Tuotakaan en tarvitse

Minimalismi on saanut minut muuttamaan kulutustani, olen paljon entistä tarkempi ostoksissani. Ostan vain kun todella tarvitsen jotakin. Kuvittelin ennenkin ostavani todelliseen tarpeeseen, mutta jälkeenpäin näen ettei se aivan niin ollut.

Ennen minulla oli mielitekoja, jotka naamioin tarpeiksi. Haluamani tavarat olivat toki tarpeellista käyttötavaraa, mutta minulla oli vastaavia jo ennestään, enkä olisi tarvinnut enää yhtäkään uutta. Lähes jatkuvasti oli mielessä jotakin, mitä olisi pitänyt saada. Kaikki raha mitä tuli myös meni, eikä riittänyt kaikkien mielitekojen täyttämiseen.

Taloutemme tulot eivät ole kasvaneet yhtään noista ajoista, mutta nykyään rahaa jää jatkuvasti säästöön. Visaa ei tarvitse vinguttaa. Ihmettelen jälkeenpäin miten kevyesti suhtauduimme rahankäyttöön. Vai olinko se vain minä joka suhtautui kevyesti? Kumppanini ei kenties kiltteyttään ilmaissut kantaansa kovin selvästi.

Oma ajattelu voi kääntyä yllättävän nopeasti, kun saa oivalluksen erilaisesta tavasta elää. Luin ensimmäisen kerran minimalismista reilu vuosi sitten, ja sen jälkeen elämäni on kääntynyt aivan toisenlaisille raiteille. Elämä on muuttunut oikeastaan joka osa-alueella, ei pelkästään liittyen tavaraan tai kuluttamiseen.

Nykyään voin kävellä kaupoissa tai katsella postimyyntiluetteloa tuntematta halua ostaa yhtään mitään. Mikä keveyden tunne! On ihana huomata, etten lankea enää tavaroiden lumoon kuten aiemmin. Voin vain todeta tavara toisensa perään, että tuotakaan minä en tarvitse. Olen aivan tyytyväinen siihen mitä minulla on.

Kun koen tarvitsevani jotakin, siirrän ostostani niin kauan kuin voin. Yritän löytää vielä toisenlaisen ratkaisun tarpeeseeni, jotta minun ei tarvitsisi ostaa mitään uutta. Ennen kaipasin aina välillä jotakin uutta, enää en tunne tarvetta saada jotakin. Elämä itsessään antaa niin paljon enemmän kuin ennen, ettei tavaralla ole siihen verrattuna mitään annettavaa.

Talven vaihtuessa kevääseen ja kesään tunsin epämääräistä levottomuutta siitä, että vaatteeni eivät tule riittämään. Pohtiessani vaatevalikoimaani ja karsiessani pois tarpeettomia epäilin t-paitojeni riittävyyttä. Myös kesätakki minulta puuttuu. Tarvitsenko minä edes kesätakkia? Olen hyvin tarkenevainen, minulle mukavin lämpötila kesällä olisi alle +20 astetta. Viime kesän loppupuolella tarkenin hyvin t-paidalla, vaikka lämpömittari näytti +13 astetta ja tuuli. Löydän siis varmasti kaapistani jotakin sopivaa, vaikkei sieltä kesätakkia löydykään.

Ajatus siitä, että vaatteita pitäisi olla riittävästi ”varmuuden vuoksi” istuu ihmeen tiukassa. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos jonakin päivänä huomaisin, että jotakin oleellisen tärkeää puuttuu? Joutuisin valitsemaan päälleni jotakin muuta. Ja sen jälkeen käymään ostamassa mitä tarvitsen. Toistaiseksi vaatteet ovat riittäneet paremmin kuin hyvin. Tulen toimeen paljon pienemmällä määrällä vaatteita kuin olen kuvitellut. Olen päättänyt ostaa uutta vasta sitten, kun joudun turvautumaan toimimattomaan vaihtoehtoon, koska sopiva vaate puuttuu.

