänmuutoksen tekeminen hankalaa. Minimalismi on lähellä sydäntäni, mutta mistä löytää kuvailemasi seesteisyys ja onnellisuuden tunne, jos ulkoinen rauha on jo saavutettu? Sanotaan, että kiirettä, hälyä ja tavaraa vähentämällä huomaa, että voi olla onnellinen tässä ja nyt. Jatkuva uusien asioiden tavoittelu ei takaa sisäistä muutosta, mutta ei sitä takaa sen enempää asioista luopuminenkaan. Sisäiseen muutokseen tarvitaan aina sisäinen muutos.

    Kiitos ajatuksia herättävistä kirjoituksistasi ja onnea yksivuotiaalle blogille! 🙂 Vaikka en paljon kommentoi, olen seurannut blogiasi alusta lähtien ja tästä on tullut yksi ehdottomista suosikeistani.

    • Kiitos kauniista sanoistasi! Osaisinpa vastata hyvään kysymykseesi jotakin viisasta. Itselleni on ollut tärkeää oivaltaa, ettei materialla ole lopulta juurikaan väliä. Olen luopunut materian nostamisesta erityiseen arvoon, jolloin minun ei tarvitse pelätä sen menettämistäkään. (Aiemmin pelkäsin.) Olen löytänyt luottamusta elämään sen ymmärryksen kautta, että ihminen tarvitsee lopulta kovin vähän ollakseen onnellinen. Aiemmista käsityksistä luopuminen on ollut minulle tärkeää.

      Jos koko kirjoitukseni pitäisi tiivistää yhteen sanaan, jonka näen olleen onnellisuuden löytymisen taustalla, niin se on läsnäolo. Olen lukenut siitä paljon ja lukeminen on auttanut läsnäolon löytämisessä. Ennen läsnäolo oli vaikeaa jo siksi, että elämäni oli täynnä häiriötekijöitä. En uskaltanut olla läsnä, pelkäsin mitä löytäisin itsestäni. Minulle minimalismi on luonut tärkeät lähtökuopat itseni löytämiselle.

      On uskomatonta jonakin päivänä huomata, että elämä on kääntynyt päälaelleen. Minulla oli läsnäolon tunne elämässä aiemmin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Muulloin sisällä asui levottomuus, en elänyt koskaan juuri sitä hetkeä mikä oli meneillään. Tuntuu käsittämättömältä, että kyky olla läsnä hetkessä osui minunkin kohdalleni. Mielenrauhan ohella se oli yksi niistä asioista, joita paitsi ajattelin jääväni iäksi.

      Olen joutunut lapsesta saakka kieppumaan oman napani ympärillä terveydellisistä syistä. Onnellisuuden löytääkseni olen tarvinnut jotakin muuta mietittävää, ja luonto on ollut minulle tärkeässä osassa. Minulle on ollut tärkeä asia oivaltaa, että minä en ole minkään keskiössä. Olen vain pikkuruinen osa tätä suurta kokonaisuutta. Kuten taivaalla lentävät pääskyset ja nurmella kasvava voikukka.

      Vaikea pukea sanoiksi omia tunteitaan ja aivoituksiaan, mutta toivottavasti sait tästä jotakin irti.

      • ”Olen joutunut lapsesta saakka kieppumaan oman napani ympärillä terveydellisistä syistä. Onnellisuuden löytääkseni olen tarvinnut jotakin muuta mietittävää, ja luonto on ollut minulle tärkeässä osassa.”

        Olisi todella kiinnostavaa lukea lisää tästä aiheesta! Minä olen joutunut kamppailemaan aika vaikean sairauden kanssa puolet elämästäni ja sen takia tykkään ehkä usein mieluummin elää tulevaisuudessa kuin olla läsnä nykyhetkessä. Kun tässä hetkessä on särkyjä ja pelkoa, tuntuu paremmalta miettiä tulevaa – mitä kivaa teen sitten kun joskus voin ainakin hetkellisesti paremmin. Luonnosta minäkin saan voimia ja onnellisuutta, mutta kaipaan useammin sitä läsnäolon tunnetta. Liian helposti ajatukset karkailevat tulevaan tai menneeseen, koska siihen on tottunut.

