Voimme ajatella toisin

Yhteiskunnan odotukset. Sosiaalinen paine. Mitä naapuritkin ajattelevat… Näihin asioihin on viitattu välillä tämänkin blogin kirjoituksissa ja kommenteissa käydyssä keskustelussa. Milloin missäkin putkahtaa esiin käsitys siitä, millainen pitäisi olla ja miten toimia ollakseen hyväksytty, arvostettu, kunnon kansalainen.

Ajattelemmeko omia tarpeitamme vai valitsemmeko asioita muiden odotusten tai mieltymysten mukaan? Teemmekö kuten muutkin tekevät, vai kuten itse haluamme tehdä? Se miten muut toimivat, mitä he tekevät tai ostavat, tarjoaa meille valmiin mallin toimia.

Voimme kulkea samaa latua kuin muutkin, ostaa kotiimme samanlaiset tavarat, pukea päällemme vastaavanlaiset vaatteet. Voimme toimia muiden ihmisten (kuviteltujen) odotusten mukaan.

Tai sitten voimme ajatella toisin.

Voimme valita tavan olla ja elää, joka on meille itsellemme juuri sopiva. Voimme keskittyä omaan hyvinvointiimme, ja jättää muiden ihmisten meidän elämäämme koskevat arvostukset ja odotukset huomiotta. Miksi antaisimme muille ihmisille valtaa vaikuttaa siihen, miten me elämme omaa ainutkertaista elämäämme?

Meillä on mahdollisuus tehdä valintoja joka päivä. Elämämme on omissa käsissämme, kukaan toinen ei voi elää sitä puolestamme.

Me voimme yksinkertaisesti lopettaa sen seuraamisen, mitä meiltä tänään odotetaan ja millaisia meidän tulisi olla, jotta riittäisimme. Voimme lopettaa kaikenlaisten mainosten ja lehtien vastaanottamisen, jotka yrittävät saada meidät tuntemaan, että emme riitä juuri tällaisina kuin olemme.

Sillä me riitämme.

Onnellisuus ei löydy ostamalla, vaikka ostaisimme mitä. Onnellisuus ei löydy omistamisesta. Onnellisuus on jokaisen mahdollista löytää sisimmästään, kun uskaltaa katsoa tarpeeksi tarkasti.

Minulle itselleni onnellisuus löytyi, kun aloin keskittyä asioihin, jotka ovat minulle todella tärkeitä ja merkityksellisiä. Siirsin syrjään kaiken turhan ja lakkasin miettimästä sitä, mitä yhteiskunta tai kuka tahansa minulta odottaa.

Minulla on vain yksi elämä. Miksi käyttäisin sen miettimällä turhanpäiväisiä asioita ja tuntemalla itseni riittämättömäksi? En vaivaa enää päätäni sillä mitä minusta ajatellaan, sillä se ei ole millään tavalla minun vallassani. Minusta voidaan ajatella kaikenlaista, ja jokaisella on oikeus ajatella mitä haluaa. Minä en voi kenenkään ajatuksiin vaikuttaa, eikä minun tarvitse tuhlata aikaani muiden ajatusten miettimiseen. Tärkeintä on mitä minä itse ajattelen. Haluatteko kuulla?

Minä ajattelen, että olen vihdoin löytänyt oman paikkani maailmassa. Haluan elää yksinkertaista elämää vain todella tarpeellisten tavaroiden kanssa. Ajattelen, että on tärkeää käyttää aikansa tekemällä merkityksellisiä asioita ja olla itselle tärkeiden ihmisten seurassa. Olen ymmärtänyt, että onnellisuuteni on omissa käsissäni, mikään tavara tai toinen ihminen ei voi tehdä minua onnelliseksi. Voin itse päättää minkä asenteen läpi asioita katson. Voin itse valita välitänkö pätkääkään siitä mitä mieltä muut ovat minun elämänvalinnoistani.

Tärkeintä on, että minä olen omassa elämässäni onnellinen juuri näin.

Voimme keskittyä niihin asioihin joista saamme iloa elämäämme. Olivat ne sitten jonkun toisen mielestä miten kummallisia tai hölmöjä tahansa. Voimme ajatella luovasti ja ratkaista elämämme solmukohtia omalla tavallamme. Se miten ”kaikki muut” tekevät ei välttämättä ole paras ratkaisu meille. Vaikka jokainen ympärillämme ratkaisisi jonkin asian elämässään toisin kuin me, voimme silti pitää kurssimme oikeaksi kokemassamme suunnassa.