Sama asenne pätee muuhunkin ostamiseen. Ennen tuli helposti rakenneltua haavekuvia siitä, mitä tavara minulle antaa, jos sen ostan. Nykyään mietin mihin tavaran edes laittaisin ja tuoko se niin paljon lisäarvoa elämääni, että minun kannattaa maksaa siitä ja ottaa se vaivoikseni. Tavaroiden hoitoon kuluu aikaa. En halua käyttää aikaani tavaraan yhtään enempää kuin on pakko, olen saanut kaikenlaisesta ei-välttämättömän tavaran järjestämisestä, siivoamisesta ja huoltamisesta jo aivan tarpeekseni.

Pidän puhtaan pyykin viikkaamisesta kaappiin. Vielä enemmän kuitenkin nautin siitä, kun ”joudun” ottamaan vaatteita päälleni suoraan pyykkinarulta, koska kaapissa ei ole mitä tarvitsen. Säästyn viikkaamisen ja kaappiin järjestämisen vaivalta. Ennen vastaavassa tapauksessa tein johtopäätöksen, että tarvitsen lisää vaatteita.

Kun omistin enemmän tavaroita ja vaatteita, tunsin olevani tavaran palveluksessa. Jatkuvasti oli jotakin tehtävää tavaroiden vuoksi. Nykyään asiat ovat toisinpäin. Tavarat palvelevat minua ja auttavat tekemään asioita. Ja koska omistan lähinnä tavaroita joita todella tarvitsen, pidän niistä mielelläni hyvää huolta. Arvostan vaatteitani ja tavaroitani enemmän kuin ennen.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän mainoksia kuluttaa, sitä helpommin elää ajatuksessa, että uusi tavara tai vaate on tarpeellinen ja parempi kuin jokin mitä jo omistamme. Näin se ainakin minulla meni. Myös jonkin käytännön ongelman ratkaisemiseksi ensimmäinen ajatus oli yleensä ostaa jotakin.

Nykyään ostaminen on viimeinen vaihtoehto, sitä ennen mietin onko minulla jo jotakin mitä voisin käyttää. Mietin myös tarkkaan onko niin, että todella tarvitsen jotakin. Usein on mukava todeta, että en tarvitse. Tunne jonkin tarvitsemisesta onkin vain haaleita kaikuja menneisyydestä.

11 kommenttia artikkelissa “Tuotakaan en tarvitse

  1. Itse juuri kirjoittelin omasta minimalistiksi heräämisestäni peräti kaksiosaisen postauksen, kun yhtenä osana siitä olisi tullut liian pitkä.

    Oma muutokseni alkoi vasta muutamia kuukausia sitten ja vielä huomaan minulla olevan jonkin verran ”tarpeita” ja haluja, mutta tiedostan ne jo aivan eri tavalla kuin ennen.

    Tavaran karsiminenkin on vielä pahasti kesken meidän taloudessa, mutta yksinkertaista ja vapaata elämää kohti täälläkin mennään. 🙂

    http://gloomymay.blogspot.fi

    • Kiitos kommentistasi! Pitääpä käydä lukaisemassa kirjoituksiasi kunhan on paremmin aikaa. On kiinnostavaa huomata, miten omat ajatukset muuttuvat. Muutosta voi tapahtua jo yllättävän nopeasti, tiedostamisen tasolla ainakin. Omien toimintamallien muuttaminen voi viedäkin jo vähän enemmän aikaa, mutta uuden elämäntavan opettelukin on kiinnostava prosessi.

  2. Minulla on ilmennyt vaatteiden kanssa ”ongelma”, johon täytyy puuttua. En juurikaan osta perheellemme vaatteita, korkeintaan kierrätyskeskuksesta. Saamme tuttavilta jatkuvasti niin paljon vaatteita, että ostamisen tarvetta ei ole. Koska perheemme on suuri (13henk.), on pyykin määrä suuri ja asia vain korostuu, kun joillekin lapsille on kertynyt vaatteita tarpeettoman paljon. Vähemmällä vaatemäärällä pärjäisi myös leikki-ikäinen lapsi.
    Esimerkiksi takkien kohdalla olen ottanut käyttöön ”takkikaupan”, kaappi, johon säilön erikokoisia takkeja odottamaan tarvitsijaa. Hyvä systeemi, kun joku on takin tarpeessa, mutta huono, kun puolitoista metriä tankotilaa on koko ajan varattuna.
    Koen, että minun täytyy ryhdistäytyä, ettei perhe koe kohta asuvansa kierrätyskeskuksessa.

