Ostohalun pohdinta paljastaa todellisen tarpeen

Minun on nykyään helppo välttää tavaroiden ostamista. Jotkin tavarat aiheuttavat kuitenkin helpommin ostohaluja kuin toiset. Onneksi niitä on vain vähän.

Olen miettinyt mikä näistä tietyistä tavaroista tekee niin suuren houkutuksen, että niitä on välillä todella vaikea vastustaa. Mitä oikein kaipaan, kun mietin niiden ostamista?

Yksi pahimpia mielitekojani ovat Moleskinen muistikirjat. Ne ovat olleet päiväunieni kohde jo vuosia. Olen käynyt heidän nettikaupassaan monen monta kertaa, mutta en ole ostanut mitään (vielä). Paikallisen kirjakaupan valikoima on onneksi suppea ja hinta kaamea, joten olen välttynyt muistikirjan ostamiselta. Tosiasiassa en tarvitse uutta muistikirjaa, sillä niitä on kertynyt jostain syystä useampiakin vaatehuoneen hyllykön laatikkoon, ”toimistoon”. Minulla on ollut muistikirjojen hamstraamisen pahe jo niin kauan kuin voin muistaa. Mistä se kertoo?

Olen tulkinnut niin, että mielitekoni takana on valtava tarve kirjoittaa. Paljon ja kaiken aikaa. Todellisuudessa haaveilen kirjoittamisesta, muistikirjan mallilla ei ole asian kanssa paljoakaan tekemistä. Sillä ei ole väliä millaiseen muistikirjaan kirjoitan, pääasia että kirjoitan. Itse asiassa useimmiten – kuten nytkin – kirjoitan tietokoneella.

Kun sain viime keväänä vuosien tauon jälkeen kiinni kirjoittamisesta, palkitsin itseni retkellä kirjakauppaan. Ostin muutaman hyvän kuulakärkikynän ja pari muistikirjaa.

Hetkinen. Palkinnoksi mistä?

Palkitsin itseni ymmärrettyäni vihdoin, että tarvitsen kirjoittamista voidakseni hyvin. Mihin tarvitsin palkintoa, kun itse oivallus oli suurin palkinto vuosikausiin? Mikään materiaalinen ”palkinto” ei voisi ylittää tuon oivalluksen merkitystä elämässäni. Ajatus palkita itsensä ostamalla jotakin istuu käsittämättömän syvällä. Se tulee kuin apteekin hyllyltä ja siitä on yllättävän vaikea päästä eroon. Nykyään sentään tunnistan tuon ajatuksen, eikä se etene automaatiolla ja johda kauppaan.

Toinen, vähän suurempi mieliteko, minulla on ollut jo vuosia. Raha on ollut esteenä sen toteuttamiselle. Olen kaivannut kesämökkiä. Tänä keväänä aloin miettiä haluanko todella kesämökin, vai onko senkin halun takana jokin aivan muu tarve? Kenties. Mitä mökki minulle edustaa? Luontoa ja hiljaisuutta, rauhaa. Yksinkertaista tilaa, jossa ei ole mitään turhaa, vaan kaikki tilassa oleva on todella tarpeen. Hmm. Tämä tuntuu jotenkin tutulta…

Haluanko minä sittenkään kesämökkiä vai tarvitsenko vain enemmän luonnossa oleskelua? Ja kotiini vain välttämättömät tavarat? Kaupungin keskustassa asuvana liikenteen ääniltä ei voi välttyä, joten ehkä kaipuu rauhaan ja hiljaisuuteen on aivan ymmärrettävää. Luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta saan elämääni helposti ilman mökkiäkin. Piti vain ensin ymmärtää, mistä halun takana on kysymys.

Aloin nähdä asian myös toisesta näkökulmasta. Miten monta päivää vuodesta todellisuudessa olisimme mökillä? Miten paljon jokaiselle käyntikerralle lopulta tulisi hintaa? Mökin kunnossapito ja varustaminen vaatisi myös aikaa, rahaa ja vaivaa. Mahdollisuus autottomaan elämään tulevaisuudessa heikkenisi. Sitoisimme itsemme taas hiukan enemmän kiinni materiaan. Ei kiitos. Ei sittenkään mökkiä. Sellaisen voi aina vuokrata jos huvittaa.