Jos kaikki kuuntelisivat sydäntään ja toimisivat kuulemansa mukaisesti, maailma voisi olla mukavampi paikka meille kaikille.

4 kommenttia artikkelissa “Voimme ajatella toisin

  1. Hyvä kirjoitus! Tekstisi on täyttä asiaa ja olen samaa miettinyt lukemattomat kerrat. Kauhean vaikealta vaan joskus tuntuu olla miettimättä mitä muut ajattelevat – niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Kirjoituksestasi inspiroituneena aion kesän ajan aktiivisesti keskittyä unohtamaan muiden mielipiteiden ja ajatusten märehtimisen ja kehittää itseäni tällä osa-alueella 🙂 Helpottaisi elämää huomattavasti!

    • Kiitos kommentista! Mitä enemmän ikää on tullut, sitä vähemmän jaksan miettiä mitä muut ajattelevat. Enhän minä sitä voi tietää vaikka miten miettisin, joten turhaan mietin. Kuulostaa hyvältä kesäprojektisi! 🙂

  2. Mukava lukea tätä esittämääsi toisinajattelua. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että sosiaalisina olentoina ja yhteiskunnan jäseninä ympäröivien ihmisten ajatukset joka tapauksessa sanelevat sen, kuinka voimme elää. Toiset meistä tosin ovat ”pinnallisempia”, siis sellaisia, että muiden ajatukset vaikuttavat heihin enemmän. Ehkä he kokevat sinällään syvällistä tarvetta kuulua joukkoon ja olla samanlaisia kuin muut. Toiset vastaavasti ovat ainakin joiltain osin itsenäisempiä. Itsenäisyys ja yksilöllisyys ovat arvoja, jotka ovat muotia, mutta joita ei välttämättä saavuteta. Hyvänä puolena niissä on se, että ainakin periaatteessa ne tarjoavat jokaiselle mahdollisuuden käyttää hyviä puolia omaksi ja yhteiseksi hyväksi. Huonoja puolia ovat sitten erilaiset kahnaukset kanssaihmisten kanssa.

    Varmaankin suhteellinen itsenäisyys on hyväksi erityisesti vastuullisille aikuisille. En myöskään kuvittele, että tavoittelet tekstilläsi anarkiaa, jossa kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa ja on ensisijaisesti vastuussa vain itselleen. Halusin kuitenkin tuoda esiin sen seikan, että se, minkä koemme olevan riippumattomuutta toisten ajatuksista, lienee kuitenkin melko pieni osa elämää. Mutta tosiaan, jos joku todella vaivaa päätään toisten ajatuksilla, niin ehkä silloin tarjoamasi malli on hyväksi – kenties jopa itsenäisen aikuisuuden edellytys!

    • Kiitos kommentistasi! Viisaita kirjoitit. Juu, anarkiaa en tavoittele. Sitä vaan huomaa ihmisiä tarkkaillessaan miten paljon muiden ajatusten ja sanomisten annetaan vaikuttaa omaan elämään. Minäkin olen aiemmin enemmän miettinyt esim. miltä minun pitäisi näyttää, nykyään ajattelen sitä aika vähän ja puen päälleni mikä sopivalta tuntuu.

      Toisille on tosiaan tärkeämpää kuulua joukkoon, toisille se taas ei ole yhtä tärkeää. Kirjoitit, että ”se, minkä koemme olevan riippumattomuutta toisten ajatuksista, lienee kuitenkin melko pieni osa elämää”. Tästä olen hiukan eri mieltä. Olen törmännyt ihmisiin, jotka antavat muiden ihmisten vaikuttaa elämässään käytännössä kaikkeen. Koulutusalan valinnasta asumismuotoon, puhumattakaan ”pinnallisemmista” asioista kuten pukeutuminen. Jossakin vaiheessa elämää saattaa sitten törmätä omaan itseensä ja huomata, että eli elämäänsä jonkun aivan toisen ihmisen ajatusten ja toiveiden mukaan.

      On olemassa paljon liian kilttejä ja loputtomiin muita huomioivia ihmisiä, jotka ottavat oman elämänsä valinnoissa liikaakin muita ihmisiä huomioon. Osa ihmisistä taas muuten vaan kokee suurta epävarmuutta tehdä kuten itse haluaisi, jos se poikkeaa yleisestä tavasta toimia. Tervettä itsekkyyttä toivoisin sopivan murusen jokaiselle, ei se toisten ”pillin mukaan” eläminen ole pitkällä aikavälillä kovin hyväksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s