    • Kiitos kommentistasi! Mielenkiintoinen ”ongelma”. En osaa edes kuvitella suurperheen pyykkivuoren korkeutta. 🙂 Toisaalta ”takkikauppa” on kätevä, mutta voin ymmärtää, että noin monen ihmisen vaatteet vievät valtavasti tilaa. Varsinkin jos on kovasti ylimääräisiä. Pidän peukkuja ryhdistäytymiselle. 🙂

  3. 1990-luvulla isäni järjesti vaatekeräyksiä lähinnä Venäjän vähäosaisten auttamiseksi. Sisämaan pikkukaupungista kertyi ostajilleen tarpeettomia vaatteita rekkakuorma toisensa jälkeen! Pääosa vaatteista oli hyväkuntoisia, osa jopa käyttämättömiä. Niitä vaattesäkkejä oli eräässä vajassa kymmeniä kuutiometrejä jäljellä, kun avun tarve rajan takana kaiketi väheni, eikä venäläisrekat enää hakeneet tavaraa paluumatkalle. En edes yritä laskeskella, paljonko se kaikki oli kaupasta ostettaessa maksanut, mutta siitä voi lähteä, litran pussukkaan mahtuu helposti teepaita, joka on kaupassa maksanut jo selvää rahaa. Kuutioon niitä paitoja menee näin arvaillen tuhat. Paljonko teepaita maksaa? Olisiko ihan väärin laskea, että yhdessä säkissä olisi ollut nykyrahassa kymmenen tuhannen euron vaateostokset (!)

    Mukava tietenkin, että ihmiset lahjoittivat hädänalaisille, vaikka silläkään paikkakunnalla kaikki eivät ajattele erityisen lämpimästi itänaapuristamme. Vaatesäkkivuori oli kuitenkin varsin puhuttelava esimerkki taloudestamme. Vaatteiden lisäksi sama koskee vaikka mitä muuta. Syömme tarpeettomasti mielitekoihimme, joita ei edes juuri tulisi, jos söisimme kunnon aterioita. Oman auton käyttö voi olla edullista, jos koko perheen pitää kulkea kerralla. Useimmiten ihmiset eivät edes tajua, että autoilun kulut ovat paljon, paljon suuremmat kuin polttoainekulut. Monet eivät näytä tajuavan edes sitä, että kun laskee oman autonsa osto- ja myyntihintojen erotuksen ja jakaa sen omistamisen aikana ajettujen kilometrien määrällä, voi saada tulokseksi lähes 0,10 euroa kilometriä kohden. Se on koko lailla sama, kuin taloudellisen henkilöauton polttoainekustannus. Näitä esimerkkejä lienee loputtomiin…

    Talouden kasvusta vaahdotaan jatkuvasti. Ymmärrän, että kyse ei ole yksinomaan siitä, että roinan määrän pitäisi kasvaa henkilöä kohti. Asia on mutkikkaampi. Olen kuitenkin jo kauan huvitellut itselleni tai tuttavilleni esittämällä kysymyksellä, että mitä muka tarvitsemme vielä. Yllättävän harva on ollut kanssani samaa mieltä siitä, että tavaraa on pääosin tarpeeksi ja jos jostakin maassamme on pula, se johtuu vain siitä, että tavara seisoo väärän ihmisen romuvarastossa. Kun katselee ympärilleen kaduilla, kaikkea näyttäisi olevan tarpeeksi ja ylikin. Arvelisin että enemmän elämänilomme kasvaisi jostakin sosiaalisesta uutuudesta enemmän kuin tavarasta.