Kolmas ja tällä hetkellä pahin mielitekoni ovat kengät. Eivät toki mitkä tahansa kengät, vaan viisivarpaiset paljasjalkakengät. Mieluiten koko mallisto… Miksi käyn huokailemassa valmistajan verkkosivuilla vähän väliä? Osasyy löytyy siitä, että minulla on ollut viimeisten vuosien aikana mittavia kenkäongelmia. Olen laittanut aivan liikaa rahaa kenkiin, jotka eivät olekaan toimineet. En halua muistella miten monta uudenkarheaa paria olen laittanut kiertoon.

Viisivarpaiset vapaa-ajankenkäni ovat olleet parasta mitä minulle on kenkien suhteen koskaan tapahtunut. Liian pehmeät ja käytössä jaloissa pyöriviksi ja hiertäviksi osoittautuneet juoksukenkäni todennäköisesti vaihdankin viisivarpaisiin. Jos ihan rehellisesti asiaa katson, niin muihin kenkiin ei tällä hetkellä liene tarvetta. (Voi tosin olla, etten osaa kohta muunlaisia kenkiä käyttääkään. Sitten tarvitsen talveksi vielä yhden parin…)

Jalkaongelmat ovat hyvä syy mielitekoon, mutta kenties taustalla on muutakin? Kaipuu luontoon voi selittää myös kenkähulluuttani. Ainakin näen mielessäni miten viiletän pitkin metsäpolkuja ja kallioita viisivarpaisissani. Tarvitsen selvästikin enemmän luonnossa liikkumista ja monipuolisempia maisemia.

Lopuksi pieni yhteenveto. Olen huomannut, että ostohaluni syyt voisi lukea suoraan ”elämäni tärkeät asiat” -listalta. Kirjoittaminen ja luonto ovat siinä tärkeässä osassa, kuten jo viime kesänä kirjoittamastani Mihin haluan elämässäni keskittyä -jutusta voi huomata. Aiemmin mielitekoja torjuessani olen huomannut, että moni niistä edusti tarvetta kiireettömyyteen ja rauhaan. Näin usein kuvitelmissani rauhallisen ja kiireettömän tunnelman, ymmärtämättä ettei kyseinen tavara – tai mikään tavara – voi sitä minulle tuoda.

Maailman kauneinkaan muistikirja ei tuota iloa odottaessaan laatikossa, että käyttäisin sitä. Ihanat, jalkoja hellivät kengät eivät ole mielitekoni arvoiset, jos en laita niitä jalkaani ja lähde näyttämään niille maisemia. Kirjoittaminen antaa minulle suunnatonta iloa ja onnea, eikä siihen tarvita kuin kynä ja paperia tai tietokone, joilla asian saa hoidetuksi. Ilman Moleskinea voi aivan hyvin elää ja kirjoittaa silti sydämensä kyllyydestä. Luonnon rauhasta nauttimiseen en tarvitse uusia kenkiä. Voin valita jotkin jo omistamistani, ja lähteä samoilemaan vaikka saman tien.

Oletko saanut itsesi kiinni kuvailemani kaltaisista selityksistä? Ehdotan, että jätämme ostamisen ja siitä haaveilun vähemmälle, ja sen sijaan teemme asioita, jotka ovat meille tärkeitä. Se tuottaa varmasti suurempaa onnea kuin minkään tavaran ostaminen voisi tuottaa.

17 kommenttia artikkelissa “Ostohalun pohdinta paljastaa todellisen tarpeen

  1. ”Sillä ei ole väliä millaiseen muistikirjaan kirjoitan, pääasia että kirjoitan.” Jätän eriävän mielipiteen! On väliä! Miksi kirjoittaa tai piirtää ikävään lehtiöön, jos olemassa on parempi vaihtoehto? Jos siis tosiaan haaveiden muistikirja on käytännöllisisltä ominaisuuksiltaan parempi kuin komeroon ties mistä keräytyneet.
    Noin muuten, erinomaista ajatustenruokaa jälleen. Kun olen tutkaillut vaatekomeroideni sisältöä analyyttisesti, selvä havainto on ollut että usein olen koettanut ostaa tiivistettyä aikaa, kangasmuodossa. Potentiaalia, hauskoihin ja rentouttaviin hetkiin, jotka kuitenkaan eivät ole sen lähempänä tai kauempana oli kys. vaate kaapissa tai ei (tai joskus jopa kauempana, jos on ostanut vaatteen haaveillen lomasta, johon tarvitsisi rahaa, joka hupenee juuri kaikenlaisiin pikku ostoksiin!). On vaatinut pitkän harjoittelujakson että olen oppinut erottamaan todellisen käyttötarpeen ja fantasiapotentiaalin toisistaan, enkä sittenkään ole ihan varma että olen aivan onnistunut siinä 😀