        • Kiitos kommentistasi! En vielä tiedä minkä verran tulen aiheesta kirjoittamaan. Rivien välit ovat täynnä kaikenlaisia asioita, vaikken kovin suoraan olekaan kirjoittanut. Olen kirjoittanut paljon henkilökohtaisempia asioita kuin alunperin ajattelinkaan. Olen kokenut sen kuitenkin tärkeäksi itselleni, ja toivon, että ajatuksistani on hyödyksi ja kenties rohkaisuksi samankaltaisia asioita kokeneille. Yritän ajatella, että elämää tämä vain on, jokaisella on omat taakkansa kannettavaksi. Minun terveysmurheeni ovat psyykkiseltä puolelta, olen kokenut paljon henkistä kipua. Elämä on ollut hankalaa, katsoi sitten menneisyyteen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen. Tänä päivänä tilanne ei onneksi ole enää pahimmillaan, nyt voin halutessani katsella mihin suuntaan vain ilman suurempia kipuja, mutta mieluiten pysyn tässä hetkessä. Fysiikka on toistaiseksi kohtuullisissa kantimissa, eikä minulla ole erityistä kokemusta fyysisistä kivuista. Toki fyysinen ja psyykkinen terveys ovat hyvinkin kytköksissä toisiinsa, mutta en tiedä onko minusta avuksi tässä asiassa.

  2. Kiitos tästä blogista! Puet niin hienosti kaiken sanoiksi. Olen itse tämän prosessin alussa ja imen voimaa ja intoa täältä. Monien ihmisten kanssa ei tästä voi edes puhua, koska se saattaa olla heille uhkaavaa tai muuten pelottavaa. No, halusin vaan kertoa, miten tärkeä blogistasi ja sanoistasi on minulle tullut. Olen kommentoinut vain muutaman kerran mutta elänyt mukana kaiken muunkin. Olen onnellinen puolestasi ja kiitollinen, että jaoit tämän kaiken. Henriikka

    • Kiitos sinulle kauniista sanoistasi! Tästä blogista on tullut tärkeä minullekin. Tarvitsen kirjoittamista pääni selvittämiseen, ja on todella hienoa jos kirjoituksistani on iloa ja hyötyä muillekin. Se merkitsee minulle paljon.

      Voimia elämääsi ja elämänmuutokseen! Mietin usein miksi ihmiset kokevat uhkaavana tai pelottavana, jos joku pyrkii muuttamaan elämäänsä itselleen paremmaksi omilla, suuresta massasta poikkeavilla keinoillaan. Jokaisella on oma elämänsä elettävänä, mahdollisuus omiin ratkaisuihinsa. Itse olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi ja erilaiseksi jo lapsesta asti, joten erilainen elämänvalinta ei ole ollut mitenkään vaikea tehdä. Itsekin saan inspiraatiota ihmisistä, jotka valitsevat toisin kuin yleensä odotetaan, löytävät sen omannäköisen elämänsä jossa ovat onnellisia.

  3. Ihania ajatuksia jälleen kerran. Itsekin olen yllättynyt, kuinka paljon hyvinvointia minimalismi elämääni on tuonut. Niistä suurimpana minulle aikaisemmin tuntematon käsite – tyytyväisyys. Olin miettinyt aikaisemmin, millaista elämä oikein tulee olemaan, kun aina tavoittelen jotakin enemmän. Mikään ei riittänyt, ja jos jotakin saavutin, katse siinsi jo seuraavassa asiassa. Elin elämääni ”sitten kun”. Minäkään en ole koskaan ollut mikään himoshoppaaja, mutta toki olin hankkinut tiettyjä tavaroita, joita pidin välttämättöminä. Suurin muutos minullekin on tapahtunut nimenomaan henkisellä tasolla. On ollut niin vapauttavaa päästä materiasta irti. Suurin haave elämässäni ei enää ole omakotitalo. Nykyisestä rivitalokaksiosta ei ole kiirettä pois, vaikka joskus tulevaisuudessa meille suotaisi perheenlisäystäkin. Eräätkin naapurini asuvat samanlaisessa kodissa kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa, ja tuntuvat mahtuvan ihan mukavasti. Mikä tärkeintä, ei tarvitse olla myöskään rahan ja työn orja, kun tyytyy siihen, mitä on. Kyllä elämä on ihanaa!

