Pystytkö keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan?

Muistan miten nuorempana otin kaiken irti ostamastani musiikista. Kun ostin uuden levyn, kuuntelin sen kerta istumalta alusta loppuun.

Kuunnellessani luin laulujen sanoja ymmärtääkseni mistä niissä todella kerrotaan. Koko tuon ajan annoin vaan levyn kuuntelemiselle, en tehnyt samalla mitään muuta. Noiden hetkien tunnelma on jäänyt mieleeni. Haaveilin lapsesta asti huoneesta, jossa ei olisi mitään muuta kuin mahdollisuus kuunnella rauhassa musiikkia. Huoneessa olisi vain välineet musiikin kuunteluun, ja lattialla jotakin pehmeää minkä päällä maata ja vain kuunnella. Keskittyen vain siihen, aivan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin minä ja musiikki.

Mitä tapahtui kun nuoruus loppui? Miksi musiikille ei voinut enää antaa yhtä paljon aikaa, vaan se siirtyi muun tekemisen taustalle? Kuuntelin edelleen paljon musiikkia, mutta en antanut keskittymistäni sille kokonaan, vaan hajotin huomioni moneen asiaan yhtaikaa. Silloin tällöin järjestin itselleni aikaa, jolloin kaivoin kaikki levyni esille ja kuuntelin ajatuksella kappaleita, joita juuri sillä hetkellä halusin kuulla.

Nuo hetket ovat jääneet mieleeni täydellisen läsnäolon hetkinä. Sellaisina kausina elämässä, kun asiat eivät menneet kuten olisi voinut toivoa, kuuntelin enemmän musiikkia keskittyen vain siihen ja hakien siitä voimaa.

Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on todella aliarvostettua. Tehokkuuden nimissä moni pyrkii tekemään montaa asiaa yhtaikaa, ja ajattelee olevansa siinä hyvä. Niin minäkin ajattelin. Vieläkin helposti lipsun siihen, että teen monia asioita samanaikaisesti.

Olen kuitenkin huomannut, että keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan voi saada huomattavasti enemmän aikaan. Tekeillä oleva asia myös sujuu jouhevammin, ja lisäksi saavutan helpommin täydellisen läsnäolon tunteen josta nautin suunnattoman paljon. Oli tekeillä oleva asia mitä tahansa. Aivan tavalliset kotityötkin tuntuvat mukavammilta, kun tekee niitä aivan kuin tekeillä oleva homma olisi ainoa asia koko maailmassa, eikä olisi kiirettä mihinkään.

Huomion antaminen yhdelle asialle kerrallaan vaatii minulta vielä opettelua. Joskus tuntuu, että kirjoittamisen kanssa kannattaa välillä tehdä poikkeus sääntöön. Tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla musiikkia, itse asiassa aihe tähän kirjoitukseen tuli vasta kun laitoin kuulokkeet korvilleni. Minulla oli ensin hiljaisuus ja tyhjä ”paperi” edessäni, ja yhtä tyhjä oli päänikin. Musiikin alkaessa soida alkoi tekstiäkin pulputa.

Musiikki on minulle monin tavoin valtavan tärkeää. Se on kuin avain uuteen maailmaan. Avain sisimpääni, ajatuksiini ja tunteisiini. Annan musiikille jakamatonta aikaani liian vähän ja aion korjata tilanteen.

Parhaimmillaan keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan antaa vahvan kokemuksen siitä, että on todella elossa. Varsinkin kun tekee asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä. Musiikin lisäksi luonnossa liikkuminen kuljeskellen, juosten, retkiluistimilla luistellen tai hiihtäen tuo tunteen vahvasta läsnäolosta elämässä. Samoin kirjoittaminen, varsinkin silloin kun tekstiä syntyy helposti, kuin taivaasta tipahtaen, ollen vain kirjoittamista vailla.

Viime keväästä lähtien, kun aloin vähentää elämästäni turhia asioita, keskittyen tärkeimpiin, olen saanut elämääni valtavan paljon. Aivan kuin olisin päässyt ulos minua pidätelleestä kuoresta.

6 kommenttia artikkelissa “Pystytkö keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan?

  1. Vain yhteen asiaan keskittyminen on juuri sitä mitä itse pyrin jatkuvasti harjoittelemaan. Niin kotona, töissä kuin opinnoissani. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Tässä yhtenä päivänä käytin aikani kirjan lukemiseen, se oli niin kiehtova ja sujuva että keskityin siihen täysin. Päätinkin että voisin mielummin käyttää aikaa enemmän kirjojen lukemiseen ja vähentää tv-sarjojen, videoiden jne. katsomista koska lukemisesta saan itselleni paljon enemmän.