    Näin minä kehtaan ajatella, vaikka kotini on täynnä itselleni rakasta roinaa, jota en käytä juuri koskaan. Olen kuitenkin oppimassa!

    • Kiitos jälleen viisaista ajatuksistasi. Erityisesti osui ja upposi tämä: ”Syömme tarpeettomasti mielitekoihimme, joita ei edes juuri tulisi, jos söisimme kunnon aterioita.” Olen huomannut asian olevan juuri näin. Liiallisuutta on nykyään tosiaan monenlaista, kuvaamasi vaatevuoret ovat yksi nykypäivänä hyvin yleinen esimerkki.

      Niin, mitä muka tarvitsemme vielä? Olen miettinyt usein aivan samaa. Lopulta sitä tarvitsee kovin vähän, loput tavarat ovatkin sitten vain säilössä odottamassa harvoin jos koskaan tapahtuvaa käyttöä. Tämän olen omassa elämässäni huomannut, voihan se olla, että joku käyttää lukuisia tavaroitaan enemmän kuin minä omiani.

  4. Kiitos puhuttelavasta kirjoituksesta, jälleen kerran.
    Itse en ole ollenkaan noin pitkällä prosessissa kuin sinä ja tuntuu huikealta ajatella, millainen muutos ajattelussasi ja tavoissa on tapahtunut vähän päälle vuodessa. Vau! Ehkä minäkin vielä joskus.
    Omalla kohdalla ostaminen on kuitenkin järkevöitynyt. Ostolakkoa en pystynyt enää pitämään, se ratkesi alkukesästä siihen, että piti ostaa rikki menneiden vaatteiden tilalle uusia. En kuitenkaan ole pahoillani, ostokset tulivat todelliseen tarpeeseen ja olivat opetus laadusta. Samaan halpaan en enää mene. Sen jälkeen totesin, että tuskin tässä kannattaa mitään täyskieltoa ostamisen suhteen enää pitää, mielitekojakaan ei ole ollut ja alennusmyynneistäkin on selvitty sillä, etten vain mene kuluttamaan aikaani kauppoihin (hyvin yksinkertaista, mutta itselle huikea oivallus, sillä nämä olivat elämäni ensimmäiset alennusmyynnit, joissa en käynyt).

    • Kiitos kommentistasi! Kyllähän tämä ajattelun muutos itsestäkin hassulta tuntuu. Aiemmin tuli helposti erilaisia mielitekoja, nykyään niitä ei tule vaikka mitä katalogeja selaisi. Harvoja vain tulee selattuakin.

      Oppimistahan tämä on koko elämä. Itse olen oppinut paljon kantapään kautta… Sitä tottuu helposti tietynlaiseen tapaan elää, eikä välttämättä tule mitenkään kyseenalaistaneeksi toimintamallejaan. Kuten sitä alennusmyynneissä käyntiä. Itselläni tämän muutoksen myötä myös kyseenalaistamisen taito on kasvanut. Esitän yhä enemmän kysymyksiä itselleni. Vanhat tavat ajatella voivat olla tiukassa, mutta niitä yksi kerrallaan kyseenalaistaessaan oppii hiljalleen toimimaan toisin.

      Ostamisen täyskielto on varmasti alkuun perusteltua, jos ostaminen ei ole ollenkaan hallinnassa. Joskus kuitenkin on ostettava jotakin. Alkuun voi olla tarpeen olla tarkkana, ettei palaa takaisin entisiin tapoihin. Joillekin muutos on helpompi, toiset saavat opetella useamman kerroksen. Oppia ikä kaikki, joka tapauksessa.

  5. Hei Tuulia! Satuitkohan huomaamaan uutisia, sillä Hyvinkään asuntomessuille on valmistunut 11-neliöinen omakotitalo. Minimalistista asumista parhaimmillaan, täytyykin hankkia lisätietoja.

    • Kiitos vinkistä! Kuulin aamulla radiosta ohimennen jotakin, mutta kokonaisuus jäi epäselväksi. Pitää tosiaan selvittää millaisesta talosta oikein on kyse.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s