    • Kiitos ajatuksistasi! Tyytyväisyyden saavuttaminen on huikea juttu. Itsekin elin ennen ”sitten kun” -elämää. Koskaan ei ollut nyt, oli vain seuraavaksi ja sitten kun. Tyytyväisyyden hetket olivat vähissä vaikka mitä olisi tapahtunut, suunta oli aina eteenpäin. Oli myös ”mitä sitten jos”, huoli tulevaisuudesta joka asian suhteen. En luottanut elämään enkä itseeni tai selviytymiseeni. Siihenkin on tietysti monia syitä, pääasia kuitenkin että ajat ovat muuttuneet ja elämä on paremmin.

      Materiasta irti pääseminen on vapauttavaa. Entiset ajatukset ja tunnesiteet tavaraan ovat katkenneet. Huomaan, että voisimme hyvin asua vaikka yksiössä, niin vähän tavaraa todellisuudessa tarvitsisimme. Siinä vaan ei ole taloudellisesti mitään järkeä, kun vertailee asuntojen ja vastikkeiden hintoja.

      On valtava rikkaus osata tyytyä siihen mitä on. Onnea on vaikea saavuttaa, jos kaipaa koko ajan jotakin mitä itsellä ei ole.

  4. Jotakin samaa tunnen itsekin. Minulla oikeastaan tavaran kautta eläminen llittyi tietynlaiseen elämänvaiheeseen opiskelujen päätyttyä, sitä ennen olin aika tiukka ekologinen kuluttaja – olen taas palannut juurilleni. Mistään itselle tärkeästä en ole luopunut – päin vastoin, olen saanut sellaiselle tilaa, sekä ajallisesti että fyysisesti. Ilonsa siinäkin, kun saa pistää tavaraa kiertoon ja huomaa, että itselle tarpeeton, on toiselle ihan tarpeellinen tavara. Niin sanotusti ”hukkaan” menee todella vähän.

    • Ulkopuolinen voisi ajatella, että asuntoa tyhjentäessään luopuu paljosta, mutta ei se välttämättä tosiaan ole niin. Itse en ole kokenut mitään haittoja tavarasta luopumisen edetessä, ainoastaan monenlaista hyötyä. Yksi parhaita asioita prosessin edetessä on ollut ymmärtää, että tarvitsen lopulta hyvin vähän. Sitä on vuosien saatossa haaveillut vaikka mistä tavaroista, ajatellut niiden antavan jotakin. Harmitellut kun ei ole rahaa ostaa mitä haluaisi. Ja nyt huomaa, että tavaralla ei enää olekaan sellaista arvoa. Se on vain tavaraa, sitä on maailma täynnä, enkä minä tarvitse sitä kuin hyvin vähän.

  5. Pitää tätäkin kommentoida, kun olen innoissani! Mikä aarre minulla onkaan ollut lapsesta asti! Olen aina osannut hiljentyä ja olla hiljaa. En siis ole hiljainen luonne, vaan pikemminkin niin, että olen lapsesta asti osannut etsiä rauhallisia hetkiä temperamenttisuuteni vastapainoksi. Minulla ei soi automatkalla stereot läheskään aina. Erinäisistä sattumuksista johtuen huomasin moottoripyörän olevan itselleni edullinen ja mieluinen ajokki, eikä minulla kypärän sisällä todellakaan ole mitään kuulokkeita. Pakoputkessakin on alkuperäiset äänenvaimentimet…