    • Itselläni on aivan vastaava kokemus. Kun aloin ottaa eroa television katselusta ja luin aiempaa enemmän, huomasin miten paljon enemmän nautin lukemisesta kuin televisiosta. Jostain syystä television katselu tekee minut levottomaksi, kirjaan taas on ihana uppoutua. Yhteen asiaan kerrallaan keskittyminen ei tosiaan ole helppoa. Itse olen jossain vaiheessa oppinut ajattelemaan, että pitää olla ”tehokas”, ja alkanut tehdä montaa asiaa yhtaikaa. Ei se kuitenkaan tehoja lisää. Enää en jatkuvasti haro joka suuntaan, mutta joihinkin asioihin on helpompi keskittyä kuin toisiin.

  2. Minullakin oli teini-ikäisen tapana kuunnella keskittyneesti ostamani levy 🙂 Kuulokkeet korville ja fiilistelemään. Jopa vanhempani tiesivät, että silloin on turha häiritä. Tämä tapa on kyllä jäänyt pois vuosien varrella ja nykyisin ehkä mahdotonkin toteuttaa, ainakaan kotona, jossa pyörii päälle vuoden ikäinen taapero. Tosin, miehen kanssa jos keskustelisi ja vain järjestäisi tämän ajan itselleen niin kyllähän se varmasti onnistuisi.
    Olen huomannut sen, että en voi enää päivisin pitää radiota tai televisiota auki taustameluna, vaan ajatukset hajaantuvat ja jos kuulen jotain mielenkiintoista, kuuntelen hetken sitä ja sitten taas havahdun, että ”mitä minun pitikään tehdä…”. Miehenikin mielestä on ärsyttävää, kun näytän kuuntelevani häntä, mutta tosiasiassa kuuntelenkin telkkaria/radiota, enkä ole kiinnittänyt hänen sanomisiin ollenkaan huomiota. Telkkari pysyy myös iltaisin kiinni, sillä huomasin, että tyttömme iltapuuhat sujuvat paremmin, kun se ei ole päällä illasta ollenkaan. Jo noinkin pienet huomaavat esim. mainokset ja jäävät seuraamaan niitä.
    Vielä loppuun kiitettävä blogistasi. Nimittäin, olen tässä vuoden verran tuskaillut työasioita ja uraani (vaikka olenkin hoitovapalla) ja miettinyt suuntaa. Blogisi ansiosta olen hiljentynyt kuuntelemaan itseäni ja tajunnut, että olenkin mennyt urallani siihen suuntaan, mihin minun oletetaankin menevän. Olen halunnut tehdä ehkä hieman toisella tavalla, mutta olen jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat asiasta ja entäs jos en onnistukaan. Lukemalla sinun ja muutaman muun bloggajan kirjoituksia, rohkaistuin tekemään ratkaisun. Hain keväällä opiskelemaan uutta AMK-tutkintoa ja perjantaina tulikin tieto, että pääsin kouluun 🙂 Valtava innostus kertoo sen, että päätös oli oikea, eikä tuleva työmäärä pelota yhtään. Että jos joskus tulee sellaisia päiviä jolloin mietit, onko tästä blogista mitään hyötyä ja saako näistä kirjoituksista kukaan mitään irti, niin täällä on nyt yksi elävä esimerkki! Iso kiitos sinulle, että kirjoitat!

    • Kiitos kommentistasi! Tuli tippa linssiin sitä lukiessa. Onnittelut opiskelupaikasta! Ihana kuulla pohdinnoistasi ja hienoa, että rohkeasti lähdit suuntaan, joka on itsellesi oikeampi kuin nykyinen tilanne. On helppoa elää tavallaan automaattiohjauksella, edetä sitä rataa mille joskus tuli lähdettyä, ilman että sitä juurikaan kyseenalaistaa. Ihanaa kuulla, että sait kiinni toisenlaisesta mahdollisuudesta, joka vielä opiskelupaikan ja valtavan innostuksen muodossa palkittiinkin. Hienoa!

      Minulla myös ajatukset hajaantuvat helposti jos on taustaääntä. Tulen levottomaksi, kun asiat eivät suju toivotulla tavalla, kun huomio ei pysy yhdessä asiassa kerrallaan. Niinpä radio on taustalla vain esim. siivotessa tai jotain muuta sellaista tehdessä, jota taustaääni ei häiritse.

      Ja kyllä, niitä päiviä on välillä kun mietin saako joku näistä kirjoituksista jotakin irti. On aina yhtä huikeaa lukea kommentteja, joista huomaa, etten kirjoita tätä blogia turhaan. Suuri kiitos kannustuksesta! Se on minulle valtavan arvokasta.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s