    • Ymmärrän mitä tarkoitat, ja ajattelen tavallaan samoin itsekin. Tarkoitin kirjoituksellani sitä, että pelkkä upean muistikirjan omistaminen ei tarkoita vielä mitään, ellei siihen kirjoita. Olen huomannut miten helppoa on ostaa unelmia, esim. kuvitella kirjoittavansa kaiken aikaa, kunhan vain saa jonkin upean muistikirjan. Sitä tarkoitin, että olisi pääasia saada itsensä tekemään asiaa jota haluaa tehdä, riippumatta siitä miten upeat välineet siihen on käytettävissä. Minulle kirjoittaminen on valtavan tärkeää, ja se että kirjoitan, vaikka A4:lle tai lautasliinaan, ajaa ohi tarpeesta omistaa upea muistikirja. Upeat jumppavaatteet eivät tee kenestäkään himojumppaajaa, upea muistikirja ei tee kirjoittajaa, upea täysinvarusteltu keittiö ei tee kenestäkään huippukokkia. Tätä tarkoitin.

      Olen huomannut, että on helppoa luoda tarinoita tavaran ympärille, ja siten oikeuttaa sen ostaminen. Vaikka tavara itsessään ei mitenkään voisi antaa kaikkea sitä, millaisia odotuksia siihen liitetään. Menee todellakin aikansa oppia erottamaan se mitä todella haluaa, siitä mitä kuvittelee haluavansa tai tarvitsevansa.

      • Juu, kyllä, tarinoita tavaran ympärilee todellakin! Kun ihmiset itse ovat näin hyviä sepittämään itse kertomuksia tavaroiden ympärille ostomielessä, niin on ihme että varsinaisia mainosammattilaisia edes tarvitaan…
        Muistikirjasta voi kai sanoa, että on aivan sama, mihin lehtiöön ei kirjoita, jos ei kirjoita 😀

  2. Olen entinen alkoholisti ja tuli tästä elävästi mieleen kun kerran pidin tarkoituksella 6kk tauon juomisessa. Se onnistui, joten palkitsin itseni. Milläpä muullakaan kuin lähtemällä viihteelle viinan voimin. Vasta jälkikäteen, kokonaan raitistuttuani tajusin homman ironian.
    Tämä sama kuvio tosiaan toistuu tavaran kanssa. Kun on viimein saanut kauan himoitsemansa tavaran ja hetken kuluttua huomaakin sen täysin tarpeettomaksi, näkee jälleen sen saman ironian ja tuntee itsensä melko hölmöksi. 🙂

    • Olet todellakin asian ytimessä. Juuri tällaisia kuningasajatuksia sitä välillä saa, ja tajuaa niiden ironian vasta myöhemmin. Ja ihmettelee miten monta kertaa oikein pitää opetella samaa asiaa… Tavaran kanssa on tullut asiaa opeteltua, saa nähdä joko on oppi mennyt perille vai vieläkö joskus pitää ihmetellä omaa järjenjuoksuaan. 🙂

  3. Törmäsin mielenkiintoiseen palkitsemisajatukseen eilen. Ilmoitin ystävälleni, että olin saanut pitkäksi venyneen harrastusprojektin valmiiksi. Ystäväni sanoi, että palkitse nyt itsesi jollakin. Mutta hei, tuon projektin valmistuminen onnistuneesti on jo palkinto sinänsä, etenkin kun kyse on harrastuksesta, ei työstä. Ei silloin tarvita erillistä palkintoa, saati sitä, että palkitsee itsensä tavaralla. Joskin ymmärrän itsensä palkitsemisen onnistuneesta työprojektista, mielummin jollakin muulla kuin shoppailuterapialla (itse tarvitsen terapiaa shoppailun jälkeen).