    Oikeastaan tätä blogia lukiessani olen ymmärtänyt taas lisää ihmisten erilaisuutta. Jotkut siis todella vaivaavat päätään sillä, mitä muut ajattelevat heidän tavoistaan, pukeutumisestaan ja jopa ajatuksistaan. Tottahan minäkin elän suunnilleen säädyllisesti, mutta en ole koskaan erikseen miettinyt, että mitähän äiti, pomo tai satunnainen ohikulkija miettii, ellei puuhani ole huomattavan epäsovinnaista. Samoin ymmärrän nyt, että joitakin hiljaisuus todella ahdistaa, kaiketi samoin kuin minua jäytää jatkuva hälinä, telkkarin mölinä ja radion pauhu. Nyt siis ymmärrän myös sen, miksi toiset eivät ymmärrä minua. Heitä ei kerta kaikkiaan kiusaa se, että samassa asunnossa televisio suoltaa yhtä ja radio toista asiaa samaan aikaan samoihin korviin.

    En ole elämässäni menestynyt muussa kuin koulunkäynnissä. Sielläkään en juuri ollut paikalla, mutta arvosanat ovat aina olleet hyviä. En myöskään ole mikään älykäs, pikemminkin pidän itseäni vähän hitaana. Ehkä olenkin, mutta ehkä minulla on hiljaisuuden rakkauteni vuoksi ollut mahdollisuus keskittyä: lukea huolella, paneutua syvällisesti ja miettiä hitailla aivoillani. Tai ehkä asia onkin niin, että luovuus ja älykkyys perustuvat hiljaiseen hitauteen. Ajatukset ehtivät kypsyä, kun aivoja ei jatkuvasti kuormiteta huutavalla viriketulvalla.

    Tätä kirjoittaessani muistan ne tunteet lapsuuteni meripartioleireiltä, jolloin halusin joka päivä olla tovin yksin. Päivittäistä hälyä oli enemmän kuin jaksoin sietää, vaikka muutoin viihdyin ja nautin leirin tapahtumista ja kavereista. Saatoin mennä yksin hetkeksi soutelemaan, istua yksin laiturin nokassa tai veistellä joutilasta puukalikkaa. Onneksi olen ollut 1970-luvun lapsi ja 80-luvun nuori, jolloin lapsille vielä annettiin omaa aikaa leireillä ja kotona pelkäämättä, että lapsi välittömän valvonnan puutteessa oitis kohtaa onnettomuuden tai ryhtyy pahantekoon. Kaikki nämä asiat, jotka nykyään lapsilta kiellettäisiin ja joita aikuistenkin pitää toisinaan perustella, ovat olleet minulla läsnä aina.

    (Olen nyt kirjoittanut kolme tai neljä tällaista omakohtaista kokemusta ja kommenttia tänne. Kirjoittaessani en mieti, jaksaako kukaan lukea näitä. En siis vaivaa päätäni hyödyllä tai tavoitteilla. Mukava, jos joku viitsii… Koska minulle maksetaan palkkaa – vieläpä hiljaisuuden parissa ahkeroinnista – lienee aika ryhtyä ansiokirjoittamiseen.)

    • Kiitos kun kirjoitat ajatuksistasi, minusta ainakin on mukava niitä lukea. Vastasin juuri aiemmin kirjoittamiisi kommentteihin. Näin kesällä olen missä milloinkin, joten vastausten kanssa voi vierähtää aikaa.

      Hiljentymisen taito, kyky olla itsensä kanssa hiljaisuudessa, voi tosiaankin olla todellinen lahja ja aarre. Eräät opettelevat vastaavaa taitoa yli kolmekymppisinä… Tarkoitan siis itseäni. Ja mikä lahja se onkaan, kun osaa olla hiljaisuudessa pelkäämättä mitä mielestä oikein putkahtaakaan esille. Aiemmin en antanut ajatuksilleni tilaa, vaan täytin pääni television tai radion äänillä. En tiedä osaako joku ajatella paremmin tai luovemmin hälinässä, mutta itse tarvitsen hiljaisuutta, jotta voin ajatella rauhassa. Jatkuva viriketulva ei tosiaan jätä tilaa ajatusten kypsymiselle, näin ainakin minulla.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s