    Tuo vuokramökki on kannatettava ajatus. Saa sekä rauhaa että uusia maisemia aina halutessaan. Ongelma on vain se, että useat vuokramökit ovat todella kaukana kaikesta. Itse nauttisin paitsi luonnonrauhasta niin myös nähtävyyksistä mökkilomallani. Mökit, joissa saa yhdistettyä nämä kaksi, mielellään ilman omaa autoa, ovat harvassa, mutta kyllä niitä on.

    • Yksi hyvä konsti olisi myös vuokrata matkailuauto. Voi vaihtaa maisemaa kun huvittaa, voi nauttia joko täysin luonnon rauhasta tai sitten vilkkaammasta ympäristöstä. Sadesään yllättäessa voi jopa vaihtaa maisemaa aurinkoisemmille niityille. 🙂

    • Itselleni tuo ”todella kaukana kaikesta” ei olisi yhtään hassumpi sijainti mökkeilylle. Ainakin niin kauan kun käytössäni on auto ja sille kuljettaja… Kaupungissa kun olen jatkuvasti kaiken keskellä, niin kaikesta sivussa oleminen toimisi hyvänä vastapainona.

      Olen ihmetellyt itsekseni tätä palkitsemisasiaa jo pidempään. Monien asioiden kohdalla on juuri noin kuin kirjoitit, että asioiden tekeminen tai niiden loppuun saattaminen tms. tuntuu itsessään palkinnolta. Mihin silloin vielä tarvitaan erillistä palkitsemista? Varsinkaan kun usein se palkinto on vain kalpea haamu siitä, millaisen palkinnon itse tekeminen antoi.

  4. Ostamisen pohdinta johtaa aina syvällisempään arvioon. Teemme usein liian hätäisiä ja nopeita ratkaisuja nopean tyydytyksen saamiseksi. Ostamme unelmia, joita meille markkinoidaan. Palkitseminen ei ole pelkästään huono asia. Onnistumisen, merkkivuosien ja muiden kiinnekohtien juhlistamiset ovat tärkeitä. Ne ovat aikoja elämässä, jolloin kannattaakin pysähtyä. Tarvitsemme kiinnekohtia päästääksemme irti mennestä. Juhlistaminen ja palkitseminen ei tarkoita ostamista vaan asian pohtimista ja iloitsemista siitä mitä itsellä on.

    Moleskinen muistikirjat ja kalenterit ovat minulla täynnä elettyä elämää. Runoja, matkakirjoituksia, kylvöjen muistiinpanoja ja työjuttuja. Kirja on sopivan pieni ja on aina mukana. Tosin sähköiset välineet pahasti uhkaavat mustakantisten kirjojen asemaa.

    Selittäminen alkaa aina, kun itse tietää syvimmiltään toiminnassa olevan ongelmia.” Ei minun pitäisi ottaa pullaa” tyyppisiä selittelyitä viljelemme paljon. Selittämisellä ostetaan hyväksyntää muilta ja itseltä toiminnalle. Vaatii heräämistä ymmärtää oma ja kaikkien muidenkin epätäydellisyys. Erityistä rohkeutta vaaditaan itsepetoksen lopettamiseen ja silmien avaamiseen elämälle.

    • Kiitos todella osuvasta ja viisaasta kommentistasi!

      ”Teemme usein liian hätäisiä ja nopeita ratkaisuja nopean tyydytyksen saamiseksi.” Niinpä. Tämä tuntuu olevan nykyään kovin tavallinen tapa toimia, halutaan mieluummin asioita heti, vaikka palkitsevampaa voisi olla tehdä toisin.

      En ole vielä saanut oikein kiinni siitä, miten suhtaudun muistikirjoihin omassa elämässäni. Toisaalta tekisi mieli pitää vaikkapa luontopäiväkirjaa, toisaalta mietin minkä verran kaipaisin palata muistiinpanoihini, kun elämä jatkuu kuitenkin joka hetki ja voisin senkin ajan käyttää luonnossa liikkuen. Sama juttu päiväkirjan kanssa. Kirjoitan välillä selvittääkseni päätäni, mutta en varsinaisesti kirjaa mihinkään ylös elämän kulkua. Matkapäiväkirja tuli aloitettua vuosia sitten erään matkan alla, eikä sitä tullut alkusanojen jälkeen kirjoitettua riviäkään. Olen tullut siihen tulokseen, että kenties muistiinpanojen kirjoittamista tärkeämpää itselleni on vain elää. Voi olla, että otan vain turhaa ”pitäisi”-stressiä erilaisista muistiinpanoista. Ainakaan muistiinpanojen tekemisestä ei ole tähän mennessä tullut saumattomasti jatkuvaa tapaa.

      ”Vaatii heräämistä ymmärtää oma ja kaikkien muidenkin epätäydellisyys.” Niinpä. Minun kohdallani mennään tanakasti opetteluvaiheessa, mutta oivalluksen ajat ovat mahtavan vapauttavia.

      • Noista muistikirjoista. Itselläni on aina yksi muistikirja, tarvitsen sitä työssäni, muun muassa. Minusta se on hajanaisiin ideoihin ja muistiinpanoihin kätevämpi kuin sähköiset välineet. Luultavasti myös löydän tarvitsemani niistä helpommin kuin noin 500 työtiedoston joukosta. Ymmärrän hyvin, että muistikirjoihin jää ikään kuin kiinni. Vanhan täyttyessä ostin vasta uuden ja valitsin sen huolella, kulkeehan se seuraavat lukuvuodet mukanani lähes päivittäin.

        • Itselläni on myös yksi muistikirja, jolla korvaan aiemmin käytössä olleet ja kaikkialle levittäytyneet hajanaiset paperilaput. Keräilen siihen ajatuksia ja ideoita, tai laitan muistiin vaikka kiinnostavien kirjojen nimiä. Muistikirjani on palvellut silloin kun sen viimeinen sivu on täyttynyt, enkä säilytä sitä. Saatan pari hajanaista tietoa siirtää seuraavaan muistikirjaan, mutta yleensä olen saanut muistikirjan ”nollattua” kun se on täyttynyt.

          Sähköiset välineet eivät ole oikein minun makuuni muistiinpanojen tekoon. Jonkin verran olen sähköisestikin koonnut asioita, esim. sitaatteja kirjoista, niiden kirjoittaminen on koneella niin paljon nopeampaa kuin käsin. Ja ne löytää koneelta nopeammin. Haluaisin oppia käyttämään esim. Evernotea paremmin, minulla ei ole vielä vakiintunutta järjestelmää muistiinpanojeni kanssa, jota automaattisesti noudattaisin. Aina en myöskään muista katsoa muistiinpanojani esim. blogitekstejä kirjoittaessa…

      • Minä laitan samaan kirjaan kaikki kirjoitukseni sekaisin. Ei liian fiiniä tai tavoitteellista. Elämänkulkuani en minäkään kirjaa. Kirjoitan vaan oivalluksia, listoja, suunnitelmia eli sellaista joka tulee kirjoittaa nopeasti ylös ja jonka pohjalta asiaa työstän.

        Koskaan ei ole valmis ihminen, vaan elämä on tasapainoilua nöyryyden langalla.

        • Juuri tuollaista muistikirjaa minäkin pidän, se sujuu eikä tosiaan ole millään tavalla tavoitteellista. Kirjaan vihkoon mitä nyt suinkin pitää ylös joksikin aikaa laittaa. Kesti ihmeen kauan hoksata, että ne aiemmin kaikkialla lainehtineet laput voi korvata kirjoittamalla kaiken yhteen ja samaan vihkoon. Koti siistiytyi kertaheitolla.

  5. Minä piirsin lapsena paljon, kunnes jossain vaiheessa aloin hamstrata valtavat määrät erilaisia papereita ja piirustusvälineitä. Kävikin niin, että mitä enemmän oli erilaisia vaihtoehtoja sitä vähemmän piirsin! Oli tuskastuttavaa ennen piirtämisen aloittamista päättää millä välineellä ja mille paperille alkaa piirtää. Siinä pähkäillessä piirustusinto ehti kadota. Havaitsin ristiriidan jo aika nuorena, mutta silti sorruin toistuvasti ostamaan lisää, koska ostaminen sai hetkeksi innostumaan ajatuksesta että piirtäisin taas paljon. Onneksi opiskelijabudjetti ja pieni asunto pakottivat järkevöitymään ja yhden pienen lehtiön voimin sain taas kiinni harrastuksestani.

    • Kiitos kommentistasi. Hyvän huomion olet tehnyt! Monista vaihtoehdoista tuntuu useimmiten olevan haittaa, oikeastaan millä tahansa elämän osa-alueella.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s